Westworld on erinomainen scifisarja, se kutoo mysteerejä ja tarjoaa hienoja tarinoita monille hahmoille. Pääviisikko (Dolores, Ford, Bernard, Man in Black ja Maeve) olivat kaikki mielenkiintoisia ja näiden näyttelytyö A-tasoa. Rakastan myös sitä, jos leffa tai sarja pistää miettimään. Ei tästä silti ihan vielä "uutta Game of Thronesia" syntynyt, niinkuin on vauhkottu. Monet sivuhahmoista ovat käsittämättömän kliseisiä ja tämä rokottaa muuten nerokkaasta sarjasta puolikkaan pisteen. Mutta odotan mielenkiinnolla jatkoa!

Ylivoimaisesti heikoin kausi koko The Walking Deadista, ja merkki lopun alusta tälle sarjalle. Olen pitänyt tästä zombieepoksesta alusta asti, mutta into on haihtunut... Ongelmana on sama asia, mikä kiusaa liian montaa huippusarjaa. Ei osata lopettaa alussa. The Walking Deadin tekijät ovat varmistaneet sarjan jatkon ainakin 10 vuoden päähän , ja tuollainen rahojen kalastelu ei ole ikinä hyvä idea. 7-kausi suurimmalta osin on pelkkää filleriä, paikallaan junnaamista ja vanhojen juonikuvioiden toistoa. Sarjalle ei ole esim. Breaking Badin tyyliin tehty minkäänlaista lopullista tarinan kaarta.

Kausi alkaa siitä luokattomuudesta, mihin edellinen päättyi. Aloitus oli omaan makuun aivan liian brutaali, sekä se oli venytetty äärimmilleen loppukauden tapaan. Parhaimmat hetket kaudesta löytyvätkin aivan keskeltä, silloin jo ehdin innostua The Walking Deadin todellisesta "paluusta". Mutta siinäkin ajauduttiin samaan junnaamiseen.

Ei kannata käsittää väärin, pidän paljon hitaista ja syvällisistä sarjoista, mutta Walking Dead ei täytä jälkimmäistä adjektiivia. Se vaan venyttää 6 jaksoisen tarinan koko kauden mittaiseksi. Monet hahmoista myöskään eivät kehity mihinkään eli hitaus on pelkkää paikallaan polkemista.

Kyllä tälläkin oli hetkensä. Suurin osa näyttelijöistä tekee edelleen laatutyötä, Negan -pahis poikkava tihulainen sarjassa ja kyllä tähän loistavia hetkiäkin löytyy ja osaa hahmoista kyllä syvennetäänkin. Mutta monet kököt rytmitys- ja juoniratkaisut turhauttavat ja seiskatuottari saa tällä hetkellä kolmen tähden verran.

(huokaus)

Kyseessä on sarjan heikoin kausi, joka ei lunasta kolmen vuoden pitkää odotusta. Kolmoskauden pienet virheet tulevat suuremmin esiin. Toinen jakso oli ainoa loistava. Ensimmäinen oli sekava ja "lame", viimeisessä taas juoni repeilee sarjan reunojen yli epäuskottavuudellaan. Kyseessä on silti paikon hyvin kirjoitettua televisioviihdettä ja näyttelijät ovat edelleen loistavia. Mutta näin pitkän odotuksen jälkeen täydellisyyttä hipovneen sarjan paluu tuntuu isolta pettymykseltä.

Ehdottomasti aidoin nuoristoa käsittelevä ikinä, oli sitten sarja tai elokuva kyseessä. Freaks and Geeks välttää hahmoissa kaikki stereotypiat ja luo hienoa syvyyttä niihin, joita erinomaiset näyttelijäalut tehostavat. Miksi tämä piti lopettaaa näin aikaisin. Harmittaa oikeasti.

Antamani viisi tähteä saattaa olla liioittelua, mutta näin hienon alkuvaikutuksen huumassa ei tullut mieleenkään antaa huononpia. Stranger Things on ehdottomosti tämän vuoden uutuussarjoista paras ja ehkä jopa Netflixin paras sarja. Niin vaikuttava se on.

Tarina on kuin aikamatka takasin 80-luvulle, ET:n ja muiden scifi-klassikoiden pariin. Tarina ei ole omaperäisyyden riemuvoitto, mutta sen juoni rullaa sulavasti ja houkuttelevasti. Sarja on kuin sekoitus ET:ä, Twin Peaksia, X-Filesiä, Stephen Kingin kirjaan pohjautuvaa Stand By Me:tä ja myös 80-luvun high school elokuvia. Steven Spielberg:mäinen tarina koukuttaa heti, mutta siinä nähdään myös oikean kauhuleffan elementtejä. Wiona Ryder on roolissaan parempi kuin pitkään aikaan missään hänen näyttelemässään ja myös koko muu näyttelijäkaarti tekee ensiluokkaista työtä, aina lapsitähtiin asti.

Todellinen yllättäjä sarja oli ja toivon hartaasti, että se myös saa jatkoa, mikä on näillä näkymin lähes varmaa.

Game of Thrones ei vain osoita heikkouden merkkejä. Sarjan loppu lähestyy vääjäämättä ja huomaa kuinka juonilonkerot alkavat punoutua yhteen. Sarjan visuaalinen anti on järisyttävää ja tämä pesee upeissa taistelukohtauksissa monet Hollywood-filmit, vaikka on tehty pienemmällä budjetilla. Kuudes kausi alkoi vauhdikkaasti, puolenvälin jälkeen rauhoituttiin ja lopussa taas räjähtää. En tiedä olenko koskaan missään TV-sarjassa nähnyt näin huikeaa kahta viimeistä jaksoa. Kuten sanottu, räjäyttivät potin.

Hahmojen tarinat etenevät vauhdikkaasti ja hienoa, että niin kauan kehää kiertänyt Daenerysin tarina lähtee kunnolla käyntiin. Branin seikkailut ovat ehkä kauden kiehtovinta antia. Tyrion jäi normaalia pienenpään roolin, mutta hänelläkin oli hetkensä. Oikein kenenkään näyttelijän suorituksissa ei näe mitään haukuttavaa, kaikki hoitavat osuutensa mallikkaasti. Hiukan SPOILAUSTA. Niin moni asia, jota on oikeastaan koko sarjan ajan odotettu, kävi toteen ja huikealla tavalla tällä kaudella.

7-kautta en voisi odottaa innokkaammin.

Kausi oli erittäin hyvä ja tasainen, ennen sitä hypetettyä finaalia. Kaikki mitä kausi on rakentanut kohti finaalia heitettiin romukoppaan ja tilalle tarjottiin huono cliffhanger. Harmi että surkea finaali syö niin paljon muuten hienoa kautta.

Onnistunut sarja, joka on ehkä parempikin kun elokuvaversio. Koukuttava ja välillä karmivakin tunnelma pitää mielenkiinnon yllä ja mukana on yllättäviäkin ratkaisuja. Kehno näyttely laskee silti pisteitä paljon.

Todella positiivinen yllätys Daredevil oli. Ehkä parasta mitä MCU on tarjonnut. Hahmot ovat kiinnostavia ja heille roolitettiin täydelliset näyttelijät. Viimeisestä jaksosta jäi kuitenkin viimeinen niitti puuttumaan. 2 kautta odottaesssa.

Hieno päätös. Parempi myös kuin muutama viime kausi.

Selkeästi kaikista Frendit-kausista heikoin.

Alkupuoli kaudesta Frendien parasta eliittiä, loppupuoli sitten hieman heikompaa.

Jatkaa tuttua, hyvää rataa.

Hivenen heikompi kausi kuin kaksi edellistä, mutta sijoittuu hienosti kolmen ensimmäisen kauden rinnalle.

Loistava kausi jälleen.

Ehdottomasti sarjan paras kausi. Noh, yksi jakso oli ehkä koko sarjan surkein, mutta se ei latista täydellistä kokonaisuutta. Lisäksi osa hahmoista ovat oikeastaan jopa hauskempia, kuin aikaisemmin.

Vastoin muiden mielipiteitä, mielestäni tämä oli huononpi kuin kaksi edellistä ja - seuraavaa kautta. Kumminkin hauska ja viihdyttävä sarja.

Jatkaa loistavasti havaitulla linjalla. Hivenen edellistä kautta parempi.

Maailman paras komediasarja. Tämä on juurikin niin mahtavaa ja hauskaa illan viihdettä, josta kumminkin välillä löytyy oikean draaman aineksia. Voittaa jopa Modernin perheen. Paras hahmo ehdottomasti Chandler, jonka heitoille voi repeillä jatkuvasti.

Hyvinkin erilainen kuin alkuperäinen The Walking Dead. Eikä kyllä yhtä hyväkään. Pilotti oli kaikessa epäkiinnostavuudessaan hyvinkin heikko esitys mutta sitten meno alkaa parantua. Etenkin finaali oli hyvinkin jännittävää katsottavaa ja jättää halun nähdä lisää. Näyttelijätyö on erittäin ristiriitaisia. Osa hyviä, osa huonoja. Osa roolihahmoista on uskomattoman typeriä ja tästä suuri miinus. Uskon silti loistavan finaalin ansiosta että sarja vielä parantuu tulevilla kausilla.

Breaking Badkin on nyt kahlattu loppuun.

Nelostuottari oli kaikessa tiivistunnelmaisuudessaan positiivinen yllätys ja nosti sarjan tason "ihan hyvästä" "loistavaan". Viitoskausi on oikeastaan sitä kauttakin parempi. Se sisältää niin toimintaa, jännitystä ja draamaa.

Hahmot ja näyttelijät ovat edelleen sarjan paras ansio. Bryan Cranstonille nyt heti lisää leffarooleja. Walter White on hahmona erittäin hyvin kehittynyt sarjan aikana ja on todellakin monipuolinen ilmestys. Sama pätee Jesse Pinkmaniin (Aaron Paul). Skyler ärsyttää vanhaan tuttuun tapaansa. Hank Shrader on paljon isommassa ja mielenkiintoisemmassa osassa kun aiemmin. Kaikki sivuhahmotkin tukevat sarjan hahmokaartia.

Ekoissa jaksoissa tunnelma on taas vähän tylsä (kun osa pahiksista saatiin viime kauden lopussa voitettua), mutta palaa pikkuhiljaa vanhaan tuttuun, kiitos loistavan "Dead Freight" jakson. Kauden loppupuolella juoni heittää kuperkeikan toitottaen todellakin, että siihen tämä tämä tarina päättyy. Neljä viimeistä jaksoa ovat täyttä rautaa ja oikeastaan koko sarjan parhaat.

Kausi on paljon rankempi ja synkempi kun muut. Välillä otetaan oikestaan hieman Game of Thrones:mainen meno päälle kun avainhahmoja napsaistaan hengiltä. Lopetus oli hyvin kirjoitettu ja draamaltaan onnistunut. Se sulki ympyrän kiitettävästi. Ei mikään happy ending.

Kokonaisuutena Breaking Bad on ehkä hieman yliarvostettu ensimmäisten kausien ansioista. Huonoimmillaan katselu oli puuduttavaa, parhaimmillaan erinomaisen naulitsevaa. Viimeiset 8-jaksoa tuli katsottua yhdessä päivässä.

Kauden arvosana:
Koko sarjan arvosana:

Ehkä hivenen edellistä kautta heikompi esitys. 5 kausi on selkeä väliosa, jossa vasta loppupuolella päästään vauhtiin. Näyttelijät ja sarjan visuaalinen anti ovat edelleen täydellisiä, ehkä jopa parempia kuin ensimmäisillä kausilla. Täytyy nostaa hattua jälleen Peter Dinklagelle, jonka Tyrion Lannister onnistuu olemaan taas kiitettävästi isossa ja tapahtumarikkaassa roolissa. Samoin Stephen Dillanelle joutuu antamaan tunnustusta, vaikka Stannisin juonenkäänteistä voi olla monta mieltä.

Hardhome on koko kauden paras kohtaus, ellei jopa sarjan, jossa on suuria saavutuksia "vain" tv-sarjalta. Muutama tarina junnaa paikoillaan, mutta pääasiassa juoni rullaa hyvällä tahdilla. Kauden päätöskohtaus jättää surullisen olon.

Mahtava tuotantokausi, silti hieman edellistä heikompi, lähinnä kauden alun ansiosta.

Dexter on erittäin hyvä tv-sarja ja meneekin omaan top 3:eni Lostin ja Game of Thronesin rinnalle. Taaksehan jää myös Breaking Bad. Viimeinen jakso kruunaa koko loistavan kattauksen. Se sisältää yhden koko tv-historian hienoimmista käänteistä.

Seuraava teksti sisältää spoilereita.

Huhuh, olipa mahtava kausi. Jo ensimmäinen jakso "No Sanctuary" nousee yhdeksi sarjan parhaista jaksoista. Se on jännittävä, mielenkiintoinen ja ehkä koko sarjan raain ja julmin jakso. En muista milloin mikään sarjojen kausi olisi esittänyt niin vahvat ensimmäiset kolme jaksoa. Sen jäleen meno hieman hiljenee, mutta silti etenee mainiosti hahmoja syväntävien jaksojen kera. Ensimmäisen osan finaali tarjosi jälleen shokeeraavan käänteen.

Toinen puolisko pärähtää käyntiin mielenkiintoisella ensimmäisellä jaksolla. Valitettavasti sitä seuraava jakso "Them" kuuluu kauden turhimpiin osiin. Se kertoo hyvin vähän uutta, lähinnä vain hahmojen menetyksistä kertova täytepala, joka pohjustaa sitä seuraavaa taas isoa jaksoa. Kausi esittelee paljon uutta ympäristöä ja mielenkiinoisia uusi hahmoja(joista osa päästetään kuitenkin jo päiviltä). Mielenkiintoisin on kuitenkin Alexandria ja siihen liittyvät ihmiset. Viisi viimeistä jaksoa esittelevät paljon uutta, joista kolme viimeistä on alkukauden kolmen ensimmäisen tavoin loistavia. Ja kausi, samoin kun edellinen, jää cliffhangeriin, josta meno jatkuu vasta puolenvuoden päästä.

Hahmojen vuorovaikutus ja sanailu on entisessä hyvässä terässä, mutta näyttelijäsuoritukset vain parantuivat. Andrew Lincoln ansaitsisi monta palkintoa Rickin roolista. Näyttely on uskomatonta varsinkin loppupuolella, kun päänuppi alkaa taas hieman seota. Lincolnin lisäksi massasta irrottautuu loistavuudellaan Norman Reedus ja Melissa McBride. Jälkimmäinen venyy roolissaan Carolina uskottavaan rooliin. Carol on lisäksi yksi sarjan parhaiten kehitellyistä hahmoista.

Kausi tappaa taas melkoisen joukon ihmisiä, vaikka kaikki tietävät, että kaikki eivät voi selvitä hengissä kuudennelle kaudelle, jota odotan vesi kielellä.

(spoilereita edessä)
Lostin kuudes kausi ei ole sarjan paras, mutta silti hieno lopetus.

Jackin ja kumppaneiden työ viidennen kauden lopussa aiheutti heidän palaamisensa nykyhetkeen, sekä vaihtoehtoisen rinnakkaistodellisuuden. Siinä kone ei koskaan pudonnut saarelle. Saaren viholliseksi on paljastunut Lockeksi esittäytynyt The Man in Black, joka on sarjan virallinen pääpahis.

Lähes jokaikinen näyttelijä esim Matthew Fox, Terry O'Quinn, Jorce Garcia, Evangeline Lilly, Michael Emerson, Emilie De Ravin ja Henry Ian Cusic ovat loistavia rooleissaan. Hahmot jotka he loivat ovat aitoja, joihin syventyy kunnolla. Jokainen henkilö kasvoi sarjan aikana esimerkiksi kovis-Sawyer on lopussa kunnon hyvis. Kausi on myös kaikista kausista ehdottomasti surullisin. Heti alkupuolella tuli ensimmäinen pudotus, jonka kyllä tiesi edelliskauden lopusta päätellen. Kausi on tosiaankin koskettava. Jinin ja Sunin kuolemakohtaus on yksi sarjan traagisimmista ja voimaikkaimmista hetkistä. Kuitenkin viimeiset hetket ne vasta saavatkin herkistymään.

Kauden parhaimpia jaksoja ovat ehdottomasti "LA X part 1", "Dr Linus", "Ab Aeterno"(joka viimein kertoo Richardin tarinan), "Happily Ever After", "Everybody Loves Hugo", "The Canditate" (joka oli varmaan järkyttävin kaikista sarjan jaksoista) sekä koko sarjan finaali "The End". Sarja loppui toki oudosti ja korkealentoisissa asemissa, mutta totuus on, että näin monimutkaista sarjaa ei voi päättää paremmin. Omasta mielestäni päätös oli onnistunut vaikka olikin hieman outo. Se onnistui sulkemaan ympyrän.

Sarjan kaikkiin kysymyksiin ei tietenkään vastattu (ja juuri kerrottiin, ettei niihin edes yritetty miettiä vastauksia), mutta silti tämä on maailman parhaita tv-sarjoja, kiitos J.J. Abrams ja kumppanit.

Kauden ja koko sarjan arvosana:

Spoilervaara, älä lue jos et ole katsonut kautta.
Lost senkun jatkuu loistavana edelleen. Voisin sanoa 5. kautta ehkä jopa koko sarjan parhaaksi tuottariksi.

Takaumia ei enään nähdä. Lost jatkuu suoraviivaisena ja välillä seurataan saaren tapahtumia, välillä ei. Uusi kauden jippo on se, että aikamatkustusta nähdään edelliskauttakin enemmän. Juoni muuttuu mitä jännittävämmäksi ja kiinnostavammaksi. Aikamatkusuksessa selviää joistakin henkilöistä yllättäviä asioita. Lisäksi jo tapahtuneita asioita nähdään eri näkökulmasta. Kauden seitsemäs jakso "The Life and Death of Jeremy Bentham" on suorastaan hatunnostonarvoinen. Lockea painottava jakso sisältää shokeeraavan lopun, ja jonka ansiosta Terry O'Quinnin saisi tästä sarjasta palkita. Mukaan mahtuu yhtälailla muitakin hyviä jaksoja kuten "This Place is Death", "LaFleur", "Dead is Dead" sekä finaalijakso "The Incident Part 2". Se vetää maton alta monessa kohtaa hienojen juonenkäänteiden ansiosta, ja yltää lähes 2 ja 3 kauden finaalien tasolle. Cliffhanger, mihin se jää, pahempaa ei oltaisi osattu keksiä. Jotkut ovat vetäneet herneen nenäänsä sarjan mentyä liian korkealentoiseksi, mutta meikäläistä ei moinen haitannut sillä sarja jaksaa edelleen kiinnostaa.

Hahmoista Daniel Faraday jakaa yhdessä Locken kanssa kiinnostavimpien hahmojen paikan. Faraday osoittaa monta kertaa olevansa hyvä tyyppi, mutta hänen kohtalonsa on liian julma. Lockekaan ei ärsyttänyt, vaan lähinnä nyt hän vaan kiehtoi ja loppukäänteen ansiosta hänestä tuli oikeastaan karmiva. Jack, Kate, Sawyer (tai LaFleur), Juliet, Hurley, Sayid ja eritoten Ben pysyvät edelleen hienosti kirjoitettuina ja näytellyinä hahmoina.

Lost on yksi maailman parhaimmista sarjoista, sitä ei voi kiistää.

Valtava parannus. Tämä on sitä, mitä sarjalta alun perin odotinkin. Tylsyyttä on paljon vähemmän, Cranston kaikkien Emmynsä arvoinen. Jaksot "Salud", "Crawl Space", "End Times" ja "Face off" ovat pulssia nostavia ja tietenkin loppurepliikki on mieleen jäävä. Luulin sarjaa yliarvostetuksi. Loppupuolella se ei sitä ole. Mahtava.

Sanotaanko. Huononpi kuin kakkonen, mutta parempi kuin ykkönen. Alkujaksot puuduttavat jonkin verran. Lisäksi jakso "Fly" on ehkäpä sarjan turhin, mutta kauden kutkuttavasta lopusta lisää pisteitä.

Kakkoskausi ottaa selkeästi parempaan päin sarjassa. Näyttelijät jatkavat vahvoilla. Kausi sisältää hienoja tapahtumia, mutta myös jälleen puuduttavia osioita. Lisäksi finaali oli pieni pettymys.

Sarjalta, joka nousee loppupeleissä todella huikeaksi tarjoaa yllättävän keskinkertaisen aloituksen. Näyttelijät osaa hommansa ja hyviä jaksoja löytyy. Mutta kokonaisuudessaan melko puuduttava ja yllätyksetön alkupotku, jota ei voi millään mittarilla verrata sarjan viimeisiin loistaviin kausiin.

Spoilereita!
Lostin neljäs kausi jatkaa miltei täydellistä sarjaa eteenpäin edelleenkin vahvasti.

Neljäs kausi on ainoastaan 14-jaksoinen paketti, mutta se ei tee sitä ollenkaan huonommaksi. Itse asiassa täytejaksoja oli hyvin vähän. Kauden ensimmäiset jaksot katsoo kuin hujaukessa ja silloin tietää sen olevan erittäinkin onnistunutta kerrontaa. Jälleen saatiin muutama kiinnostava hahmo mukaan sarjaan. Sarjan kasvot ovat muuttuneet siitä nyt erittäinkin paljon, kun flashbackit on sivutettu lähes kokonaan, nyt on siirrytty tulevaisuuden tapahtumiin. Neljäs kausi tuo paljon uutta ihmeteltävää. Mielenkiintoisia uusia ihmispahiksia ja aikakikkailua. Hahmoista niin Jack, Sawyer kuin Hurleykin jatkavat vahvoilla. Ylitse niiden kuitenkin nousee Benjamin Linus, joka on kaikessa kieroudessaan mahtava. Ilkeästi sanottuna hieman naurattaa kun Linus saa aina koppavilla kommenteilla ärsytettyä Locken, joka jatkaa sarjan ärsyttävimpänä hahmona, jos comebackin tehnyttä Micheal Dawsonia ei lasketa.

Monta loistavaa jaksoa tarjoavassa kaudessa mielenkiintoisimmaksi nousee "The Constant". Desmondia (joka myös on hyvä hahmo) käsittelevät jaksot tuovat aina sarjaan uutta ilmettä.

Sarja ällistyttää hienoilla juonikuvioillaan edelleen.

Sisältää spoilereita.

Hieman takapakkia komannesta kaudesta muttei paljon.

Kausi alkaa mukavan rauhallisesti, mutta uhka suurenee pikkuhiljaa, kun vankilassa havaitaam jonkinlainen sairaus. Viides jakso "Interment" on kaden kohokohtia, ja siätämättömän jännittävä. Todelliseksi kokokohdaksi osuu kahdeksas jakso "Too Far Gone" joka päättää Rickin ja Kuvernöörin taistelun. Loppupuolelta kausi sitten hieman heikkenee. Se sisältää tylsiä täytejaksoja kuten "After" ja varmaan kokosarjan surkeimman jakson "Still". Mukaan silti mahtuu myös hyviä jaksoja kuten "Inmates", "The Grove", "Us" ja finaalijakso "A", joka jää armottomaan cliffhangeriin.

Kausi häviää kolmennelle, mutta on silti hienoa zomibe-viihdettä.

Paras kausi tähän mennessä.
Jo kauden alkumetreillä Rick kokee traagisen menetyksen, josta hän ei helpolla selviä. Vankila on hyvä tapahtumapaikka. Kolmoskausi tuo paljon uutta verta sarjaan, sillä tustutaan myös toiseen selviytyjien joukkoon, jota johtaa aluksi ystävällisen tuntuinen Kuvernööri. Hahmosta paljastuu kuitenkin iljettäviä puolia ja David Morissey on roolissa erittäin hyvä. Oli myös mahtavaa, että Darylin veli Merle (Michael Rooker) tekee paluun ja onkin ilahduttavan isossa roolissa.

Kausi on myös raaempi ja kakkoskauttakin surullisempi. Tämä ei laahaa niin kuin kakkonen, vaan koko kausi on jännittävä.

Draamaltaan onnistunut ja jännittävä sarja on mahtava lisä Zombie-genreen.

Se tekee tästä kaudesta paremman kun edellinen, koska jaksoja on puolet enemmän.

Kolmen loistavan jakson jälkeen tarina valitettavasti pysähtyy, mutta seiskajaksosta alkaen sarja on ehtaa Walking Deadia. Kaksi viimeistä jaksoa olivat kovia ja shokeeraavia. Kausi onkin todellakin paljon edellistä surullisempi.

Lincoln jatkaa hyvää työtä Rickinä, ja uusi tuttavuus Scott Wilson on hyvä Hershel, joka on kauden kiinnostavimpia hahmoja. Myös Jon Bernthalin vaikea rooli Shanena menee täydestä.

Parempi todellakin, kuin ensimmäinen kausi, vaikka etenee välillä turhan puuduttavasti.

Olin aluksi liian ennakkoluuloinen zombisarjaa kohtaan, mutta kaveri kehotti tarttumaan tähän. Ja onneksi tartuinkin.

Apulaissheriffi Rick Grimes (Andrew Lincoln) herää koomasta maailmaan, jota hallitsevat örisevät kuolleet, zombit (tai tässä sarjassa niitä kutsutaan kulkijoiksi).

Sarjan pilottijakso on yksi jännittävimistä ja seuraavatkaan eivät paljoa huonone. Mukana on kiinnostavia hahmoja, juonikiemuroita, tapahtumapaikkoja. Näyttelijät onnistuivat hyvin rooleissaa.

Se on valitettavaa, että on vain kuusijaksoinen kausi, ja myös hiukahkon yliarvostettu sillä seuraavat kaudet vievät kaiken vielä syvemmälle.

(SPOILEREITA EDESSÄ)
Myös sarjan kolmas kausi on jälleen täydellistä tv-viihdettä.

Kausi käynnistyy liian hitaasti ja valitettavia täytejaksoja löytyy, mutta ne syventävät tarinaa, ja kauden parhaiden viimeisten neljän jakson ansioista ne antaa anteeksi.

Finaali "Trough the Looking Glass" pistää edelliskauttakin paremmaksi. Se on jännittävä, julma, surullinen ja sisältää loistavia käänteitä. Charlien kuolema jaksossa tuli isona läimäyksenä, vaikka sitä oli jo pohjustettu. Hahmo oli yksi tärkeimmistä ja astui parempaan päin kaudella. Myös Herra Ekon poismeno oli masentavaa.

Mainituiden asioiden ansoista sarja luo hyvää draamaa henkilöiden flashbackien avustuksella. Yksi Jackin, Clairen, Katen ja Locken takauma tarjoavat kaikki ennelta-arvaamattoman käänteen. Locke menetti paikkansa suosikkihahmojeni joukossa. Hahmo lähinnä tunaroi kaudella, mutta hänen ja isänsä jälleennäkeminen oli sarjan kohokohtia. Itse pidin myös uusista päähahmoista. Julietista, sekä edelliskaudella vilahtaneista Benistä ja Desmondista. Michael Emerson on loistava Benin roolissa ja on yksi parhaimmista pahiksista tv-sarjojen historiassa.

Viimeisten jaksojen ansiosta myös kolmonen saa edellisen tapaan täydet pisteet.

Uin nyt hiukan vastavirtaan, sillä omasta mielestäni toinen kausi on hitusen ensimmäistä parempi. Eka keksittyi lähinnä vaan hahmoihin ja unohti saaren melkein kokonaan. Toinen kausi hahmojen lisäksi etenee juonellisesti paremmin ja tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä.

Sarja tarjoaa jälleen hahmoista flashbackeja, osat hyviä, osat huonoja. Jackin (loistava Matthew Fox) takaumat ovat yksi parhaimmista, toisin kun Charlie Pacen (myös hyvä Dominic Monaghan) on aina katsellut hieman tylsistyen, mutta eivät ne ole huonja. Uusista hahmoista kiinostavin on Hra Eko (Adewale Akinnuoye-Agbaje). Symppaatista kovista Sawyeria inhosin ensimmäisellä kaudella, mutta nyt hänestäkin tuli yksi suosikkini ja myös hänen flashbackit ovat yksi sarjan parhaista ja on ihme, ettei Josh Holloway ollut emmy-ehdokkaana. Michael (Harold Perinneau) oli yksi ensimmäisen kauden ärsyttävimmistä hahmoista, mutta tässä hänestä tulee suorastaan vastenmielinen, josta on vaikea pitää.

Suosikkijaksot ovat ensimmäinen jakso ”Man of Sience, Man of Faith”, joka on yksi sarjan parhaimmista jaksoista ja syventää Jackin aivan uudelle tasolle, "Lockdown", "Two for the Road", sekä finaalijakso ”Live Together, Die Alone”, joka on varsinainen WOW-finaali.

Sarja on hämmästyttävän koukuttava. Toinen kausi on loistava, ja sanokaa mitä sanotte, se on omasta mielestäni himpun verran ensimmäistä parempi.

Olen vasta nyt alkanut katsoa yhdeksi maailman suosituimmaksi ja parhaimmaksi hehkutettua sarjaa, Lostia.

Ensimmäinen kausi keksittyy lähinnä hahmojen syventämiseen, jonka se tekeekin onnistuneesti. Flashbackeja mahtuu runsaasti, ja välillä niiden määrä alkaa puuduttaakin, varsinkin kun kerrotaan "ei niin hyvistä hahmoista". Suosikeiksi tällä kaudella nousivat johtajan rooliin astunut Jack (Matthew Fox), lihavahko Hurley (Jorge Carcia) sekä mysteerinen villisikametsästäjäksi saarella astunut Locke (Terry O'Quinn). Kaikki sarjan näyttelijät tekevät loistavaa työtä hahmojensa parissa, etenkin Fox.

Juoni ei vaan etene oikein mihinkään suuntaan saarella, vaan perehdytään hahmojen menneisyyteen. Viimeisissä jaksoissa meno kunnolla vasta jatkuu ja jää kunnon cliffhangeriin. Parhaimmiksi jaksoiksi kaudella nousivat "Pilot part 1 ja 2", "Numbers", "Do No Harm" ja "Exodus part 2"

Muutamista kriitikistäni huolimatta Lostin eka kausi on lähes täydellistä televisioviihdettä, kiitos loistavien juonen, hahmojen ja ennenkaikkia mysteerisyyden.

Nyt Putous lässähti totaalisesti

Kauden ensimmäisten kahdeksan jakson perustella viisi tähteä, mutta katsotaan nyt loppuun ja pisteytys vasta sitten.

Paras kaikista kausista tähän asti. Neloskausi sisältää paljon pysäyttäviä ja hienoja kohtauksia. Hahmot saavat hyvin jalansijaa ja kehittyvät kiitettävästi. Esimerkiksi Jaime Lannister. Sydän hakkaa kauden aikana ja tiivistunnelmaisuudessa rauhalliset hetketkin tuntuvat suurilta ja tärkeiltä. Sarja myös näyttää edelleen hienolta ja lähes kaikki näyttelijät ovat täydellä sydämellä ja antaumuksella mukana.

Game of Thronesin alkukausista (1-3) on todella vaikea valita parasta. Kaikilla on hetkensä. Kolmoskausi on täyttä Thronesia, vaikka osa juonista ei ehkä jaksa kiinnostaakaan. Kausi sisältää Thronesille tyypillisesti odottamattomia käänteitä, joista hurjin löytyy ysijaksosta. Lisäksi mielipiteeni yhdestä hahmosta onnistuttiin muuttamaan täysin. Jakso 9 oli ehkä liiankin mullistava, sillä sitä seurannut finaali päättää kauden lähinnä pohjustukseen.

Mitä tästä voi sanoa. Parhaita sarjoja (ellei paras) mitä olen koskaan nähnyt.

Kehottaisin, että kaikki, jotka tuomitsivat Clone Warsin ensimmisellä kaudella eivät lähtisi lyttäämään koko sarjaa. Kausi 5 on kuin eri tekijöiden väsäämä. Kausi on jaettu käytännössä viiteen jaksoon, jotka ovat neljässä osassa. Alku eli Onderon -jaksot olivat perus Clone Wars -huuhaata, mutta sitten meno paranee. Toinen "Padawan" ja kolmas "Droidien salainen tehtävä"-osiot eivät olleet huippuja, mutta tusinajaksoja parempia ja omaperäisempiä. Mutta neljäs osio, jossa vanha vihollinen - jonka nimen nyt jätän tarkoituksella lausumatta - tekee siirtonsa, on jotain parhautta. Siinä on onnistunut kässäri ja synkeä tunnelma. Erityismaininta jaksolle "Lawless". Ja viimeiset jaksot solmivat langat hyvin yhteen. Ei ole hirveän helppoa olla herkistymättä viimeisessä jaksossa, joka pohjustaa loistavasti Revenge of the Sithiä.

Parasta Clone Warsin uudessa kaudessa on yllättävän synkkyyden ja syvällisyyden lisäksi, ettei se mustamaalaa hyvää ja pahaa. Jeditkin voivat olla väärässä ja tehdä karmeuksia. Sitheissäkin voi olla jotain hyvää ja inhimillistä. Asajj Ventress on loistava esimerkki tuosta. Jos seuraa sarjaa tarkasti, huomaa, että hahmot oikeasti muuttuvat. Anakin synkkenee sarjan edetessä (ei tosin mikään yllätys kaikille elokuvasarjan katsoneille). Ashoka on muuttunut ärsyttävästä penskasta vastuuntuntoiseksi jediksi, joka joutuu vaikeiden koetusten ja päätösten eteen. Clone Wars ei ole loppujen lopuksi sellaista mössöä, miltä alussa näytti.

Huippuhyvä kausi, joka sisältää vain yhden huonon jakson. Muuten kausi on täyttä timanttia. On selvästi otettu hieman aikuismaisempi suunta ja visuaalisuuteen on lisätty hienoja värisävyjä enemmän. Sisältökin on saatu hieman joihinkin jaksoihin. Potin kuitenkin räjäyttivät vikat jaksot, joissa vanha vihollinen vuosien takaa tekee paluun. Nuo jaksot olivat yllättävnkin synkkiä. Tällaista priimaa en sarjalta alunperin odottanut.

Clone Wars senkuin parantaa menoaan. Alku on perus tusina "taistellaan separatisteja vastaan" -mätkettä, mutta sen jälkeen tulee jo oikeasti säväyttäviä jaksoja. Kelmistä Asajj Ventress esitellään toinen, inhimmillisempi puoli, ja hänestä tulee helposti yksi moniulotteisimmista Star Wars -hahmoista. Muutenkin kausi jatkaa hyvää mallia - paitsi kaksi viimeistä jaksoa. Sarja oli onnistunut hiukan vähentämään kliseitään, mutta finaali oli pelkästään sitä.

Parantaa hieman ensimmäisestä kaudesta. Jaksoihin on saatu hieman enemmän potkua ja "Lecagy of Terror" oli jo oikeasti jännittävä.

Erittäin hieno sarja ja kausi. Tarinat ovat todella mielenkiintoisia ja ja juuri tämä kausi nosti Tyrionin ns. päähahmoksi ja tämä on vain plussaa.

Hyvä ja hauska.