Creeper234
Käyttäjä, 5 fania
Henk.kohtaisia suosikkeja (ei järjestyksessä)
3
Snatch - hävyttömät (2000)
Kyllä se niin vain on, että brittilästä tulevat ne parhaat komediat. Snatch on yksi näistä mestariteoksista, joka jättää hengettömät ja typerät jenkkisisarukset täydellisesti varjoonsa.Juuri tämän tyylinen huumori uppoaa minuun kuin veitsi voihin. Mustaa huumoria ja kepeyttä on yhdistetty toisiinsa juuri sopivasti, jolloin tunnelma koko leffan ajan on koominen, muttei ammu yli tai mene mässäilyksi. Paitsi, että Snatch on pirun hauska, onnistuu se loistavasti myös muilla osa-alueilla. Raina tarjoaa sujuvan rikostarinan, jota on ryyditetty värikkäillä ja mieleenpainuvilla hahmoilla. Tarinankerronta on ensiluokkaista ja kuvaustekniikka lennokkaan omaperäistä. Snatch on mestarillinen yhdistelmä rikoselokuvaa ja komediaa ja oiva valinta jokaisen leffadiggarin hyllyyn.
9
Imperiumin vastaisku (1980)
Ajaton klassikko ja yksi parhaista elokuvista ikinä. Ensimmäistä kertaa näin joskus nassikkana kun jumituin Lapin matkalla hotellihuoneeseen sitä tuijottamaan. Sen jälkeen tullut tasaisin väliajoin katsottua eikä elokuva ole menettänyt tippaakaan hohtoaan, vaan tullut jopa paremmaksi. Aina tästä saa jotakin irti. Lapsena pidin erityisesti kuvastosta ja toiminnasta, vanhempana arvostaa myös monisyistä tarinaa ja loistavia henkilöhahmoja. Kaipa tästä on jo se kaikki hyvä sanottu joten pisteytys puhukoon puolestaan.
12
Forrest Gump (1994)
Huippuluokan draamaa joka sekä naurattaa, että koskettaa. Elokuva kertoo samalla yhden miehen tarinan ja Amerikan historiaa ja näiden asioiden yhdistämisessä on onnistuttu upean mukaansatempaavalla ja viihdyttävällä tavalla. Pitää tehokkaasti otteessaan koko kestonsa ajan. Hanksilta loistava suoritus vähä-älyisenä ja niin kovin sympaattisena Forrest Gumpina.
19
Collateral - väärä aika, väärä paikka (2004)
Oikein toimiva ja viihdyttävä trilleri, jonka tunnelma, soundtrack ja näyttely tempasivat mukaansa. Paras asia elokuvassa on ehdottomasti sen psykologinen jännitys ja kahden miehen välille muodostuva erikoinen suhde, jonka myötä päähahmo kasvaa ja kehittyy. Näyttelijöiden kemia pelaakin hienosti ja erityisesti Cruisen työskentelyä oli ilo seurata. En yleensä ole pahemmin välittänyt kyseisen herran näyttelystä, mutta tässä hän teki loistavan tulkinnan kylmän viileästä, mutta samalla niin oudon sympaattisesta tappajasta. (Cruise saisikin mieluusti näytellä useammin tällaisia riskirooleja, sillä pidin miehen työskentelystä myös Veren Vangeissa.) On todella hienoa, että Mann ei mennyt siitä mistä aita on matalin ja tuottanut pelkkää suoraviivaista toimintarainaa. Elokuva jopa parani tällä toisella katsomiskerralla.
24
Hot Fuzz (2007)
En yleisesti ottaen ole järin suuri komedian fani, mutta brittihuumori yleensä iskee. Shaun of the Deadin ja Snatchin kaltaisten helmien jälkeen oli pakko tämäkin katsastaa. Suurista odotuksista johtuen pieni pettymys oli ennakoitavissa, mutta ei Hot Fuzz missään nimessä huono elokuva ole. Hieman epätasainen kylläkin.Huumori oli suurimmaksi osaksi aivan loistavaa, mutta muutamat elementit toistettiin liian monta kertaa ja olivat loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin hauskoja (kuten eräs verenpainetta nostanut etsiväkaksikko). Lisäksi jotkin kohtaukset menivät enemmän mässäilyn puolelle ja pituutta tuntui olevan hieman liikaa. Plussaa tulee puolestaan siitä, että elokuva esittää parodian juuri oikein ja tarttuu nimenomaan genrekliseisiin. Tämän elokuva myös tekee kunnialla. Lopun välienselvittelyissä tuli kyllä kerrattua varmaan jokaikinen toimintaklisee. Koitapa bongata ne kaikki. Näyttelijät ovat lisäksi loistavia ja pääkaksikon kemia toimii, mikä tuli huomattua jo Shaun of the Deadissa.Tunnetilat vaihtelivat elokuvaa katsellessa suunnasta toiseen; aina täydellisestä ihastuksesta turhautumiseen ja takaisin. Siitä kuitenkin jäi hyvä fiilis ja Hot Fuzz on ehdottomasti yksi parhaimmista toimintakomedioista jonka olen nähnyt. Siinä on paljon nerokasta huumoria ja se kestää useamman katselukerran, sillä elokuvasta voi aina löytää uusia viittauksia, jotka ensimmäisellä kerralla missasi.
25
RocknRolla (2008)
Todella näppärä paketti varustettuna loistonäyttelijöillä, hauskalla dialogilla ja mahtavalla soundtrackilla. Kaipasin leffahyllyyni jotakin kepeämpää katsottavaa ja tämä huumorilla kuorrutettu rikosraina sopi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Mikäli asia oltaisiin saatu puristettua hieman tiivimpään ja kiivastahtisempaan pakettiin olisi elokuva voinut saada jopa ne viisi tähteä. Nyt mukaan on kuitenkin eksynyt pari turhan oloista kohtausta, jotka aiheuttavat laahausta. Kaikenkaikkiaan kuitenkin oikein toimiva kokonaisuus joka kestää useammankin katselukerran.
27
Inception (2010)
Onpa mahtavaa vielä törmätä elokuviin, jotka osaavat tarjota jotain uutta ja mieleenpainuvaa. Toki näitä elementtejä on nähty ennenkin, mutta elokuva jotenkin tekee kaiken omalla tavallaan ja tempaa mukaansa heti ensi minuuteilta. Paketin kaikki palat toimivat hienosti: juoni, musiikki, visuaalisuus, näyttelijät... jopa se pakollinen romanssi on kiintoisalla tavalla toteutettu eikä tunnu pelkästään päälleliimatulta potaskalta. Se, että kaksi ja puolituntinen elokuva piti minut kuin liimattuna imussaan koko kestonsa ajan, kertoo jo jotakin kokonaisuudesta ja sen loppuun hiotusta kerronnasta. Ehdottomasti vuoden paras.
28
Megamind (2010)
Positiivinen yllätys. Elokuvan markkinoinnissa oltiin kyllä paineltu täysillä metsään, sillä odotin mainosten perusteella jotakin hoopoa möykkäanimaatiota. No kyllähän sitä perinteistä kohellustakin mukaan mahtui, mutta näitä vähemmän hauskoja vitsejä tasapainotti kummasti kohtaukset, joissa nauroin jo ääneen (mikä on muuten harvinaista). Eniten nautin elokuvan veikeästä hahmokaartista, supersankarielokuvien kliseillä leikittelystä sekä ääninäyttelystä. Will Ferrell sattuu kuulumaan inhokkinäyttelijöihini, mutta pakko se on myöntää, että hän teki elokuvan nimikkohahmona oivallista työtä. Lisäksi pitää erikseen mainita Halia/Tightenia tulkitseva Jonah Hill, jonka huolettoman nariseva puhetapa kohotti suupieliä. Hahmot ovatkin kautta linjan ihastuttavan sympaattisia, sillä heistä jokaisesta löytyy vahvuuksia ja heikkouksia. Megamind (Minion sidekickeineen) on piristävän erilainen ja hauska pahis/sankari, Metroman ei ollut pelkkä pullisteleva idiootti ja tarinan oikeallakin pahiksella oli syyt toimintaansa. Joukkion heikoimmaksi jääkin (ylläri pylläri) naispääosaa edustava Roxanne, joka tuntui muiden värikkäiden persoonien rinnalla niin kovin perinteiseltä damsel-in-distress typykältä. No joo, elokuvahan laskee tarkoituksellista läppää supersankarielokuvista ja tekee sen myös Roxannen kohdalla, mutta tästä kliseestä olisi vaan voinut saada irti niin paljon enemmän. Rakastin tosin kohtausta, jossa kidnappauksiin tottunut Roxanne reagoi kaikkiin Megamindin pelotuksiin totaalisen kyllästyneesti. Tämä toimi vallan mainiona satiirina esim Teräsmiehen tapaisia tuotteita kohtaan, joissa naishahmojen oikeasti jo luulisi kyllästyvän kidnappauksiin.Kliseistä onkin mainittava, että vaikka niitä löytyy, niin Megamind käsittelee näitä teemoja suurimmaksi osaksi hyvin viihdyttävästi. Naljailu genren säännönmukaisuuksille oli herkullista, toimintakohtaukset näyttäviä ja soundtrack erinomaista. Ja vaikka juoni periaatteessa onkin ennalta-arvattava, niin mukaan on mahdutettu hykerryttäviä ideoita, jotka pitävät mielenkiinnon yllä (pahis kouluttaa sankaria, jotta voisi tapella tämän kanssa?). Lisäksi meitsiin vain iskee Megamindin tapaiset muuntaumistarinat, joissa hyvä ja paha ei ole niin yksiselitteistä. Elokuva myös nostaa esille arvokkaita näkemyksiä yksilöllisyydestä ja erilaisista käsitteistä koskien onnellisuutta.Pikkuvioistaan huolimatta tervetulleen virkistävä tapaus, joka sai erittäin hyvälle tuulelle.
