Solace on kertaalleen menevä sarjamurhaajatrilleri jonka piti alunperin olla jatko-osa Se7en elokuvalle. Tarina itsessään on hieman geneerinen, mutta muutamat visuaalisesti näyttävät kohtaukset istuvat tarinan sekaan mainiosti luoden sopivan kiehtovan tunnelman. Pääpahiksen motiivi tekoihinsa on nykypäivänä puhutteleva siitä kenellä on oikeus päättää sairaan ihmisen elämä. Solace pitkälti liikkuu Anthony Hopkinsin, Jeffrey Dean Morganin ja melko pieneen psykorooliin jäävän Colin Farrelin harteilla.

Don't Worry Darling on kuivan laimea pettymys vaikka elokuvan taustalla pientä kohuakin oli ilmassa. Mielenkiintoisesta lähtöasetelmasta huolimatta tarina on kömpelö sekoitelma Stepfordin Naiset, The Truman Show ja The Island elokuvia. Olivia Wilde lataa pariin kohtaukseen kivan 1950 henkisen tunnelman joka rikotaan melkein heti varsin pöhköllä dialogilla. Florence Pugh on ainoa joka yrittää pitää tapauksen kiinnostavana epäilevänä vaimona. Harry Styles ja Chris Pine ovat melkoiset puunaamat kliseisissä rooleissaan. Geneerinen mysteeritrilleri jossa on pieni potenttiaali mukana.

The Menu jättää näyttävästä aterioinnista huolimatta hieman happaman jälkimaun. Mark Mylodin luoma maailma on viihdyttävän kiero ja tunnelma ajoittain sopivan painostava. Sysisynkkä huumori osuu pariin otteeseen kohteeseen ja ruokalajit ovat visuaalisesti kauniinnäköisiä. Tarina itsessään tuppaa jäämään junnaamaan välillä paikalleen ja kauhuelokuvaksi tässä oli oikeastaan vain pari rajumpaa väkivaltapurkausta ja lopetus on apinoitu liikaa The Wicker Man ja Midsommar elokuvista. Anya Taylor-Joy ja varsinkin Ralph Fiennes tekevät varsin mehukkaat roolit. Mielenkiintoisesta ideasta huolimatta hieman tyhjäkäynnille jäävä satiiritrilleri.

Mr. Harrigan's Phone on melko tasapaksu Stephen King filmatisointi, mutta kertaalleen menevä kummitustarinan ja kasvukertomuksen sekoitelma. Tarina ottaa osuvasti kantaa IPhone aikakauden alkuun ja miten se vaikutti erilaisiin ihmisiin ja varsinkin vanhuksiin. Tunnelmaltaan Mr. Harrigan's Phone on letkeä mysteeridraama parilla kivalla suspense kohtauksella varustettuna. Donald Sutherland ja Jaeden Martell saavat välilleen kohtalaisen toimivan ystävyyden kemian. John Lee Hanckock luo muutaman näppärän trillerikohtauksen kännyköiden välityksellä, mutta hieman geneeriseksi koko tapaus lopultaa jää.

Black Panther: Wakanda Forever on kaksijakoinen elokuvakokemus. Varsin tunteellisen ja lupaavan alun jälkeen tarina hieman heittelee sinne ja tänne ja tuo hahmoja ja tapahtumapaikkoja melkoisella tempolla mukaan hommaan. Ryan Coogler luo muutaman visuaalisesti näyttävän toimintajakson tarinan keskellä ja vesi pääsee varsin näyttävästi 3D:nä esille. Poliittinen jännite pysyy myös mukavasti tarinan ytimessä. Kestoonsa nähden tarina oikeastaan huusi 20-minuutin tiivistämistä sillä pariin otteeseen juoni jää junnaamaan paikalleen. Letitiä Wright ja varsinkin Angela Bassett tekevät toimivat roolit. Waterwordista karannut Tenoch Huertan Namor pahis nousee asteen parempien MCU:n pahisten kerhoon. Martin Freeman ja Winston Duke jäävät parista osuvasta hetkestä huolimatta paitsioon taustalle. Yksi toimiva ylläri cameo piipahtaa tarinan keskellä. Kaikkiaan visuaalisesti kaunis, mutta aavistuksen ylipitkä toimintaseikkailu. Chadwick Bosemanin tribuutti toimi mainisti homman keskellä.

Hellraiser vuosimallia 2022 on yllättävänkin onnistunut päivitysversio joka ei yritä tehdä vuoden 1987 originaalia Hellraiseria uusiksi ja joka hakkaa mennen tullen useat umpisurkeat Hellraiserin jatko-osat. Tarinan ja tunnelman taustalla on haettu vaikutteita H.P. Lovecraftin teoksista ripauksella Gialloja. 2 Tunnin kestoon nähden kenties pieni tiivistys ei varmasti olisi pahitteeksi ollut. David Bruckner maalailee visuaalisesti kauniita painajaisvisioita ja uudet kenobiitit ovat mukavan groteskeja hirviöitä. Jamie Clayton pärjää odotettua paremmin möreä-äänisen uuden Pinheadin tai tällä kertaa Priestin roolissa. Goran Visnjicin miljönääripahis jää puolestaan melkoiseksi statistiksi. Gore ja splätter efektit ovat kohdalla sattuessa melkoisia hurmeroiskeita joista varsinkin viimeinen kohtaus tuo jopa hieman Marttyyrit mieleen. Kaikkiaan astetta parempi ja paikoin tyylikäs kauhuelokuva Clive Barkerin tarinasta.

Warning on eräänlainen sci-fi elokuvan Magnolia, mutta melko kömpelö sellainen. Tarina itsessään käsittelee ihmisen ja maapallon kohdalla moniakin nykypäivän pelotteita, mutta tekee sen vain pintaa hipoen ja varsinaista lopunajan menoa ei juurikaan tunnelmassa näy. Mukaan on kasattu sunteellisen kovia näyttelijöitä joista kenellekkään ei ole keksitty oikein mitään tekemistä muuta kuin mennä paikasta toiseen ja lausua hassua dialogia toisilleen. Thomas Janen tehtäväksi jää leijua avaruudessa ja katsella maapallon menoa. Parista oivasta ideasta huolimatta melko ontto sci-fi elokuva.

Black Adam on kertaalleen viihdyttävä toimintafantasia hömppä joka ei yritä olla muuta kuin yksi suuri CGI-sekasotku, mutta pariin otteeseen nätti CGI-sekasotku. Tapahtumat ja hahmot tuppaavat jäämään hieman yksipuolisiksi vaikka Jaume Collett-Serra muutaman kivan toimintajakson on tarinan sekaan toteuttanut. Jatkuvat viittaukset muihin DC:n hahmoihin ja Zach Snyder tyyliset hidastukset alkoivat tulla jo joka tuutista ulos kyllästymiseen saakka. Kolmikko Dwayne Johnson, Aldis Hodge ja Pierce Brosnan pitävät homman pinnalla lausumalla hassun kornia dialogia ja Dwayne Johnson saa nimikkohahmolleen muutaman osuvankin hetken. Marwan Kenzarin pääpahis jäi melkoiselle meh tasolle vaikka hauskasti esitti kolmea eri-hahmoa. Lopputekstien jälkeinen kohtaus on hauska. Hieman yksipuoliseksi jäävä visuaalisesti nätti kertakayttörymistely parilla osuvalla musiikkikappaleella varustettuna.

Lou on positiivisesti yllättävä 1980-1990 henkinen toimintatrilleri. Tarina esittelee toimivasti keskushahmot ja luo taustalle mukavan kiristyvän tunnelman myrskyisällä saarella. Varsinaisia toimintakohtauksia ei ole montaa, mutta niissä on asennetta senkin edestä. Puolessavälissä tuleva juonenkäänne kaataa homman kyljelleen toimivasti ja tuo lisäpotkun tarinaan. Lou on ennen kaikkea Allison Janneyn show sillä tämä naispuolinen Rambo ottaa viinaa ja osumaa, mutta pistää myös äijiä ojennukseen. Jurnee Smollett ja pari osuvaakin hetkeä saava Logan Marshall-Greenin pahis jäävät suosiolla Allison Janneyn varjoon. Räväkän viihdyttävä toimintatrilleri Netflixiltä.

Last Seen Alive on kaikkine kliseineenkin varsin viihdyttävä The Vanishing ja Breakdown elokuvien hengessä liikkuva katoamistrilleri. 8 Tunnin ajalla tapahtuva tarina pitää homman mukavan intensiivisenä ja tapaukseen oman lisämausteen tuo avioeroa hakeva pääpari jotka luovat alun kinastelullaan oman kitkansa tarinan ympärille. Ainoastaan Loppupuolen juonenkäänne ja pääpahis jäävät hieman vaisuiksi odotuksiin ja tapahtumiin nähden. Gerard Butler kannattelee tapausta mainiosti hulluudenkiilto silmissä vaimoaan etsivänä miehenä joka saa toimivasti tukea Jaimie Alexanderin esittämältä vaimoltaan ja Russell Hornsbyn etsivältä. Viihdyttävä pikkunäppärä trilleri.

Firestarter on välityömäinen re-make jolla nyt omat toimivatkin hetkensä on. Tapahtumat ja hahmot tuppaavat jäämään hieman pinnallisiksi joista pahimpana esimerkkinä tämä salajärjestö taustalla josta ei kerrota oikein yhtään mitään, mutta toisaalla isän ja tyttären pakomatkalle saadaan pariin otteeseen tunteen rippeitäkin mukaan. Polttamiskohtaukset ovat pariin otteeseen toteutettu häijyn rumasti ja loppupuolen massagrillauksessa on jo hieman asennetta mukana. Zac Efron tuntui aluksi vähän hassulta valinnalta tälläiseen vakavaan kauhuelokuvan pääosaan, mutta toimivasti Efron roolinsa hoiti. Michael Greyeyesin pahis on sopivan tyly hahmo. Vanhat konkarit Kurtwood Smith ja John Beasley käyvät oikeastaan vain ilmoittamassa parilla lauseella olevansa mukana elokuvassa. Kertaalleen menevä hieman geneerinen uusintaversio.

I Came By on viihdyttävän pikkunäppärä trilleri kahdesta graffititaiteilijasta jotka erään keikan jälkeen sekaantuvat ilkeään salaisuuteen. Läheltäpiti tilanteita riittää jotka luovat mukavaa tunnelmaa tarinan ympärille ja hieman erikoisesti koko homman käänekohta tulee jo hieman ennen puoltaväliä ja loppupuoli katsellaan miten palaset loksahtelevat paikalleen. Dowtown Abbeysta tunnettu Hugh Bonneville on roolissaan ympärillään tapahtuvia asioita manipuloivana valtiontuomarina erinomainen jonka motiivit jätetään hieman hämärän peittoon. Toimivan näpsäkkä Netflix-trilleri.

Watcher on erinomaisen toimiva Takaikkunan ja Giallojen hengessä liikkuva vainoamistrilleri. Chloe Okuno kuljettaa tarinaa mukavan verkkaisesti eteenpäin, mutta kasvattaa taustalla kiehtovan kylmän tunnelman joka saa pariin otteeseen kylmänväreet aikaiseksi. Samalla Watcher on mielenkiintoinen kuvaus ihmisestä uudessa maassa jossa hänen pakkomielteisia kertomuksia ei oteta todesta ja tämä juuri tekeekin Watcherista paikoin toimivan että onko kaikki tapahtuma päähahmon ympärillä pelkkää kuvitelmaa vai totta?. Chloe Okuno herättää sateisen Bukarestin näyttävästi sivukujiaan myöten tarinaan. Jokaisessa kohtauksessa mukana oleva Maika Monroe tekee varsin mainion roolin sekoamisen partaalle ajautuvana nuorena Juliana. Burn Gorman on aidosti kylmän hyytävä hahmo erikoisena stalkerina. Karl Glusman jää hieman taustalle Maika Monroen esittämän Julian aviomiehenä. Kaikkiaan mainio psykologinen-trilleri jonka painostavan ja uniikin tunnelman rikkoo oikeastaan vain pienimuotoiseksi splätteriksi äityvä lopetus.

Beast on kertakäyttö-selviytymiskauhuelokuvaksi varsin mainio tapaus. Tosin Yön Metsästäjien ja Roguen nähneille Beast ei hirveästi mitään uutta tarjoa. Baltasar Kormákur luo visuaalisesti kauniin maailman jonka arvaamattomuus pistää tunnelmaan pari lisäpotkua ja muutenkin oli mukava nähdä tiivis reilu 90-minuuttinen jossa ei paljoa turhia jaariteltu. Baltasar Kormákur saa muutamaan paniikkikohtaukseen kutkuttavan hiostavaa meininkiä aikaiseksi. Gore-raatelut ovat pariin otteeseen häijyn brutaaleja. Itse leijona on todellinen uhka kun se on piilossa ja taustalla, mutta kun se näyttää naamansa läheltä niin CGI-paistaa hieman liikaa lävitse. Idris Elba ja Charlto Copley pitävät homman toimivasti kunnossa vaikka vedetään se lopun Idris Elba vs leijona totaalisen överiksi. Hauskat Predator ja Leijonakuningas-viittaukset tuovat oman huvittavan latauksensa hommaan. Beast on kertaalleen mainiosti toimiva ihminen vs luonto tyylinen selviytysmiselokuva.

They/Them on harmittoman viihdyttävä leirintä-alue slasher johon homojen ja lesbojen kritisointi tuo oman sähköisen latauksen. John Logan rakentaa tarinaa ja tunnelmaa sopivan verkkaisesti ja tästä syystä puunaamainen Jason Voorhees & Michael Myers klooni pääsee hivenen liian myöhään riehumaan oikein urakalla. Tarina itsessään sisältää lajityypin tyypillisimmät kliseet jotka on siroteltu pitkin matkaa ja avauskohtaus on hauskasti matkittu ensimmäisestä Urband Legends elokuvasta. Jokaisella hahmolla on omat salaisuutensa, mutta lopun juonenkäänteen arvaa hieman etukäteen. Kevin Bacon pitää homman mukavasti pinnalla ja miehen alun puhe on yksi huvittavimmista pitkään aikaan. They/Them on hassu Brokeback Mountain meets Friday the 13th henkinen slasher-kauhuelokuva. Koiran ystäville tapaus sisältää ikävän kohtauksen.

Memory on kovin epätasainen Mementon ja Trafficin hengessä liikkuva toimintatrilleri. Martin Campbell kiristää tarinan tunnelman mukavalle solmulle ja saa aikaseksi muutaman näyttävän ja kohtuullisen tylyn toimintakohtauksen. Juoni itsessään pomppii sinne ja tänne jossa hahmoja ja tapahtumia tulee ruudulle melkoisella vimmalla joista ei välillä oikein saa minkäänlaista kosketusta. Taustalla pyörivä lasten kaappausjärjestö jää myös hieman muutaman lauseen varaan. Liam Neeson ärisee tuttuun tyyliinsä, mutta tuppaa jäämään muistisaurauksineen hivenen taustalle. Guy Pearce on ainoa joka saa vähän hahmolleen tilaa. Sopivan vastenmieliset pahikset Monnica Bellucci ja Josh Taylor jäävät myös hahmoina melko yhdentekeviksi. Ray Stevenson pääsee kovistelemaan hauskasti pienessä poliisin roolissa. Memory on kertaalleen menettelevä toimintatrilleri joka hieman haarautuu turhan moneen hahmoon ja sivujuoneen.

Day Shift on kertaalleen viihdyttävä köyhänmiehen From Dusk Till Dawn meets Blade henkinen vampyyrisekoilu toimintaelokuva. Tarina itsessään on hieman geneerinen, mutta entinen stuntmies J.J. Perry saa muutamaan toimintakohtaukseen näyttävääkin menoa aikaiseksi. Vampyyrit itsessään olivat jälleen muovisia CGI-mörköjä. Jamie Foxx, Dave Franco ja Snoop Dogg ainakin pitävät hauskaa rooleissaan.

Prey on viihdyttävän onnistunut esiosa kahdelle ensimmäiselle Predator elokuvalle ja muutenkin toimiva metsästyskauhuelokuva. Historiallinen ajanjakso yhdistettynä sci-fiin tuo oman mainion lisämausteen mukavan räväkkään tunnelmaan. Dan Trachtenberg luo muutaman visuaalisesti kauniin luontokuvan tarinan keskellä ja toisaalla pitää huolen että gore kuolemat ovat sopivan rumia. Taistelukohtaukset on toteutettu selkeästi sekä keskellä päivää että yöllä. Amber Midthunder pärjää kohtuullisesti nuorena soturina joka ottaa pariin otteeseen näyttävästi yhteen hieman muunnellun version Dane DiLiegron esittämän Predatorin kanssa. Preyn jälkeen soisi Predatorin jäävän hetkeksi aikaa tauolle sillä eiköhän tämän rastaletin tarina ala hiljalleen olla käsitelty.

The Sadness on yksi kovimmista kauhuelokuvista hetkeen aikaan jonka helvetinmoinen paniikkikaaos suorastaan tulee iholle elokuvateatterissa melkoisen lihamyllyn lailla. Rob Jabbaz on tehnyt elokuvan täysin oman mielensä mukaan eikä minkään studion pehmittämänä ja sen kyllä näkee. The Sadness on tehokas viruskauhuelokuva jonka maailman yhteiskunnan romahtaminen tuntuu ilkeältä ja häijyltä. Rob Jabbazin luomat kauhukohtaukset viedään äärimmälle tasolle joista ainakin metrossa ja sairaalassa tapahtuvat joukkoteurastukset saadaan näyttämään karuilta. Vastaavasti ne muutamat ruman inhottavat kauhukohtaukset viedään jo huonon ja sairaan välimaastoon. Virustartunnan saaneet on toteutettu varsin uhkaavasti vaikkakin se liikemies pahis tuntui vähän turhalta. Berant zhu ja Regina Lei kaksikko tekevät kelvolliset roolit kaiken hulluuden keskellä toisiaan etsivänä parina. Kaikkiaan voimakas viruskauhu jonka lopetus jättää melkoisen erikoisen fiiliksen.

In The Earth on lähtökohdiltaan mielenkiintoinen virus & luontokauhuelokuvan sekoitelma joka kuitenkin muuttuu melko nopeasti melko tavanomaiseksi psykopaattitrilleriksi. Ben Wheatley luo muutaman visuaalisesti kauniin kohtauksen metsän keskeltä ja vastaavasti saa gore-kauhuefektit näyttämään ja tuntumaan pariin otteeseen todella häijyltä. Varsinainen virus kertomus jää hieman taka-alalle kun pääpiste tapahtuu oikeastaan yhdessä teltassa ja sen ympäristössä. Pääkaksikko ei nyt mitenkään häikäissyt, mutta eivät olleet täysin onnettomiakaan. Mukavan erikoinen kauhuelokuva joka yrittää ottaa kantaa ihmisen ja luonnon siteeseen. Pariin otteeseen tarinan keskellä valot välkkyy pimeällä siihen tahtiin että silmiin ottaa.

Thor Love and Thunder on loppupeleissä melko tavanomainen Marvel elokuva jolla nyt omat vahvat hetkensä myös on. Tarina itsessään alkaa lupaavan hienosti, mutta alkaa hieman toistaa itseään mitä pidemmälle mennään. Huumorista osa kuten vuohet osuvat kohteeseen, mutta toisaalla vitsit ovat väkisin keksittyjä sama pätee toimintakohtauksiin. Taika Waititi säännöstelee värejä visuaalisen kauniisti tarinan keskellä. Chris Hemsworth ja Natalie Portman saavat välilleen toimivan kemian aikaiseksi. Christian Bale on ajoitain sopivan uhkaava pahis, mutta välillä hänetkin hukataan harmaan huppunsa alle. Russell Crowen piipahdus Zeuksena on huvittava hölmöllä aksentilla. Hauskoista musiikkiraidoista ja muutamista viihdyttävistä hetkistä huolimatta tästä jää hieman meh fiilis.

The Man From Toronto on geneerisen tylsä toimintakomedia joka ei tuo tälläiseen buddy-henkiseen kertomukseen mitään uutta. En yhtään ihmettele että alkujaan tämän käsikirjoitus ei oikein kelvannut kenellekkään ja toisaalla Jason Statham lähti samalla kävelemään projektista. Viihdyttävät Hitman's Budyguard leffat ohjannut Patrick Hughes ei saa tarinaan minkäänlaista kosketusta jossa tapahtumia ja hahmoja kyllä riittää, mutta joista ei jää mieleen mitään. Woody Harrelson ja Kevin Hart jotenkin pitävät tämän pinnalla parilla hauskkalla letkautuksella ja lopun punttisali tappelulla. Muuten täysin unohdettava tusinatuotos.

The Vigil on viihdyttävän tehokas ja mukavan pienimuotoinen kauhutrilleri miehestä joka joutuu vahtimaan kuollutta ruumista yön yli. Lähestulkoon alkua ja paria takaumaa lukuunottamatta The Vigil tapahtuu yhdessä huoneistossa muutaman tunnin ajan johon Keith Thomas rakentaa kiristävän tunnelman. Varsinkin verkkaisen alun ohella hiljalleen tapahtuvat mystiset tapahtumat saavat katsojankin mielikuvituksen liikkeelle ja pääpahis pysyy sopivasti varjoissa piilossa. The Vigil ottaa taustalla toimivasti Juutalaisten elämänmenoihin kantaa. Jokaisessa kohtauksessa mukana oleva Dave Davis tekee kelvollisen roolin erikoisten tapahtumien keskelle joutuvana nuorena miehenä. Hieman The Autopsy of Jane Doe elokuvan kanssa samoilla apajilla liikkuvan The Vigilin lopetus jättää hassun fiiliksen.

Jurassic World: Dominion on kepeä toimintaseikkailu ja ok päätös Jurassic tarinoille. Välillä Dominion tuntui hieman kierrätykseltä kaikelta edeltämältä ja varsinkin pääteema ihmisten ja dinosaurusten yhteinen eläminen maapallolla teema hukattiin oikeastaan vain muutamaan kohtaukseen. Samoin pääpahis motiiveineen jäi hieman laimeaksi. Colin Trevorrow luo muutaman visuaalisesti komean toimintakohtauksen tarinan seassa ja kyllä se T-Rexin ja uuden pahis dinon räyhääminen kuulostaa hauskalta vaikka tälläkin kertaa kyseiset örkit jäävät täysin statisteiksi. Onhan se mukava nähdä Sam Neill, Jeff Goldblum ja Laura Dern vielä kerran yhdessä ja Chris Pratt tuo oman rennon olemuksensa viihdyttävästi esille. Viihdyttävä kesäleffa, mutta vuoden 1993 Jurassic Park on edelleen kingi.

Interceptor on geneerisen muovinen Netflixin toimintaelokuva, joka tuntuu välillä tahattomalta Die Hard & Under Siege elokuvien parodialta. Tappelukohtauksissa on välillä rähjäistä asennetta mukana, mutta Elsa Patakyn sankari ja Luke Braceyn pahishahmot itsessään ovat toimintaelokuvan kliseiden kirjasta revityt tyypit jotka lausuvat huvittavaa dialogia. Chris Hemsworth pistäytyy hauskassa cameo-roolissa.

Uncharted on viihdyttävän kelvollinen ja sopivan harmiton toimintaseikkailu. Tarinassa itsessään mennään paikasta toiseen melkoisella vimmalla, mutta alkuperäisen videopelin henki saadaan pariin otteeseen mukavasti homman ympärille. Ruben Fleischer pistää toimintajaksot sopivasti överiksi. Tom Holland on toimivan kelmu Nathan Drakena.

Top Gun Maverick on viihdyttävä elokuvakokemus ja nostalgisen toimiva jatko-osa. Varsinainen juoni on varmaankin kirjoitettu pienen porukan illan-istujaisissa, mutta ei se menoa todellakaan haitannut. Lentotoimintakohtaukset ovat visuaalisesti hienoja joita korostaa mainiot ääniefektit. Viittaukset vuoden 1986 Top Gunin tapahtumista on hienosti liitetty musiikkeja myöten mukaan tähän uuteen tarinaan. Tom Cruise on jälleen mainiossa vedossa saaden hyvän kemian aikaiseksi Miles Tellerin kanssa. Ed Harrisin ja varsinkin Val Kilmerin cameo-roolit olivat toimivat tarinan keskellä.

Resident Evil Welcome to Raccoon City on kertaalleen mainiosti menettelevä sci-fi kauhuelokuva, mutta 6-osaisen edellisen elokuvasarjan jälkeen kysymys onkin onko tämä tarpeellinen?. Tunnelma saavuttaa ajoittain videopelien tunnelman ja tarinan seassa on muutama mukavan kuvottava kauhukohtaus, mutta vastaavasti pari kertaa ruma CGI-pisti silmään. Hahmot itsessään ovat käveleviä kliseitä ja hahmojen kehitys jää puolitiehen joista hupaisimpana Neal McDonoughin pahis. Tom Hopper saavuttaa hieman Weskerin henkeä videopeleistä.

Dangerous on kelvollisen keskinkertainen josta ei oikein osaa sanoa onko tämä kostoleffa, ryöstöleffa vai kenties Die Hard syrjäisellä saarella. David Hackl saa toimintakohtauksiin sopivan rujon tunnelman aikaiseksi. Scott Eastwood alkaa kuulostaa isältään entistä enemmän ja kantaa hommaa varsin toimivasti. Vastaavasti Famke Janssenin, Tyrese Gibsonin ja varsinkin Mel Gibsonin kaltaiset konkarit hukataan täysin mitään sanomattomiin rooleihin tarinan keskellä.

Pahan Naapuri on kertakatselun mainiosti kestävä Ruotsalainen kauhuelokuva. Varsin lupaavasti käynnistyvä tarina alkaa lainailemaan ideoita tarinaan muista kauhuelokuvista joista ainakin James Wanin luomat The Conjuringit ja Paranormal Activityt on tekijäkaksikko katsonut tarkaan. Kliseiden määrässä mennään ennätyslukemiin ja kun tarinan pahis(kset) tulevat mukaan lässähtää muuten sujuva tunnelma hieman latteaksi. Tapahtumapaikka paritalo jossa toinenpuoli on melkein ränsistynyt ja toinen on melkein uusi tuo hauskan lähtökohdan tarinalle ja Dilan Gwyn tekee kohtuullisen toimivan roolin tapahtumien keskelle joutuvana nuorena naisena.

Without Remorse on viihdyttävän pätevä Tom Clancyn tarinoihin perustuva toimintatrilleri. Melko tylynkin kostotarinan taustalla käsitellään ajankohtaisia poliittiisia pelotteluja naapurimaa Venäjän kiristyneistä väleistä muihin maihin. Toimintakohtauksiin Stefano Sollima saa toimivan räjähdysherkän tunnelman mukaan. Michael B. Jordan kannattelee hommaa harteillaan varsin mainiosti. Ainoastaan salajuoni ja pääpahis paljastuu hyvissä ajoin. Muuten varsin viihdyttävä ysärihenkinen toimintatrilleri.

Down-Kuoleman hissi on on kaikessa hölmöydessäänkin viihdyttävä hissikauhuelokuva. Viimeksi olen tämän joskus 2000 luvun alussa VHS:ltä nähnyt joten muistikuvat eivät olleet terävimmät, mutta onhan Down on hassun tehokas kauhuelokuva. Tarina itsessään on hauska kuvaus 2000 luvun alun Millenium ajalta jolloin tuleva teknologia pisti arvailuttavia kysymyksiä ilmaan. Kuolinkohtaukset ovat suhteellisen tylyjä, mutta toisaalta joukkosynnytys hississä kohtaus vedetään täysillä b-överiksi. Samoin meneehän se loppupuoli myös yli että kolisee. Valtava pilvenpiirtäjä luo toimivan annoksen tunnelmaa muuten melko hilpeään kauhuelokuvaan. Naomi Watts, James Marshall ja Ron Perlmanin kaltaiset konkarit hoitavat roolinsa toimivasti ilman mitään suurempaa huomiota. Down on itseasiassa ohjaaja Dick Maasin uusintaversio vuoden 1983 De Lift elokuvasta.

Kuolema Niilillä on viihdyttävä vanhan liiton murhamysteeri, mutta samalla aavistuksen geneerisen tasapaksu trilleri. Visuaalisesti kaunis ympäristö luo oman annoksen tarinaan ja varsinkin mustavalkoinen sotakohtaus alussa on komea. Tarina itsessään oli varsinkin alkupuolella kuka rakastaa ja pettää ketä tyylistä kerrontaa, mutta piristyy loppuakohden. Keskeinen juonenkäänne on arvattavissa hyvissä ajoin. Kenneth Branagh kannattelee hommaa harteillaan varsin toimivasti, mutta muut hahmot tuppaavat jäämään hieman harmaaksi massaksi taustalle.

Till Death viihdyttävän kireä lähestulkoon yhdellä alueella tapahtuva trilleri jonka talvinen maisema luo oman annoksen tarinan tunnelmaan. Lähtökohdiltaan Gerald's Game elokuvan mieleen tuovan tarinan juonekäänteet ovat mukavan kieroja vaikkakin loppukohden homma muuttuu enemmänkin tavanomaiseksi psykotrilleriksi. Megan Fox heittää hauskan kovan roolin.

Morbius on kaksijakoinen elokuva joka ei ole niin huono kuin on arvosteltu, mutta ei tästä nyt hirveästi juteltavaa jälkipolville jää. Tarina itsessään alkaa varsin lupaavasti, mutta muuttuu melko tavanomaiseksi räiskeeksi mitä pidemmälle mennään. Vampyyrikohtaukset ovat geneerisen muovisia, mutta vastaavasti tarinassa on muutama näyttävä jännityskohtaus. Jared Leto tekee ihan pätevän roolin vaikka tuppaakin hahmona jäämään hitusen yksipuolisesi. Matt Smith sensijaan vetää pahisroolinsa viihdyttävästi täysillä yli ja oli mukava nähdä tälläinen tavallisempi sekopää pahishahmo joka ei yrittänyt pistää koko maailmaa paskaksi. Jared Harris ja Tyrese Gibson jäävät statisteiksi taustalle. Morbius on kertaalleen menevä hömppä fantasiatoiminta jonka lopputekstien jälkeisellä kohtauksella ei hirveästi virkaa ole suuntaan tai toiseen. Morbius olisi kaivannut R luokituksen.

Omerta 6/12 on viihdyttävän toimiva kotimainen toimintatrilleri jonka mittakaava ei häviä Eurooppaalaisille tuotannoille juurikaan. Toimintakohtaukset on kohtuullisen näyttävästi toteutettu ja tunnelmassa kolkutellaan paikoin pelottavankin ajakohtaisia nykyhetken asioita. Ainoastaan loppupuolella paketti hieman leviää käsiin useampaan suuntaan. Jasper Pääkkönen tekee varsin kelvollisen roolin.

The Matrix Resurrections on lievä pettymys vaikka ei nyt aivan onnetonkaan elokuva ole. Tuntui vähän erikoiselta 18 vuoden tauon jälkeen että Matrixista tehdään tälläinen metatason sekasoppa jossa muutama visuaalisesti kekseliäs toimintakohtaus on mukana. Keanu Reevesiä ja Carrie-Anne Mossia on mukava nähdä jälleen Neon/Andersonin ja Trinityn rooleissa, mutta vastaavasti uudet pahikset häviävät 100-0 Hugo Weavingille. Parista kepeästä ideasta huolimatta melko vaatimaton Matrix elokuva.

Ambulance on viihdyttävän intensiivinen toimintatrilleri joka on käytännössä kuin yksi suuri takaa-ajokohtaus. Alkuperäisestä Tanskalaisesta elokuvasta ei olla otettu mukaan kuin perusjuoni sillä muuten Ambulance on Michael Bayta niin hyvässä kuin pahassakin sillä miehen kaikki tavaramerkit salamaleikkauksista-hidastuksiin ovat tarinassa mukana. Onhan se alun ryöstökohtaus varsin komea toimintakohtaus jossa ääniefektit ovat kohdillaan. Ennen kaikkea Ambulance on Jake Gyllenhaalin ja Yahya Abdul-Mateen II:sen show sillä miehet meuhkaavat viihdyttävästi keskenään ja jättävät taakseen söpön Eiza Gonzálezin ja pätevän Garrett Dillahuntin.

The Boy Behind the Door on kutkuttavan tehokas kidnappaustrilleri. Yhdessä talossa tapahtuva kertomus kasvattaa toimivan tunnelman tarinan ympärille jonka seassa on useita hauskoja viittauksia Stephen Kingin tarinoihin. David Charbonier ja Justin Powell kaksikko kuljettaa tarinaa pitkin syrjäistä taloa hienoilla kuvakulmilla ja rikkovat tunnelman parilla suhteellisen tylyllä tappokohtauksella. Nuoret Lonnie Chavis ja Ezra Dewey pärjäävät rooleissaan varsin toimivasti.

The Batman on erinomainen Batman filmatisointi. Genreltään The Batman on enemmänkin rikostrilleri parilla näyttävällä toimintakohtauksella maustettuna ja muutenkin dekkari-henkinen tarinankerronta toimi tarinassa loistavasti. Matt Reeves pitää homman mukavasti maanläheisenä jossa parit tappelut tuntuivat aidosti. Tunnelmaltaan sopivan painostava tarina olisi kenties pientä tiivistämistä kaivannut, mutta vastaavasti Matt Reeves luo muutaman tehokaan komean jännityskohtauksen Michael Giacchinon hienoilla musiikeilla ladattuna. Robert Pattinson sopii mainiosti Bruce Waynen/Batmanin rooliin tehden hahmosta enemmänkin yksinäisen yksityisetsivän. John Turturro ja Paul Dano tuovat pahisrooleihinsa annoksen kylmyyttä ja hauskasti maskeerattu Colin Farrell ripauksen camp henkeä. Jeffrey Wright on myös hyvä etsivä Gordonina. Erittäin toimiva Batman elokuva ja maailmalla heitetyt kommentit Se7en meets Blade Runner eivät nyt aivan tyhjästä ole vetäistyjä. Edelleen New Yorkilla ja Gotham Cityllä ei hirveästi eroja näemmä ole.

No Exit on viihdyttävän pikkunäppärä kidnappausjännärin ja melko kahjonkin psykotrillerin sekoitelma. Klassisen kliseinen perusastelma syrjäisestä taukopaikasta jossa toisilleen tuntemattomat hahmot ovat myrskyn takia jumissa toteutetaan mukavan intensiivinen trilleri jota maustaa pari osuvaa twistiä. Damien Power luo muutaman visuaalisesti kekseliään jännitysjakson talvisen myrskyn keskeltä. Havana Rose Liu tekee varsin kelvollisen roolin jonka näkökulmasta melkein koko tarina nähdään. Dennis Haysbert ja Dale Dickey tuovat kokemusta tarinan keskelle. Lopetus jättää myös mukavasti kysymyksiä auki oliko kaikki totta vai kuvitelmaa.

Inheritance on viihdyttävä perhedraaman ja mysteeritrillerin sekoitelma jossa varakkaan perheen isän kuoleman jälkeen hänen asianajaja tyttärelleen alkaa paljastua ikäviä asioita. Tunnelma pysyy sopivan kierona jota korostavat parit kivat twistit. Pirteä Lily Collins ja mukavan erilaisessa roolissa heiluva Simon Pegg saavat välilleen toimivan keman aikaiseksi.

The Lodge on eräänlainen köyhänmiehen Hededitary ja vieläpä kohtuullisen toimiva sellainen. Kliseinen asetelma syrjäisestä talvisesta mökistä jossa kaksi lasta ja heidän äitipuoli ovat jumissa revitään mukavan häiriintynyt psykologinen kauhudraama. Yölliset hiiviskelyt ja talviset kylmät maisemat luovat oman kutkuttavan annoksen tarinan mystiseen tunnelmaan jossa ei oikeastaan ole yhtään äkkisäikähdystä. Riley Keuogh tekee varsin pätevän roolin. The Lodgen lopetus jää hetkeksi aikaa pörräämään ajatuksiin.

Texasin Moottorisahamurhat vuosimallia 2022 on melko yhdentekevä uusien Halloweenien kanssa samalla tavalla toteutettu jatko-osa. Tarina itsessään on jo yksinkertaisen hölmö ja hahmot käveleviä puupäitä joiden kohtalosta ei piittaa pätkääkään. Karun tylynä kauhuelokuvana Texasin Moottorisahamurhat ajaa kertaalleen asiansa jossa parit gore-revitellyt vedetään täysin överiksi. Tästä puuttuu melkein kokonaan alkuperäisen 1974 vuoden elokuvan ja miksei vielä viihdyttävän 2003 re-maken tunnelma. Tämä hukkuu samaan massaan mihin nämä muutkin Leatherfacen esiosat ja jatko-osat viime vuosina ovat menneet.

Don't Breathe 2 on erikoinen, mutta toimiva jatko-osa. Alkupuoli tuntui hetken aikaa olevan toisinto kotiintunkeutumisineen ensimmäisestä osasta, mutta tarinan keskellä tuleva juonenkäänne muuttaa hieman tarinan suuntaa. Rodo Sayagues luo muutaman visuaalisesti kekseliään sokeudella pelaavan kauhukohtauksen ja vastaavasti pistää pari kertaa tylyt gore-efektit pystyyn jossa ihmisen kallo ja silmät saa rumaa kyytiä. Stephen Lang kannattelee tapausta mainiosti harteillaan ja tekee sokeasta hahmostaan sopivan uhan. Pahikset eivät täysin onnettomia ole, mutta jäävät aavistuksen tavanomaisiksi sekopäiksi joita se keskeinen twisti hieman piristi. Nuori Madelyn Grace pärjää tapahtumien keskellä myös toimivasti. Viihdyttävä toimintakauhuelokuva brutaalilla tunnelmalla maustettuna.

Separation on lupaavasta alustaan huolimatta geneerinen tusinakauhuelokuva. Muutamista painajaisnäyistä ja Rubert Friendin ja Brian Coxin ok rooleista sekä yhdestä kivasta jump scare säpsähdyksestä kaikki muu hukkuu kliseiden tylsään mereen. Kauhukohtaukset ovat pääpahista myöten muovisen tökerön näköisiä. Harmaaseen massaan unohtuva kauhuelokuva.

Copshop on räikeän tehokas toimintaelokuva Joe Carnahanilta. Lähestulkoon yhdelle poliisiasemalle sijoittuvaan tarinaan ladataan mukava armoton tunnelma sillä Copshopissa ei ketään hahmoja säästellä. Toimintakohtaukset ovat näyttävästi toteutettu joita korostaa osuva dialogi niiden välissä. Joe Carnahan on selkeästi sekoittanut Hyökkäys Poliisiasemalle ja Die Hardin omalla tyylillään keskenään vaikkakin se keskeinen twisti melko pian katsojalle paljastetaan. Aleksis Louder on varsin energinen tapahtumien keskelle joutuvana poliisina. Frank Grillo ja Gerard Butler saavat välilleen mainion kemian toisilleen uhoilevina miehinä, mutta show'n varastaa Toby Hussin ammattitappaja joka on yksi viileimmistä pahiksista hetkeen aikaan. Copshop on yksi vuoden 2021 viihdyttävimmistä toimintaelokuvista.

New Order on kylmän nilhistinen vallankumoustrilleri. Michel Francon luoman tarinan maailma on sopivan armoton jossa kaaos leviää ympärille melkoisella vimmalla. Tunnelmaa korostavat muutamat raadolliset kuvat ruumiskasoista kaupungin kaduilla. Mukavan tehokkaasti käynnistyvä New Order kuvaa köyhien ja rikkaiden yhteenottoa välillä jopa melko rankoilla tavoilla. Diego Bonetan ohella puolituntemattomat näyttelijät tekevät rooleissaan pätevää työtä. Suhteellisen tyly lopetus jättää erikoisen fiiliksen.

The Last Duel on vahva historiallinen toimintadraama Ridley Scottilta vaikka ei aivan Gladiaattorin ja Kingdom of Heavenin tasolle pääse. Rashômonin ja Mementon tyylinen tarinankerronta kolmen päähenkilön kautta tuo oman lisäyksensä tunnelmaan, mutta vastaavasti itse tarinassa on muutamia irrallisen tuntuisia sivujuonia jotka jumittavat pari kertaa tarinaa paikallaan. Toimintakohtaukset Ridley Scott toteuttaa näyttävästi ja tuntuu se viimeinen varsin komea taistelukohtaus luissa asti. Matt "takatukka" Damon tekee varsin kelvollisen roolin. Adam Driver ja Ben Affleck ovat mainioita kusipäisissä ökyrooleissaan. Jodie Comer on tarinan sielu ja voima joka tekee vahvan roolin. Hevosten ystäville The Last Duel on hieman ikävää katseltavaa.

Don't Look Up:issa on hauska lähestymistapa maailmanloppuelokuvaan joka osittain toimii erinomaisesti, mutta välillä taas jokin tökkii. Adam McKay on luonut tarinaansa kutkuttavan hermostuneen tunnelman jota kiihdyttää nelikon Leonardo DiCaprion, Jennifer Lawrencen, Mark Rylancen ja Rob Morganin kohtuullisen toimivat roolit. Taustalla on muutama osuva kritiikki yhteiskunnasta ja onhan se viimeinen 15 minuuttia vaikuttavan komea joka jatkuu vielä lopputeksteihin. Vastaavasti tarina itsessään tuppaa jäämään junnaamaan paikalleen hieman turhien sivuhahmojen kanssa turhan usein.