J.Lipponen
Käyttäjä, 10 fania
Vuonna 2020 katsotut elokuvat
1
Stephen Kingin Se (1990)
Alkupuoli leffasta toimii hyvin ja tunnelma tihenee mukavasti. Valitettavasti taso laskee mitä pidemmälle päästään ja loppuratkaisu on totisesti hutiloitu. Mutta Tim Curry mustan huumorin sävyttämine lohkaisuineen Pennywisena kannattelee huonojenkin hetkien yli.
2
Tanssii susien kanssa (1990)
Viimeinkin tuli tämä klassikoksi nostettu western katsottua eikä tuottanut pettymystä. Käyttäisin ko. elokuvasta termiä "kaikin puolin eeppinen." Komeita maisemia, jylhää musiikkia ja ohjaajan versiossa pituuttakin piisalle tarinan kertomiseen kiirehtimättä. Tietyllä tapaa jopa lämminhenkinen elokuva kulttuurien kohtaamisesta ja erään lännen aikakauden vääjäämättömästä päättymisestä. Täydet pisteet Costnerille.
3
Piukat paikat (1959)
Iästään huolimatta reipasotteinen komedia, josta ei vauhtia ja nokkelaa dialogia puutu. Lemmon & Curits ovat mainio pääosakaksikko, mutta tarvinneeko arvuutella kuka vie huomion kameran eteen osuessaan? Monroe osoittaa ulkoisten avujen lisäksi tässä myös vahvoja komediennen lahjoja.Pientä tiivistämistä olisin leffan loppupuoliskolle kaivannut, hienoista paikallaan junnaamista ennen finaalia havaittavissa.
4
Kultakuume (1925)
Kommentti koskee jälkiäänitettyä versiota.Chaplinin klassinen kulkurihahmo koheltaa puhtaimmillaan kylmässä pohjoisessa. Ei kuitenkaan pelkkää kaatuilua ja slapstick komediaa vaan väliin mahtuu pienin elein tehtyjä hyvinkin tunteellisia hetkiä. Lisäksi olin havaitsevinani piikkejä sokean kullan/ rahanhimon turmelevaa vaikutusta kohtaan...Tekniseltä toteutukseltaan filmi on kestänyt aikaa kokolailla hyvin, mutta kertojaäänen käyttö tökkii välillä pahasti.
5
Kenraali (1926)
Hyvinkin viihdyttävä toimintakomedia. Lähes kokonaan raiteilla tapahtuva juoni jaksaa kantaa koko keston ajan eikä Busterin temppuilulle voi olla nauramatta. Ulkoiselta toteutukseltaan myös erinomaisen näyttävä ajankohtansa huomioon ottaen.
6
Keikkakuski (1978)
Pätevä vanhan ajan kaahailuleffa. Juonta ei valitettavasti voi kehua omaperäiseksi missään vaiheessa, vaan tunnustaisi sen olevan kyhätty vain yhdistelemään näyttäviä ajokohtauksia. Näyttelijätyökään ei suurempia riemunkiljahduksia aiheuta vaikka repliikeissä on särmää mukavasti. Toimivaa viihdettä siltikin.
7
Kahdeksas veljes (1971)
Mitenkäs tämä nyt muka linkittyy Seitsemään veljekseen? Eipä auennut ei. Pelkkä irrallinen sekamelska "hupaisia" kohtauksia, joista naurahduksia kirvoittavat vain Loirin ja Speden yhteiset viritelmät rahan hankkimiseksi.
8
Harakiri (1962)
Vähäeleinen, mutta vahvan tunnelatauksen omaava samuraielokuva. Etenee väliin tuskastuttavankin hitaan tuntuisesti, mutta palkitsee kyllä kärsivällisen katsojan.
9
Kurjet lentävät (1957)
Erittäin väkevä sotadraama. Vaikkei itse sotakohtauksia ole kuin muutama, häilyy teema koko ajan taustalla kaiken vievänä pahana. Kuvaus muutenkin on poikkeavaa kuvaten kärsimystä kaiken kattavana eikä vain tiettyjen henkilöiden näkökulmasta. Eikä teknisessä toteutuksessakaan ole juuri moitteen sijaa. Erikoismaininta Tatjana Samojlovan uskomattoman upealle ja niin vähäeleiselle roolisuoritukselle.
10
Zodiac (2007)
Turhan pitkäksi venytetty ja henkilöt jäävät paperinohuiksi. Ei paljoa kuitenkaan vaikuta kokonaisuuteen leffan ollessa muuten tiukkoihin faktoihin nojaava ja tätä kautta jännitystä luova.
11
Yön kuumuudessa (1967)
Tiukkaa ja vähäeleistä rikosdraamaa. Hyvät näyttelijät pääosissa ja aihekin on taas pelottavan ajankohtainen...
12
Ihmispaholaiset (1978)
Alkuperäistä teosta vielä näkemättä ja siihen vertaamatta kyllä tämä ottaa paikkansa laadukkaiden scifijännäreiden joukossa. Hyvät näyttelijäsuoritukset ja skitso tunnelma kantavat koko kestonsa ajan.
13
Meiltähän tämä käy (1973)
Oivallinen hatunnosto rillumarei perinteelle (ja jalan nosto turhantärkeyden tolpan juurella). Vauhtia piisaa ja juttu luistaa vaikkain välillä mukaan on ahdettu ehkä turhankin paljon kotimaisen elokuvan peruskauraa (nakuilua ja viinan juontia) juonen etenemisen kannalta.Sisältää muuten yllättävänkin paljon hilpeitä puoliruokottomuuksia...Näyttelijät kautta linjan huippuluokkaa rooleissaan. Yli muiden ovat kuitenkin Pakarinen, joka vielä vanhoilla päivilläänkin on edelleen se sama Severi Suhonen kuin vuosikymmeniä aiemmin. Ja Jussi Jurkka Ruutanansuon Nestorina on pöhnäisine kaskuiluineen ja noitumisineen oikeasti sympaattinen hahmo. Osoitus vankasta ammattilaisuudesta näyttelijänä.
14
Moottoripyöräcowboy (1973)
Hienosti, upeissa maisemissa ja mainioilla otoksilla kuvattu kertomus yhden ihmisen illuusioiden murtumisesta. Peilaa myös hyvin ajankohtansa yhteiskunnallisesti sekavia aikoja Yhdysvalloissa.
15
Death Roll (2002)
Tahattoman koomista veren roiskimista suolla. Sellainen yhden oluen mittainen roskapätkä.
16
Libanon (2009)
Kuvaa hyvin sodan ahdistavuutta panssarivaunun miehistön silmin kaiken pölyn, savun ja ympärillä riehuvan kuoleman keskellä. Jää silti torsoksi. Ilman ulkokuvia katsojan on vaikea hahmottaa missä mennään ja (taiteellisuuden nimissä) välillä pysähdellään epäuskottavasti zoomailemaan yksitysikohtia kesken taistelun. Kuitenkin piristävä poikkeus sotaleffojen tusinaräiskeestä.
18
The Dead (2010)
Zombikauhuilua vaihteeksi hieman eksoottisemmissa maisemissa ilman sen kummempaa kannanottoa mihinkään. Muuttuu lyhyestä kestostaan huolimatta loppua kohden tylsähköksi pisteestä A pisteeseen B kulkemiseksi tasaisin väliajoin eläviä kuolleita lahdaten. Ajoittain tunsin kuitenkin pieniä viboja Romeron filmien tyylistä. Kankeasti laahustavat zombit, välillä halvan oloiset veriefektit jne. Keskivertoa suolistusta.
19
Game of Werewolves (2011)
Alkupouolisko junnaa pahasti paikoillaan ja välillä tuntuu kuin katsoisi kelvotonta espanjalaista komediaa. Mutta kun eka ihmissusi näyttäytyy niin homma alkaakin sitten rullata hyvää vauhtia. Hurttia huumoria ja verta sopivassa suhteessa. Hienoa on myös huomata tekijöiden kunnioitus lajin klassikoita (mm. Ihmissusi Lontoossa) kohtaan maskeerauksessa ja muussa leffan ulkoasussa.
20
Kahden tulen välissä (1955)
Pienuudestaan huolimatta komea ja viihdyttävä länkkäri. Kirk Douglasista pääosassa ei voi sanoa juuta ei jaata, kunhan patsastelee homman läpi. Leffana erottuu edukseen muista aikalaisistaan antamalla intiaaneille edes pienen suunvuoron eikä kuvaa heitä (pelkästään) laumana villejä.
21
Meek's Cutoff - Kadonnut vankkurikaravaani (2010)
karavaani kulkee välillä pysähdellen ja miettien ollaanko eksyksissä. Rauhallisella otteella kuvattu länkkäri ilman isompia häiriötekijöitä. Ikään kuin dramatisoitua dokumenttia katsoisi. Asiallisesta ulkoasusta plussaa.
22
A Good Man (2014)
Tusinamättöä. Juoni piti tarkistaa wikpediasta asti, ei sillä, että olisi liiaksi kiinnostellut. Pointtihan on toki siinä kun Seagal murjoo pahiksia ilmeen ja takatukan värähtämättä. Tältä osin täyttää tehtävänsä.
23
Lumiauramies (2014)
Hilpeintä synkistelyä vähään aikaan. Normi kostojuoni, mutta kummasti vain suupielet nykivät päähenkilön teloessa pahiksia yksioikoiseen tyyliinsä. Plussana vielä suht hyvät näyttelijät sekä komeat maisemat
24
Knock Knock (2015)
Idealtaan toimiva, mutta jää jotensakin hengettömäksi. Etenee turhaan kiireesti eikä kauhun tai ahdistavuuden tunnetta juurikaan ehdi syntyä.
25
Kong: Pääkallosaari (2017)
Vuoden alkajaisiksi ihan menevää rymyämistä viidakossa. Toteutuksessa on onnistuttu aika ajoin jopa tavoittamaan perinteisten seikkailufilmien tunnelma. Paha vaan, että itse jättiapinalle on annettu aivan liian vähän aikaa riehua ruudulla.
26
Life (2017)
Eipä mitään kummempia. Pätevästi toteutettua tuoreempaa scifistelyä ja ahdistusta avaruudessa. Lajityypin perusteokset Alieneista The Thingiin on näköjään katsottu, mutta suoraan apinointiin ei onneksi sorruta. Etenee kliseisesti öhkön listiessä porukkaa yksi kerrallaan, mutta loppu pelastaa jonkin verran.
27
Dunkirk (2017)
Hieman erilainen sotaleffa, jossa kerronta etenee enemmän tapahtumien kuin näyttelijöiden vetämänä. Kukaan näyttelijöistä ei oikein nouse toista näkyvämpään rooliin, mutta näytteleminen hoidetaan kuitenkin kunnialla. Ajoittain henkilöiden tunnetilat toiveikkuudesta silkkaan epätoivoon ja hermoromahdukseen ovat varsin kouriintuntuvia.Ulkoasuun on selvästi panostettu ja leffa näyttääkin pirun komealta ja kameratyöskentely on silkkiä ja samettia. Äänitehosteetkin ovat aika maukkaat.Pituutta olisin elokuvalle suonut kenties ouolisen tuntia lisää. Hieman jää kokonaisuus ohkaiseksi eikä tapahtumiin ja henkilöihin oikein ehditä syventyä.
28
Wind River (2017)
Napakka pieni trilleri. Ei nyt sitten juoneltaan kovin erikoinen ole ja talvisen ahdistavan surkeasta Wyomingistakaan ei saada kaikkea tunnelmaa irti. Mutta kuitenkin suorasukainen esitys yhteiskunnan ja ympäristön kovuudesta pientä ihmistä kohtaan.
29
Loikkarit (2017)
Reipashenkinen komedia kolmesta virolaisesta kaveruksesta, jotka päättävät lätkiä länteen leveämmän leivän toivossa. Puoleentoista tuntiin on saatu mahdutettua mukaan kosolti hilpeitä hetkiä hyvän soundtrackin ja asiallisen ulkoasun ryydittämänä. Elokuva kuitenkin myös kärsii lyhyestä kestostaan. Varsinkin loppupuolella juoni henkilökohtaloineen tunnutaan vetävän nippuun turhan kiireellä. Bonuksena voit harrastaa suomalaisten näyttelijöiden bongailua (Esko Salminen osoittaa taas monipuolisuutensa näyttelijänä). Pitkä liuta kotimaisia nimiä pyörii ruudulla.
30
Winchester (2018)
Ulkoasultaan näyttävä ja varsinkin miljöönä toimiva kartano on toteutettu kauhuelokuvien parhaita perinteitä kunnioittaen. Siihenpä se sitten jääkin. Aihekin on historialliselta kannalta katsottuna mielenkiintoinen, mutta toteutus jää tyypilliseksi ennalta-arvattavien Böö! tyylisten säikäyttelyiden yrittämiseksi.
31
Uinu, uinu lemmikkini (2019)
Alkuperäisen filmatisoinnin tasoa kaikin puolin. Parannusta on tapahtunut kuitenkin näyttelijöiden ja ulkoasun kohdalla.
32
Joker (2019)
Kuvaa päähenkilön kautta ihan onnistuneesti rankan kiusanteon seurauksia ja mielen murtumista. Phoenixin upeasta työskentelystä huolimatta leffa jättää aavistuksen kylmäksi. Mutta tämä puolestaan tuo vahvan pointin uusintakatselullle, jotta kaikki hienoudet avautuisivat kunnolla ja kenties eri valossa.
33
Taistelulähetit - 1917 (2019)
Pienoinen pettymys kaikkia ennakkoodotuksia vastaan. Tekninen puoli (Kameratyöskentely ja leikkaus!) ovat ehdottomasti Oscarin arvoista, mutta henkilöpuolella jättää kylmäksi. Ajoittain tuntuu olevan ihan se ja sama kuka kameran edessä juoksentelee ja saa luodin nahkaansa. Hyvinkin viihdyttävä parituntinen joka tapauksessa.