J.Lipponen
Käyttäjä, 10 fania
Vuonna 2022 katsotut elokuvat
1
Ratkaisun hetket (1996)
Reipasotteista konekaappailua ajalta jolloin näitä saattoi vielä tehdä suht keveästi. Kaavamaiseen rymyämiseen on saatu mukaan piristäviä kokkareita. Esim Seagalin esittämä ammattisotilas (kirjaimellisesti) tipahtaa kuvioista suht varhain jättäen Russelin (kirjaimellisesti) hikoilemaan kumppaneineen terroristien parissa.Terroristitkaan eivät ole pelkkä yhtenäinen lauma Allahin nimeen huutavia itsemurhakandidaatteja, vaan henkilöiden välillä on selviä eroja. Tästä esimerkkinä David Suchetin esittämä Hagi Nassan.Myös suvantokohdat kuljettavat juonta, joten aivan koko ajan ei mennä aseet paukkaen.Ihan napakkaa menoa alusta loppuun. Puhdasta viihdettä sitä kaipaaville.
2
Ennustus (1976)
Manaajan ohella tunnteuimpia uskontoa kauhuun yhdisteleviä leffoja. Eikä teho ole hävinnyt vuosikymmenten kuluessa lainkaan. Elokuvan ilmestyminen on sattunut sikäli sopivaan saumaan, että varsinkin yhdysvalloissa 70- luku oli otollista maaperää kaikanlaiselle ahdistavuudelle. Oli öljykriisiä ja Vietnamin sotatouhut menivät vituralleen jne. Ihmekään, jos ko. elokuva osui ja upposi tajuntaan.tuolloin.Elokuvan tunnelma on koko ajan vinksallaan ja ikään kuin odotat alati jotain kamalaa tapahtuvaksi. Siihen vielä hallittua tehosteiden sekä musiikin käyttöä ja kaksi väkevää roolisuoritusta Gregory Peckiltä ja harvey Stephensiltä niin a vot.
3
Bram Stokerin Dracula (1992)
Ei oikein kauhulta tuntunut vaan jäi jonnekin fantasian ja verisen pukudraaman välille. Kokonaisuus on kuitenkin kunnossa ja leffan jaksaa kyllä katsoa haukottelematta.Tähän on hyvillä näyttelijävalinnoilla iso merkitys. Varsinkin Oldman ja Hopkins vakuuttavat rooleissaan Draculana ja Van Helsinginä. Näille kahdelle olisin tosin suonut lisääkin yhteistä aikaa temmeltää valkokankaalla... Muista en osaa sanoa sen kummempia, hoitavat hommansa.Juonikin on ihan vetävä taustoittaen lyhykäisesti, mutta selkeästi Draculan menneisyyttä ja tuoden syvyyttä elokuvan nimihahmoon. Muuten mennäänkin tuttuja polkuja aiempien filmatisointien kanssa. Hammerin leffoja on ainakin katsottu, sen verran löytyy yhteneväisyyksiä mystisestä usvasta kalmistoihin ja goottilaisiin rakennelmiin.Kauhuelementin puuttuminen vähän rassaa. Verta lentää mukavasti ajoittain ja maskeerauksetkin ovat onnistuneita. Ahdistava ja synkkä tunnelma jää silti puuttumaan.
4
Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)
Freesinä pysynyt leffa rikollisuudesta, väkivallasta ja sen seurauksista. Pistää ajattelemaan päivittäin pinnalla olevia kysymyksiä yksilönvapaudesta ja valtion osuudesta ja oikeudesta kaitsea ihmistä pysymään "oikealla tiellä".Hyvät näyttelijät ja tehokkaat musiikit taustalla. Kärsii silti ajoittaisesta hidastelusta mikä syö katselunautintoa.
5
Rikos ja rakkaus (1999)
Lyhyt, mutta suht hauska rikoskomedia. Leffan vahvuus ajoittaista paikallaan junnaamista vastaan on loistavien näyttelijöiden laukomat repliikit. Ihan sama mitä ruudulla tapahtuu, joka väliin löytyy oivallinen lohkaisu.Kerran pari kai tämän jaksaa katsoa.
6
Diktaattori (1940)
Iästään huolimatta freesi irvailu kaiken maailman diktatuureista johtajineen. Chaplin tekee roolistaan pienillä eleillä ajoittain jopa pelottavan Hitlermäisen suorituksen meuhkatessaan Tomanian pääjehuna. Varsinkin kun otetaan valmistumisajankohta huomioon.
7
Riiviöt 2 - uusi pesue (1990)
Mainio jatko-osa klassikolle. Nauruvaihde lyödään silmään jo varhain vaikkakin meno saa hauskuudestaan huolimatta välistä jopa raakojakin piirteitä (riiviö paperisilppurissa jne...). Ei siis perheen pienimpien leffa, Kaiken kohelluksen keskeltä olin lisäksi huomaavinani viittauksia muihin saman genren tuotteisiin kuten The Thing ja Alien. Arvostan.Hyvää vihdettä siis.
8
The Killer (1989)
Osui ja upposi. Juonensakin puolesta mielenkiintoinen tapaus, mutta tokihan suurin vahvuus on hengästyttävät toimintakohtaukset, joissa ei luoteja ja verta säästellä. Kelpo pala aloittaa tutustuminen Woon tuotantoon.
9
Kauas pilvet karkaavat (1996)
Aikaa kestänyt , aavistuksen mustaa huumoriakin siältävä kuvaus tavan tallaajan arjesta muuttuvassa ja kovenevassa maailmassa. Vakioporukka näyttelijöitä, dialogi tiiukasti kirjakielellä ja kova kotimainen soundtrack. Kaurismäkeläista hain, Kaurismäkeläistä sain.
10
Pakotie (1972)
Keskivertoa 70-luvun toimintaa. Pääosakaksikon keskinäinen kipinä kantaa läpi leffan ja onhan mukana toki pari asiaankuuluvaa hidastustakin. Muuten ei oikein lähtenyt kulkemaan missään vaiheessa ja jää kovin kertakatseltavaksi viihteeksi.
11
Kotkat kuuntelevat (1968)
Ihan viihdyttävää Korkkareiden hengessä tehtyä rymyämistä. Ja hommahan rullaa! Piinkova brittiläis-ameriikkalainen kommandojoukko tiputetaan keskelle pahanilkisiä natseja komeisiin alppimaisemiin (maisemista iso plussa), tehtävänään pelastaa amerikkalainen kenraali. Hommaa hankaloittaa, että ryhmässä epäillään olevan vieraan vallan asiamies... Seuraa siis runsaasti pauketta, räjähdyksiä sekä "takinkääntöjä". Eastwoodin ja Burtonin roolittama vauhtikaksikko on tässä kuin luonnonvoima ja natseja lakoaa kuin heinää. Muut näyttelijät jäävätkin sitten varjoon. Piristävänä poikkeuksena Mary Uren esittämä Mary, joka ei jää pelkäksi avuttomaksi blondiksi vaan on täysin äijien veroinen taistelija.Ihan täysillä en tähän tykästynyt vaikka ruuti palaa ja pommit paukkuvat asiallisesti. Juoni on liiaksi velkaa MacLeanin Navaronen tykeille ja pituuttakin on muutaman turhan kohtauksen verran liikaa.
12
Yojimbo - onnensoturi (1961)
Jälleen timanttia Kurosawalta. Tiivistunnelmainen toimintadraama nimettömästä samuraista tarjoamassa palveluksiaan eniten tarjoavalle. Selkeä juoni satunnaisenkin katsojan seurattavaksi ja pätevää kameratyöskentelyä lähikuvineen ja loitonnuksineen (eipä tarvitse Sergio Leonen leffoja katsellessa arvailla mistä on innostusta ammennettu). Näyttelijöistä mainittakoon pääroolin tekevä Mifune. Oma järkähtämätön itsensä, mutta osoittaa kuitenkin inhimillisiä piirteitä ja heikkouttakin. Muille hahmoille ei sitten riitäkään lihaa luiden päälle, yksiulotteisia, mutta kuitenkin tarpeellisia tyyppejä kokonaisuuden kannalta.Toimintaleffojen ystäville vahva suositus tutustua yhteen alan perusteoksista.
13
Näkymätön mies (1933)
Vetävästi ohjattu ja hyvin aikaa kestänyt scifikauhuilu. Varsinkin tehosteet ovat aivan loistavat kun ottaa leffan iän huomioon. Näytteleminen on hieman... noh, höpsöä ja ylinäyteltyä kuten monissa aikansa elokuvissa jäänteenä mykkien elokuvien kaudesta. Paitsi mainittakoon ties kuinka monettako kertaa poikkeuksena Claude Rains, joka tekee lähes maanisen suorituksen seonneena ja näkymättömänä tiedemiehenä.Suositeltavaa katsottavaa scifistä ja elokuvista ylipäätään kiinnostuneille.
14
Kätketty linnake (1958)
Alun hienoisesta hitaudesta huolimatta yllättävän kevythenkinen ja reipasotteinen seikkailu, jota seuraa mielenkiinnolla koko kestonsa ajan.Rahanahneet ja alituiseen itsenä ja muun porukan liemeen ajava kaksikko Tahei & Matashichi toilailuineen on kuin erillinen sivujuoni kulkemassa Mifunen ja Misa Ueharan viemän pääjuonen rinnalla. Ueharan esittämä prinsessa Yuki onkin jämäkkä tyyppi, joka ei pelkää tuoda julki mielipiteitään. Ei vissiinkään se tavallisin naishahmo tämän ajan leffoissa?Kokonaisuuden pisteitä tiputtaa kenties juurikin leffan odottamaton "komediallisuus". Odotukset Kurosawan filmeistä puhuttaessa ainakin itselläni ovat siellä toiminnallisemmassa päässä.Ei toki hassumpi ninkään.
15
Nykyaika (1936)
Alusta asti melko hervoton kuvaus tulevaisuuden kylmän koneellisesta arjesta. Puolenvälin paikkeilla juoni tuntuu jauhavan paikoillaan, mutta komediavaihde onneksi löytyy taas lopussa.
16
Pojat (1962)
Selvästi murroskauden tuote suomalaisessa elokuvatuotannossa. Vanhojen Suomi-filmien jäykkyyttä ja teatraalisuutta löytyy, muta esim. reploissa ja arjen kuvaamisessa on jo havaittavissa realismia ja maanläheisyyttä.Elokuvan toteutus toimii oivasti. Sota-ajan Oulu on saatu tuotua valkokankaalle aidon tuntuisena ja nälöisenä. Myös yleisen ilmapiirin muuttuminen sotaisasta uhosta kyllästymiseen tulee selväksi pienin viittein. Eivätkä kaikki hyvällä katso saksalaisten aseveljien touhuja siviilien parissa.Myös roolisuoritukset ovat hyviä kautta linjan. Nuorien nousevien näyttelijäin sukupolvi pelaa hyvin yhteen konkareiden kanssa, kenenkään roolia nyt korostamatta.Aavistuksen rokotan pisteitä johtuen alussa mainitusta SF tuotannoille tyypillisestä jähmeydestä. Hiertää nykykatsojaa hivenen verran.
17
Cujo - kauhun silmät (1983)
Kingin filmatisoinneista sinne paremmalle puolelle yltävä tuotos.Pienestä aihiosta on puristettu irti suht tehokas kauhutrilleri, jossa upeasti maskeeratun, raivotautisen piskin riehuminen hyytyneen auton ympärillä tuntuu välillä oikeasti pelottavalta. Myös kameratyö on onnistunutta. Leffan potentiaalista menee kuitenkin paljon hukkaan kun henkilöihin ei ole jaksettu panostaa. Esimerkiksi pääosan perheen orastavasta aviokriisistä olisi voinut hyvinkin saada lisäjännitettä juoneen.Pienellä hiomisella käsillä olisi ehkä ollut vieläkin isompi menestys.
18
Vihan nyrkki (1972)
Hyväksi havaitulla kaavalla tehtyä huisketta jälleen. Tällä kertaa juonessa on kuitenkin paremmin koukkua ja järkeä, vaikkakin esittää japanilaisten ylimielisen suhtautumisen kiinalaisiin hyvin stereotypisesti. Toimivaa viihdettä tämäkin.
19
Lohikäärmeen nyrkki (1971)
Viihdyttävää vanhan ajan mättämistä. Bruce Lee debyytissään niittää ukkoa kumoon vakuuttavasti ja juonikin on sopivan simppeli tämän tyyliselle leffalle.
20
Bats (1999)
Illan viihteeksi B-luokan jöötiä eläinkauhuksi tehtynä tällä kertaa. On kuin halpa makkara,tiedät mitä saat ja täyttää näin ollen paikkansa. Ihan ok näyttelemistä ja toteuskin kunnossa joitain turhan nopeita leikkauksia lukuunottamatta.
21
Laitakaupungin valot (2006)
Elämän päähän potkiman Koistisen kautta esitetty kaurismäkeläisen vähäeleinen kuvaus kylmästä ajastamme, joka tekee pienestä ihmisestä vieläkin pienemmän ja syrjäyttää jo ennestäänkin sivusta katsoneet.
22
Boheemielämää (1992)
Tuttua, mutta kuitenkin hiukan erilaista kaurismäkeä. Kiirehtimättä filmattu ajaton kuvaus kolmen taitelijan arjesta rahahuolineen, nälän näkemisineen ja välistä pienine onnen hetkineen. Ja samalla herättää ajatuksia taiteen olemuksesta ja tarpeellisuudesta suhteessa maallisen mammonan perässä rientämiseen.Kova leffa.
23
Sabatan paluu (1971)
Huluvattu! Traileri youtubesta katsottuna lupaili sähäkkää länkkäriä, mutta filmi tarjoilee turhan komedialliseksi menevää sekoilua, joka ei lopulta kiinnosta pätkääkään. Juonen perimmäinen pointtikin avautuu vasta ihan lopussa mikä ei oikein toimi kun muun ajan leffa junnaa paikoillaan.Lee Van Cleefille pisteet, ukko on länkkäreissä kuin kotonaan.
24
Crank (2006)
Alun lievästä sekavuudesta huolimatta lyhyt, mutta viihdyttävä rymistely kekseliäällä juonella. Armotonta menoa ja sopivin välein hölmöjä vitsejä, joten kokonaisuus on kunnossa.
25
Lieksa! (2007)
Sekavahko ja laiskaasti etenevä sukudraama. Pisteet Peter Franzenin hyvästä roolisuorituksesta ja tutun puoleisista maisemista.
26
Isku selkään (1978)
Napakka rikosleffa 70-luvulta. Kovin paljon toimintaa ei ole, mutta mainio kässäri ja hyvät näyttelijät tukevat toisiaan läpi keston.
27
El Topo (1970)
Raamatullisia viittauksia vilisevä kertomus pyssysankarista etsimässä lopullista totuutta. Matkan varrella vastaan tulee naisia, outoja aseheppuja ja ylipäätään kaikkea epämääräistä. Osa kohtauksista tuntuu istuvan juoneen sellaisenaan, mutta useasti vain katsoin ja ihmettelin kuinka äsken näkemäni liittyy mitenkään mihinkään aiempaan. Ehkäpä siinä onkin filmin hienous: Älä ajattele tai katso tätä kuin mitä tahansa "loogisesti" etenevää kuvaa.Hienoja ovat myös maisemat ja musiikit. Filmaus on myöskin tehty onnistuneesti eikä välillä esiintyviä raakojakaan kohtauksia arastella.Pidinkö tästä vai en? Noh... öh... en siis puoliakaan ajasta tajunnut liki ollenkaan mitä tapahtuu, mutta elokuvallisena kokemuksena varsin oiva ja katsomisen väärti.
28
Korppikotkat (1979)
Aivan jonninjoutava filmi. Köykäinen laittoman asekaupan ympärillä pyörivä juoni on aukkoinen kuin reikäjuusto eikä vallankumouksissa ja vapaustaisteluissa kiehuvaa Afrikkaa osata hyödyntää taustana ollenkaan. Toimintakohtauksetkin ovat munatonta sinne päin räiskimistä eli senkään varaan ei kannata viihdearvoa laskea.
29
Rio Hondon kuolemanloukku (1967)
Pienoinen pettymys. Ruuti palaa eikä ruumiita tai verta pelätä näyttää. Juonikin on simppeli, mutta sisältää tarpeeksi koukkuja ja käänteitä mielenkiinnon ylläpitmämiseksi parantuen vielä loppua kohden. Joku leffan tunnelmassa jäi kuitenkin vaisuksi. En tiedä odotinko liikoja Djangon tyylistä täysin masentavaa ja kyynistä ilmapiiriä. Hyvää viihdettä kuitenkin.
30
Klaani: Tarina Sammakoitten suvusta (1984)
Kaurismäkeläistä Suomi kuvaa tämäkin vaikka jääkin vaisuksi. Juoni tuntuu haahuilevan ajoittain päämäärättömästi eivätkä näyttelijäsuorituksestkaan jaksa innostaa. Poikkeuksena Väänäsen, Pöystin ja Labbartin hienot suoritukset. Kaurismäki fanina olisin halunnut pitää tästä enemmän, vaan kun ei pysty.
31
Liian iso keikka (1986)
Ei hauskimpia Ere Kokkosen tuotantoja, ei lähellekään. Muutamat hyvät replat kirvoittavat naurut. Välityön makua.Rikoskomedian perusteet ovat kyllä hallussa. Ylivertaisen juonikkaita roistoja ylivertaisine juonineen. Ja joukossa tietysti se höntimpikin tapaus, sekä koominen poliisipari (Aivan huiput Siimes & Valkama!) jne jne. Kaikenlaista säätämistä ja kommelluksia riittää yhden elokuvan tarpeisiin, joten kertaalleen tämän jaksaa toki katsella.
32
Kätkäläinen (1980)
Mainio kesäinen komedia, jossa Martti Kainulainen tulkitsee oivasti omalaatuista ja rikkauksista haaveksivaa pienviljelijä Pietari Ahosta. Muutkin näyttelijäkaartista hoitavat toki hommansa kunnialla.Valitettavasti Simo Hämäläisen romaanista on jätetty osia hyödyntämättä. Esimerkiksi lentäjän ja Leena Hurskaisen välisestä tapauksesta jälkiseuraamuksineen olisi saanut lisää koukkua tarinaan. Tämä oli ainakin kirjassa mielestäni juoneen ja tapahtumiin melko olennaisesti kuuluva osa.Eipä sillä harvakseltaan katsottuna viihdyttää näinkin.
33
Fu Manchun naamio (1932)
Tökerö, halvalla tehty ja asenteeltaan väkevästi 30-lukulaista muukalaisvihaa henkivä seikkailufilmi.Silti aivan viihdyttävää menoa. Ulkoasu on pienestä budjetista huolimatta kohdillaan ja tehosteissa on kekseliäisyyttä. Juoni vaikkakin selitetty muutaman lauseen aikana heti alussa, jaksaa myös kantaa loppuun saakka. Vaan eipä pituuttakaan ole kuin reilu tunti.kertakatselun kestävä aikansa tuote tämäkin.
34
Maa on syntinen laulu (1973)
Ihmiselon rujoa kaunetta sodanjälkeisen Lapin maisemissa. Romaania en ole lukenut, mutta raa´an rehellinen kuvaus iskee kyllä lujaa. Haistat, maistat ja tunnet kaiken mitä ruudulla näkyy.Onko niin, että filmin näyttelijät on koottu pitkälti teatteri- ja harrastajapiireistä? Jos näin ,niin tuo onnistunutta juurevuutta ja maanläheisyyttä tuotantoon. Hyviä suorituksia kaikki tyynni. Vielä on mainittava, että Lapin luonto tuo oman lisänsä elokuvallisiin arvoihin, vaikkei sitä sen erikoisemmin korostetakaan kuin parissa otoksessa.
35
Hopeaa rajan takaa (1963)
Ihan katsottava korpivaellus, jossa ei liikoja pysähdellä. Ehkä jopa turhankin lyhykäinen pätkä, sillä kohtauksesta ja tilanteesta toiseen mennään juurikaan tilanteita syventämättä. Filmaus on kuitenkin hallussa ja katsoja on koko ajan kartalla siitä mitä tapahtuu.Näyttelijät ovat asiallisia ja osaavia, eniten toki erottuu Spede omine jo tässä vaiheessa tunnistettavine spedeilyineen repliikeissä, ilmeissä ja eleissä.Aikansa tuote, mutta ei pahemmin ajan kalvama. Ajoittain tuntuu jopa pientä jännitystäkin. Tästä edelleen kiitos hyvälle kameratyöskentelylle.
36
Milka - elokuva tabuista (1980)
Ei pärjää elokuvalle Maa on syntinen laulu, ei ollenkaan. Kuvasto on kyllä samankaltaista, mutta kuvaus ja dialogi ovat vieläkin niukempaa. ja elokuva etenee muutenkin verkkaisemmin. Tämä on ajoittain rasittavaa kun juoni ei tunnu etenevän mihinkään.Näyttelijät ovat ihan ok ja homma pyörii hyvin pääosakolmikon Huntus, Suomu ja Turunen voimin.Kotimaiseksi draamaksi keskitasoa, kestää katselua silloin tällöin, mutta haihtuu mielestä heti lopputekstien jälkeen.
37
Juna (1964)
Ei kaikkein tavanomaisin sotaelokuva. Kovin paljon sotimista ei ruudulla näy ja muutenkin tahti suht verkkainen. Korvaamattomilla taideteoksilla lastatun Saksaan pyrkivän junan mukana kulkeva juoni on kuitenkin ihan mielenkiintoista katsottavaa ja heittääpä leffa hyvän pallon siitä minkä verran olisitkaan valmis uhraamaan ihmishenkiä taiteen tai minkä tahansa arvostamasi asian puolesta?Filmin tekninen toteutus on muuten aikalaisekseen huippuluokkaa. Näyttäviä tehosteita ja kekseliäitä kamera-ajoja piisaa.
38
Reeker 2 (2008)
Kaikessa hölmöydessään ja kömpelyydessään oikealla asenteella katsottuna jopa (tahattoman) hauskaa verisekoilua.
39
He ratsastivat yhdessä (1961)
Aika mitäänsanomaton länkkäri. Komeat maisemat ja James Stewartin oivasti näyttelemä opportunistinen ja kyyninen sheriffi jaksavat pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti.
40
The Raid: Redemption (2011)
Potkii ja pieksee katsojastakin ilmat pihalle. Alusta loppuun armotonta mättämistä huikeilla koreografioilla. Ja joo. Juoni on vain tekosyy sata lasissa etenevälle toiminnalle. Vaan väliäkö hällä, toiminnasta pitävät viihtyvät varmasti.
41
Laittomat (2012)
Ei nyt mikään maailmaa mullistava rikosleffa, mutta toimivaa kieltolain aikaisen jenkkilän syrjäseuduille sijoittuva juoni jaksaa silti kiinnostaa. Tätä tukevat muutamat onnistuneet näyttelijäsuoritukset Mainittakoon vaikkapa Tom hardy ja Shia LaBeuof rooleissaan. Myöskin ulkoasua voi kehua ajankuvaltaan onnistuneeksi.
42
8-pallo (2013)
Synkkä ja raadollinen kuvaus yh-äidin pyristelystä pois huumepiireistä. Eipä ole helppoa ei, eikä elokuva päästä katsojaakaan helpolla. Kuvasto on välillä todella rajua.Kaikkinensa hyvä leffa, mutta rasittavaa ainakin itselle oli juonen repaleisuus ja se, että henkilöiden keskinäisiä suhteita ei valotettu kunnolla jo alussa. Joutui useaan otteeseen pähkäilemään mikä tämän ja tämän tyypin kytky tuohon toiseen on jne. Roolihahmotkin ovat jokseenkin ohkaisia.
43
Devil's Pass (2013)
Ihan hyvin otteessaan pitävää mukadokumentti kauhuilua. Etenee muiden tapaistensa tamppaamaa polkua kaikkine kliseineen. Eniten ottaa aivoon, ettei henkilöihin ole jaksettu panostaa vaan jokaisen luonne on kuin suoraan kopioitu tusinasta vastaavaa elokuvaa.(huumoriveikko, lievästi pervo naistenkaataja jne.) Tässä vaiheessa homma on kuitenkin vielä ihan kuosissa ja esimerkiksi vuoristomaisemaa hyödynnetään kuvauksessa hyvin.Mutta loppumetreillä koko homma ryssitään pilaamalla ahdistavahko tunnelma heittämällä kehiin huonoja tietokonetrikkejä ja menemällä köppäisen scifikauhun puolelle.
44
The Raid 2: Berandal (2014)
Edellisestä osasta jatketaan isommassa mittakaavassa. Mäiskettä on luvassa entiseen malliin, mutta tällä kertaa maltetaan jopa syventyä juoneenkin suvantokohdissa. Särmää meininkiä kaikkiaan, mutta ei mielestäni vedä vertoja ekan osan suoraviivaisuudelle. Siihen olisi vaadittu erilaisempi juonikuvio petoksen ja vallanhimon pyörittelyn sijaan.
45
The Salvation (2014)
Ihan pätevä moderni länkkäri. Juoni kostoteemoineen nyt ei tuo mitään uutta, mutta Mikkelsenin ja Persbrandtin yrmyilyä katsoo aina mielellään. Varsinkin kun leffan ulkoasuun on satsattu. Tunnelmaltaan myös asiaankuuluvan karu.
46
Wild Tales (2014)
Ovela kokelma mustalla huumorilla silattuja kostotarinoita. Täynnänsä harkittuja kohtauksia, joiden aikana pohdit välillä jopa hieman hartaana omaa suhtautumistasi mahdollisesti vastaavassa tilanteessa ja seuraavaksi nauraa höröttelet ääneen jo naurettavuuksiin menevälle kostonhalulle.Tasapainoinen kokonaisuus kaiken kaikkiaan vaikkakin eka tarina meinasi livahtaa ohi kunnolla tajuamatta ja viimeinen puolestaan on aavistuksen pehmoverrattuna muihin.
47
Sicario (2015)
Realistinen, mutta tarjoaa odotuksiin nähden vähemmän toimintaa. Kuitenkin ihan mukiinmenevä kuvaus pitkään ja edelleen pyörivästä Meksikon huumesodan kurimuksesta, jonka nieluun hukkuu huomattava määrä syyttömiäkin.
48
The Nice Guys (2016)
Olipas reipasta meininkiä kerrassaan. Lätty lätisee turhia kyselemättä ja hahmot heittävät hurttia herjaa tasaiseen tahtiin. Mainittakoon erikseen, että pääosakaksikon "hieman" eri ajatusmallia kantavan yksityisdekkarin välinen työskentely naljailuineen on verratonta seurattavaa.Ulkoasusta ja musiikista iso plussa. Ko. kohtiin on todella satsattu ja 70- luku kirkkainen sävyineen ja discohitteinen näyttää ja kuulostaa todella hyvältä.Juonessa kanssa on sopivasti koukkua ja irvailua esittämänsä ajan ilmiöihin. Josain puolenvälin jälkeen tosin aavistuksen jauhetaan paikoillaan, muttei häiritsevästi.
49
The Witch (2015)
Ahdistavuuteen asti toimivaa kauhua. Leffahan on kuvattu suorastaan loistavasti ankean harmaaseen ja vähäeleiseen sävyyn eikä ajanmukaisista yksityskohdista ole tingitty. Jopa vanhahtava puheenparsi on huomioitu repliikeissä. Mainittakoon lisäksi, että musiikkiakin käytetään hyvin harvoissa kohdissa. Muuten äänimaailma sisältää lähinnä elämisen ja luonnon ääniä.Edellä mainituista syistä erottuu edukseen massasta eikä varsinkaan sorru hölmöihin jump scare ylläreihin. Piinaavinta tässä itselleni oli kiireettömästi etenevä tapa esittää tiukasti uskovaisten, vastoinkäymisten lyömien perheenjäsenten kääntyminen hiljalleen toisiaan vastaan tuhoisin seurauksin.
50
Sisilialaisklaani (1969)
Tyylikäs vanhanajan mafia elokuva. Tyyli ja pokka ei petä tiukassakaan paikassa eikä päätä auota turhan takia.
51
Operaatio Mekong (2016)
Menevää mäiskettä alusta loppuun. Aasian polizeit ja huumerikolliset ottamassa mittaa toisistaan Kultaisen kolmion nimellä tunnetulla alueella. Ei sinänsä tarjoa mitään uutta genreensä, henkilöt ovat ohkaisia ja juonikin pohjaa vain löyhästi tositapahtumiin, mutta leffan fokus on onneksi suht näyttävässä toiminnassa missä ei luoteja tahi nyrkkejä säästellä.Erikospisteet erittäin tyylikkäästä lopun takaa-ajosta. erilaisia kamera-ajoja on kerrankin osattu hyödyntää.
52
The Death of Stalin (2017)
Vaihteeksi mainiota mustaa komediaaa tarjolla. Ei mikään siloinen riemuralli, vaan valottaa pikimustan huumorin keinoin läpimätää ja kieroa valtapeliä, joka käynnistyi välitömästi Isä Aurinkoisen potkaistua tyhjää. Hieman kaksijakoinen kokonaisuus kuitenkin. Alkupuoli on tutumpaa Monty Python kohellusta ja sanoilla kikkailua kun taas lopussa mennään synkän satiirin puolelle. Eipä siinä, kun on hyvät näyttelijät kautta linjan valittu roolejansa tekemään.
53
Armomurhaaja (2017)
Hiilenmusta trilleri, joka ottaa kantaa ainakin eläinten oikeuksiin sekä armeliaaseen kuolemaan ja siihen kenellä ja miksi on siihen oikeus.Roolitus, dialogi ja juoni ovat kohdallaan, eikä elokuva pelkää näyttää karuakaan materiaalia sortmatta kuitenkaan kuvastolla mässäilyyn.Jää ehkä hieman tyngäksi. Alussa juonta rakennetaan kaikessa rauhassa, mutta loppuratkaisua kohti syöksytään melkoisella kiireellä.
54
Halloween (2018)
Ei kolahtanut. Elokuvan plussiksi on todettava, että vanhassa kaartissa Jamie Lee Curtis etunenässä riittää vielä virtaa jatkaa siitä mihin 40 vuotta sitten jäätiin. Myös pieniä kivoja viittauksia ekaan leffaan on ujutettu mukaan.Hyvä fiilis katosi kun jossain kohtaa tajusin, että Myers on liki koko leffan ajan kuljeksinut ns. "ihmisenä ihmisten joukossa" kenenkään piittaamatta. Itselleni tappaja on tähän saakka ollut enemmänkin jonkinlainen pahuuden ilmentymä ja kuolemattomana, haamun kaltaisena olentona ympärillä leijuva voima. Tämä illuusio on nyt rikottu.Kauhun tunnettakaan ei oikein missään välissä tunnu. Tapot jäävät suurelta osin näyttämättä ja tiukemmin iholle käyviä säväreitä tuntuu saavan vaikkapa ruotsalaisista rikosjännäreistä, missä uhkakuvat ovat arkisempia, mutta samalla realistisempia.Ruusut ja risut yhteenlaskettuina tusinakauhua.
55
BlacKkKlansman (2018)
Aiheestaan ja hyvästä näyttelemisestä huolimatta jää vähän laimeaksi. Ikään kuin tekijä ei olisi kuitenkaan uskaltanut söhäistä teemaa riittävän terävästi... Eipä sillä, ihan mukiinmenevää katsottavaa.
56
Rambo: Last Blood (2019)
Ihan onnistunut päätös elokuvasarjalle. Lyhyeen kestoonsa nähden alustusta ja "juonta" tuntuu olevan turhan pitkälti, mutta lopun teurastus Rambon kotikentällä tasaa tilit voiton puolelle. Ja K18 lätkä on tässä tapauksessa oikeasti paikallaan.
57
Midsommar (2019)
Kunnon hihhulointia keskiyön auringon alla. Hiton hitaasti starttaava, mutta lopussa jo melkoisen iholle tunkevaa settiä. Karuakaan materiaalia ei epäröidä näyttää, mutta mihinkään veriorgioihin ei sorruta.
58
The Northman (2022)
Vuoden toistaiseksi säväyttävin leffateatterikokemus. Brutaali ja konstailematon kostotarina. Visuaalisestikin huikeaa työtä eikä leikkauksiakaan ole pilattu nopeaksi sillisalaatiksi, arvostan.kaikessa komeudessaan ei kuitenkaan tarjoa sisällöllisesti mitään uutta historiallisten toimintatykitysten joukkoon. Hieman yksiulotteisiksi jäävät hahmot ja kaikki kliseet mm. pullistelevia lihaksia sisältävine lähikuvineen, hu-ha! barbaarihuudot taustalla (muutenkin tässä elokuvassa karjutaan melkoisesti...) ovat mukana.
59
Downton Abbey: Uusi aikakausi (2022)
Sarjaa tuntemattoma voin sanoa leffan olevan tehty hyvin seurattavaksi. Lyhyeltäänkin mielenkiintoinen kuvaus brittiläisen yläluokan elämästä ja uuden ajan tuulista. Ja huomaa kyllä, että puvustukseen, lavastukseen ym. on satsattu. Eivätkä näyttelijätkään kai hassumpia olleet. Ei aiheeltaan niin suuresti kiinnosta, mutta eipä mennyt leffateatterissa käynti hukkaankaan.