Pingutyyppi
Ylläpitäjä, 37 fania
Oma statistiikka: Elokuva-arvostelut (247)
Rautarouva - Iron Lady (2011)
Yhden naisen showreel palkintojahtiin.
Rajaton - Limitless (2011)
Bradley Cooperin valinta umpimulkvistipäärooliin on jotakuinkin täydellinen, sillä miestä on helppo oppia vihaamaan.
Julian silmät - Los ojos de Julia (2010)
Laskelmoitua ja mitäänsanomatonta kauhuemulointia espanjafiltterin läpi puristettuna.
Enter the Void (2009)
Noén pyöritellessä uhmakkaasti isoja teemoja on hämmästyttävää huomata, miten yhtenäisenä elokuva pysyy. Tyylitajussaan mieletöntä katseltavaa.
Muumi ja punainen pyrstötähti (2010)
Tarinaa maailmanlopun uhasta ei soviteta perheen pienimmille tekemättä isoja uhrauksia.
Suljettu saari - Shutter Island (2010)
Kässärissä on tusina b-leffaa ja sikäli potentiaalia a-luokan hömppäviihteeseen. Sitä Shutter Island ei kuitenkaan uskalla olla.
Marmaduke (2010)
Koira kaataa miehen. Koira pissaa vesilasiin. Koira pieraisee.
Four Lions (2010)
Kulkee jossakin Team American ja Spinal Tapin hämmentävässä välimaastossa. Tarkastamisen arvoinen puheenvuoro.
Inception (2010)
Ison budjetin taidetta. Voitaisiin puhua kulttikamasta.
Twilight - Epäilys - The Twilight Saga: Eclipse (2010)
Lopputuloksessa tuoksahtaakin eittämättä rehti "ota rahat ja juokse"-meininki.
Tetro (2009)
Gallo ja Ehrenreich ovat karismaattisia kuin harmaa seinä, mutta käsikirjoitus ei anna tilaa juuri enemmälle.
Life During Wartime (2009)
Edeltäjäänsä empaattisempi. Jälkimaku on positiivisen hämmentynyt.
Iltapäivä Toscanassa - Copie conforme (2010)
Kohtauksesta ja kielestä toiseen soljutaan tavattoman luontevasti.
Remember Me (2010)
Jättää petetyn jälkimaun.
Rahalla saa - Snabba Cash (2010)
Ei erotu genressään edukseen. Käy turruttavaksi.
Miesten vuoro (2010)
Tarinat välittyvät riipaisevan aitoina. Yksi viime vuosien parhaista elokuvista.
A Single Man (2009)
Taitavaa, kaunista kerrontaa. Yksi viime vuosien lupaavimmista ohjausdebyyteistä.
I Love You Phillip Morris (2009)
Huimasti potentiaalia, mutta epävarmuus vaivaa.
Invictus - voittamaton - Invictus (2009)
Eastwood sortuu helmasyntiinsä ja lypsää käsikirjoitusta pidemmälle kuin olisi järkevää.
Aladdin (1992)
Pelottavaako pikkulapsesta? Kyllä, ja juuri siksi parasta ikinä!
Up in the Air (2009)
Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä.
Paha perhe (2010)
Epäkohdistaan huolimatta tiivistyy taitavasti loppua kohden ja on käsittelytavaltaan harkitun kypsä.
Hassut hurjat hirviöt - Where the Wild Things Are (2009)
Sulokkaasta ulkomuodostaan huolimatta elokuva käsittelee lapsuuden pelkoja suoraviivaisen rehellisesti. Yleisöä ei aliarvioida.
Ennen aikojaan - Get Low (2009)
Puutteistaan huolimatta suositeltava jo yksinomaan näyttelijöidensä vuoksi.
Tie - The Road (2009)
Se, miten maailma loppui, on yhdentekevää; tässä leffassa mennään suoraan asiaan ja keskitytään olennaiseen.
Kreivitär - The Countess (2009)
Visuaalinen tyyli on hyvin niukka ja pitäytyy verenvuodatuksesta tietoisesti etäällä.
Coco avant Chanel (2009)
Ei empaattisuudestaan huolimatta etene juuri puolivillaista pukudraamaa pidemmälle.
Ottolapsi - Orphan (2009)
Tunnelmasta ei välity edes yrittäminen.
500 Days of Summer - (500) Days of Summer (2009)
Ei tarjoile sisältöönsä juuri uutta näkökulmaa. Loistava soundtrack lakaisee osan ongelmista maton alle.
Surrogates - sijaisrobotit - Surrogates (2009)
Paras maski onkin ehdottomasti Ving Rhamesilla, josta on parilla lisäkarvalla modattu stereotyyppinen hamppukeisari.
Coco Chanel & Igor Stravinsky (2009)
Chanelin ja Stravinskyn välillä ei yksinkertaisesti ole mitään.
Kunniattomat paskiaiset - Inglourious Basterds (2009)
Mahdollisesti ohjaajansa paras sitten Jackie Brownin. Saisi olla pidempi.
Skavabölen pojat (2009)
Pitkästyttävän perinteinen lapsuuskuvaus. Rautainen näyttelijäkaarti.
Bronson (2008)
Vähintään yhtä paljon pääosanäyttelijänsä Tom Hardyn kuin ohjaajan ja käsikirjoittajiensa taidonnäyte.
L.A. Gigolo - Spread (2009)
Kutcherin näyttelijänlahjat eivät ulotu ehkä toivottavan pitkälle, mutta käsiksellisesti elokuvassa on pieniä, mukavia oivalluksia.
Haarautuvan rakkauden talo (2009)
Näyttelijäkaarti on nimekäs siinä määrin, että jokaiselle on ilmeisesti yritetty kirjoittaa oman leffan verran tarinaa.
Public Enemies (2009)
Ajankuva on käsinkoskeltavan onnistunut ja tunnelma kaikin puolin raikas.
Särkyneet syleilyt - Los abrazos rotos (2009)
Jos kokonaisuus ei tuntuisi hätiköidyltä, voisi teosta jopa erehtyä luulemaan ohjaajauran juhlalliseksi loppulauselmaksi.
Odottamaton ehdotus - The Proposal (2009)
Kahden tunnin mainoselokuva.
Waltz with Bashir - Vals Im Bashir (2008)
Kuumehoureisen lumoava, raadollisen rehellinen.
Nuori Victoria - The Young Victoria (2009)
Blunt ja Friend ansaitsevat hatunnoston kyvystään toimittaa Fellowesin dialogia kikattamatta.
Kaappaus metrossa - Pelham 1 2 3 - The Taking of Pelham 1 2 3 (2009)
Potentiaalia löytyy, mutta sen valjastamiseen hyväksi viihteeksi vaadittaisiin muutakin kuin pyssyjä ja pornoviikset.
Synecdoche, New York (2008)
Kaufman on onnistunut päähenkilönsä unelmassa ja tehnyt mestarillisen elokuvan… kaikesta.
Orpokoti - El Orfanato (2007)
Visuaalisesti upea jälki antaa vahvoille näyttelijäsuorituksille tilaa ja pitää otteessaan juonen heikompinakin hetkinä.
I Am Legend (2007)
Kerronta lässähtää puolivälissä ja luisuu lopulta kyyneliä lypsäväksi michaelbay-paatokseksi.
Zodiac (2007)
Fincherin oma JFK. Parhaita rikostrillereitä pitkään aikaan.
Grindhouse: Death Proof - Death Proof (2007)
Pelti vääntyy, Kurt Russell röhisee viikatemiehen roolissa vakuuttavammin kuin aikapäiviin ja Zoë Bell uhkuu ehdotonta kulttiainesta.
Babel (2006)
Iñárritu ei sorru alleviivaamaan, saarnaamaan tai selittelemään liikoja. Mestarillinen draama.
The Prestige (2006)
Samanlaista, tinkimätöntä ja omaa ilmettä Nolanilta uskaltaa toivottavasti odottaa jatkossakin.
Lady in the Water (2006)
Näin käy kun ohjaaja rakastaa leffaansa liikaa: siitä ei osata karsia mitään pois.