Mikä on teidän mottonne elämään?

"It is better to remain silent and be thought a fool, than to open your mouth and remove all doubt."

En ole antanut koulun häiritä oppimistani.

Jos jotain saa helposti, se ei ole tavoittelemisen arvoista.

42. (Toimii monissa väittelyissä eräänlaisen natsikortin tavoin :D)

Omani ovat "Elä rakastettuna, kuole ylpeänä" tai "Itseään ei voi nolata, jos ottaa itsensä läpällä"

Gossyy kirjoitti:

"Itseään ei voi nolata, jos ottaa itsensä läpällä"

Taitaa pitää paikkansa, itseään ei saa ottaa liian vakavasti.

Kannanottona perheväkivaltaan: "Lyö löylyä, älä vaimoa".

Everybody gotta die sometimes, Bag him and take him away, if he dies he dies

Sen jonka nuorena varastaa sen vanhana omistaa

"Kaikki järjestyy aina: enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin, mutta kuitenkin."

Toimivaksi havaittu =)

Ja tietysti Raamatun neuvo: "Kohtele ihmisiä kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan."

"Jos en lähde matkaan tänään, en lähde huomennakaan, ja ylihuomenna tie on jo kasvanut umpeen orjantappuroita, eivätkä pelottomat kamelinikaan enää pysty tunkeutumaan niiden lävitse."
-Marco Polo

Itselläni ei ole koskaan ollut mottoa elämään ja en koskaan pystyisi valitsemaan vain yhtä elämääni, mutta tuo Marco Polon sitaatti on kyllä iskenyt vahvasti. Tuosta saa muotoiltua monia eri viisauksia tahi mottoja elämään, "Tartu tilaisuuteen", "Älä viivyttele" tms.
Tuosta saa irti monia erilaisia mottoja elämään ja erityisesti pistää miettimään. Kuinka monta kertaa sitä itsekin on toistanut itselleen: "Teen huomenna", "Kerkeän myöhemminkin" "Ei nyt jaksa" ilman mitään oikeata, tähdellistä syytä? Ja yhtäkkiä tuleekin este jonka takia asiaa ei voidakaan tehdä, tie kasvanut umpeen orjantappuroista.

Minun mottoni on: "Ei voi tietää"

Yksinkertaisesti koskaan ei voi tietää yhtään mitään, vaikka niin monesti puhutaan. Eikä nyt pidä olettaa, että olen mikään seonnut filosofi.

Yksinkertaisesti:
"kuolema kuittaa univelat"

"Elämä lyhyt, kurkkuharja pitkä"

"It's just a ride."

- Bill Hicks.

http://www.youtube.com/watch?v=iMUiwTubYu0

Tässä on mun uusin:

Vattuile aina tarpeen tullen, liika kiltteys voi olla vika.

Eikä tämä ollut vitsi.

Vasuri kirjoitti:

Tässä on mun uusin:

Vattuile aina tarpeen tullen, liika kiltteys voi olla vika.

Eikä tämä ollut vitsi.

Voit sitten miettiä silmät mustana ja puukko rinnassa pystyssä, että kannattiko aukasta suutaan.

Yksi vanha perinteinen motto on: "Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä".

Toinen, se mun positiivisempi motto on seinälläkin kehystettynä. Ja yllättäen se on elokuvasta, yhdestä kaikkien aikojen parhaista: "Choose life". Ei ehkä kuulosta kummoselta mutta pelasti mut pari kertaa tekemästä elämäni suurinta virhettä. Tuo on tarkotus hakkauttaa ihoonkin.

sulo kirjoitti:

Vasuri kirjoitti:

Tässä on mun uusin:

Vattuile aina tarpeen tullen, liika kiltteys voi olla vika.

Eikä tämä ollut vitsi.

Voit sitten miettiä silmät mustana ja puukko rinnassa pystyssä, että kannattiko aukasta suutaan.

Entä jos en. Eikun... Ehkä tuo oli pahasti sanottu. Mä olen vaan saanut niiin tarpeekseni liiasta nynneröinnistä. Sitä paitsi tarkoitin, että ei saa olla turhan arka vaan kannattaa sanoa jotain puolustuksekseen. Ei ehkä ollut paras mahdollinen selitys.

Vittuilu ja nynneröinti on ihan eri asioita. Vittuilu on riidan haastamista eli tarkoituksen mukaista tappelun hakua...jos oikein kunnolla ja tosissaan vittuilee. Piilovittuilu on hienoa, koska toinen ei edes tajua milloin hänelle vittuillaan. Välillä se on kyllä harmittavaakin, jos haluaisi että toinen reagoi, mutta eihän se saatana edes tajua. Lievä vittuilu on sosiaalisen elämän piriste. Kamuille on kiva kuittailla, kunhan ei mene liian pitkälle ja sanoo välillä muutakin.

Ei ole hyvä olla mikään kynnysmatto ja yleisen yksipuolisen vittuilun kohde, mutta jos pystyy menemäään vittuilijoiden yläpuolelle...saavuttaa tilan, jossa vittuilu ei tunnu missään, hymähtelee vaan, niin eipä nuo kauaa jaksa yrittää.

sulo kirjoitti:

Vittuilu ja nynneröinti on ihan eri asioita. Vittuilu on riidan haastamista eli tarkoituksen mukaista tappelun hakua...jos oikein kunnolla ja tosissaan vittuilee. Piilovittuilu on hienoa, koska toinen ei edes tajua milloin hänelle vittuillaan. Välillä se on kyllä harmittavaakin, jos haluaisi että toinen reagoi, mutta eihän se saatana edes tajua. Lievä vittuilu on sosiaalisen elämän piriste. Kamuille on kiva kuittailla, kunhan ei mene liian pitkälle ja sanoo välillä muutakin.

Ei ole hyvä olla mikään kynnysmatto ja yleisen yksipuolisen vittuilun kohde, mutta jos pystyy menemäään vittuilijoiden yläpuolelle...saavuttaa tilan, jossa vittuilu ei tunnu missään, hymähtelee vaan, niin eipä nuo kauaa jaksa yrittää.

Olet kyllä oikeassa tuossa mitä sanoit, vattuilulla ei saa kuin riitaa aikaan. Itseasiassa oma menetelmäni onkin just piilokettuilua, mutta käytän sitä vain valikoiden. Ei kaikille viitsi olla sellainen. Tuo on kyllä haaste foorumeilla, kun siellä ei aina välttämättä hoksaa mikä on piilokettuilua ja mikä ei, sama pätee myös sähköpostiin. Tietysti se riippuu vastapelurin hoksottimistakin, ollaanpa sitten kasvotusten tai netissä.

Mun syyt piilokettuilulle piilee ehkä asenteissa ja turhaumissa.

Yksi lempimotoistani (jonka olin jo melkein unohtanutkin):

"Olut kylmänä, keskustelu kuumana".

Olut suosikkijuomiani, joka maistuu parhaalta juuri kylmänä. Kesksustelun täytyy pysyä kuumana, tai muuten joku alkaa pian luulla ettei mua mikään kiinnosta.