Purkkiin tämä sarja saatiin viimein ja Kenobi on hyvä lisä jatkoa jossain kohdin leffoja. Välimaastoon mahtuu lapsen pelastaminen kätyreiltä eli imperiumin tuholta. Vader hioo vielä taitoja ja on sarjan ehdoton valopilkku tietysti.

Leia elää varhaista nuoruutta ja on silti sinnikkään oloinen, vaikka äiti Padmé kuoli lasten synnyttyä ja pahuuden runtelemana. Valomiekka taistelussa Vaderin kypärä hajoaa Benia vastaan ja Anakin todetaan kuolleen lopullisesti. Kertakatselulla aikamoista viihdettä, mutta voiman käyttö jää vähäiseksi ja tekisi mieli antaa täten vähemmän tähtiä tälle kokonaisuudelle kyllä.

Aloitusjaksoissa nähdään henkeviä asioita Boba Fett:in menneisyydestä ja Mandalorianin tullessa kamppailemaan Tatooinen planeetalle alkavat kaikki palaset vain loksahdella paikalleen. Lopetusjaksossa nähdään hienoa toimintaa siinäkin, vaikka aikas sellaisen painotteinen jakso onkin Krookun vielä tullessa päätöksensä tehneenä auttamaan voiman tasapainon heittäessä häränpyllyä.

Kaikki näytellyt Star Wars filmatisoinnit nähneenä sarja täydentää hyvin jo nähtyä saagaa ja toiminee faneille itsenäisenä teoksena ihan mallikelpoisena viihteenä Science Fictionina. Muistakin leffoista vähän sieltä täältä lainailleena, mutta juurikin kovana Boba Fett fanille suunnattuna on kokonaisuutena Mandalorianin jälkeen jokaisessa jaksossa vähän kerrallaan juonta eteenpäin vievää ja aivan eri mallikelpoista sekä vänkää rainaa. En suosittele Disney vihaajille kuitenkaan.

Tässä animaatiosarjassa on 16 jaksoa ensimmäisellä kaudella. Siinä Decepticonit ja Autobotit käyvät sotaa ja koittavat saada eri tavoin maan energiavarat käyttöön pahisten puolelta. Pari ihmistä auttaa Optimus Primea heidän oikeudenmukaisten päämäärien tavoitteiden saavuttamiseksi. Animaatiojälki USA/Japani kynästä on ihan hienoa katseltavaa ja juoni eri tavoin punoutuen joka jaksossa on erinomaista katsottavaa vain 20 minuutin osissa.

Oikeudenmukaisuus voittaa lopussa, kun Hougen kuolee salamaniskusta Torahampaassa Ohun paratiisissa, jonka Gin, John, Akame, Moss ja kumppanit olivat hartiavoimin rakentaneet muille koirille asuttavaksi. Erinomainen ja välillä sydäntä särkevää katsottavaa ja pakollista animea seuraavalle katsovalle diggareille! Weed on ylipäälikkö kyllä vailla vertaa ja hänen lopetusiskunsa on tappavan tehokas muita vastaan.

Anime toimintaa ja fatasiaa tarjoava seikkailu. Hyvin ohjattu ja piirosjälki on komia. Juonessa kaksi heimoa taistelevat kumpi pääsee kohti rauhan aikaa. Alkutunnarista pojot kylkeen.

Hieno seikkailu ja Scifi -sarja saa jatkoa toisella tuotantokaudella, jossa nähdään Jedi mätkettä ja Gideon pahiksen ilkeitä suunnitelmia. Myös ensimmäisellä kaudella olleet tutut hahmot kehittyvät entisestään ja tarina saa lihaa luiden ympärille. Eräs hahmo kidnapataan ja vikassa jaksossa Luke Skywalker tulee avuksi pelastus hommiin. Visuaaliselta ilmeeltä sarja on puhdasta kultaa ja Mandalorian Bescar on upea ilmestys kokonaisuudessaan. Suosittelen sarjaa Star Wars faneille ja tämä on parasta sitten alkuperäisen trilogian Disneylta.

Näyttelytyö, lavastus, musiikki ja ohjaus on dialogineen selkeää ja suoraviivaista ja ohjaajina on tämän hetken kärkinimiä maailmassa. Ensiluokkainen tarina ja juonen kulku on selkeää ja helppoa seurattavaa eikä tämä silti ole mitään aivot narikkaan viihdettä, vaan valomiekkoja, pommeja ja aseita sekä räjähdyksiä nähdään totuttuun tapaan runsaasti. Hienoa, että Disney perusti oman Suoratoistopalvelun ja tämä sarja on sen oma lippulaiva!

"Tämä on se tie" -toistaa palkkionmetsästäjä useasti, jonka opetti taistelemaan hänet huostaanottanut Mandalorilainen pentuna. Muutama täytejakso mahtuu mukaan, kuten Prisoner, jossa omat joukot kääntyvät yllättäen vastaan ja x-wing joukot tuhoavat lopussa linnakkeen, jossa kätyri luuhaa vailla mitään tekemistä.

Kypäräänsä palkkionmetsästäjä ei riisu edes pakon edessä ja saa vahvistuksia sepältä, joka tekee haarniskan ja asuun muutamia muutoksia.

Droidit ovat sivuosassa mainio lisä ja eräs hahmo kuolee dramaattisesti, kun yrittää suojella alusta asti mukana ollutta tuttua hahmoa kätyreiltä. Ihan mukiin menevä Spin-Off, jossa dialogin kautta rakennetaan tarinaa ja lihaa luiden ympärille.

Sädepyssyt ja juonittelu ovat osana tarinaa, vaikka voiman puolen valomiekka taistelua jää jonkin verran kaipaamaan, kun kyseessä on Tähtien Sota. Jonkin verran lainattua, kuten yhdessä jaksossa nähtävä kyläläisten taistelemaan opettaminen nähdään, mutta Disney on ottanut jonkin verran opiksi ja turha söpöily ja kikkailu on jätetty onneksi vähemmälle sarjassa kokonaisuudessaan.

Taistelu on massiivisen hienoa seurattavaa ja alun palkkioiden ja töiden etsinnän jälkeen alkaa vasta itse tarina rakentua, kun isähahmo ja pienen olennon suojelija ottaa harteilleen tärkeän tehtävän kantaakseen. Seuraavalla kaudella odotan itse pahiksen kunnollista sisääntuloa, kun Gideon vs. Mandalorian saa uusintaottelun mahdollisuuden. Tämä on kuin "aikuisten satua" sanoi eräs kuuluttaja nyrkkeilymatsin aikana.

Pilotin aikana kuohahtaa tunnelmat ja kylmät väreet eräässä kohdassa. Jaksoja onneksi uuden kauden verran jälleen näkemättä, kuten tämä eeppinen seikkailu alusta. Mystinen palapeli jättää koiran haudatuksi. Pilotista vielä, joka on varmasti edustava kokonaisuus ollut esitellä sitä tituuravana kompleksina, mutta kuitenkin selkeähkönä jaksona esittelyä kaipaavalle. Täysi kymppi tunnelmasta ja riipaisevasta tarinankerronnasta sekä Lynch maagiselle kerronnalle jälleen täältä aitiosta huudeltuna.

Jännä kyky sarjassa tuolla miekalla, jolla voi nähdä oman retkiseuran tai muun osalta, mitä muualla tapahtuu. Näkymä vain avautuu muualle ja yleensä omasta pinteestä selviydytään ensin ehjin nahoin. Pahoja puutteita sarjasta ei löydy, vaikka epäilyttävää materiaalia löytyykin paikka paikoin.

Luuviulusta muumiosta tuleva järkäle joukkioineen koittaa kukistaa ja alistaa muuta planeettansa kuuluuvaa populaatiota. Tarinavetoinen juoni jaksaa, vaikka hahmoihin ei syvyyttä näin luoda ihmeempiä.

Joitakin ajatuksia kerkeää sarjan edetessä käydä mielessä, joista joihinkin suosittuihin peleihin perustuva respawnista syntyminen tällä kertaa androidin muodossa antaa sopivan lähtökohdan aloitukselle. Nämä vanhakantaiset ja päivityksillä varustetut puoliksi ihmiset eivät voi puiston vierailijoita vahingoittaa ja kuitenkin melko määrä traagista meininkiä eri kohdissa sattuu ja tapahtuu. Jonkun hienovaraisen maininnan jälkeen viimeistään seuraavassa jaksossa tätä asiaa käsitellään ja siitä saattaa tulla melko kantava aihe, kun edetään tarinassa eteenpäin.

Yleensä tapahtumien toistoa tai saman kohtauksen vatvomista moneen kertaan ei liikkuvan kuvan kannalta ole oikein mieleeni ja odotuksiin sopinut, mutta koukeroiden ja näyttelysuoritusten ollessa tätä tasoa on konsepti kokonaisuudessa aivan erinomainen tv:n suoratoistopalvelussa.

Hämis on marvelin paras keksintö ja tämä on katsomistani aiheesta tehdyn filmauksen huikeinta antia. Seittisinko Peter löytää juonen ja rakkaustarinan ohella melko tavalla vihollisia joka jaksossa. Pirullisia päämääriä on erilaisia joka vigilantella, joihin tutuilla comic book tyyliin ylivoimalla painetaan samaan mittaan päälle kaasua.

Kuka ei olisi nähnyt Korkin, Hakan ja Kokon seikkailuita Prinsessa Auroran matkassa kohti suurelle planeetalle. Korkin laskin eli korkki on matematiikassa hyvä, kun taas Haka on perso syömään ja Kokko on luonteeltaan temperamenttinen. Jokaisessa jaksossa on joku pahuus, joita vastaan androidit taistelevat keinoja kaihtamatta. Samalla he selvittävät mysteeriä joidenkin vihreiden avaruusoloiden tekemistä tuhoista kotiplaneetallaan ja heidän päämääränään on myös palauttaa galaksien välinen tasapaino.

Hyvä kausi, josta ei puutu juonikuvioiden osalta intensiteettiä. Idea on juonen kannalta hyvä. Pirullinen tunnelma takaa nautinnon vankilakuvauksessa.

Hyvin ja taistellen lähti kuutoskausi liikkeelle. Näyttelijät ovat huippuluokkaa ja ohjaus on välillä miljöineen silmiähivelevän kaunista katseltavaa. Nietoksen kohtalo pysäytti sarjassa ajantajun loppua kohden.

Draamaa, fantasiaa ja seikkailua on luvassa vielä koko kauden ajan, kun jaksaa vain odottaa tulevia episodeja.

Bruce Campbell palaa tuttuun rooliinsa kulttisarjan tv tuotannossa. Gorea ja tappoja on suunniteltu tarkkaan ja juontakin on yritetty kymmeneen jaksoon tunkea. Paras viime vuoden puolella alkanut sarja.

Ei vain pelkkä vampyyrikuva kerronnaltaan, vaan True Blood sisältää lisäksi yksityiskohtaisen nykyaikaisen ajankuvan tarinoissaan. Goottilaisuutta ihannoidaan Louisianan jylhissä maisemissa, mutta periamerikkalaiseen tapaan välillä väkevästi. Milloin myös aistikkaiden näyttelijöidensä toimesta. Alan Ball joukkioineen on taidokas uranuurtaja sarjamaisen kuvakerronnan edistäjänä ja osannut tähän uusiutua aiemmista töistään poikkeuksellisen kiinnostavuuden, jäntillisyyden ja pirteän hämmentäväisyyden suhteen.

Harmi, että taso ei säily koko kauden samanlaisena. Hyviä ratkontakeissejä jaksojen välillä, mutta muutamat miehistön vaihdokset veivät pois terää aikaisempaan. Lääkärisarjoista draamana, tuoreiden juonimuodostelmien auttamana on kyseessä ilmiömäinen sarja.

Keskeinen kemia hieman ärtyneen Mr. Housen ympärillä on vaiheittain arkinen. Silti varman oloinen - arvuutteleva komiikka joka pirskatin jaksossa aiheuttaa antamaan loputkin sympatiapisteet vajaaksi jääneelle tuotantokaudelle.

Tietyllä peruskaavalla toimiva juoni, mutta toimivaan sellaiseen heitetään sopivasti milloin kiellettyjä aineksia ja milloin taas vähän surumielisiä tai haikeutta aiheuttavia hetkiä. Näyttelijät myös huokuvat tietynlaista tähteyttä, särmää ja osoittavat erinomaista paneutumista noissa vakavissa ja joskus vaativissa, vastakkaita tunteita herättävissä sarjan kohdissa.

Sarjan edetessä hahmoihin tutustuu aina vaan paremmin. Esitys on kokonaisuudessaan erinomaista luokkaa, kun ottaa huomioon henkilökohtaisen negatiivisen merkkisen ennakkosuhtautumisen ja miten vähälle sarjaan kiinnitti huomiota esitysvuosina tämän vuosituhannen alussa.

Lisa Edelstein vetää House sarjassa sitä pomonsa roolia Dr. Lisa Cuddyna ja kypsyttää tosi vähäsen nähdä sitä nipottamassa tohtori Gregory Housen kaltaiselle nerolle lääketieteellisesti mutkikkaissa tapauksissa.

Viimesimpiä sarjoja, joita silloin menneisyydessä riivasi odotella, milloin tulee viikonlopun piiretyt. 12-v. oli kuitenkin kova hinku päästä rakentamaan dekkiä korteilla ja pelittämään, kun muu krääsä alkoi jäädä unholaan. Muistot ulottuvat kuitenkin paljon aikaimmalle ajalle 70-l. animeviihteen parissa.