Kysy ja vastaa

Juu sama havainto. Koneella ei juurikaan mainokset häiritse koska Adblock Plus päällä, mutta telkkarin kanssa sitten aivan toinen homma. Oma suosikki on 15 sek. pituinen mainos, jota ei voi skipata. Tuo saattaa siis tulla myös kesken videon. Mutuilulla muistelisin että on lataajastakin kiinni kuinka paljon mainostuloja haluaa juutuupiilta.

Tsiisus tuon pituisilla mainoksilla loppuisi kyllä videon katselu välittömästi. En ole itse törmännyt. Nyt on jo joku youtube premium olemassa, jota tyrkyttää silloin tällöin maksua vastaan. Kyllähän tuollainen massiivinen videopalvelu on monelle taholle aikamoinen sateenkaaren pää, kirstu on jo nyt avoinna. Eri asia koska tosiaan muuttuu perustallaajalle liian veemäiseksi käyttää. Spotikan preemiumissa muuten äänenlaatukin paranee tuon tilauksen myötä. Ja perusversiolla ei voi selata edes omia soittolistoja makunsa mukaan, vaan randomilla pitää mennä. On ne nerokkaita pisnesmiehiä.

Olen eilisestä saakka huomannut sellaisen oudon jutun, että youtubessa ei enään kommentit näy lainkaan. Homma on siis sellainen, että siinä kohdassa missä kommentien pitäisi näkyä pyörii vain lataus muttei mitään kommenteja tule näkyviin. Muuten sivu kyllä toimii normaalisti ja kaikki muu latautuu.

Ei tämä nyt häiritse, koska en minä siellä ensisijaisesti ole kommentteja lukemassa, mutta jossain videoissa olisi mukava, että kommentitkin näkyisivät.

^En ainakaan tietääkseni. Täytyy varmaan vaan odottaa, että tulevat.

E: Kommentit alkoi taas näkymään, kun kirjauduin youtube-käyttäjällä sisään. Kirjauduin ulos ja kommentit näkyy taas.

Tänään kiinnostaisi tietää, onko teille suosikkifilosofeja? Kenen ajatukset osuvat hyvin yhteen omiesi kanssa? Onko joku filosofi tarjonnut valaistumisen kokemusta? Tai jonka ajatusten pariin palaat aina uudelleen? Ehkä jopa joku, jonka ajatusmaailmaa et ole vielä ihan ymmärtänyt, mutta haluaisit?

Yksikään filosofi ei tarjonnut ns. valaistumista, joskin lukion filosofian opettaja sai sen aikaan. Jotenkin vain innostuin ajattelemaan asioita laajemmissa yhteyksissä. Kyseisen asian hyöty on kyseenalainen.

Saksalaiset filosofit ovat itseä miellyttäneet suuresti. Friedrich Nietzsche on kyseisen tieteenalan/taidemuodon kiistattomin rocktähti sikailevan verbaalivätsintänsä ansiosta. Ukko pamautti kaiken yksilöön ja yli-ihmisen käsite on melkoisen vahva ja rinnastuu moraalikäsitteissään psykologiaan. Arthur Schopenhauer on toinen ja ennen kaikkea miellyttää filosofisen pessimismin perusteella. Entropia, rappio ja todellisuus juuri ja juuri eteenpäin kitisevänä rääkkäviritelmänä on valitettavan validi huomio.

Platonin ideaalimallin suurena kritiikkinä voi sanoa että jokainen asia on jotain tiettyä tarkoitusta varten. Pyrkimys kohti ideaalista muotoa väistämättä johtaa kehitykseen mm. parempien hyötysuhteiden ja puhtaammin palavien polttoaineiden kanssa ja se on edistyksen perusedellytys.Tarinakerronnan idealistisen sankaritroopin vastakohtana myös paha voi monesti pyrkiä kohti ihannetta. Tuoreena muistona FF7:n protagonisti Cloud pyrkii kohti selkeää, fyysistä päämäärää ja antagonisti Sephiroth taas paljon abstraktimpaa määränpäätä jotka ovat ristiriidassa. Tietysti tässä esimerkissä protagonisti on äärimmäisen vakavassa henkisessä sekavuustilassa ja antagonisti on keskittynyt ja tietoinen.

Ideaalimuoto on se joka teoriassa on täydellinen aina, mutta empiirinen todellisuus aina vaatii kompromisseja ja sovituksia.

En itse erityisemmin ole tutustunut Marxin filosofiaan. Ehkä se johtuu suuresta epäluulostani kaikkia yhden selityksen näkemyksiä kohtaan. Yksi selitys voi pitää hyvinkin paikkansa kun jätä huomioimatta muut vaikuttavat tekijät. Marxismi on yksi monista helpoista ja selkeistä selityksistä kaikkeen.

Täsmällistä lähdettä en muista, mutta Marx itse taisi itse kiistää olevansa marxisti. Ehkä hän näki millaista satoa hänen filosofiansa alkoi kasvattaa...

Olen kyllä hiukan eri mieltä siitä, että Marxin filosofia olisi jotenkin silmiinpistävän epäloogista tai mystistä, tai että se olisi tästä johtuen nykyään erityisen suosittua.

Jälkimmäiseen voi todeta, että eduskunnassa ei nykyään ole yhtään marxilaista puoluetta, kun vuonna 1958 SKDL:llä oli peräti 50 edustajaa. Vasemmistoliitostakaan ei taida löytyä yhtään edustajaa, joka olisi marxilainen sanan perinteisessä merkityksessä (= siirtymä kollektiiviseen tuotantovälineiden omistukseen vallankumouksen kautta).

Tietenkään Marx ei ollut oikeassa, mutta ei mielestäni voi myöskään väittää, että hänen oppinsa olisivat jotenkin poikkeuksellisen salatieteellisiä verrattuna muuhun tuon ajan tieteeseen. Kemiaa, fysiikkaa ja muita kokeellisia tutkimusaloja lukuunottamatta 1800-luvun tiede muistutti monessa suhteessa retoriikkaa. Esitettiin teesi ja sitten argumentoitiin sen puolesta erilaisin ajatuskokein ja havainnollistavin esimerkein.

Esimerkiksi evoluutioteorian puolesta argumentoitiin hyvin samankaltaisin keinoin kuin marxilaisuuden puolesta. Darwinhan ei mihinkään determinismiin uskonut, mutta melkein kaikki muut 1800-luvun lopun evoluutiobiologit uskoivat. Itse asiassa darwinismi (luonnonvalinta) oli ennen mendelismiä marginaalinen näkökanta, vaikka evoluutio sinänsä hyväksyttiin todeksi. Selitysmalleina suosittiin lamarkismia ja muita ”tarkoitushakuisia” prosesseja.

Marx tavallaan sovelsi tätä ajattelutapaa yhteiskuntatieteisiin ja historiaan. Moni katsoikin, että Marx teki sosiologialle saman kuin Darwin biologialle — enää ei tyydytä luetteloimaan yksittäistapauksia vaan pyritään hahmottamaan kokonaisuutta määrittäviä lainalaisuuksia.

Ajan tällä takaa sitä, että vaikka marxilaisuus on utopistista, niin en kuitenkaan usko että ”mystisyys” tai ”epäloogisuus” selittävät sen pitkäkestoisen suosion. Sinänsä mielenkiintoista on kyllä se, että varhaiset marxilaiset korostivat ”tieteellistä sosialismia”, mutta nykyään puhutaan mieluummin arvovalinnoista. (Oman kokemukseni mukaan modernit äärivasemmistolaiset ovat pikemminkin Bakuninin ihailijoita. Varmaankin siksi, että anarkismia ei ole kokeiltu käytännössä samassa mitassa kuin kommunismia.)

Sivumennen sanottuna Platon on kyllä paljon mystisempi kuin Marx, jos lähdetään ihan vaan nykynäkökulmasta vertailemaan. Ensin mainitulla oli kaikenlaisia oppeja esim. siitä, että ihmiset ovat oikeastaan tähtiä, eli täydellisen pyöreitä valoa hohtavia palloja. Vaikeahan sitä on enää jälkeenpäin sanoa, missä määrin Platonin opit olivat havainnollistavia ajatuskokeita ja missä määrin tarkoitettu kuvaamaan objektiivista todellisuutta, mutta kyllä ne ymmärtääkseni ainakin jossain määrin pyrkivät myös jälkimmäiseen.

Kommentoin asiaa historiantutkimuksen näkökulmasta, koska olen itse opiskellut sitä.

Mielestäni koko marxilaisuuden käsite on sellainen, ettei sitä ole liiemmälti järkeä käyttää muissa kuin historiallisissa asiayhteyksissä. Jos sana voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, niin siinä käy niin, ettei se tarkoita enää mitään. Kyllä Suomessakin on ihan näkyvillä paikoilla hahmoja, jotka mielellään vihjaavat kaiken vähänkään vasemmalle kallistuvan olevan marxilaisuutta — tutki sydäntäsi; tiedät sen olevan totta. (Samanlaisen merkitysinflaation on kokenut fasismi. Ehkä siksi, että ”fasisti” tai ”marxilainen” kuulostaa jotenkin asiantuntevammalta kuin ”natsi” tai ”kommari”.)

Epäilemättä Marxin epäsuora perintö elää yhteiskunnassamme. (Sama pätee tietysti myös Platoniin, Jeesukseen, Lutheriin tai vaikka siihen Darwiniin.) Tämähän ei automaattisesti edes ole mikään huono asia — samalla logiikalla voitaisiin ”todistaa” kasvissyönnin olevan väärin, koska Hitler oli kasvissyöjä. Henkilökohtaisesti ajattelen, että Marxin perusteesien (työn ja pääoman ristiriita, yhteiskuntaluokkien välinen konflikti) pohjalta voi kyllä tehdä varsin kiinnostavaakin tiedettä, kunhan niitä muistaa soveltaa maltilla.

Marxilaisuuden ongelmallisempi perintö liittyy mielestäni pikemminkin siihen, että tietyissä radikaalimmissa älykköpiireissä pyritään — hiukan ”tieteellisen sosialismin” tapaan — nostamaan omat poliittiset ja moraaliset tavoitteet eräänlaisiksi aksiomaattisiksi totuuksiksi. Tieteessä tällä on sellainen ikävä vaikutus, että tutkijan vakaumus nostetaan osaksi epistemologiaa sen sijaan että se problematisoitaisiin.

Marxhan piti kommunismia lainomaisena totuutena. Teorian mukaan työläisissä syttyisi aatteen palo viimeistään siinä vaiheessa, kun he kuulevat ilosanoman eli saavuttavat luokkatietoisuuden. Käytännössä kävi kuitenkin niin, että oli ihmisiä, jotka tunsivat Marxin teokset perin pohjin eivätkä silti olleet samaa mieltä. Tämä selitettiin sitten ”väärällä tietoisuudella”, jossa ihmiset luulevat ymmärtävänsä Marxia mutta eivät kuitenkaan oikeasti ymmärrä.

Tietoisuusajattelu, ikävä kyllä, omaksuttiin kylmän sodan vuosina lähes sellaisenaan radikaalifeminismiin. Tällainen sisäänrakennettu kumoutumattomuus ja samanmielisten porukassa tapahtuva katkeruuden ja radikalismin lietsominen on minulle ehkä se suurin ongelmakohta modernien kriittisten ajattelijoiden opeissa. Sillä on myös tapana myrkyttää keskusteluilmapiiri, koska eri mieltä olevat määrittyvät silloin lähtökohtaisesti joko vähän tyhmiksi tai suorastaan moraalittomiksi.

Onkin vähän surullista, että yliopistolaitoksen pitäisi olla järjen ja tiedon linnake, mutta käytännössä se on aina ollut myös radikalismin tukikohta. Sata vuotta sitten ylioppilaat olivat järjestään äärioikeistolaisia, 50 vuotta sitten jylläsi äärivasemmisto. Eihän se sinänsä tietenkään ole yllättävää, kun kootaan samaan paikkaan nuoria, älykkäitä ja toimeliaita ihmisiä. Voi olla, että tämä on sellainen ilmiö, jonka likapyykkiä ei koskaan oikein ole pesty kunnolla, ellei sitten kulissien takana. En minä mitään totuuskomissioita kaipaa, mutta kaipa asiasta voisi vähän nykyistä enemmän keskustella.

Pohdin kyllä ihan sattumalta muutama päivä sitten, että yksi hyväkin puoli siihen kylmän sodan ajan yliopistomarxilaisuuteen liittyi — nimittäin riippumatomuus. Sen kautta varsinkin humanistiset tieteet asemoivat itsensä todella tukevasti ja pysyvästi oppositioon. Tavallaan sekin on tasapuolista, kun urputuksen määrä on pitkällä aikavälillä vakio riippumatta siitä, mitä ympäröivässä todellisuudessa tapahtuu. Tämähän ei ole mikään itsestäänselvyys. Esimerkiksi historiantutkimuksen tehtävänä monessa maassa on edelleenkin tuottaa omalle kansakunnalle mahdollisimman ylevä ja pitkä historia. Suomessakin on ainakin Perussuomalaisten taholta esitetty tämänsuuntaisia toiveita.

Antiikin Kreikasta sen verran, että kyllä se Platonin metafysiikka on melkoisen kummallista kamaa jopa aikalaiskontekstissa, ja ymmärtääkseni hänen oppinsa herättivät jo tuolloisissa kollegoissa hämmennystä. En ole mikään asiantuntija, mutta olen jotenkin ajatellut, että Platonin oppien idiosynkraattisuus johtuu toisaalta esteettisten, abstraktien ideaalien painottamisesta ja toisaalta (kreikkalaiselle ajattelulle toki muutenkin tyypillisestä) apriorisen päättelyn suosimisesta empirismin kustannuksella. — Alkuperäinen pointtinihan oli joka tapauksessa se, että jos mystisyys on Marxin suosion tae, niin silloin Suomessa pitäisi olla useampikin platoninen puolue.

Muistaakseni on olemassa ihan tutkimusnäyttöä siitä, että ihmisen poliittinen vakaumus syntyy pitkälti jo varhaislapsuudessa. Tietenkään lapset eivät vielä ymmärrä politiikkaa sinänsä, mutta tuolloin määrittyy yksilön ihmis- ja maailmankuva, jonka pohjalle poliittiset kannat sitten myöhemmin muotoutuvat.

Brutus kirjoitti:

En osaa kommentoida ylempää, mutta tuo väite kyllä kiinnostaisi. Onko tämä joku Timo Soinin tai jonkun kännipostaajan aivopieru jostain vuodelta 2009 tai jotain, koska itse en ainakaan koskaan muista törmänneeni.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, asiahan oli hiljattain tapetilla kun keskusteltiin suomalaisten SS-miesten tekemistä sotarikoksista. Laitan tähän nyt kuitenkin vain puolen minuutin googlauksella ensimmäisenä löytyneen ajatelman.

Tasapuolisuuden vuoksi todettakoon, että vastaavansisältöisen lausunnon [yle.fi] antoi myös Sinisen tulevaisuuden r.p. entinen kansanedustaja, reservin yliluutnantti Jussi Niinistö.

EDIT: Täsmennän nyt vielä, että en halua keskustella politiikasta eikä tätä viestiä pidä ottaa hyökkäyksenä Huhtasaaren tai Niinistön henkilöä kohtaan. Niinistö oli ymmärtääkseni varsin pätevä puolustusministeri ja kaipa se Huhtasaarikin osaa sen mitä tällä hetkellä tekee. Henkilökohtaisesti suhtaudun kuitenkin äärimmäisen varauksellisesti siihen, että poliitikot pyrkivät vaikuttamaan tieteentekoon. Sitä on yritetty monta kertaa aiemminkin, eivätkä tulokset ole olleet kovin mairittelevia.

Niin no, onhan tuossa twiitissä tiettyä tahatonta ironiaa, jos sitä tarkoitat. Huhtasaarihan puolusti plagiaattigraduaan sillä, ettei tiennyt toimivansa väärin. Toisin sanoen hän julkisesti myönsi tuntevansa tieteellistä menetelmää niin huonosti, ettei ymmärtänyt itse kirjoitetun ja muualta kopioidun tekstin eroa.

En usko että Suomessa on ainakaan näkyvillä paikoilla sellaisia poliitikkoja, jotka tieten tahtoen haluaisivat manipuloida tutkimustuloksia. Enemmänkin ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset herkästi pistävät oman maailmankuvansa tieteellisen tutkimuksen edelle ja ajattelevat sitten, että tiede on hakoteillä, jos sen tulokset eivät vastaa heidän intuitiotaan. Tämä on tietysti varsin perustavaa laatua oleva ongelma, jonka kanssa ammattitutkijatkin usein painiskelevat.

Eikö youtubessa pysty enään katsomaan ikärajoitettuja videoita ilman, että henkilöllisyyden todistaa? Yritin tuossa katsoa yhtä videota joka oli ikärajoitettu, niin pyydettiin lähettämään kuva henkilöllisyystodistuksesta tai credit-kortin numeroa. Milloin tälläinen on oikein tullut? Siitä kun täytin 18 on jo vuosia...