Mikä on teidän mottonne elämään?

Älä syö keltaista lunta.

sulo kirjoitti:

Älä syö keltaista lunta.

Huomasin saman tänään. Ei ollut hyvää, mistä lie johtuu.

Nojoo, mutta oma mottoni elämään on varmaan jotain saman suuntaista kuin andylla, eli kun täällä kerta vain eletään, niin eletään sitten kunnolla.
"Pakko ei ole kuin kuolla" on myös hyvä, mutta se ei valitettavasti toimi oikein käytännössä.

Elämästä ei selviä hengissä.

Ball don't lie.

Rööperi kirjoitti:

Kosto elää! aika kovan kuulonen.

Loppupeleissä vaan tosi huono. Johtaa kierteeseen. Siksi se pitääkin osata tehdä niin, ettei kaveri taa "vastakostoa".

Miihkali kirjoitti:

Scarface kirjoitti:

Rööperi kirjoitti:

Kosto elää! aika kovan kuulonen.

Loppupeleissä vaan tosi huono. Johtaa kierteeseen. Siksi se pitääkin osata tehdä niin, ettei kaveri taa "vastakostoa".

Tarkotatko tällä sitä että tyyppi pitäisi tappaa?

Ei, mutta olisi viisasta leikata hänen kieli ja sukupuolielin irti, sillä se varmasti olisi niin pelottavaa, että kaveri ei poistuisi asunnostaan ilman psykiatria. Toisaalta hän saattaisi kostaa psykistrinsa kanssa sinulle. Maailma on täynnä yllätyksiä.

Peace tai turpaan on hyvä motto. Mitään kaikkea yhdistävää mottoa en ole miettinyt / en jaksa miettiä.

"Elämä itse on ihmisen parasta aikaa".

"Nauti elämän pienistäkin asioista. Jos et nauti, niin ei ihme jos elämä tuntuu raskaalta".

Tuo ylempi on vanhimpia mottojani, ja tykkäänkin siitä eniten. Se kertoo selvästi, että en halua kuolla koskaan. Toka motto on vähän saman suuntainen ja voisi täydentää ekaa. Se myös on täyttä totta.

"Se minkä nuorena varastaa sen vanhana omistaa." No ei kuiteskaan vaan se on se perinteinen eli; "Elä täysillä loppuun asti." Niin ainaskin itse yritän elää...

Toinen wanha lappilainen kansanviisaus:

"Ei kettu kesällä kuole, jos ei talvella tapeta"

Kerrassaan nerokkaan sarkastinen ja piikittelevä. Ai, että rakastan näitä mietteitä. Kannattaa omistaa "Silimäni terhän" -kirja. Kun sitä lukee, niin on puolet viisaampi kuin lukis jotain helvetin tietosanakirjaa tai Proustia...

Oho, onpas tänne muuten satanut viestejä poisollessani, niin ettei niitä ehdi edes kaikkia heti lukemaan.

Oma mottoni elämään on Arvo Ylpön kuuluisa sanonta: ”Kaikkea kohtuudella”. Äitini hokee sitä minulle aina silloin, kun katoan öisin pimeään kaupunkiin. En sitten tiedä missä venäläisissä miesbordelleissa hän luulee minun pyörivän, oikeastihan lähden vain naapurin Veijon ja Tapsan kanssa oluelle… jonka jälkeen harjoitetaan tietenkin perinteistä ruoskimisfetissiä (väsymys saa tosiaan aikaan todella omituisia fantasioita). Oikeastihan tuo Ylpön sanonta on todella mainio ja varmasti toimivakin, elihän ukko yli satavuotiaaksi. Itse teen siihen aina pienen lisäyksen, jotta siitä tulisi täydellinen: ”Kaikkea kohtuudella, paitsi ruotsalaista hapansilakkaa ei ollenkaan.”

Muita mottoja joista yritän pitää kiinni aina kun voin, on: ”Älä jätä huomiseksi sitä minkä voit tehdä jo tänään” ja ”Älä lakaise asioita maton alle”. Nämä toimii ainakin läksyjen teossa, koska jos en tee läksyjäni kahden päivän sisällä, en todennäköisesti tee niitä enää ollenkaan, ja liian usein käy niin, että jätän jonkun asian aivan viimetinkaan, jolloin en ehdi tehdä sitä alkuunkaan onnistuneesti. Lopulta keskeneräisiä töitä kasaantuu kuormittain ja stressimittari nousee ääripäähän, jolloin aivot räjähtävät palasiksi.

Hmh, olen tosiaan nukkunut viimeyönä vain kaksi tuntia.

Itsellä on tämmönen motto elämässä:

"Elämä on lyhyt, elä täysillä."

Sitten muita mottoja:

"Jos ei vuoda verta, ei voi sattua"

"To be or not to be?"

"Life is short, time is fast.
No replay, no rewinds."

No one dies virgin. Life fucks us all.

Järvi ei kulu soutamalla.

A hard-on doesn't count as personal growth.