Heinätonttu
Käyttäjä, 22 fania
Suosikkielokuvia (Ei missään järjestyksessä)
14
Hullu Pierrot (1965)
Pierrot le fou tarjoilee nokkelaa elokuvallisten rajojen venyttämistä ja ylittämistä riemukkaan monenkirjavassa värimaailmassa. Kuvastossaan tämä varhainen postmoderni teos yhdistelee niin antiikin, renesanssin kuin nykyajan pop-taidettakin ja kaikkialla vilisevät viittaukset ties mihin ja niille kuten itselleenkin naureskelu kielivät tekijöiden laajasta yleis- ja itsetietoisuudesta. Selkeimmin revittely kohdistuu amerikkalaiseen populaarikulttuuriin, minkä eräänlainen älykkään ivallinen parodia tämä road movie on. Konventioista poiketaan niin äkkipysäysten kautta kontrastia luovien musiikkiteemojen, kuin rohkean sekavan kerronnankin kanssa, eikä neljäs seinäkään jää murtamatta. Pelkkään ylenkatsovaan kikkailuun elokuva ei kuitenkaan jää, vaan henkilöhahmot ja heidän romanssissa ylä-ja alamäkineen ja hahmojen hidas yhteensulaminen kiinnostavat aidosti. Suhteen pienet nyanssit, rakastuneiden illuusio kaikkivoipaisuudesta ja maailmanomistuksesta on kuvattu taidokkaasti elokuvan pyöriessä tiukasti parin ympärillä, heidän näkökulmassaan. Runsas huumori toimii ja loppukin onnistuu hämmästyttämään, vaikka sen tietää olevan ainoa mahdollinen tällaiselle tarinalle. Godardille tyypillisesti kohtaukset käsikirjoitettiin päivä ennen kuvauksia ja improvisaatiotakin sovellettiin usein, minkä myötä myös näyttelijät pääsevät käyttämään luovuuttaan tavallista enemmän. Tämä taas välittää aitoutta ja tekemisen riemua heidän eläytymisiinsä.Lionel Whiten romaaniin perustuvan elokuvan sekava juoni ja pointti menevät ohi tai yli loputtoman runollisen ja pseudoälyllisen dialogin myötä, muttei se haittaa myötäelämistä. Elokuva pysyy kiinnostavana ja viihdyttävänä alati absurdin ja miellyttävän vapaamielisen luonteensa kautta. Pariisista Rivieran aurinkorannoille etenevä seikkailu on kadehdittava irtiotto arjesta ja yhteiskunnasta, mutta samalla muistutus siitä että kuvatunlaiset hypähdykset tuntemattomaan tuuppaavat päättymään onnettomasti hohdokkuuden karistua pilvilinnan yltä.
21
Ajomies (1921)
Huomioiden että Selma Lagerlöfin (joka oli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti) kirjoittama alkuperäisteos syntyi tarpeeseen informoida kansalaisia Ruotsissa riehuneen tuberkuloosin vaaroista, on lopputulos Ajomies niin häikäisevän hieno monella alueella, että alkuperäinen tarkoitus tuskin nousee kovin olennaiseksi ainakaan nykykatsojan näkökulmasta. Tarina pyörittelee vaivatta mutta asiallisesti teemoja alkoholismista, perheväkivallasta, syyllisyydestä ja ylpeydestä ja anteeksiannosta. Ajomies on myös mainio tarina menneisyyden haamuista, kuinka ne aina vain palaavat niskaan hengittämään jossain vaiheessa. Pienet asiat vaikuttavat elämään, ja pikkuhiljaa niiden vaikutukset kertautuvat ja ulottuvat toisiin ihmisiinkin, ja näiden muutosten muuttamiseen tarvitaankin jo suuria voimia tai muuten koko homma lopulta romahtaa. Katumus ja asioiden korjaaminen on kuitenkin mahdollista, kuoleman jälkeenkin.Itse elokuvakin on aivan upea, aavemainen tunnelma vangitsee mukaan. Takaumien ja haamujen painajaismaisen kolkko maailma on toteutettu onnistuneesti kaksoisvalotusten ja vahvojen sävytysten avulla. Elokuva sisälsi lukemattoman määrän yksittäisiä hienoja ottoja, ja musiikkipuolella Tartan Videon julkaisussa KTL-yhtyeen uhkaavista huminoista ja painostavista kuminoista koostuva soundtrack sopii taustalle yllättävän hyvin, tehostaen elokuvan hämärän rajamailla liikkuvaa tunnelmaa. Pääosien kaksi miestä ja kaksi naista tekevät mahtavaa työtä, traagisten roolien näytteleminen on vaikeaa, mutta kukaan ei vedä överiksi. Etenkin Sjöström itse tekee uskomatonta työtä ristiriitojen täyttämänä, sisältä rikkonaisena mutta ulkoa kovapintaisena katkerana vanhana miehenä.Jollain tasolla huvittava piirre oli tuonpuoleiseen siirtyneiden, esim. ajomiehenä toimineen Georgesin inhimillisyys samaan tapaan kuin Kuolema Seitsemännessä sinetissä, kaikenlainen liioitteleva synkkyys oli riisuttu pois, ihmisiähän hekin ovat. Davidin hahmo toi myös mieleen Mansikkapaikan Isakin muutenkin kuin näyttelijänsä puolesta, ja väitetäänpä että kirveen ja oven kohtaaminen Hohdossa olisi kunniaosoitus eräälle Ajomiehen vaikuttavista kohtauksista. Spoileri: näytäJossain määrin petyin loppuun, olisi ollut jotenkin musertavan tehokasta jos David olisi joutunut hakemaan kaikki läheisensä pois kuoleman roolissa (viesti tuberkuloosin vaaroista olisi ainakin mennyt perille.)
