3. tuotantokausi (Jaksot 30-35)

Lubomír Beneš työryhmineen ei selvästi ole menettänyt otettaan, vaikka Katto -jakso vähän muistuttaakin kakkoskauden Sade -jaksoa. Scorea on hieman uudistettu, mutta hyvällä menestyksellä. Koska Neuvostoliitto alkoi tämän tuotantokauden aikoihin romahtaa, Matin paita voitiin turvallisesti muuttaa takaisin punaväriseksi.

Pisteytys: ****

5. tuotantokausi (Jakso 50: Kortit)

En kyllä ihmettele, miksi muuan František Váša alaisineen teki vain yhden jakson näistä "sinnikkäistä tee-se-itse-miesten kuninkaista", sillä kenen idea oli antaa heille puhekyvyt? Ilman niitä tämä muuten ihan hyvä episodi voisi ansaita enemmän tähtiä.

Pisteytys: **½

1. tuotantokausi (Jakso 1: Näpertelijät)

Heti pilottijaksossa huumori toimii. Onneksi myöhemmin voimakaksikolla vielä tässä näkyvät ilmehdinnät poistettiin. Tiedän, että on outoa luokitella vain yksi jakso tuotantokaudeksi, mutta itse olen tätä mieltä, sillä tämän jälkeenhän sarjaa jatkettiin vasta kolme vuotta myöhemmin ja erinäköisemmillä hahmoilla. Yhtenä syynä tähän oli hahmojen punaiset ja keltaiset paidat, joiden katsottiin pilkkaavan sen aikaisia Neuvostoliiton ja Kiinan kireitä välejä. Täten Matin paita muutettiin harmaan väriseksi.

Pisteytys: ***½

2. tuotantokausi (Jaksot 2-29)

Tämä tsekkoslovakialainen animaatiosarja iskee vieläkin yhtä kovaa kuin joskus kuuden vuoden ikäisenä. Yksinkertaisen ja kaikenikäisille ilonaiheita tuottavan ideansa vuoksi Pat ja Mat on hyvää ajanvietettä niin lapsille kuin aikuisillekin ja sehän on hyvän lastenohjelman merkki. Petr Skoumalin tarttuvia taustamusiikkeja tulee hyräiltyä paljon. Mielestäni osasyynä sarjan toimivuuteen on sama kuin Tomin ja Jerryn: hahmoilla ei ole tarpeetonta puhekykyä. Tämä toinen tuotantokausi on mitä todennäköisimmin se paras kausi.

Pisteytys: ****

Nikke Puiston ensimmäinen Wallace & Gromit -stoori on hauska ja mielikuvituksellinen 23-minuuttinen, jossa on nokkelia yksityiskohtia ja Peter Sallisin sopivan hölmöhkö ääni.

2. tuotantokausi (Jaksot 14-20)

Tekijät eivät selkeästi ole oppineet ykköskaudella tekemistä virheistään vaan päättäneet sen sijaan pistää vielä pahemmaksi, ainakin sketseiltään ja näyttelyltään. Jotkut sketsit ovat nyt entistä absurdimpia eikä ylinäyttelyä tietenkään olla unohdettu. Poliisin Säkkijärvi-veli-sketsit saattavat kuulua jopa maailman huonoimpien sketsien joukkoon totaalisen aivottomuutensa vuoksi. Paras sketsi on lentomiehistövitsi, mikä on selkeästi samojen tekijöiden aiemmasta Vintiöt-sarjasta lainattu Perälä ja Ossila-sketsi. Vaikka alkuteemaa onkin remixattu, on se silti tämän kakkoskauden muun scoren tavoin kivaa kuunneltavaa. Score onkin edelleenkin koko sarjan paras elementti.

Pisteytys: *½

1. tuotantokausi (Jaksot 1-13)

Trabant Express on erittäin vähälle huomiolle jäänyt sketsishow, mikä johtuu varmaankin sen absurdista sisällöstä. Sarja sisältää toinen toistaan kummallisempia sketsejä, joista todella moni menee ainakin itseltäni täysin ohi. Asiaa myös pahentaa se, että näyttelijät tuntuvat vetävän melkein jok'ikisessä sketsissä jotain outoa ääntä, ilmettä tai dialogia. Koska tämä toistuu moneen kertaan sarjan aikana, alkaa se lopulta jo hieman ärsyttää ja tuoda sellaisen tunteen, että nyt ylinäytellään. Itselläni on sellainen uskomus, että kaikenlaista roolien ylivetämistä tungettiin mukaan, koska tekijät tajusivat, että paperilla sketsit eivät vaikuttaneet tarpeeksi hauskoilta, joten mukaan piti ympätä jotain tilanteen korjaamiseksi. Nämä kaikenlaiset kummallisuudet sketsejä ja näyttelyä myöten saavat väkisinkin aistimaan sarjassa selkeää rahastuksen makua. Tämän kaiken sekoilun kruunaa vielä todella räikeä visuaalinen ilme ja valaistus. Toki sarjassa on muutama ihan kiva vitsi, kuten Mustanaamio ja Devil, heikkoaistinen työmies ja Vauvabuumi, joita kaikkia on sarjassa harmillisen vähän. Sarjan score taitaa kuitenkin olla se kaikkein paras elementti, ainakin Ben Granfeltin alkuteema on jäänyt pysyvästi mieleeni. Muuten koko sarja on vahvasti vain rahan vuoksi tehtyä pelleilyä vailla järjen häivää.

Hetkinen muuten, jos kerran visuaalit ja valaisut on molemmat lyöty läskiksi ja pääkaksikko Hietalahti & Kinnunen näyttelevät kumpikin kuin pahinkin Jim Carrey, niin lieneekö Joel Schumacher jotenkin osallistunut sarjan tekoon? Varsinkin, kun juuri samoihin aikoihin tämän viihdeohjelman kanssa ilmestyi ne miehen kaksi Batman-tulkintaa.

Pisteytys: **

Mukavan piristävää sketsiviihdettä, muttei pääse varsinaisen Kummeli-sarjan tasolle. Monet sketsit ovat ymmärrettäviä ja hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja, eivätkä ne onneksi sisällä yhtään alapäähuumoria, mihin Kummeli oli tämän sarjan aikoihin alkanut kallistua. Sketseistä kuitenkin uupuu Kummelin hienouden viimeistellyt hyvä meininki. Tämä saattaa johtua näyttelijöiden vähemmästä tekemisen ilosta, monien sketsien melkoisesta pituudesta ja ohjelman tietystä kaavamaisuudesta. Tekemisen ilon vähäisyydestä huolimatta Heikki Silvennoinen, kuten aina, hauskuuttaa erinomaisesti. Olli Keskisessäkään ei ole valittamista, varsinkaan sarjaa juontavana normaalina Eero Kakkona, joka saa muuten vain sketsiläjältä vaikuttavan Mankelin tuntumaan oikealta tv-ohjelmalta. Jari Avanto taitaa olla suosikkisketsini. Lopun musiikkinumerot eri artistivierailta ovat aika pitkästyttäviä.

Kahteen edelliseen sarjaan verrattuna aikamoinen tasonlasku. Monet sketsit ovat kyllä ymmärrettäviä, mutta melkein jokaisesta niistä näkee, että Lappareilla alkaa ideat olla todella vähissä. Tämä näkyy ainakin siinä, että osa sketseistä on joko liian lapsellisia tai sitten liian synkkiä. Lisäksi tässä jopa kierrätetään edellisten sarjojen vitsejä. Mukana ei myöskään ole yhtäkään mieleenpainuvaa musiikkinumeroa. Sarjan heikkouteen saattaa vaikuttaa se, että yksi Lappari-sarjojen pääkäsikirjoittajista ja ammattinäyttelijöistä Markku Toikka ei ole enää mukana. Tosin ei hänen korvaajansa Veli-Pekka Oinonen mitenkään huonoa työtä tee, joskaan ei myöskään mitään suurta vaikutusta. Parhaimmillaan sketsit eivät tee mitään muuta kuin pientä hymyä huulille. No, ainakaan alkutekstijaksoa ei tällä kertaa tarvitse skipata, sillä se on joka jakson alussa erilainen. Ja ainakin Mikko Kivinen on edelleen hauska äijä.

Huomattavasti parempi kuin Seitsemän kuolemansyntiä. Tuntuu siltä, että Lapparit eivät ole tehneet tätä yhtä paljon omilla ehdoillaan. Nyt joukossa on paljon enemmän hyviä sketsejä. Hokemasketseistä paras taitaa olla Syö edullisemmin ja yksittäisistä sketseistä Tennis Shop ja Pesäpallobaletti. Iskeviä musiikkinumeroitakin on nyt enemmän kuin yksi: Sedät jaksaa heilua ja Vihtaasi on kustu. Mikko Kivinen pysyy edelleen ryhmän hauskimpana.

Muusikkoryhmä Lapinlahden Linnut aloittaa sketsisarjauransa oikein mukiinmenevästi. Ei kuitenkaan täydellisesti. Koska monissa sketseissä tehdään pilkkaa aikansa kuuluisista ihmisistä ja asioista, ne kaikki eivät ainakaan itselleni aukea kovinkaan hyvin. Lisäksi osa sketseistä on joko liian outoja tai sitten muuten vaan epähauskoja. Mielestäni jaksojen keskivaiheen ylipitkät synnit ja musiikkinumerot eivät pahemmin pure itseeni, joskin ykkösjakson Kuppilan tango on todella hyvä biisi. Täytyy myös todeta, että aika harva lappareista on ammattinäyttelijöitä. Yksi näistä harvoista on sarjan ehdottomasti paras hemmo, Mikko Kivinen, jonka hienot koomikonlahjat näkyvät miltei jokaisessa sketsissään. Kuitenkin sitten esimerkiksi Pekka Hedkrokin ja Hannu Lemolan näyttely on muutamissa vitseissä suorastaan karmeaa. Muuten sarja on ihan onnistunut tv-debyytti lappareilta, sillä se kyllä sisältää monia kekseliäitäkin vitsejä. Hokemasketseistä parhaat ovat Ratkaisuja asuntopulaan, Satunnainen matkailija ja Seksistudio ja yksittäisistä sketseistä mainittakoot sitten vaikka Rauhanadressin ja Asuntokaupan. Kokonaisuutena tämä jo valmiiksi hyvä sketsisarja on siis vielä parempi, kun skippaa kaikki aikansa eläneet, ylipitkät ja sitten ihan muuten vain sellaiset sketsit, jotka eivät iske.