Creeper234

Creeper234

Käyttäjä, 5 fania

Oma statistiikka: Sarjojen kommentit (10)

16.07.2019 klo 20:00

Uusi Sherlock: 4. tuotantokausi

(Sisältää spoilereita!)

Ottipa tämäkin sarja sitten kunnolla vauhtia ja täräytti kivan delfiiniloikan nokka kohti asfalttia. Tosin pitänee liennytykseksi sanoa, että on Sherlock edelleen kelpo viihdettä verrattuna suuren osaan TV:n tarjontaa. Kun arvosteluasteikkona sen sijaan käyttää sarjaa itseään, niin kyllä se tason lasku kirpaisee.

Sherlock on siirtynyt mysteerien ratkomisesta jonkinnäköiseen ylilyötyyn spektaakkeliin, jossa suureelliset käänteet ovat tärkeämpiä kuin looginen juonenkuljetus. Tietty maanläheisyys on unohdettu, jolloin katsojan ”willing suspension of disbelief” on pahasti koetuksella. Toki niihin edellisiinkin kausiin mahtui hetkiä, jolloin se Sherlockin ylivoimainen päättelykyky aiheutti puhahduksia, mutta tämä nyt ei ollut mitään verrattuna siihen, kun herra ennustaa kahden viikon tapahtumia tismalleen tai kun estradille saapastelee kauan kadonnut supervankilaan suljettu paha sisko, joka pystyy orjuuttamaan kaikki vain minuuttien keskustelulla. Ja mitenkö hän kykenee tuohon? No se on vaan fiksu. Äläpäs kysele siinä! Jooh, oma teoriani on, että Kilgrave vol 2 taisi eksyä Marvelilta väärään ohjelmaan. Tai sitten käsiksen paikalle eksyi vahingossa huonoa fanifiktiota. Se ainakin selittäisi, miksi sarjassa päätettiin yhtäkkiä toteuttaa Sherlock/SAW crossoveria tai miksi se on yhtäkkiä niin tulvillaan perhemelodraamaa.

Sarja on mielestäni hukannut niitä elementtejä, jotka saivat sen erottumaan edukseen Guy Ritchien äktiön-Sherlockeista. Kiittelin ensimmäistä kautta erityisesti sitä, kuinka se maisemanvaihdosta huolimatta oli toteutettu Doylen töiden hengessä; kuin Sherlock olisi oikeasti siirtynyt nykyaikaan. Sarjan edetessä herran seikkailut alkoivat kuitenkin yhä enemmän muistuttaa jonkinlaista supersecretagent möykkäystä, jossa mennään tyyli edellä sisältöä. Aiemmalla kamerakikkailulla hauskasti havainnollistettiin Holmesin ajatusprosesseja, mutta myöhemmin ruudulle täräyteltiin ties mitä epilepsiakohtauksia ihan vain siksi koska vissiin näyttää kivalta. Samaten sarja yrittää olla niin kovin nokkela vain nokkeluuden vuoksi, mutta ylivedetyt käänteet pitävät huolen siitä, että se vaikuttaa vain hölmöltä.

On Sherlockissa edelleen tiettyä imua etenkin timanttisten näyttelijöidensä ansiosta, mutta se pettymyksen karvas kalkki pistelee niin inhottavasti, etten tälle enempiä tähtiä voi antaa.

rating 50,000

13.01.2017 klo 15:23

Star Wars: The Clone Wars: 1. tuotantokausi

Koska olen liian laiska arvioimaan kaikkia kausia erikseen, teen tällaisen yhteenvedon.

Aloitan toteamalla, että Clone Warsia ei kannata arvostella ensivaikutelman perusteella. Alkupään jaksot ovat kieltämättä varsin tasapaksua kamaa eivätkä tee vaikutusta oikein millään tasolla. Sarja kuitenkin paranee jatkuvasti vanhetessaan niin animaation kuin sisältönsäkin puolesta ja äityy tulevissa kausissa yllättävänkin kovaotteiseksi. Toki jokaiseen kauteen mahtuu heikompitasoisiakin jaksoja, mutta se hyvä setti on hyvää ja suunta on selkeästi enemmän aikuiseen makuun mitä pidemmälle sarjassa edetään. Huomautan myös, että jostain pöljästä syystä jaksot eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Näin ollen se tänään kuollut heppu saattaakin ylihuomenna olla jälleen kuvioissa. Suosittelisinkin Googlettamaan aikajärjestyksen ja katsomaan jaksot sen mukaisesti. Kenties tämä myös auttaisi kohentamaan ensivaikutelmaa.

Sitten siitä sisällöstä. Toimintaa haikaileville sitä on paljon, mutta suuressa osin siitä puuttuu intensiteetti. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea alisuorittavat pahikset, jedit jotka saavat kaiken näyttämään liian helpolta sekä CGI:n mukanaan tuomat ongelmat, jolloin valomiekkailusta puuttuu voiman tunne. Itse en kuitenkaan jäänyt sarjaa toljottamaan toiminnan takia. Omasta mielestäni parasta sarjassa on ehdottomasti se kuinka se antaa ruutuaikaa hahmoille, jotka saatoit elokuvissa nähdä vain vilaukselta. Tämä tuo hommaan uutta perspektiiviä, sillä keskiössä eivät ole vain jedit tai edes hyvikset. Joissain jaksoissa keskitytään yksinomaan pahisten keskinäisiin kiistoihin. Toisinaan showta vetävät vaikkapa kloonisotilaat, joita elokuvissa kohdeltiin lähinnä vain tykinruokana. Sarja mukavasti muistuttaakin, että kloonit ovat koeputkistatuksestaan huolimatta ihan ihmisiä eivätkä robotteja.

Näistä elementeistä johtuen kiinnyin useampaan eri taustan omaavan hahmoon ja otin innolla vastaan jaksot, joissa entuudestaan tutut sankarit olivat taka-alalla. Suosikkilistaani kuuluu muun muassa useampi kloonisolttu, piraatti Hondo, palkkionmetsästäjä Cad Bane, sith soturi Asaji Ventress sekä jedimestari Plo Koon. Olin myös kumman ilahtunut kun näin jonkin sivuhahmon pyörähtävän eri jaksoissa. Esimerkiksi palkkionmetsästäjä Embon voi sarjan aikana bongata useampaan otteeseen ja vaikkei tämä koskaan ole päähahmo, ei itse asiassa edes puhu katsojalle ymmärrettävää kieltä, niin jostakin syystä olin innostunut tutun naaman näkemisestä ja aloin jopa huolehtia tämän turvallisuudesta.

Sarjalla on tämän laajennetun perspektiivin lisäksi myös se vahvuus, että se voi käyttää enemmän aikaa päähahmoihin ja näiden suhteisiin. Anakin Skywalker oli elokuvissa lähinnä kiukutteleva kakara, mutta tällä kertaa huomasin alkavani pitää hahmosta. Erityisesti kausien 4-5 tienoilla, kun tämä alkaa one-linereidensa ohessa näyttää merkkejä tulevasta. Sarja ei unohda porautua Anakinin hyviin ominaisuuksiin tämän heikkouksien ohessa, jolloin myös kykenin uskomaan Ben Kenobin (Episode IV) toteaman siitä kuinka Anakin oli hänen hyvä ystävänsä. Elokuvissa heidän ystävyytensä lähinnä kuitattiin viittauksilla vanhoihin seikkailuihin, mutta heidän ruudulla tapahtuva kanssakäyminen vaikutti etäiseltä.

Kompuroivasta alusta huolimatta viihdyin Clone Warsin parissa oikein hyvin. Suosittelenkin sitä kaikille Star Warsin maailmasta kiinnostuneille, joilla on ripaus kärsivällisyyttä sekä avoin mieli.

Kokonaisarvosana sarjalle:

10.07.2015 klo 17:16

Supernatural: 5. tuotantokausi

Pitäisi jo pikkuhiljaa oppia, ettei niitä sarjoja tulisi arvottaa ennakkoluulojen perusteella. Supernaturalista minulla kun oli pitkän aikaa sellainen käsitys, että kyseessä on mäntti teini-sarja, jonka näennäinen kauhu ja väkivalta on täysin kynittyä ja siloteltua ja jonka draama kumpuaa kliseisestä romanssisotkusta. Noh, tuossa eräänä päivänä Netflix päätti heittää, että todennäköisesti pitäisin sarjasta. Ajattelin että: "Hehheh, niin varmaan. No ei kai pieni koekierros haittaa..."

Tässä sitä nyt ollaan kaudet 1-9 töllisteltynä ja kautta 10 hamutessa. (Tässä arviossa tosin keskityn kausiin 1-5.)

Lähtiessäni seuraamaan Supernaturalia totesin aluksi sen, että touhu osaakin olla yllättävän synkkää ja makaaberia. Tietyt kohtaukset jopa laittoivat irvistämään ja kääntämään katseen muualle. Panokset myös nousevat sarjan edetessä, kehittyen ja kasvaen "viikon monsteri" -kaavasta varsin hengästyttäväksi näytelmäksi. Vaikka jotkin elementit saattavat toisinaan tuntua hieman korneilta, niin sarja kuitenkin hoitaa teemansa kunnialla eikä unohda juuriaan.

Toiseksi huomasin uskomattoman hahmo/näyttelijäkemian. Acklesin ja Padaleckin kanssakäyminen on upeaa seurattavaa eivätkä he ole vain pari nättiä naamaa. Katsoja uskoo sen, että kyse on ainutlaatuisen siteen jakavista veljeksistä ja tämä keskinäinen kemia tekeekin parivaljakon seuraamisesta hyvin viihdyttävää ja samastumiskelpoista. Mukaan on lampsinut myös muita mainioita hahmoja kuten enkeli-Castiel sekä Crowley-demoni. (Tämä kaksikko itse asiassa onnistui ennen pitkää varastamaan shown. Ainakin minun kohdallani.)

Kolmanneksi yllätyin kuinka peevelin hauska sarja osaa olla. Supernaturalilla on ainutlaatuinen tapa ujuttaa jaksoihin hyvää huumoria ja keventää tiivistunnelmaista juonta. Se ei myöskään pelkää ottaa riskejä, sillä jotkin asetelmat kuulostavat suorastaan naamapalmutuksen arvoisilta, mutta kappas vain... lopputulos nostikin kasvoilleni typerän tyytyväisen virneen.

Supernatural osaa vedellä monesta eri narusta ja on saanut minut sävähtämään, nauramaan, ärtymään, jopa vetistelemään. Sarja tuntuu vastaavan monenlaiseen nälkään, jonka johdosta olen viihtynyt sen parissa loistavasti. Viides kausi on kenties koko sarjan paras.

Arvosanaa laskee vain muutamat heikompitasoiset jaksot sekä tietyt toistuvat käsikirjoituksen lapsukset/ärsyttävyydet, joita en nyt tässä kuitenkaan jaksa sen paremmin ruotia.

Kokonaisarvosana sarjalle (kaudet 1-5):

Viides kausi:

rating 90,000

24.01.2015 klo 22:49

Generation War

Usein valitettavan patrioottisia jenkkisotakuvauksia löytyy joka oksalta, mutta harvemmin on tullut tutustuttua saksalaiseen tuotantoon. Näin ollen sarjan pelkkä lähtöasetelma teki siitä itselleni katsastamisen arvoisen teoksen. Unsere Mütter, unsere Väter keskittyy toisen maailmansodan aikaisten saksalaisten näkökulmaan ja pakko se on sanoa, että ei tästä paljon paremmaksi voi laittaa.

Sarjan lähtökohdat ovat erinomaiset. Se seuraa viittä erilaista ihmiskohtaloa tarjoten siten loistavan tavan tarkastella paitsi itse sotilaiden, myös itse rintaman taakse jääneiden elämää. Vallitseva teema on erityisesti se kuinka sota muuttaa ihmisiä ja valtaosin tämä näytetään ihailtavan rehellisesti ja uskottavasti. Muutamia kyseenalaisuuksia on toki sekaan mahtunut, muttei mitään mikä oleellisesti häiritsisi sarjasta nauttimista. Hahmogalleria on mukavan erilainen, mikä sallii tyystin erilaisten tarinoiden muodostumisen. Vaikken niinkään varsinaisesti ehtinyt kiintyä hahmoihin, niin jokaisen kohtalo kuitenkin kiinnosti.

Unsere Mütter, unsere Väter on arvokkaan erilainen toisen maailmansodan kuvaus ja suosittelen sitä kaikille aikakaudesta kiinnostuneille ja miksei muillekin laatudraaman ystäville.

rating 100,000

13.10.2014 klo 16:29

Auschwitz ja lopullinen ratkaisu

Erittäin laadukas ja kattava dokumentti, joka kertoi Auschwitzin ja Holokaustin kauhuista paremmin kuin mikään muu näkemäni teos.

Dokumentti käsittelee aihettaan hyvin syväluotaavasti ja ihailtavan objektiivisesti. Äänessä ovat sekä leireiltä selviytyneet, että itse vainoon osallistuneet eikä dokumentti myöskään sivuuta niitä vääryksiä joita juutalaiset kokivat muidenkin kuin saksalaisten käsissä. Leiriltä vapautetut naiset saivat pelätä jopa omia vapauttajiaan eikä entisten vankien kotiinpaluu todellakaan ollut helppoa.

Dokumentti naulitsee ääreensä koko kestonsa ajan, mutta vetää myös hiljaiseksi. Kyllä ihminen osaa olla sairas.

rating 100,000

09.07.2013 klo 00:06

Uusi Sherlock: 1. tuotantokausi

Olin kauan tietoisesti vältellyt tätä sarjaa. Kaiken maailman CSI kopioiden pursuessa jo korvista ulos, ajatus klassisen teoksen modernisoinnista ei saanut minua syttymään. Lisäksi koin laajan fanijoukon ylistykset ärsyttäväksi ja ajattelin, että kyseessä on taas joku "muotitietoisille" suunnattu aivoton ja kiiltokuvamainen tuote. Pikkumaista, myönnetään, ja onkin pakko todeta, että välillä se vain on niin ihanaa huomata olleensa väärässä. Sherlock Holmes ystävineen ei nimittäin aikoihin ole ollut yhtä nautittavaa seuraa.

Katsottuani Star Trek Into Darknessin (josta muuten pidin helkkaristi), tulin kiinnostuneeksi herrasta nimeltä Benedict Cumberbatch. Tästä huokui karismaa ja vahvaa tulkintaa. Niinpä sitten päätin vihdoin katsastaa Uuden Sherlockin ja onneksi näin tein. Sherlock osoittaa, että modernisointi ei automaattisesti tarkoita teoksen sielun pilaamista. Tämähän on tarinoiltaan ja tyyliltään itse asiassa hyvin uskollinen alkuperäisteoksille tuoden kuitenkin mukaan oman persoonallisen silauksensa. Se suoriutuu erinomaisesti niissä elementeissä, joissa Guy Ritchien elokuva lensi nokalleen. Uusi Sherlock ei maistu siltä, että siinä yritettäisiin vain olla trendikkäitä tai matkia muita puhkikaluttuja konsepteja. Uusi Sherlock maistuu siltä, että Sherlock Holmes on siirtynyt nykypäivään. Oikeasti siirtynyt nykypäivään. Vaikka uusien teknologioiden kuten älypuhelimien jatkuva läsnäolo saattaa ärsyttää, niin tosia-asia on, että ne kuuluvat aikaamme ja älykäs Sherlock olisi täysi mäntti, ellei niitä hyödyntäisi. On myös sangen nerokasta kuinka Watson on siirtynyt kirjailijasta blogaajaksi. Sherlockissa näiden välineiden mukaantulo onkin toteutettu tarpeeksi hillitysti ja realistisesti ja koko hommassa säilyy edelleen se englantilainen eleganssi.

Myös itse arvoitukset pysyvät hillittyinä. Siinä missä Holmes vuosimallia 2009 veti dekkarielementit överiksi Downey Jr.n vain latoessa tekemiään päätelmiä pöytään, päästään Uudessa Sherlockissa tutustumaan lähemmin etsiväneron ajatusprosessiin ja syihin miksi näitä päätelmiä voi vetää. Edelleen se Holmesin ylivertainen älykkyys tuntuu paikoin menevän vähän yli hilseen ja toisinaan aloin hiljaisesti väitellä kuinka ”ei se nyt välttämättä tuota tarkoita”, mutta homma toteutetaan kuitenkin huomattavasti uskottavammin. Holmes ei myös nerokkuudestaan huolimatta ole mikään täydellinen hahmo. Hän tekee toisinaan virheitä, on tunneasioista täysin pihalla ja osaa olla melkoinen kusipääkin edes sitä itse tajuamatta. Siitä huolimatta -tai oikeastaan juuri siksi!- Sherlock Holmes on kuitenkin niin kovin kiehtova ja sympaattinen hahmo. Hän on alkuperäisteoksien mukainen eksentrikko; täysin työnkuvalleen omistautunut ja siitä nautintonsa ammentava. Hän viis veisaa ”normaalien" ihmisten "tyhjänpäiväisyyksistä" kuten deittailusta. Tämä on iso parannus elokuva-Holmesiin, joka oli pakollisten romanssikliseiden vietämänä. Eihän se nyt mitenkään jenkkifilmatisoinnissa käy, että sankari jäisi ilman naista. BBC:n Sherlock ei välitä olla edes sankari.

Koko paketin kruunaa loistavat näyttelijät. Benedict Cumberbatch tulkitsee sarjan nimikkohenkilöä täysin rinnoin ja olenkin hyvin vaikuttunut miehen muuntautumiskyvystä. Star Trekissä hän oli hyytävä pahis, tässä omalaatuinen gentlemanni, joka toisinaan käyttäytyy kuin kakara. Hahmot ovat täysin erilaiset, mutta sykkivät kumpainenkin karismaa. Cumberbatchin Sherlockille mainion vastaparin tekee Watsonia tulkitseva Martin Freeman. Kun Sherlock on erikoislaatuinen älykkö, inhimillinen Watson on kuin yksi meistä, ja Freemanin näyttelyssä on jotakin todella helposti lähestyttävää. Watson ei näennäisestä ”normaaliudestaan” huolimatta ole kuitenkaan mikään turha jaloissa pyörijä, vaan tuo tarinoihin oman erittäin tärkeän panoksensa ja vaikuttaa oleellisesti myös itse Holmesin hahmonkehityksessä. Tärkeintä onkin, että parivaljakon kemiat pelaavat yhteen. Ja pelaavathan ne.

rating 90,000

19.02.2011 klo 22:09

The Pacific

Taistelutoverit on mielestäni kaikkien aikojen paras TV-sarja. Odotukseni The Pacificin suhteen olivatkin tästä johtuen aivan liian korkealla, joten pettymys oli odotettavissa. The Pacific on hyvin samantyylinen kuin Taistelutoverit, mutta jää kuitenkin oikeastaan jokaiselta osa-alueelta sisarustaan heikommaksi.

Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että sarjan hahmot jäävät auttamattoman etäisiksi. Taistelutoverien vahvuutena oli, että sen henkilöhahmoihin ehti oikeasti kiintyä ja heidän puolestaan jännittää. The Pacificissä onnistuin rakentamaan enemmän tai vähemmän hauraan tunnesiteen vain kolmeen hahmoon ja heistäkin muistan ainoastaan yhden nimeltä. Suurin osa henkilöistä jää täysin harmaaksi massaksi, jonka kohtalosta ei jaksa välittää. Törmäsin useammin kuin kerran tilanteeseen, jossa ihmettelin "Kuka tässä nyt oikeastaan kuolikaan ja miksi se on näille sotilaille niin kova paikka?" Jenkkisotilaiden mitäänsanomattomuuden lisäksi ongelmia on myös vihollisen esiintuonnissa. Taistelutovereissa saksalaisiin sai jo hyvin varhaisessa vaiheessa lähemmän kosketuksen, kun taas The Pacificin japanilaiset ovat lähinnä kasvoton uhka. Toisaalta tällainenkin lähestymistapa on perusteltu, sillä se mukailee hyvin sotilaiden tuntemuksia. Harvempi heistä näki vastustajiaan muuna kuin ”japseina jotka pitää tappaa”, mutta toisaalta tämä ei myöskään herätä katsojassa minkäänlaista pohdintaa sodan eri osapuolista.

Sarja ei myöskään saavuta sotaolojen kuvaamisessa yhtä suurta vaikuttavuutta kuin edeltäjänsä. Alkupään jaksoissa puhuttiin kyllä paljon siitä kuinka kovilla jenkkisotilaat ovat, mutta ongelma on siinä, että tämä kerrotaan eikä näytetä. Japanilaiset rynnistävät joukkiona konekiväärituleen ja lakoavat kuin heinä kaatosateella, kun taas amerikkalaisten menetykset kuitataan kommenteilla. Tappiot ja olojen rankkuus ei alkupään jaksoissa välity, vaikka sitä koetetaankin puheissa kovasti alleviivata. Onneksi sarjan taso kuitenkin lähtee uuteen nousuun puolivälin tienoilla ja näemme niitä todellisia tappioita myös amerikkalaisten puolelta. Puolivälin jaksot tarjoavat myös yksiä näyttävimpiä ja hienoimmin rytmitettyjä sotakohtauksia, joita olen ikinä nähnyt. Tästä sarja kerääkin suurimmat kiitokseni. Valitettavasti tätäkin uudelleen nostettua tunnelmaa pätkitään jaksoilla, joissa siirrytään pois rintamalta seuraamaan kasvottoman henkilön X edesottamuksia. Onhan tämänkin puolen tarkastelu perusteltua ja konkreettinen osa sota-aikaa, mutta mielenkiinnossani tapahtui aina merkittävä romahdus, kun näitä siirtymiä esiintyi.

Myönnän, että arvioni on kenties hitusen yltiökriittinen ja "puolueellinen", mutta kun katsojalle on tarjottu sellaista herkkua kuin Taistelutoverit, ovat odotukset odotetusti korkealla. The Pacific ei kuitenkaan missään tapauksessa ole huono. Se on huomattavasti realistisempi ja paremmin toteutettu kuin monet muut sotakuvaukset ja sarja tarjoaa möyskin arvokkaan katsauksen näihin yleensä niin sivuutettuihin tyynenmeren taisteluihin. Se ei kuitenkaan kykene täyttämään odotuksiani ja jää auttamattoman kauas sisarussarjastaan.

rating 70,000

28.08.2010 klo 21:23

24: 7. tuotantokausi

Paras kausi, jonka olen nähnyt. Lähtökohdat olivat erilaiset ja sarjan tyypillisimmät kliseet väistettiin hienosti tai toteutettiin yllättävillä tavoilla. Olen kaikilla aiemmin näkemilläni kausilla havainnut vaiheen, jolloin laadussa tapahtuu notkahdus ja sarja tuntuu väkisin väännetyltä ja muuttuu lähinnä turhauttavaksi. Tätä kestää useampi jakso ennen kuin palataan takaisin oikeille raiteille. Tässä kaudessa oli tasan yksi raivostuttava jakso. Muut pitivät otteessaan hienosti ja se on todellinen saavutus. Lisäksi kaudessa oli muitakin toimivia hahmoja eikä koko hommaa kannatellut yksistään Bauer. Yleensä en nimittäin ole sarjasta löytänyt ketään muita kiinnostavia hahmoja, mutta tässä jopa naispääosa toimi eikä tämä ollut vain pelkkä pakollinen rakkausintressi.

Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ja viihdyttävä paketti. Ainoa 24 kausi, joka koristaa omaa DVD hyllyäni.

rating 80,000

02.08.2010 klo 18:01

Kovan onnen kundi: 1. tuotantokausi

Todella hauska ja mukaansatempaava komedia, jonka idea on mainio ja henkilöhahmot mieleenpainuvia. Pidän myös erityisesti siitä, että sarja ei tämän hetken amerikkalaistrendin mukaisesti ammenna sisältöään glamourista ja rikkauksista ja muusta kiiltokuvasonnasta. My name is Earlissa keskitytään "luusereihin" ja heidän vähemmän kadehdittavaan elämäänsä. Itse pidän tätä rosoisuutta paljon mielenkiintoisempana ja hauskempana. Siitä saadaan juuri sellaista sopivan ronskia ja mustahkoa komediaa, joka ainakiin minuun uppoaa paremmin kuin hyvin.

Aivan täyttä viittä tähteä en kuitenkaan anna, sillä pakettiin mahtuu myös pari huonompitasoista jaksoa. Kokonaisuutena kuitenkin yksi ehdottomia sarjasuosikkejani, josta kertoo jo sekin, että hommasin ekan kauden DVD boxina. Harvemmin minä sarjojen DVD julkaisuja nimittäin ostan.

rating 90,000

06.04.2010 klo 14:33

Matka maailman ympäri

Näissä vanhoissa piirretyissä vain on sitä jotakin. Todellista asiaa ja asennetta. Tämä sarja kuuluu ehdottomasti lapsuuden suosikkeihini ja hankinpa sen hiljattain DVD boxina ja katsoin lähestulkoon putkeen kaikki jaksot. Ei ole menettänyt lainkaan taikaansa, vaan viihdyttää myös aikuisia.

Sarja on opettavainen ja realistinen, mutta myös hauska ja jännittävä. Tämä on jotakin mikä tyystiin puuttuu nykyajan pumpulilla vuoratuista möykkäpiirretyistä, joissa ei ole sisältöä nimeksikään. Tässä sarjassa tutustutaan eri kulttuureihin ja niiden historiaan sekä annetaan todenmukaista kuvaa maailmasta. Kun sattuu niin sattuu. Väkivallasta ei tehdä hauskaa, eivätkä edes alkoholi ja tupakointi ole tabuja joita ei voisi näyttää.

Tätä piirrettyä kelpaa suositella. Niin lapsille kuin aikuisillekin.

rating 100,000

Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat