Hauska ja koskettava. Jättää hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Odotin kovin paljon tältä elokuvalta, ja osaksi se lunastikin odotukset. Leffan loppua on nälvitty paljon, mutta mielestäni se oli täydellinen. Luulin elokuvan loppuvan toisin, mutta loppuratkaisu jätetäänkin lopulta katsojan päätettäväksi, mikä on vaihteeksi hyvä asia.
Randyn hahmo ja elokuvan loppu nostavatkin The Wrestlerin hieman keskivertodraaman yläpuolelle.

Hyvin Linklatermainen, mutta jäi vähän semmonen plääh-fiilis. Mielestäni leffa parani hieman loppua kohden, mutta ei silti mikään mahtava kokemus. Taas Linklaterin leffasta jäi muutamia hauskoja lausahduksia mieleen.
, josta puoli tähteä kuuluu Philip K. Dickin "puheenvuorolle" ennen lopputekstejä.

Mieleenpainuva yhden kohtauksen ja yhden huoneen elokuva. Lähtee ehkä hieman hitaasti käyntiin, mutta säilyttää mielenkiinnon alusta saakka. Linklaterin leikittely kuvakulmilla ja kuvaustyö muutenkin hyvin omintakeista, minkä takia juuri niin kiinnostavaa. Musiikkia elokuvassa on vain minimalistisesti, elokuvan kulussa sitä ei oikeastaan kuulla ollenkaan. Toinen Linklaterilta näkemäni elokuva, joka jätti melko lailla samanlaisen fiiliksen kuin Valveunessa. Molemmat tavallaan hyvin tylsiä elokuvia, jotka kuitenkin liimaavat katsojan sohvaan. Mitään valittamisen aihetta Tapessa ei ole, mutta se jokin puuttui, joka käskisi antamaan tästä 5 tähteä.

Koskettava, kaunis ja hauska. Viimeisimmällä en kuitenkaan tarkoita "Carrey-hauskaa". Ainoa huono puoli mielestäni, että spekuloinnille ei annettu tilaa, kaikki selitettiin lopussa niin puhtaaksi kuin mahdollista.
Paras Carrey-elokuva The Truman Show'n rinnalla.

Erottuu edukseen muiden tavallisten ysärikomedioiden joukosta vain mainiolla ideallaan. Välillä tapahtumien kertaaminen alkaa kuitenkin väsyttämään.

Ykkönen oli parempi, vaikka oli tässäkin omat hetkensä. Lähinnä morsiamen valmentajan Pai Mein hahmo oli vedetty liian kieli poskessa minun makuuni. Uskomaton loppu kuitenkin nostaa elokuvan sille kuuluvaan arvoonsa. Annan tälle 4,5 tähteä, joka samalla pudottaa kokonaisuuden samaiseen tähtimäärään. Sen verran harmitti elokuvan muutos.

Hauskimpia näkemiäni elokuvia.

Erittäin synkkä ja lohduton kuvaus sodan julmuudesta, hirviöisäpuolesta ja tytön seikkailusta oudossa fantasiamaailmassa.
Leffa aidosti masentaa, mutta se ei ole ollenkaan huono asia.
Hassua sinänsä, että katsoin edellisiltana Kill Bill vol. 1:en, ja tätä elokuvaa katsoessani jouduin katsomaan muualle useammin kuin em. elokuvassa. Ei ole esim. kivaa katsottavaa, kun ihmisen nenä hakataan pullolla sisään.
Haluaisin antaa leffalle viisi tähteä, mutta keijukaiset ja haltijat tuntuvat hiukan lapsellisilta kuitenkin näin aikuismaisessa ja erittäin väkivaltaisessa elokuvassa, joten arvosana tippuu neljään ja puoleen.
Paras fantasialeffa?

Taattua Tarantinoa. Kerronta tuottaa jokseenkin ahaa-elämyksiä, leffassa rutkasti äijämäistä menoa (vähättelemättä kuitenkaan Uma Thurmanin naisellisuutta) sekä Art House -väkivaltaa, paljon Art House -väkivaltaa. En yleensä juurikaan innostu tällaisesta huitomisesta, mutta hienot koreografiat, jännitys sekä Tarantinon taiteellinen tappamisen kuvaaminen pitävät mielenkiinnon pidemmissäkin tappelukohtauksissa. Musiikkivalinnat toimivat niin kuin yleensä Tarantino-leffassa kuuluukin.
Ainoa asia, joka mietityttää, oli, että miksi tarina keskeytyi niin paljon O-Ren Ishii:hin? Muiden tapettavien tausta jäi lähes täysin huomiotta. Ellei kakkososa sitten korjaa tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ei tämä kuitenkaan häiritse elokuvan arvoa.
Mahtava leffa.

Lähdin katsomaan skeptisenä Batman Begins -leffan jälkeen, joka oli kyllä hyvä, mutta ei ikimuistettava. Tämä oli tosin paljon parempi. Mielenkiinto ei tipu hetkeksikään. Jokerilta löytyy karismaa, mutta Nolanin esittämä Batman melkeinpä ärsyttää. Ehkäpä se on se kähisevä puhetyyli?
Joka tapauksessa Nolan on jälleen luonut hienon elokuvan. Kerronta ja kaikki muukin toimii, mutta tietyissä kohdissa tulee väkisinkin fiilis, että tämä on tehty monta kertaa ennenkin (selvimpänä esimerkkinä kohtaus, jossa Lucius Fox esittelee varustusta Brucelle (vrt. Bond-leffat))
Haluaisin antaa tälle vähemmän tähtiä, mutta vaikka miten päin yrittää nälviä kaikkea mahdollista elokuvassa, on lopputulos kuitenkin:

"Why so serious, son?"

Pitää otteessaan koko pituutensa, vaikka välillä se numero 23 alkaa käydä hermoille. Lisäksi loppua on turhaan venytetty. Silti hyvä juoni ja loppu löi ällikällä. Hyvä trilleri (jos katsoo avoimin mielin ja yrittää unohtaa Carreyn maineen).

Mukaansa tempaava ja kaunis elokuva, mutta ihan pikkuisen ylipitkä.

100% puhdasta viihdettä. Viimeinen ristiretki on kuitenkin muistaakseni parempi.

Sattuu silmiin katsoa näin rujoa tuotosta, mutta kaikkien länkkäreiden ja juonielokuvienkin isoisoisoisänä erittäin mielenkiintoinen. Suuri junaryöstö on vanhimpia näkemiäni elokuvia, ja värien näkeminen tuotti melkoisen "mitä ihmettä"-fiiliksen. Entisajan elokuvissa värien maalaaminen filmille käsin taisi toisaalta kuitenkin olla suosittua. Pätkässä on hyvin kaunis taustamusiikki, mutta elokuvan toimintaan nähden ehkä hieman liian rauhallinen. Elokuvan loppukohtauksessa (joissain versioissa alkukohtauksessa) ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kuitenkin, kun miettii, millaisen reaktion tuo kohtaus on saattanut aiheuttaa sen ajan katsojissa, muuttuu kohtauksen ja koko elokuvan arvo huimasti.

Ei Suuri junaryöstö liian hyvä ole, mutta historiallisen arvonsa tähden se kannattaa katsoa. Keltä vain liikenee kymmenen minuuttia.

Ehkäpä paras koskaan tehty komedia?
Jos pääsi on edes vähän vinksahtanut, tulet kyllä nauramaan ja lujaa.

Arvosana on nyt jonkin verran subjektiivinen, sillä musikaalit eivät hirveästi nappaa. Nauraa tässä kyllä sai.

Kuuluu sekä parhaimpiin toimintaelokuviin että scifielokuviin. Viihtymistakuu.

Mainio adaptaatio kirjasta. Tosin jostain syystä pidin kirjasta enemmän kuin elokuvasta.

Kaikin puolin persauksen penkkiin liimaava trilleri. Lopun twistit nostavat tämän kirkkaasti keskiverron yläpuolelle.
Kuitenkin loppu jäi hieman kimurantiksi. Lieneekö syynä, että kaikki henkilöt näyttävät jokseenkin samalta. Varsinkin takaumissa on vaikeaa ottaa selko, kuka on kuka.

Lähdin katsomaan leffaa lähinnä siksi, että kuulin Inceptionin varastaneen osittain tämän elokuvan idean. Eipä sitä käy kiistäminen, etteikö Christopher Nolan olisi nähnyt tätä. Pari tämän elokuvan kohtauksen kaltaista löytyy myös Inceptionista (esim. särkyvä peili ja hissikohtaus).
Visuaalisesti hieno elokuva. Elokuvan osittainen järjettömyys on oikeutettua, onhan kyseessä unimaailma.

Koskettava ja kaunis tarina säestettynä hienoilla pianosoundeilla.

Yliarvostettu. Lupaavan alun jälkeen leffa tylsistyy tasaista tahtia ja tarina on lopulta melko heikohko. Henkilöhahmot eivät yritä kerätä katsojan sympatiaa, ja kaikki jäävätkin kaukaisiksi ja ärsyttäviksi.
Kyllä tämän katsoo, jos kärsii tylsästä illasta. Kärsiipähän leffan aikana vielä enemmän.

Nerokas, omaperäinen, mielenkiintoinen ja liikuttava elokuva. Musiikkimaailma kohdillaan.
Ainoana miinuksena jäytää pieni kesken loppuminen, mitä tapahtui Trumanille ja Sylvialle? Kohtaavatko he toisensa? Lisäksi Jim Carreyn uskottavuus hieman kärsii herran aiemmista rooleista. Näyttelyssä ei kuitenkaan valittamista.
Kerrassaan hieno leffa.

Ennakko-odotukset olivat jälleen kovin korkealla ja jouduin pettymään. Puolenvälin paikkeilla juoni vähän vetelehtii, mutta onneksi lopussa päästään jälleen homman ytimeen. Traaginen trilleri sysimustalla hjuumorilla ja komeilla lumimaisemilla.
Ai niin. En tiedä, onko henkilöhahmot tehty tarkoituksella niin perin ärsyttäviksi, mutta itseäni ainakin alkoivat ottaa pattiin lähes kaikki hahmot lukuunottamatta pahiskaksikkoa, joiden toilailut pitivät suurimmalta osin mielenkiintoa yllä.

Ensimmäinen puolitoista tuntia semmoista tykitystä että huh huh... Sitten homma meneekin plörinäksi ja kun lopputekstit pärähtävät ruutuun, miettii vain: "Häh? Nytkö se loppui?"
Muuten mainio trilleri ja näyttää hienosti, että jännitystä luodessa ei tarvita synkkää musiikkia.

Muutama idea tuttu jo muista elokuvista. Se ei kuitenkaan haittaa elokuvan viihdearvoa. Letkeästi etenevä ja leppoinen fantasiadraama, joka naulitsee katsojan sohvaan. Koskettaa syvästi, mutta välillä saa nauraakin. Hyvä olohan tästä tulee.

PS. Elokuvan traileri on jo melkein parempi kuin usea elokuva.

Katsomisen arvoinen pläjäys. Elokuva oli muuten erittäin hyvä, mutta hahmojen kehittyminen (vai sanoisinko kehittymättömyys) häiritsee. Kukaan ei opi mitään. Muutenkin hahmot herättävät kovin ristiriitaisia tunteita.
Kaipa se on vain pyrkimys realistisuuteen, mutta se jäi kaivelemaan.
Muutenkaan ei ihan niin kovaa iskenyt, kuin olisi voinut, mutta hyvä leffa silti.

Ihanan absurdi naurutyömaa. Hieman helpommin avautuva kuin Synecdoche, New York.

Joka lailla eriskummallinen elokuva. Koko leffa sijoittuu yhteen huoneeseen (lukuunottamatta alku- ja loppukohtauksia) eikä roolihahmoille anneta nimiä (poikkeuksena 2 henkilöä).
Tiivistunnelmaisuus ei auta kun loppuratkaisun arvaa jo ensimmäisen vartin jälkeen. Silti Valamiesten ratkaisu pitää otteessaan koko puolitoistatuntisen. Katsoja on kuin yksi valamiehistä, hänen on asetuttava joko syytetyn puolelle tai häntä vastaan. En keksi pahaa sanottavaa mistään. Omalaatuinen "yhden kohtauksen" elokuva.

Kokonaisuutena ehkä pikkuriikkisen huonompi kuin Hyvät, pahat ja rumat. Lopun kaksintaistelu kuitenkin nostaa Huuliharppukostajan erittäin lähelle samaa viivaa.
Charles Bronson ehkäpä cooleimpana sankarina ikinä.
Ennio Morriconen kuuloluita hivelevät sävellykset tuntuvat selkäytimessä.

Kerran katsottava kohtuullisen jännittävä ja viihdyttävä scifitrilleri.
Vastaavan tyyppisiä elokuvia en ole montaa katsonut, joten en voi sanoa onko idea kulutettu ziljoona kertaa, mutta tiedän, että samanaiheisia elokuvia on muitakin.

Itseeni ei liian hyvin musta komedia uppoa, mutta siltikin huvittavasti etenevä rikospätkä, jonka jaksaa katsoa varmasti uudelleenkin.

Muistuttaa aivan liikaa Matrixia ja muitakin elokuvia näköjään on apinoitu.
Elokuvassa muutamia epäloogisuuksia, jotka pudottavat pisteitä: Miten ihminen, joka ei tunne, osaa nauraa? Entäs, kun Brandt vielä oikein sanoo, että hän oli yllättynyt, kun John tuli niin nopeasti rakennuksesta ulos? Yllättyminenkö ei ole tuntemista?

Christian Bale ja Matthew Harbour (Robbie Preston) olivat ainoat, jotka osasivat kunnolla näytellä tunteetonta zombieta.

Mutta muuten erittäin viihdyttävä leffa ja jo idean pohjalta kannattaa katsoa.

Leffa on suhteellisen pitkä, mutta kolmetuntinen kuluu kuin siivillä, eikä aika tule missään vaiheessa pitkäksi. Täydellinen teos.
Koskettavin tarina, jonka olen nähnyt. Monessa kohtaa sitä vetistyy, varsinkin lopussa, kun

Viimeksi olen elokuvan nähnyt n. 10-vuotiaana, ja uusintakatselulla elokuva oli paljon koskettavampi ja kehtaisinko väittää parhaaksi näkemäkseni elokuvaksi. Mielestäni paljon parempi kuin Avain pakoon.

Naurattaa.
Parempi kuin muut parodiat, parin Scary Movien lisäksi. Toisaalta jonkin verran kulutettuja ideoita ja yksi kohtaus lähes suora kopio eräästä Alaston Ase -elokuvasta.

Malliesimerkki täydellisestä elokuvasta. Kaikki toimii.
Ei tätä kannata pituuden vuoksi pelätä. Elokuva ei juurikaan kärsi ylipituudesta, ainoastaan tunnelman ajoittainen latistuminen tylsistyttää muutamassa kohdassa. Ei kuitenkaan niin häiritsevästi, että se pääsisi haittaamaan kokemusta.

Elokuva hipoo täydellisyyttä. Spacey osaa näytellä. Elokuvan loppu on melkoinen.
Ruusun terälehdet näyttäviä.

PUM! No minähän tipahdin kärryiltä, vai lienenkö koskaan kärryillä ollutkaan?
Omaperäisyyttä elokuvalta ei tosiaan puutu.
En ymmärrä tälle elokuvalle annettua genretystä komedia. Elokuvan melankolisuuden keskellä en huomannut yhtäkään hilpeää kohtausta.
Elokuva on kuitenkin sen verran hämmentävä, että tätä ei voi järjellä arvostella.

Kannattaa katsoa.

Muutama kohtaus apinoitu selvästi Avaruusseikkailusta.
Mielenkiintoinen ja jännittävä leffa. Omasta mielestäni kerronta on näin hyvä, eikä missään vaiheessa tylsistynyt. Paikoin osaa jopa koskettaa. Erittäin hyvä scifileffa, mutta ei tästä klassikoksi ole.

Taisin löytää uuden suosikkielokuvan...
Loppu ei aivan auennut, mutta eiköhän se tulevilla katselukerroilla.
Missään elokuvassa en ole nähnyt vastaavasti luistavaa dialogia, enkä muista nähneeni yhtään luomisen tuskaa käsittelevää elokuvaa.
Leffassa pyöritellään jännästi draamaa ja mustaa komediaa. Lopussa saadaan ripaus trilleriäkin joukkoon.
Lyhyesti sanottuna ei mitään valitettavaa. Aivan mahtava elokuva!

Hyvä leffa. Muutama elokuva näyttää saaneen tästä jonkinlaisia vaikutteita.

Periaatteessa ensimmäinen katsomani western.
Elokuvassa ei ole minkäänlaista moitteen sijaa, mutta ei kuitenkaan iskenyt niin hirveästi. Voiton puolella kuitenkin selvitään, ja olihan tämä mainio elokuva.

Mielenkiintoinen katselukokemus. Pitänee katsastaa uudempaan kertaan saadakseen enemmän irti. Kertakaikkiaan hieno elokuva... Mutta.
Suunnattu aivan väärälle yleisölle ja elokuvan ajoittainen massateinielokuvamaisuus yököttää. Tästä puoli tähteä pois.

Kuvaa realistisesti ja vaikuttavasti sitä tosiasiaa, että ihmiset eivät hyväksy erilaisuutta tässä maailmassa. "Rujo" kuvaus sopii tähän elokuvaan ja lisää ahdistavaa tunnelmaa. Elokuvan musiikkimaailma kaunis. Ei kai tätä tarpeeksi voi kehua.

Jättää paljon kysymyksiä, mutta antaa vain pari vastausta.
Noh, yksityiskohdat internetin syövereistä luntanneenakin lopulta ymmärtää elokuvan hienouden.
Purtavaa moneksi katselukerraksi, mutta tosiaan Lynchiin vähemmän perehtyneelle liian kova pala. Ainakin minulle.

Välillä saa nauraa kippurassa ja välillä ei sitten naurata. Herra Hanksilta mahtava roolisuoritus.
Elokuvan "historiakohtaukset" hienosti toteutettu.
"He must be the stupidest son of a bitch alive. But he sure is fast!

Toimii, mutta ei tästä Se7enin veroiseksi ole. Saanut kyseisestä leffasta huomattavasti paljon vaikutteita. Kyllä tämän kerran kestää katsoa.

Elokuvassa monia klassikkokohtauksia ja Robert De Niro näyttelee elämänsä roolin. Elokuvassa erittäin "yksinäinen" ja ankea tunnelma ja hienot musiikit.

Alussa elokuva hieman hidastelee. Elokuva vaikuttaa alussa lähinnä komedialta, jota se ei lopulta todellakaan ole.
Kuitenkin lähes täydellinen ja ahdistava elokuva. Varmasti paras huumekuvaus, vaikka en muita vastaavia ole nähnytkään.
Plussaa jännittävästä soundtrackista.