WreckMe666

WreckMe666

Käyttäjä, 43 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (926)

15.02.2017 klo 21:10

Syntynyt 4. heinäkuuta

Platoonin keskittyessä taistelukenttien raadolliseen arkeen siirtää itsekin parjatun sodan kokenut Oliver Stone nyt painopisteen koko kansakunnan yhteiseen tragediaan. Nuoret miehenalut palaavat kotiin maailmanan toiselta laidalta jätesäkissä tai hengittäen mutta palasina. Ron Kovacin tarina kerrotaan rauhallisesti asiaa kaunistelematta. Lienee asiaa erittelemättäkin selvää, että kahdeksan Oscar-ehdokkuuden Syntynyt 4. heinäkuuta on kaikilta tuotannollisilta puoliltaan täysin onnistunut. Kerronta ja rytmitys rullaa tasaisesti ja kokonaisuus on onnistuttu kasaamaan hienosti. Nuori Tom Cruise antaa uransa varmasti laadukkaimman suorituksensa ilman että Kovicista kasataan sympatiaa keräävää hahmoa.

John Willimas rakentaa Robert Richardsonin kuvien taustalle kauniin, muttei liian esiinpyristelevän musiikkiraidan, jota vauditetaan aikakauden tutuilla klassikoilla. 1990- ja varsinkin 2000-lukujen aikana erittäin menestyksekkääksi ja arvostetuksi kasvanut Richardson onnistuu lavastajien ja puvustajien kanssa luomaan elokuvaan vahvan ajankuvan ja -tunnelman, jota myöhemmät sukupolvet saavat romantisoiden nostalgisoida.

Löytyy perinteistä amerikkalaista pikkukaupunkia, keskiluokkaista uskonnollista perhettä, päättäjäistanssiaisia, itsenäisyyspäivänparaatia, sotaa leikkiviä pikkupoikia sekä syvempää yhteyttä tuntevaa "naapurintyttöä". On pitkätukkaisia likaisia hippejä, maailmansodan nähnyttä 50-luvun vanhan koulukunnan miestyyppiä ja väkivalloin kyynelkaasun voimin mielenosoituksia hajoittavia poliiseja. Uudismieliset protestoijjat ja konservatiivit ottavat yhteen tämän tuosta. Näiden lomaan sijoitetaan perhedraamaa ja perinteistä kasvutarinaa, minkä jälkeen hypätään helteen ja sekasorron valtaamiin taisteluihin. Painopiste on kuitenkin siinä traumassa, mikä kosketti veteraanien itsensä lisäksi myös kotijoukkoja; sopeutumisen vaikeus, katkeruus ja armoton sodan vastainen liikehdintä sekä eri näkemysten yhteentörmäys.

Syntynyt 4. heinäkuuta pohdiskelee syitä sille, miksi niin monet nuoret miehet päättivätkään tarttua haasteeseen ja uhrata henkensä maalleen - turhaan. Kovicin hahmo esitetään kirkasotsaisena sotaa, veteraaneja ja "maansa palvelemista" ihannoivana nuorukaisena, joka kokemustensa kautta kehittyy kaikkia näitä arvoja vastustavaksi mieheksi. Joka lopulta onnistuu voittamaan vihansa ja katkeruutensa ja oppii uuden puolen itsestään matkalla, joka kasvattaa häntä ihmisenä. Kovic pystyy kuin pystyykin lopulta aloittamaan uuden elämän rypisteltyään kokemustensa kautta edellisestä eroon.

Tavoilleen uskollisena Stone heittää ilmoille väkevääkin krittiikiä Yhdysvaltoja ja sen hallintoa kohtaan, tällä kertaa lähihistoriaa peilaten. Veteraanien osakseen saama kohtelu kotona on tuttua ensimmäisen Rambon johdolla useista elokuvista, mutta Stone paneutuu asiaan kattavimmin. Sekasortoinen viidakko vaihtuu veteraanisairaalaksi naamioidun helvetin kautta uudenlaiseksi ja hämmentäväksi arjeksi. Maailma omaa ydinperhettä ja kotinaapurustoa myöten muuttuu Kovicin muutaman vuoden mittaisella reissulla. Stominen on poistunut muodista ja sotilaita halveksutaan ja heidän arvojaan vastustetaan.

Stonen pitkän ja kattavan uran paras elokuva ja ohjaustyö, Cruisen vaikuttavin roolisuoritus.Willem Dafoe kykenee tarjoilemaan maailmalle aina yhtä inhottavan itsensä valkokankaan välityksellä.

rating 80,000

31.07.2016 klo 18:20

Terminator Genisys

Taistelu käydään vaihtoehtoisella aikajanalla ja koko kahden alkuperäise elokuvan aikajana ja tapahtumat viskataan romukuoppaan. Intertekstuaalisuus James Cameronin ohjaamaan kahteen ensimmäiseen elokuvaan on niin vahvaa, että uusitun aikajanan kanssa se muodostaa tunteen, että katsoisi Terminator-parodiaa, eikä niinkään varsinaista saagan elokuvaa. Terminator Genisys on yhdistelmä jatko-osaa, reboottia ja remakea. Itse elokuva on laadukkaasti toteutettu ja tarpeeksi viihdyttävä, eikä ideakaan ole paskempi. Silti saagan kolmen ensimmäisen elokuvan parissa kasvaneelle aikajatkumon sörkkiminen ei aiheuta ilonkiljahduksia. Pointsit Arskalle ja J.K Simmondsille. Emilia Clarke oli myös aivan hyvä.

rating 70,000

03.06.2012 klo 19:19

Ilmestyskirja. Nyt

Tästä elokuvasta on jo kerrottu kaikki oleellinen, joten mitä tähän nyt osaisi oikein kirjoittaa. Ensinnäkin Francis Ford Coppolan viimeinen todellinen mestariteos erottuu edukseen muista Vietnamin sotaa kuvaavista elokuvista siinä, ettei sen tarkoitus ole kuvata realistisesta näkökulmasta sotaa tai sen kauhuja. Ilmestyskirja. Nyt on itsessään sekopäinen teos, josta ei asiaa sen kummemmin pähkäilemättä voi sanoa mitään järkevää. Tiedä sitten, voiko pähkäilyjen päätteeksikään. Elokuva voi tuntua ylipitkältä, laahaavalta tai puuduttavalta - mitä se kyllä paikoin onkin - mutta yksi asia, joka pitää mielenkiinnon korkealla, on juurikin teoksen sopiva sekopäisyys. Pakko myöntää,että elokuvasta löytyi toisella katsomiskerralla - ensimmäisellä kunnollisella - paljon uutta, eivätkä Kubrickin art-houset tunnu tämän rinnalla juuri sen kummallisemmilta, kuin normaalit ei-niin-selkeät elokuvat.

Visuaalisesti 70-luvun upein taideteos on époustouflante magnifique, tai jotain sensuuntaista. Vittorio Storaron työtä voisi kuvailla jopa vuosisadan parhaaksi ja Richard Marksin, Walter Murchin, Gerald B. Greenbergin ja Lisa Fruchtmanin työn tulos on jotain käsittämättömän upeaa. Leikkaus on niin tyylikästä kuin vain olla ja voi, ja elokuvan rytmitys on vähintäänkin kohdallaan. Lopuksi todettakoon, että näyttelijöiden työtä lienee turha edes alkaa kuvailla, on se sen verran upeaa.

"Saigon... shit; I'm still only in Saigon... Every time I think I'm gonna wake up back in the jungle."

rating 100,000

23.10.2011 klo 02:25

Takaikkuna

Takaikkunan nähtyään viimein tajuaa hölmöläinenkin, mihin Hitchcockin valtava arvostus ja liikanimi perustuvat. Elokuvan nerokkuus on suorastaan ihmeellinen. Miten kukaan onnistuu luomaan kaksituntisen trillerin yhdestä asunnosta käsin? Miten kukaan voi näin vähistä aineksista loihtia mestariteoksen? Noh, Alfred Hitchcock onnistui tehtävässään, ja vielä hiton hyvin. Takaikkunasta ei löydy mitään huonoa sanottavaa. Se on suorastaan nerokas elokuva, joka kiteyttää mestariteoksen ainekset yhteen ja kokoaa niistä upean trillerin, jonka valtaisa maine ei kaipaa mitään perusteluja. Hitchcock nousi tämän upean taideteoksen johdosta aina vain korkeampaan asemaan allekirjoittaneen alati muuttuvalla top-listalla.

Kaikki elokuvan neljä keskeisintä (+ pahis) ovat rooleissaan ilmiömäisen vakuuttavia. James Stewart kannattelee harteillaan pienimuotoista elokuvataiteen jättiläistä ja herran tulkinta onkin vertaansa vailla. Hahmo elävöityy ja tuntuu kuin elokuvaan loppuun mennessä tuntisi koko stalkkerijupin. Loistava roolisuoritus. Ennestään meikäläiselle näyttelijänä tuntematon edesmennyt Grace Kelly onnistui vakuuttamaan kertaheitolla - samoin kuin vastanäyttelijänsäkin. Wendell Corey ja Thelma Ritter niinikään myös loistavat astetta himmeämmin taustalla, tai jos nyt ei loistosat puhuta, niin ainakin heidän suorituksensa ovat esimerkillisiä. Leffan varsin vähäsanaista pahista tulkitseva Raymond Burr on kanssa pitemmittä puheitta hyvä. Varsinkin kun herran varsinainen näyttelyosio alkaa.

John M. Hayesin Cornell Woolrichin novellin pohjalta kirjoitettu käsikirjoitus on uskomattoman hyvin hallittu - vai onko vika vain ohjaajan. Pienistä paloista koottu tarina pitää mielenkiinnon vireillä, vaikka mitään ei oikeasti tapahdu. Lintujen tapaan tarina kulkee hiljaa mutta varmasti kohti päämääräänsä antaen pikkuhiljaa enemmän nautintoa jännitystä janoavalle katsojaparalle. Loppu onkin sitten nopea. Allekirjoittaneelle olisi maistunut paremmin jokin hämmentävä finaali, mutta hyvä näinkin. Lopun tehostevyörytys on nykystandarteilla kököäkin kökömpi, mutta who cares?

Dialogi on todella uskottavaa, siis todella, todella uskottavaa. Kameratyöskentely yllättävän hyvää, varsinkin kun ottaa aikakauden kuvausvälineet, -tavat ja kuvaajien taidot huomioon. Elokuvan rytmitys on tasaista, mutta silti sopivasti loppua kohden kiihtyvää, jolloin missään vaiheessa ei tule tylsää tai katsoja joudu kärsimään hyppelehtimisestä tai turhan nopeasta tahdista. Elokuvan scorena toimii naapurin säveltäjä-äijän pianoinnit. Hitchcock kokoaa kaikki palaset yhteen ja luo yhden kaikkien aikojen merkittävimpiin elokuviin kuuluvan taideteoksen, jossa oikeastaan kaikki on kohdallaan. Harvoin tulee vastaan elokuvia, jotka ylittävät - jo varsin - korkeat odotukset.

rating 100,000

22.10.2011 klo 00:25

Nykyaika

Chaplinin tohelointia mahan täydeltä, mikäs sen parempaa? Nykyaika on sutjakan tasainen kertomus Kulkurin vaikauksista työmarkkinoilla suuren laman aikaan. Nykyään aika ei ole enään paras mahdollinen Chaplinin komiikalle, mutta yllättävän suuri osa elokuvan komiikasta puree yhä, vaikka aikaa on julkaisista kulunut jo 75 vuotta - ei paha? Aivan Nykyajassa on kuitenkin herpaamatta läsnä uniikki tunnelma, johon ei tähän mennessä ole Chaplinin jälkeen kukaan kyennyt - ei edes hänen aikalaisensa. Poliittinen sanoma vahvasti on läsnä tässä komediaklassikossa. Nykyaika on todella onnistunut elokuva, muttei pääse Kultakuumeen tai Kaupungin valojen tasolle. Chaplinin uran varmasti ikonisimman otoksen sisältävä elokuva on myös Kulkurin viimeinen näyttäytyminen valkokankaalla.

rating 80,000

22.10.2011 klo 00:23

Kaupungin valot

Klassista Chaplinia, totta tosiaan. Sekä alku- että loppukohtauksensakin ansiosta jäänyt komediaklassikko Kaupungin valot on eittämättä vanha, mutta silti huvittava elokuva. Chaplinin huumori on kahdeksassakymmenessä vuodessa ohittanut jo parasta ennen -leimansa, mutta paikka paikoin rakastettavan kulkurimme - varsinkin vaikean ystävänsä - seurassa tapahtuva tohelointi on hauskaa katsottavaa. - Kulkurilla kun nyt ei satu olemaan hääppöinen viinapää.

Sokeaa rakkautta esiin tuova elokuva on varhaisia romanttisia komedioita, joiden joukosta saa hakemalla hakea Kaupungin valojen vertaista. Aika on ottanut yhtä Charles Spencer Chaplinin uran merkittävämpää klassikkoa kiini - muttei vielä kokonaan.

rating 80,000

18.10.2011 klo 22:47

Chaplin

Elokuvataiteen keskeisimpiin kehttäjeen kuuluneen moniosaajan elämäkerta on paitsi mielenkiintoinen myös varsin mukaansa tempaava tapaus. Chaplinin tarina käsitellään sopivan verkkaisesti, vaikka vuosia - jopa vuosikymmeniä - kestävät hypyt olisi voinut täyttää jollain, toimii kokonaisuus näinkin. Elokuva muistuttaa yleistunnelmaltaan, aikakaudeltaan ja muisteloiden kautta avautuvalta kerronnaltaan hyvin paljon erään toisen elokuvataidetta eteenpäin vieneen legendan, Sergio Leonen, jäähyväisnäytelmää, Chaplin on elämäkertaelokuva kuorrutettuna loistavilla näyttelijöillä taitavalla toteutuksella ja mielenkiintoisella tarinalla. Elokuvassa on oma koominen piirteensä, joka välittyy suurimmaksi osaksi knallipäälegendan elokuvien kautta. Chaplin osoittaa, ettei mies kulkurin takana ollut tosielämässä sellainen ilopilleri kuin valkokankaalla.

rating 80,000

16.10.2011 klo 21:55

Eyes Wide Shut

Harva ohjaaja saa tilaisuutta päättää uraansa näin laadukkaalla elokuvalla. Kubrick jatkaa omaa linjaansa selittelemättömien ja omaperäisten laatuelokuvien parissa. Eyes Wide Shut ei edusta ohjaajan kärkipäätä, mutta on ehdottomasti jonkin sorttinen mestariteos. Ei välttämättä suuri sellainen, mutta ompahan jokatapauksessa. Kubrick ei hoppuile kauan suunnittelemansa elokuvan kanssa vaan rakentaa palapeliään tasaisesti kiihdyttäen loppua kohden. Unenomainen, mystinen ja hämärä elokuva muuttuu pikkuhiljaa eroottisesta draamasta mysteeritrilleriksi, mutta Kubrick ei jatka trillerinomaisesti etenemistä. Mitään ei selitellä, mihinkään ei anneta suoraa, täydellistä vastausta, vaan kaikki on pääteltävä itse. Elokuva loppuu kuin seinään ja lopputekstien aikana jokainen saa omassa päässään koota oman versionsa tapahtuneesta.

Elokuvan on toteutuksensa puolesta suurimmaksi osaksi ehtaa Kubrickia. Kamera liikkuu sulvasti henkilöiden perässä ja kamera on usein aseteltu parinmetrin päähän henkilöistä kuvaamaan näitä sivulta. Kohtaukset ovat pitkiä ja vaihtuvan paikoittan erittäin nopeasti. Sekä Kidman että Cruise ovat henkilökohtaista tasoaan hieman korkeammalla, mutta molemmilla on omat heikkoutensa, vai onko se tarkoitettua, kukaan ei koskaan saa sitä selville. Ehkä suurinta kiitosta kuitenkin ansaitsee Jocelyn Pookin tunnelmaan sopiva ja sitä tihentävä musiikki, joka on elokuvan suuria valttikortteja. Eyes Wide Shut on elokuva, joka varmasti aukeaa paremmin toisella katsomiskerralla.

rating 80,000

16.10.2011 klo 21:53

Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Mustaa komediaa ja poliittista satiiria yhdistelevä Kubrickin läpimurtoelokuva on toki vaikuttava teos sinäänsä, muttei ollenkaan maineensa veroinen. Tohtori Outolempi näyttää Kubrickin henkilöohjauskyvyt, sillä jokainen keskeinen roolihahmo on yksinkertaisesti nerokkaasti tulkittu ja käsikirjoitettu - tietenkin itse näyttelijät ovat tässä tärkeässä osassa. Mustavalkoinen klassikkoelokuva ei ole läheskään yhtä "kubrickmainen" kuin ohjaajan myöhemmät tuotokset, mutta paikoittan Stanleyn panos on todellakin huomattavissa.

rating 80,000

03.08.2011 klo 19:21

2001: Avaruusseikkailu

Todella kunnianhimoinen 2001: Avaruusseikkailu ehä toiseksi paras kokonaisuudessani näkemä Kubrick. Elokuva ei osoittautunut aivan maineensa veroiseksi, sillä en väsymyksen lomassa saanut mitään syvällisempää irti tästä leffasta. Kubrick todellakin osasi hyödyntää upeaa klassista elokuvissaan. Johann Straussin An der schönen blauen Donau ja Richard Straussin Also sprach Zarathustra ovat todella suuressa roolissa Avaruusseikkailun äänimaailmassa. Tilan ja valaistuksen käyttö sekä kameran asettelu on hyvin kubrickmaista. Harmi, että elokuva kerkisi jo tulla tiensä päähän muuttuessaan oikeasti mielenkiintoiseksi. Hyvin vähäisellä dialogilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Suurin vahvuus on ehkä elokuvan moniuloitteisuus, josta rewatchilla varmasti saisi paljonkin irti. Apinoiden kehitystä kuvaava Ihmiskunnan aamunkoitto ja surrealistinen sekoilu Jupiter and beyond the Infinite ovat elokuvan parhaat osiot. Varsinkin viimeinen osa vetää hiljaiseksi ja pistää pohtimaan elokuvan syvintä tarkoitusta. Upea loppu on elokuvan selkeää parhaimmistoa.

rating 90,000

03.08.2011 klo 19:20

Inception

Megahypen aikanaan nostattanut Inception on Nolanin suurista Hollywood-elokuvista heikoin. Ohjaajan ensimmäinen oma alkuperäistarina on mainio elokuva, muttei pärjää ohjaajansa edellisille. Idea on todella mainio, mutta Nolan ei saa revittyä siitä kaikkea irti. Elokuva sortuu aivan liian usein selittelemään itseään. Miinuksena voi myös pitää melko runsaasti ryöppyävää toimintaa. Vähemmällä toiminnalla ja ammuskelulla - räjähdyksistä puhumattakaan - elokuva olisi voinut tarjota juonipuolella enemmän.

Nolan tuntuu mieltyneen Hollywoodin suuriin nimiin, joiden roolisuoritukset ovat yseimmiten melko onnistuneita. Castia kipparoiva DiCaprio toistaa samaa roolia elokuva elokuvan jälkeen vain erin roolihahmon takana. DiCapriolta voisi lahjat ja taidot huomioiden odottaa enemmän, mutta herran roolit ovat koko 2000-luvun olleet saman vanhan kierrätystä. Elokuvan parhaita suorituksia tarjoavatkin Joseph Gordon-Levitt ja Ken Watanabe. Heidän rinnallaa Ellen Pagea lukuun ottamatta koko kööri tuntuu paljon heikommalta.

Kuvaus on taattua Pfisteriä ja A-luokan kamerankäyttäjä yhdistettynä upeaan lavastukseen ja valaistukseen tuo valkokankaalle kaunista kuvaa, joka vangitsee katseen tehokkaasti. Visuaalisella puolella muutoinkin erittäin onnistunut elokuva on oikeaa erikoistehosteiden juhlaa, vaikka nämä eivät näyttelekään pääosaa uninäytelmässä. Äänitehosteiden käyttö ja äänimiksaus ovat suuren budjetin Hollywood-produktioille tyypilliseen tapaan korkeatasoisia.

rating 80,000

03.08.2011 klo 19:13

Yön ritari

Yön ritari jatkaa onnistuneesti siitä, mihin Begins jäi. Gothamin tila pahenee pahenemistaan ja uudet kujeet ja kujeilijat odottavat viittasankaria. Yön ritari on toteutuksensa puolesta paljon edeltäjäänsä edellä, mutta Nolanin veljesten käsikirjoitus ei ole yhtä yhtenäinen tai hallittu eikä Goyerin ja C. Nolanin stoori pidä mielenkiintoa Beginsin tavoin yllä koko elokuvan kestoa. Paikoin hieman sekava skripti seuraa sarjakuvien parhaimman konnan ja yksittäisen sankarin välistä tasitelua, juuri sellaisena kuin sen kuuluisikin olla. Synkkänä, epätoivoisena kilpajuoksuna, jossa pelataan ihmishengillä. Jokerin hahmo ja toiminta on kirjoitettu vastaamaan melko läheisesti omaa käsitystäni kyseisestä virnuilijasta. Nicholsonin ja Ledgerin Jokereiden vertailu on täysin turhaa siitäkin syystä, että kyseessä on kaksi aivan erilaista tulkintaa samasta loistavasta hahmosta. Nicholsonin version liiallinen klovnimaisuus kuitenkin toimii Ledgerin psykopaatin eduksi vertailutilanteessa.

On positiivistä huomata Nolanin kehittyneen blockbusterien teossa, ja hallitsevan toiminnan paremmin. Leikkaus on silti hieman vaihdikasta toimintakohtausten ohessa ja kamera pyörii useasti kohteiden ympärillä. Järjettömästä yliarvostuksestaan huolimatta kyseessä hyvä elokuva, muttei silti yllä Beginsin tasolle.

Toivottavasti Yön ritarin paluu tulee olemaan vihdoinkin kaiken sen megalomaanisen hypen ja jälkiylistysten arvoinen osa Batman-franchiseen ja Nolanin filmografiaan.

rating 80,000

03.08.2011 klo 19:05

The Prestige

Koko elokuva on yhtä suurta silmänkääntötemppua. Teos perusttu Christopher Priestin romaanin, joten elokuvan lukuisia juonenkäänteitä ei voida pistää Nolanin veljesten piikkiin. Kaikkien muiden Nolanin läpimurron jälkeisten elokuvientavoin Nmies on jälleen kerran kiinnittänyt joukon Hollywoodin kärkinimiä kameran eteen. Parhaassa vedossa ovat ehdottomasti piakkoin jo viidettä kertaa brittiohjaajan elokuvissa esiintyvä näyttelijäkonkari Michael Caine, jonka sivurooli nousee tällä kertaa lavan takaa suoraan parrasvaloihin. Toinen erittäin vahva tulkinta tulee Wolverinen, eli Hugh Jackmanin suunnalta. Jackman on tällä kertaa todella vahvassa vedossa. Visuaalisesta loistosta ja Pfisterin kuvauksesta taitanee olla turha puhua. Oikeasti älykäs The Prestige sisältää myös Nolanin vahvimman ohjauksen. Täydellisesti hallittu draamatrilleri jää harmillisesti Nolanin muiden, heikompien, elokuvien varjoon.

rating 80,000

01.08.2011 klo 22:45

Batman Begins

Batman tarinoineen todellakin tarvitsi uuden lähestymistavan Schumin tuotosten jälkeen. David S. Goyer ja Christopher Nolan tarjoilevat todella onnistuneen rebootin Batmanin tarinalle. Henkilökohtaisesti Batmanin syntytarina on aina kiinnstanut paljon enemmän kuin itse sankariteot. Batman Begins esittelee meidän kaikkien suosikkisanakarimme uudessa valossa ja tekee sen tyylikkäästi. Elokuva on yhdistelmä hallitsevaa realismia ja pientä sarjakuvamaisuutta yhdistettynä juuri Lepakkomiehen arvolle sopivaan synkkyyteen ja karuuteen. Elokuva ei mene Burtonin visonäärisen goottisynkistelyn puolelle, mutta mistään kiiltokuvamaisesta kansan ihailemasta sankarista ei ole kyse.

Pääosin Goyerin käsialaa oleva käsikirjoitus ja tarina ovat todella hallittua tavaraa. Lopun hieman sekavaa battlea lukuun ottamatta käsikirjoitus on selkeä, sopivan yksinkertainen ja hallittu kokonaisuus, jossa on tasainen määrä toimintaa ja vakavampaa tavaraa. Nolanin ensimmäinen suuri Hollywood-produktio on luonnollisestikin hieman kokeilupohjalla, ainakin toimintakohtaustensa puolesta. Leikkaus on hyvin, hyvin vikkelee, eivätkä kuvakulmat juurikaan pysy samoina paria sekuntia kauempaa. Tasitelu- ja toimintakohtausten paikoittainen epäselvyys pistää silmään, muttei kuitenkaan häiritsevästi.

Uusi Batman on juuri oikeanlainen omanködenoikeutta harjoittava kostonhimoinen lainsuojaton kuin sen pitäisikin olla.

rating 80,000

01.08.2011 klo 22:35

Insomnia

Ammattimaisesti toteutettu perustrilleri hyvin kirjoitetusta käsikirjoituksesta. Juoni on paikoin ihan nokkela, mutta todella yllätyksetön. Nolanin ohjausjälkikään ei ole mistään persoonallisimmasta päästä. Kaikki on kuin suoraan elokuvanteonoppikirjasta, jokaista kuvakulmaa myöten. Näyttelijät tunnettuja kasvoja ja hoitavat hommansa rutiininomaisesti.

rating 70,000

01.08.2011 klo 22:15

Memento

Christopher Nolanin läpimurtoelokuva on adaptaatio pikkuveljen novellista. Memento kahden nuoren ja lahjakkaan elokuvantekijän yhteisen taipaleen visuaalisen ilmaisun ja tarinankerronnan parissa. Elokuvan mustavalkoiset segmentit ovat selkeä osoitus Wally Pfisterin lahjoista visuaalisten tarinankertojien vaativassa maailmassa. Noiden osioiden kuvaus ei ole vain Pfisterin parhaimmistoa, vaan koko elokuvataiteen historian parhaita filmin pätkiä. Valaistus on juuri oikeanlainen ja kuvaustyyli ja kuvakulmat siihen sopivia.

Mutta sitten itse elokuvaan. Memento on nerokkaasti kerrottu trilleri, joka todellakin nostaa Nolanin arvostusta kenen tahansa silmissä, tällä kertaa allekirjoittaneen. Nurinkurisesta kerronnastaan huolimatta elokuva ei ole vaikeaa seurattavaa. Tarkkaavainen katselija pysyy muitta mutkitta kärryillä, vaikka saattaakin aluksi hieman hälmistyä. Elokuvassa haiskahtaa pieni yliarvostuksen tuoksu, mutta Memento on siitä huolimatta A-luokan draamatrilleri laadukkaalla toteutuksella ja keskiluokkaisella - mutta harvinaisen hyviin yhteen pelaavalla - castilla.

Nolan ei tällä kertaa jää selittelemään kaikkea, vaan antaa elokuvan kulkea omalla painollaan ja kuoriutua kerros kerrokselta. Miinusta tulee juonen yksinkertaisuudesta ja astetta alhaisemmasta kiinnostavuusasteesta, joita erikoinen kerronta kuitenkin tukee mainiosti. Elokuva pistää pohtimaan mihin tässä oikein kannattaisi uskoa ja mihin ei.

rating 80,000

29.05.2011 klo 00:20

Kuuraketti

Loppuun saakkak kulutetulla "Bond-kaavalla" varustettu Kuuraketti on taas yksi 007-elokuva täynnä suurilla kaula-aukoilla varustettuja naisia ja huonoa toimintaa. Kököstä toiminnasta vielä köpömpää tekee äärettömän typerä ratkaisu nopeuttaa kuvaa pari sataa prosenttia joka h*lvetin toimintakohtauksessa. Uskottavuus on jälleen nollasssa ja suorastaan puuduttavan pitkä vapaapudotuskohtaus yhdistettunä lopun lasker-sotaan on kammottavaa katseltavaa. Roolisuoritukset lähes poikkeuksetta surkeita ja Mooren olemus ärsyttävä. Elokuvan pahis lienee lukenut Mein Kemphin.

rating 60,000

29.05.2011 klo 00:19

007 ja kultainen ase

Bond-tasolla lupaavasti käyntiin lähtevä elokuva, mutta loppujen lopuksi edellisten osien tavoin melko vaisu suoritus.

rating 50,000

29.05.2011 klo 00:17

Elä ja anna toisten kuolla

Ei ole tämäkään 007-leffa mitenkään erikoinen. Paljon sanottavaa ei löydy.

rating 50,000

20.02.2011 klo 19:16

Timantit ovat ikuisia

Tällä kertaa käsikirjoitukseen on saatu luotua muutakin kuin sitä tavallista Bond-menoa. Timanttien salakuljetusjuoni tuo elokuvaan mukavasti syvyyttä ja vivahdekkuutta. Henkilöihin on panostettu entistä enemmän ja tällä kertaa persooniakin esitellään jonkin verran. Conneryn paluuta ei voi olla huomaamatta, mutta ei hänkään ole parhaassa vedossa. Rupsahtanut Connery tulkitsee 007:aa viimeistä kertaa, ja olisi odottanut viimeiseltä vedolta hieman enemmän. Muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan joku paremmin joku toinen taas huonommin. Kohtuu viihdyttävä agenttiseikkailu.

rating 60,000

20.02.2011 klo 19:09

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa

George Lazenbyn ensimmäinen, ja viimeiseksy jäänt Bond-seikkailu Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ei tuo sarjaan mitään uutta tai mullistavaa, mutta se onnistuu silti parantamaan jonkin verran Conneryn viimeisimmistä pökäleistä. Elokuvan nopeutetut tappelukohtaukset ovat kaikessa kämäsyydessään suorastaan huvittavaa katseltavaa ja niitä voisikin katsella lisää. Chroma key -studioista ei olla vieläkään päästy irti ja näiden tehosteiden käyttötaitokin on melko puutteellista. Käsikirjoitus on itsessään jo suuri klisee ja hahmot ovat hiuskarvan ohuita. Näyttelytyöskentely on parhaimmillaan kehnoa. Elokuvan lopusta oltaisi voitu saada paljon uskottavampi ja parempi lisäämällä siihen edes hitusen dramaattisuutta.

rating 40,000

09.02.2011 klo 21:39

Elät vain kahdesti

Parantaa jo huomattavasti edellisestä osasta, mutta Elät vain kahdesti kuuluu edellisen tavoin siihen Bond-kaliiberiin, jonka osia ei millään jaksaisi katsoa loppuun. Tapahtumapaikasta huolimatta elokuva on hämmästyttävän epäkiinnostava tylsistyminen käykin jo koputtamassa olalle. Tämä osa on ensimmäinen 007-elokuva, jossa ollaan selvästi panostettu ulkoiseen toteutukseen edellisä osia enemmän. Toimintakohtaukset ovat (tökeröä sohvatappelu-
kohtausta lukuun ottamatta) kohtalaisen hyvin toteutettuja eikä tehostepuolikaan ole niin naurettavaa kuin aikeisemmin. Ehdot-
tomasti elokuvan parasta antia olivat ninjatemppelissä kuvatut kauniit japanilaismaisemat, joita olisi voinut ihastella vaikka koko elokuvan ajan. Elät vain kahdesti kompastelee varmasti eteen päin.

rating 50,000

30.01.2011 klo 12:25

Pallosalama

Tappavan tylsää Pallosalamaa vaivaa epärealistisuus ja -loogisuus ongelma. Ylipituuttakin löytyy. Elokuvan juoni on 60-luvun Bondeista varmasti suurpiirteisin ja laajin, mutta käsikirjoituksen laatu ei ole mitään parhainta mahdollista. Kaksi ensimmäistäkin 007:aa ohjanneen Terence Youngin valinta ohjaajan pallille. Mies ei selvästikään ole mikään tarinankerronnanmestari, sillä Young ei saa mitään puhtia kerrontaansa. Erikoistehosteet ja leikkaus ovat edellisiäkin Bondeja hirveämpää, dialogi on paikoin todella tönkköä ja näyttelijät parhaimmillaan keskinkertaisia. Sean Connery on edelleen oma karismaattinen itsensä, mutta jotenkin herran tulkinta jää odotettua vaisummaksi. Bond on muutenkin muuttunut ulkonäöltään, varmaan uusi kampaus tai jotain.

rating 20,000

23.01.2011 klo 20:22

007 ja Kultasormi

James Bond on täällä taas - pelastettuaan maailman hän saa naisen - mikään ei ole muuttunut, eikä tule muuttumaankaan. Sarjatuotantona valmistettavan agenttisarjan kolmannessa osassa maailmankuulu brittivakooja saa vastaansa kultahullun lihapullan, hattua heittelevän korealaiskaapin ja viettelijä-ässän. Kultasormi jatkaa samalla tutulla kaavalla eteenpäin. 007:n kolmas valkokangasseikkailu esittelee esnimmäistä kertaa näppäriä vermeitä, joiden avulla Bond selviää kiipelistä ja pelastaa päivän. Mukaan mahtuu kaikkea aina jäljityslaitteista luodinkestäviin autoihin - ja takkeihin. Kultasormi esittelee edellisiä osia enemmän salaisia agenttipuuhasteluita. Löytyy hiippailua, ammeskulua, sukeltamista ja räjäyttelyä. Toteutuksen laatua ei todellakaan nostata se, että keskinkertaisella budjetilla ja ilmeisesti tiukalla aikataululla valmistunut elokuva on nähtävästi leikattu side silmillä. Useasta kohtauksesta jää puuttumaan jotain olennaista ja kaikki tappelukohtaukset ovat joko liian nopeita - ja täten erittäin epärealistisen näköisiä - tai liian hitaita. Kaikista huonoiten leikattu kohtaus on ehdottomasti Bondin naisystävän ulosajo. Erikoistehosteet ovat luonnollisesti aikakautensa näköisiä. Sean Connery on jälleen kerran oma karismaattinen itsensä.

rating 70,000

19.01.2011 klo 19:17

Salainen agentti 007 Istanbulissa

Astetta kansainvälisempi Bond-leffa Salainen agentti 007 Istanbulissa jatkaa edellisen adaptaation perässä luotsaamassa loputonta elokuvasarjaa eteen päin. Bondin vempeleet ovat tällä kertaa paljon monimutkaisempia ja tunnelma on muutenkin enemmän Bondin seikkailuille soveliaampaa. Elokuvan tomintakohatusten toteutus on paikoin todella tökeröä. Elokuvasta löytyy runsaasti rumia kuvakulmanvaihdoksia ja kohtausten nopeutukset ovat todella epämukavaa katseltavaa. Leikkausjälki on siis todella tökeröä. Budjetin halpuus näkyy myös Chroma key -studioissa kuvatuissa ajokohtauksissa. Äänitehosteet ovat ajan mukaisesti myös melko kehnoja.

rating 50,000

18.01.2011 klo 15:39

Salainen agentti 007 ja tohtori No

Salainen agentti 007 ja Tohtori No on taattua Bond-laatua edustava aloitus loputtomalle, keskinkertaisia agenttiseikkailuja tarjoavalle, elokuvasarjalle. Ehkäpä maailman kuuluisimman fiktiohahmon valkokanhasdebyytti on hyvin pienimuotoinen ja jokseenkin kotikutoisen oloinen toimintaruiske. Miljöönä toimii pääosin saari, joka ei sekään suurella pinta-alallaan kerskuile. Varsinaista agenttihenkeä Tohtori No ei kuitenkaan tarjoile. Conneryn karismaattinen Bond-tulkinta todisti sen, että ensimmäinen Bondi on melko varmasti se paras Bondi.

rating 30,000

15.12.2010 klo 20:09

Inception

Nolanin kymmenen(?) vuotta työn alla ollut suuren budjetin scifi-toiminta-draama on hyvää vauhtia Yön titarin jalanjäljissä kohoamassa maailman kaikkein yliarvostetuimpien elokuvien joukkoon. Inception on kyllä yllättäen Nolanin paras elokuva, jonka luulisi helposti olevan vaikeaselkoista unitasohyppelyä, joka vaatisi useita katselukertoja. Käsikirjoitusvaiheesta katsottuna Inception näyttää todelliselta tajunnanräjäyttäjältä. Onhan se toki todella mielenkiintoinen omaperäinen elokuva, jonka juoni ja muut vaativat hyvää mielikuvitusta. Visuaalinen ulkoasu puolestaan on niin hyvää kuin 160. miljoonan dollarin budjetilta voisi odottaa. Juonella ja tehosteilla sekä muulla visuaalisuudella ei kuitenkaan täydellistä elokuvaa rakenneta, mutta Nolan pääsee sen verran lähelle, ettei tämä haittaa. Tarinankuljetuksessa on kuitenkin sellainen puute, ettei Nolan saa tarrattua allekirjoittaneeseen läheskään samalla tavalla kuin varmasti oli tarkoitus. Inceptionissaon todella nimekäs cast - ja se myös näkyy. Pääosassa nähdään babyface-pehmopojasta mieheksi kasvanut Leonardo DiCaprio (Titanic, The Departed), joka on ollut koko 2000-luvun todella kovassa nosteessa. James Cameronin ja Martin Scorsesen kaltaisten ohjaajalegendojen kanssa työskennelleen DiCaprion ja mestariohjaajan pidetyn Nolanin ensimmäinen yhteistyö sujumaa paremmin kuin hyvin. Japanin oma Marlon Brando, eli loistava teatteri-, televisio- ja elokuvanäyttelijä, Ken Watanabe (Viimeinen samurai, Kirjeitä Iwo Jimalta) loistaa DiCaprion rinnalla. Saman tekee myös nuorempaa polvea edustava Joseph Gordon-Levitt, joka tunnetaan sellaisista elokuvista kuten mm. 10 Things to Hate About You ja (500) Days of Summer, joka tekee japanilaismestarin ohella elokuvan parhaan roolisuorituksen. Naispääosaa esittävä nuori kanadalaissyntyinen Ellen Page (Juno, An American Crime) tekee vahvan tulkinnan, jota voi huoletta ihailla. Pienemmissä sivuosissa nähdään myös brittilegenda Michael Caine, joka on työskentelee ohjaajan kanssa jo neljättä kertaa. Nolanin Lepakkomies-tarinoissa esiintynyt Cillian Murphy sekä Tim Burtonin, Ridley Scottin ja Michael Manin työskennellyt Marion Cotillard. Warnerin veljekset haluavat varmasti lypsää Inceptionista kaiken saatavan irti, eli jatko-osat lienevät studiopomojen mielissä. Seuraavina vuosina ilmestyy varmasti lukuisia jäjittelijöitä.
Inception nosti arvostustani Nolania kohtaan ohjaajana ja käsikirjoittajana, mutta en millään pysty nostamaan herraa kovinkaan korkealle listoillani.

rating 80,000

10.12.2010 klo 19:26

Lahjomattomat

Todella nimekkäälle tähtikaartilla varsutettu gangsterielokuva Lahjomattomat on tähän astisista De Palma -leffoista kaikista vaikuttavin. Suurusluokaltaan selvästi hienoisesta yliarvostuksesta nauttivan Scarfacen rinnalla Andy Garcian, Sean Conneryn, Kevin Costnerin ja Robert DeNiron tähdittämä gangsterikuva tuntuu pieneltä kuin normaali perhekomedia Huuliharppukostajan rinnalla. Elokuvan kuvannut Stephen H. Burum toime ennen Palman kelkkaan hyppäämistä Francis Ford Coppolan kuvaajana 80-luvun alussa. Berum käytti jo Coppolan alaisuudessa hienoja sekä omaisia kuvakulmia, joita Lahjomattomatkin tarjoilee, hyvin pienemmässä mittakaavassa vain. Monesti puhutaan, että De Palma olisi aikanaan valinnut täysin väärän miehen esittämään pääroolia, mutta jos totta puhutaan niin vaikka Costner (Tanssii susien kanssa) jääkin selvästi Conneryn (James Bond -elokuvasarja, Indian Jones ja Viimeinen ristiretki) sekä klassisen gangsterinaama DeNiron (Kummisetä II, Casino, Taksikuski) varjoon, niin mielestäni herrra suoriutuu työstään kiitettävästi. Kevinin tulkinta tuntuu uskottavalta, mutta varsin pinnalliselta ja yksiuloitteiselta. Turha siitä on öähteä kaivamaan mitään syvällisempää. Oscar-pystillä roolistaan palkittu alkuperäinen, taidoiltaan selkeästi paras, Bond hoitaa hommansa kotiin paremmin kuin olisi 60-luvun agenttiseikkailujen ja Jones-seikkailuiden perusteella luullut. Selvästi roolia varten lihottanut DeNiro puolestaan tulkitsee kaikkien aikojen tunnetuinta kieltolain aikaista gangsteria vakuuttavasti, muttei saa revittä tarpeeksi paljoa kuuluisan naamavärkkinsä takaa. Garcia (Kummisetä III) puolestaan vetää jo toisen vahvan näyttönsä neljän vuoden sisään. Elokuvan suurimmaksi kompastuskiveksi osoittautuu pituus, ei kuitekaan samalla tavoin kuin monien muiden rikos- ja gangsterielokuvien kohdalla eli ylipituus, vaan Lahjomattomien kesto ei yllä edes kahteen tuntiin. De Palma olisi voinut toki lisätä elokuvan kestoa vaikka noin puolella tunnilla. Leffan kesto ei mahdollista kunnollista syventymistä itse tarinaan tai hahmoihin. Pohjimmiltaan De Palman Lahjomattomat on kuitenkin täsyin tavanomainen sankarileffa, jossa kaikki päättyy lopulta hyvin vaikeista hetkistä huolimatta.

rating 80,000

10.12.2010 klo 19:22

Full Metal Jacket

Kubrick hallitsee kameran käytön, leikkaukset ja henkilöohjauksen tarinankerrontaa paremmin. Full Metal Jacket on loistava esimerkki tästä asiasta, nimittäin elokuva toimisi parhaiten tunnin mittaisena televisioelokuvana, joka sisältäisi vain täyttä timanttia olevan koulutusosion.

rating 80,000

10.12.2010 klo 19:19

The Shining - Hohto

Selvästi Kubrickin vahvin esitys. Hohto on psykologista kauhutrilleria parhaimmillaan ja unenomaiset takaa-ajot ovat kenties paras antia tässä mestarteoksessa. Nicholson on kuin suorastaan revitty Muurolasta tai Lapinlahdelta.

rating 100,000

27.11.2010 klo 23:59

Barry Lyndon

Pakko myöntää, että olen hieman pettynyt. En oikein osannut suhtautua elokuvaan ennen sen katsomista. Juoni tuntui niin tylsältä ja mitäänsanomattomalta kuin mahdollista, mutta Kubrickin tuntien elokuva ei todellakaan voi olla täysi susi. Barry Lyndon on se unohduksiin vajonnut ohjaustyö Kubrickilta, mikä kyllä kohtalonsa tavallaan ansaitsee. Kubrick aloittaa vahvalla tarinankerronnalla ja kuljettaa William M. Thackeray romaanin juonta vakaasti ja rauhallisesti eteenpäin turhia hosumatta. Valitettavasti Väliajan koittaessa eteneminen hidastuu hidastumistaan ja Väliajan jälkeen muuttuu suorastaan laahaavaksi. Loppua lukuunottamatta Barry Lyndonin koko toinen osa laahaa hitaasti eteenpäin ja on vähällä tappaa katsojan mielenkiinnon. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ja Kubrick lopettaa elokuvan vahvasti Georg Friedrich Händelin mahtipontiseen ja melankoliseen Sarabandeen.

Barry Lyndon on oiva malliesimerkki siitä, kuinka taitava ohjaaja saa yhdistettya näyttävän palapelin yksittäisistä paloista. Tarinankerronna ja käsikirjoituksen heikkouden vastapainoksi on luettavissa elokuvan toteutus. John Alcottin kuvasto yhdistettynä Ulla-Britt Söderlundin ja Milena Canoneron puvustukseen ja Ken Adam, Roy Walker, Vernon Dixon kolmikon lavastukseen luo upeaa seurattavaa katseelle. Elokuvan kaunista kuvausta häiritsevät vain jonkin tyylinen karheus - jos näin voi sanoa - ja sumuisuus. Kubrick kuvaa jälleen kerran pöytien ympärillä istuvia ihmisiä avarissa huoneissa sekoittaen kuvastoon huomattavan paljon maalauksellisia ja laajoja maisemaotoksia. Luonnonvalon ja kynttilöiden valon yhdistelmä toimii moitteettomasti ja jälkimmäinen luokin useisiin sisäkohtauksiin sopivan tunnelman. Eivät elokuva-akatemian kultamiehet väärään osoitteeseen menneet - eivät varmasti.

Näyttelijäsuorituksia ei missään nimessä sovi unohtaa. Hyvänä henkilöohjaajan Kubrick on saanut ihmiset toimimaan kameran edessä hyvin ja Ryan O'Nealin kiinnittäminen pääroolin on viisasveto perfektionistiohjaajalta.Sivurooleissa esiintyvien näyttelijöiden ja näyttelijättärien suoritukset ovat keskinkertaisen yläpuolella, mutta vain aniharva onnistuu nostamaan päänsä pensaikosta.

Elokuvan musiikki on sovitettu uskomattoman hyvin yhteen kuvauksen ja leikkauksen kanssa. Leonard Rosenmanin adaptoimat kauniit kipaleet toimivat erinomaisesti pitkin elokuvaa ja ovat suuria tunnelmanluojia ja -kohottajia. Luonnollisestikin tärkeimmiksi teoksisksi kohoavat Händelin raskas ja synkkä Sarabande ja Franz Schubertin kaunis pianotrio.

Kubrick on tiimeineen nähnyt ihailtavan paljon vaivaa elokuvan eteen, mutta elokuvasta olisi helposti saanut karsittua parikymmentä minuuttia pois. Tällöinolisi varmasti katselunautintokin kohonnut ja tarinankuljetus parantunut. Kubrickin kolmanneksi viimeinen elokuva on vailla uudelleenkatsomisarvoa, mutta ehkä Barry Lyndon on niitä, jotka paranevat ajan kanssa.

rating 60,000

27.11.2010 klo 11:07

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini

Kubrickin nerokkaaksi ylistetty taide-elokuva ei ole läheskään maineensa veroinen. Kuvaus on - kubrickmaiseen tyyliin - loistavaa katseltavaa, kekseliäät ja omaperäiset kuvakulmat ja kameranliikutukset antavat paljon ihasteltavaa. Lavastus on tyypillistä taideleffoille, kuten puvustuskin. McDowellin roolisuoritus on kieltämättä hieno, mutta ylinäytteleminen paistaa läpi ja pahasti. Muuta henkilöt jäävät ohuiksi siivuiksi kaiken ulkopuolelle, mutta tämähän on kuitenkin taide-elokuva, joten Kubrick on keskittynyt päähenkilöönsä. Klassisenmusiikin täyttämä soundtrack on ehdottomasti kuvauksen ohella elokuvan hienoin puoli. Kellopeliappelsiini ei yltänyt odotusten tasolle, mutta olin jo varautunut pettymykseen, sillä Avaruusseikkailu ja Barry Lyndonkaan eivät loppujen lopuksi tarjonneet sitä, mitä kehujen ja ylistysten perusteella olisi odotettavissa. Kubrickin kiistelty ja monessa yhteydessä ohjaajansa parhaaksi nimettu Kellopeliappelsiini antaa varsin kaksijakoisen milipiteen elokuvasta. Toisaalta Kellopeliappelsiini on upealta näyttävä taideteos, mutta tarinankerrontapuolella Kubrick mielestäni munaa pahemman kerran. Elokuvan aikana kay monesti aika melko tylsäksi, vaikka kyseessä ei ole edes erityisen pitkä elokuva. Tunnelma on paikoin melko ahdistava ja Kubrick saattaa katsojan hämilleen todella onnistuneesti.

rating 80,000

27.11.2010 klo 00:16

Taistelukala

S.E Hintonin naturalistiseen nuorisoromaaniin perustuva Taistelukala on Coppolan tuntemattomapaa tuotantoa, ja samalla selvästi aliarvostettu ja -tunnettu elokuva, jonka luulisi jo pelkän ohjaajan tai näyttelijäkaartin nimekkyyden vuoksi olevan hieman tunnetumpi teos. Visuaaliselta ilmeeltään elokuva on todella nautittavaa katseltavaa. Coppolan mustavalkoinen nuorisorikollisuuden täyttämä kuvaruutu tarjoilee toinen toistaan upeampia, kekseliäämpiä ja omaperäisempiä kuvakulmia, joissa kamera sijoitetaan useasti joko katon tai lattian rajaan. Elokuvan ns. 'sisarelokuvan', toisen Coppolan ohjaaman Hintonin nuorisoromaaniin perustuvan elokuvan; The Outsidersinkin, kuvannut Stephen H. Burum siirtyi Coppolan kelkasta myöhemmin työskentelemään Brian De Palman kanssa. Matt Dillon, Mickey Rourke ja Nicholas Cage ovat jokainen sen kaliiberin näyttelijöitä, ettei heidän roolisuorituksensa ole koskaan allekirjoittanutta vakuuttaneet, mutta - itselleen tyypilliseen tapaan - Coppola on saanut revittyä tähtikaartistaan kaiken irti. Elokuva kärsii samasta vaivasta kuin Coppolan ohjaama, todella aliarvostettu, Bram Stokerin Draculakin, eli liiasta lyhyydestä ja siitä, ettei mestarillisena tarinankertojana tunnettu Coppola ole pystynyt syventymään tarpeeksi paljoa henkilöhahmoihin, heidän suhteisiinsa ja historiaansa, sekä itse juoneen. Taistelukala tarvitsisi ainakin 25 minuuttia lisäkestoa, jotta juoneen ja henkilöihin voitaisiin syventyä kunnolla. Elokuvan soundtrack herättä kummastusta.

rating 80,000

04.11.2010 klo 20:57

Halloween

Zomien visio Michael Myersista ja tämän puuhista on täysin erilainen kuin Carpenterin alkuperäinen vastaava. Väkivalta on brutaalia ja tyylikästä, eikä sitä näytetä likaa, vaikka sitä riittääkin. Elokuvan selvästi heikoin puoli on dialogi. Zombie olisi saanut vähentää f-sanojen viljelyä, huorittelua ja muuta vastaavaa. - Turhan paljon ohjaajansa näköinen teos.
Elokuvan alkuosio, jossa perehdytään Michaelin rankaan elämään, on ehdottomasti para osa elokuvasta. Mutta edelleen liian Zombiemaiset elementit pilaavat jonkin verran tunnelmaa ja nautintoa. Loppuosa, joka seuraa Michaelin veritekoja Haddonfieldissa, on huomattavasti heikompi kuin kuin alkuosa. - Tässä kaksijakoisuudessa mieleen tulee Kubrickin Full Metal Jacket, jonka alku- ja loppuosioitten tasoero on valtava. - Tässä vaiheessa kuvaan astuu varsinainen remake, joka seuraa melko tarkasti alkuperäisteosta.

Aikoinani rustaamassani arvostelussa kerron elokuvan olevan mestariteos, noh... Sitä se ei todellakaan ole, mutta todella viihdyttävä ja mielenkiintoinen katsais Michael Myersin pääkopan sisään.

rating 80,000

30.10.2010 klo 14:51

Shaun of the Dead

Kliseitä pursuava zombie-parodia, joka antoi muutamat naurut, mutta osoittautui pettymykseksi. Kaikkien saamiensa kehujen jälkeen Shaun of the Dead olikin vain hieman keskivertoa parempi kauhukomedia, joka on paikka paikoin hauska, muttei yhtään sen enempää. Kauhu sivutaan kokonaan jolloin elokuvasta tulee pelkkä komedia. Eroa Hollywoodin massaroskaan ei juurikaan ole.

rating 60,000

27.10.2010 klo 17:51

Mortal Kombat

Varoittava esimerkki Hollywoodin rahanahneille studiopampuille ja massatuottajille, jotka keksivät kerta toisensa perään keinon rahastaa jonkun elämäntyöllä ja jonkin tuotteen nimellä. Peliadaptaatiot eivät, todistetusti, toimi juuri koskaan. Ei tule mieleen - Resident Eviliä lukuun ottamatta - yhtään peliä, josta olisi tarjoiltu toimiva elokuvaversio. Peliin en ole koskaan tutustunut, mutta leffaversion ansiosta se jäänee tekemättä vastaisuudessakin. Mortal Kombat on aikansa (heikoilla) erikoisefekteillä varustettu tappelupätkä, jonka uskomattoman kökkö ja epäuskottava juoni sekä yksiulotteiset ja "litteät" hahmot vain huonontavat pakettia entisestään. Kuvaus ja leikkaus ovat niin heikkoa laatua, että voisi kuvitella elokuvan takana olevan pikemminkin harrastelioiden kuoro kuin ammattitason elokuvantekijät.

rating 40,000

27.10.2010 klo 17:44

Ponyo rantakalliolla

Keskinkertaisempaa Miyazaki-tuotantoa edustava elokuva tarjoilee ohjaajalleen tyypilliseen tapaan laadukasta piirros- ja animaatiojälkeä, joka muistuttaa paikoin myös sarjakuvaa. Anime-mestarin uusimpiin teoksiin lukeutuva Ponyo rantakalliolla on valoisa ja värikäs elokuva, joka sopii parhaiten perheen pienimmille, mutta vanhempienkaan katsojien ei tarvi juuri lapsellisuutensa vuoksi tätä välttää. Valitettavasti elokuva menettää tehoaan jos katsoo dubatun, huonoilla ääninäyttelijöillä varustetun, version. Elokuvaa parhaiten kuvaamaan sopii sana 'ihana'.

rating 60,000

25.10.2010 klo 15:18

Forrest Gump

Robert Zemeckis tarjoilee katsojalle lämminhenkisen ja viihdyttävän draamaelokuvan, jonka tarinankerronta on loppuun saakka hiottua ja virheetöntä jälkeä. Sijivampaa tarinankuljetusta saa hakea, mutta samalle viivalle yltäviä elokuvia on harvassa. Alusta loppuun tasaisesti rullaava Forrest Gump on täynnä viittauksia populaarikulttuurin kehitykseen ja maailmanpolitiikkaan kylmän sodan aikana. Zemeckis rakentaa Eric Rothin käsikirjoituksen pohjalta Tom Hanksin roolihahmoa kertojaänitempun avulla pala palalta. Tietenkään Hanksin panosta upeaan hahmoon ei voi kiistää, sillä onhan kyseessä näyttelijän uran kiistatta paras suoritus.

rating 100,000

23.10.2010 klo 23:05

Underworld: Rise of the Lycans

Trilogian selkeästi paras ja mielenkiintoisin osa. Ihmissutten, eli Lycaneitten orjjudesta sekä siitä pois pyrkimisestä kertova elokuva on synkän, pian neliosaisen, vamppyyrien ja ihmissusien taistosta kertovan elokuvasarjan aikajärjestyksessä ensimmäinen osa. Visuaalisen loiston ja massiivisten ja brutaaleitten alta paljastuu mielenkiintoisuusasteltaan hyvin korkealle kohoava juoni ja tarina, joka saa ainakin itseni kaltaisen "vampyyrifanaatikon", - jos näin voi sanoa - naulaantumaan penkkiin, sohvaan taikka sitten seinään koko puoleksitoistatunniksi.

rating 70,000

22.10.2010 klo 22:49

Underworld: Evolution

Mahdollisesti trilogian kronologisesti päättävä Evolution on sekoitus loppumatonta, ikuista synkkyyttä ja lumen hohtoista valoa. Varjojen valtakunnan jatko-osa on ehkäpä trilogian heikoin lenkki, mutta mielenkiinto- ja viihdearvot pysyvät erittäin korkealla koko keston ajan. Pientä miinusta kuitenkin Marcusin ulkomuodosta, jonka hirveys pisti silmään, - kyse ei tietenkään ollut ihmismuodosta.

rating 70,000

22.10.2010 klo 20:15

Varjojen valtakunta

Blade-elokuvien hengessä kulkeva synkänpuoleinen toimintakauhuilu on ehdottomasti yksi vuosikymmenen alun viihdyttävimpiä teoksia. Turhan konestuliaseistetun visuaalipommin mielenkiintoarvot ovat erittäin korkealla kun aletaan kertaamaan ihmissutten vampyyreitten sodan kulkua ja alkua, syitä siihen, miksi asiat lopulta menivät niin kuin ne ovat. Harvinaislaatuisen, päinvastaisessa aikajärjestyksessä, kulkevan trilogian vahva aloitusjakso on todella mainio elokuva, joka ei varmasti jää yhteen katsomiskertaan.

rating 70,000

22.10.2010 klo 12:19

Van Helsing

Mitä saadaan kun samaan soppaan sekoitetaan vampyyrien herra, Dracula, ihmissusia ja Dr. Frankestein hirviöineen? Tähän kun vielä lisätään hirviönmetsästäjä Van Helsing, joka saa avukseen mustalaisprinsessan? - Visuaalisesti varsin vaikuttava action-rymistely, jonka ääliömäinen kasikirjoitus pilaa, ja pahasti. Kreivi Draculan kohdalla tekijätiimi vasta ryssikin, etenkin kaverin hampaiden kohdalla. Viihdyttävä sekä kliseinen toimintapätkä, joka soveltuu kertaalleen katsottavaksi.

rating 40,000

20.10.2010 klo 22:03

The Wolfman

Kauhuklassikon uudelleen lämmittely on kliseinen mutta viihdyttävä ja kyllin onnistunut tekele, joka jaksaa kuin ihmeen kaupalla pitää karvaisessa ja vahvassa otteessaan loppuun saakka. Pahimmaksi nautinnonpilaajaksi osoittautuikin sitten pääroolissa nähtävä Benicio Del Toro, jonka heikossa suorituksessa ei ole mitäään kehumista. Del Toroa tukemassa olivat kuvan kaunis Emily Blunt sekä vanha kunno Anthony Hopkins, joka tekee tälläkin kertaa nappisuorituksen. Erikoisefektimiehiltä ja maskeeraajilta olisi voinut odottaa enemmän, sillä näin uudeksi remake-leffaksi tehosteet olivat täysin B-luokkaa. Ihmissuden liikkuminen ja ulkonäkö sekä jotkin kuolemat olivat varsin kehnoja ja todella epäuskottavia.

rating 60,000

20.10.2010 klo 13:16

Sherlock Holmes

Vallan mainio suuren budjetin ja tähtikaartin viihdepaukku Guy Ritchieltä. Ritchien ohjaus on tyylikästä mutta tavanomaista, ja silti sitä kelpaa ihastella. Visuaalinen toteutus on huippu luokkaa ja käsikirjoitus mukaansatempaava, - niin kuin koko elokuva. Downey tekee elämänsä roolin nerokkaana Holmesina, joka ratkaisee vaikeimmatkin tapaukset käyttäen apunaan loogista ajattelua ja yksityiskohtaista päättelykykyä. Jatko-osa on odotettua tavaraa.

rating 80,000

17.10.2010 klo 01:04

Isiemme liput

Eastwoodin Iwo Jima -duon amerikkalaisnäkökulmasta kerrottu Isiemme liput on todella hajanainen kokonaisuus, joka hyppii tilanteista ja kohtauksista toiseen, eikä etene kronologisessa aikajärjestyksessä. Joidenkin elokuvien kohdalla tämä ei haittaa pätkääkään, mutta tämän kohdalla se haittaa ja pahasti. Eastwood on jälleen onnistunut värimaailmallaan ja hienolla kuvauksellaan, mutta lipunnostajista kertova juoni ei naulaa katsojaa penkkiin kahdeksi tunniksi vaikka kuinka haluaisi. Japanilaisnäkökulmaisen kaksoisveljensä vastaisesti Isiemme liput on syrjäyttänyt varsinaisen sodankäynnin kokonaan, ja keskittyy enemmän selvittämään, kuka, tai ketkä esiintyvät kuuluisassa kuvassa kuuluisassa tilanteessa kuuluisan lipun kanssa. Erot Kirjeitä Iwo Jimalta -nimiseen kaksoseen ovat valtavat ja tasoerokin on massiivinen.

rating 50,000

14.10.2010 klo 19:29

Robin Hood

Varsin mielenkiintoinen tarina Robin Hoodin legendan synnystä. Harmaansävyinen spektaakkeli on niitä harvoja onnistumisia, joista austraalialainen Russell Crowe saa nauttia. Crowen ja ohjaaja-Scottin tuorein yhteistyö on varmasti miesten vakuuttavin sellainen. American Gangster ja Gladiaattori ovat näiden herrojen yhteistyön onnistuneita hedelmiä, jotka saavat nyt seurakseen Keskiajalla eläneestä jousiampujasta kertovan historiikin. Elokuvan loppu on jätetty auki mahdollisia jatko-osia ajatellen, sillä seuraava osa kertoisikin mitä luultavammin sen tavanomaisen tarinan Robin Hoodista ryöväämässä rikkailta ja antamassa köyhille. Jatko-osa ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, mikäli siihen satsataan vähän enemmän ja sysätään kaupallisenmenestyksen toivo syrjään.

rating 80,000

06.10.2010 klo 18:39

The Last Airbender

Ensimmäinen näkemäni epäonnistuminen Shyamalinlta. Minne ovat jääneet Kuudennen aistin, Signsin ja The Villagen kaltaiset mestariteokset.

rating 30,000

03.10.2010 klo 12:18

Pekka ja Pätkä Suezilla

Pekan ja Pätkän seikkailuiden heikoimpia lenkkejä. Muutamaa yksittäistä kohtaa lukuun ottamatta melko kuivanoloinen suomikomedia.

rating 40,000

03.10.2010 klo 12:17

Pekka ja Pätkä mestarimaalareina

Oikein hasukasti toteutettu rillumarei-komedia, josta löytyy monin verroin 2000-luvun jenkkikomedioita enemmän "röhönaurukohtia." Muutenkin oikein huvittava, ja paikoin varsin enellta-arvaamaton komedia, joka jaksaa viihdyttää vaikka usempaankin kertaan.

rating 50,000

02.10.2010 klo 22:25

Blood Diamond - veritimantti

Viimeinen samurai -mestariteoksen jälkeen amerikkalaisohjaaja Edward Zwick tarttui sodan runtelemasta Afrikasta kertovan projektin kimppuun. Leonarfo DiCaprion tähdittämän, paikoin erittäin brutaalin, sotadraaman kohdalla Zwick turvautuu jälleen kerran auringon, maisemien ja laajan, kumpaakin aiempaa apunaan käyttävän, erittäin tasokkaaaseen kuvaukseen, kauneuden luontiin. Hienoinen ylipituus ja muutama hassu heikomitasoinen leikkaus eivät kuitenkaan pilaa elokuvan tunnelmaa tai mielenkiintoa sitä kohden. Erittäin hyvä elokuva, joka saa ihan oikeasti ajattelemaan kaikkea sitä, mitä Afrikan asukkaat saavat kokea pelkkien timanttien tähden. Jos ohjaaja Zwikiä pitäisi kuvailla yhdellä lauseella, kuuluisi se varmaankin seuraavasti: Lahjakas ja monitaitoinen ohjaaja, jolla on silmää kauneudelle ja tajua tunnelmalle.

rating 80,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 19 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat