Hylätyt arvostelut

Terveisiä kahdesta Matrix-arvostelusta, jotka naputteli yksi ja sama henkilö. Nimeä en viitsi mainita, koska ko. henkilö ei kysynyt tekstien kohtaloa erikseen.

Ensinnäkin ruusut: eri kannoilta leffaa lähestyvä, muualle populäärikulttuuriin viittaava teksti. Olit ottanut täällä topikissa esitetystä neuvosta vaarin, ja pidentänyt hylättyä tekstiä (tosin päivän varoaika on melko lyhyt: jotkin arvostelut saattavat viettää ylläpidon yhtäaikaisen laiskuuskohtauksen takia matkalla useammankin päivän). Ikävä kyllä uutta sisältöä et juuri ollut saanut, ja kokonaisten uusien kappaleiden verran toistit jo esittämäsiä pointteja, sekä asioita, joilla ei ole arvostelun kannalta merkitystä. (Selostit mm. kahdeksan riviä katselukokemusta edeltäviä tuntemuksia. Lisäksi yritit surkuhupaisalla tavalla kuvailla traileria, josta et muistanut mitään, mutta josta olit saanut huonot fiilikset. Vielä oikein mahtibonuksena se, että myönsit muistikuviesi olevan kammottavan huonot.)

Ikävä kyllä näytät kärsivän skitsofreniasta sekä pelosta tarkistaa tarkistaa asioita, joita et tiedä. Jälkimmäinen johtaa siihen, että pallottelet ympäärinsä asioilla, joilla ei ole merkitystä, ja jonka Matrixin tuotantohistoriasta edes jotain tietävät osaisivat kertoa saman tien. Ei, Wachowskit eivät "varmaankaan" olleet tunnettuja ennen Matrixiä, ja kyllä, heidän täytyi taistella melkoisesti visionsa puolesta.

Päättämättömyys sen sijaan näkyy siinä, että mielipiteistäsi on tolkuttoman mahdotonta ottaa selkoa. Yrität kovasti kierrellä sitä faktaa, että toimintakohtaukset räjäyttivät aivosi seinälle (minkä ilmaiset pariin otteeseen melko suorasti), ja että lähinnä elokuvassa teikäläiseen teki vaikutuksen juoni. Tämä näkyy myös siinä, että väität lähinnä cyberpunk-henkisen juonen vaikuttaneen muihin elokuviin, mutta jotenkin onnistut skippaamaan kaikkialla näkyvän vaikutuksen, jonka Matrixin toimintakohtaukset jättivät Hollywoodin toimintaleffoihin. Niinpä yhdessä kappaleessa väheksyit leffan toimintakohtauksia, ja korostit keskittyneesi katsontakokemuksessa juoneen, ja omistitkin jo seuraavan kappaleen toiminnan ylistämiseen.

Ja lopuksi vielä kielioppifiilailua: ylikäytät sanaa 'se', usein vielä väärässä merkityksessä. Esimerkki kielioppimokasta:

Matrix tuli nopeasti kuuluisaksi pian sen ensi-illan jälkeen

Oikea muoto kuuluisi ensi-iltansa, koska nyt 'se' viittaa johonkin muuhun elokuvaan. Yhdessä moassahan ei ole mitään pahaa, mutta teksti oli vuorattu 'se'-sanan yli- ja väärinkäytöllä. Lisäksi vielä maininta lauseiden ylipituudesta. Usein kannattaa käyttää pistettä sivulauseen sijaan. Jo toisen sivulauseen kohdalla virke alkaa helposti harhailemaan.

Mutta pääsanomana siis: ole kuka olet, äläkä pitkitä / toista tekstiäsi. Et anna itsestäsi todellisuutta fiskumpaa kuvaa yrittämällä pakonomaisesti vaikuttaa syvälliseltä.

[edit] Ai niin, mikä ihmeen spoilerivaroitus? Kyllähän Matrix vetää maton katsojan alta, mutta toisaalta tieto aisteja huijaavasta verkosta kuuluu juonen olennaiseen osaan, eikä ole esim. lopputwisti. Ja vielä yhdestä häiritsevästä epäloogisuudesta: miten tunnetut (siis tunnetut, ei hyvät) näyttelijät tekevät B-luokan leffasta A-luokan leffan? Sitä paitsi Matrix tehtiin verrattain tuntemattomalla näyttelijäporukalla, ja esim. Keanu Reeves sai nimensä laajan yleisön mieleen vasta tämän leffan myötä.

rillijulle kirjoitti:

Kookosbanaanille;

Ensinnäkin, arvostelun kirjoitettuasi "lähetys"-nappia ei tarvitse kuin painaa kerran.

Ja toiseksi, hylkäsin molemmat samanlaiset arvostelusi Johnny Englishistä.

Sillä,

-kirjoitusvirheiden (ja muunkinlaisten virheiden) korjaamiseen olisi kulunut hetki aikaa
-juoni on selitetty melko laajamittaisesti, eikä ketään kiinosta paria lausetta lukea siitä kuinka aiot katsoa sen kun se tulee seuraavan kerran televisiosta
-tiivistän: oikeaa asiaa revikassa ei ollut juurikaan

Niin ja pisti silmään aika kovasti: itse en ainakaan keskelle revikkaa löisi -hymiötä rumaamaan maisemaa. Mielestäni tuo ei ole kovin soveliasta, ja oletan, että moni muukin on samaa mieltä.

I see. Muuten, olen nähnyt hymiöitä ennenkin arvosteluissa. Kattokaapa vaikkapa blairoidin tekemää arvostelua Digimon elokuvasta. Siinä todiste.

Ai, kirjoittaja ilmoittautuikin oikein vapaaehtoisesti. Voisitko kuitenkin kertoa, mitä minun on hyvä sanoa, koska "olenhan sentään tykittäjä"? (En siis teilaa toisten tekstejä huvikseni, ja kiistän, että päästelisin tälläkin hetkellä ilmoille hillitöntä röhönaurua. *tasaa hengitystään*)

Ja niin, koko viestin lainaaminen tai viestin lainaaminen ylipäätään ei ole tarpeellista, jota ko. viestiin vastaaminen olisi mahdollista. Siitä tulee melkoista jälkeä, kuten kuvasta näkyy. (Esim. tähän viestiin vastatessa ei tarvitse lainata mitään, sillä melko todennäköisesti osoitat sanasi minulle, jos vastauksen aiot näpytellä.)

Niin, jo julkaistuissa teksteissä voi olla virheitä. Jumaliahan täällä ei olla, enkä minäkään esim. päästäisi varmaan omia ensimmäisiä arvioitani lävitse. Nykyään pidän turhina mm. kaikenkarvaisia kuvauksia siitä, miten kirjoittaja päätyi leffan pariin. Leffa nimittäin kiinnostaa enemmän kuin kirjoittaja. Ja kyllä, olen harrastanut kyseistä "syntiä" itsekin.

Ps. Itsemurhauhkaukset eivät tehoa kieroutuneeseen huumorintajuuni. ;) Nääh, ei vaiskeen, hylätystä arvostelusta ei kannata masentua. Matrix on myös hankala leffa: siitä on vaikea sanoa jotain, mitä ei ole jo sanottu.

Eikai tämä Leffatykissä hylätyt arvostelut, ole niin vakava asia, että tarvitsee itseään tappaa. Herranen aika, itsekin kärsin tällä hetkellä pienoisesta masennuksesta, kun perhe on hiljattain hajonnu ja muutenkin. Nyt loppuillasta olen saanut itseni iloiseksi juoden Coca-Cola zeroa ja kuunnellen kunnon psykedeelistä rockia. Heilun kuin mikäkin hippi. Elä ota noita hylkäyksiä itseesi, on meikäläisenkin arvostelu hylätty, enkä minä siitä kyrpiintynyt niin paljon, että olisin itseni vahingoittamista harkinnut.

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Kookosbanaani kirjoitti:

Aatu kirjoitti:

Eikai tämä Leffatykissä hylätyt arvostelut, ole niin vakava asia, että tarvitsee itseään tappaa. Herranen aika, itsekin kärsin tällä hetkellä pienoisesta masennuksesta, kun perhe on hiljattain hajonnu ja muutenkin. Nyt loppuillasta olen saanut itseni iloiseksi juoden Coca-Cola zeroa ja kuunnellen kunnon psykedeelistä rockia. Heilun kuin mikäkin hippi. Elä ota noita hylkäyksiä itseesi, on meikäläisenkin arvostelu hylätty, enkä minä siitä kyrpiintynyt niin paljon, että olisin itseni vahingoittamista harkinnut.

Eläminen on ihmisen parasta aikaa.

Kyllähän se niin on. Mutta kärsin masennuksesta monella kantilla. Itseäni kiusattiin hirveästi ollesani ala-asteella ja menneisyyden varjot pahentavat mieltäni jatkuvasti.

Itse vietin ala-asteella ensimmäiset 5 vuotta ihan mukavasti kavereitten kanssa, mutta sitten 6. luokalle tultaessa kaikki kaverit alko kiusaamaan ja haukkuivat kuinka paska olin jääkiekossa ja että minun pitäisi lopettaa. En kuitenkaan antanut periksi ja eiväthän nuo enää kiusaile ja moikataan aina jos kylillä nähdään.

Kirjoittaminen on taito, jonka oppii vain kirjoittamalla. Kaikki ovat siis joskus olleet huonoja kirjoittajia. Eivät kai kaikki omista teksteistänikään päässeet joskus lävitse.

Pätevintä jälkeä syntyy, kun kirjoittaa omanlaistaan tekstiä. Muiden aikaansaannosten pakonomainen kyyläys tappaa oman tekstin, ja vie mennessään huvin. Pahin virhe, minkä aloitteleva arvostelija voi tehdä, on riman asettaminen liian korkealle. Tämän vuoksi kannattaa - tiedän että olen jo asian ilmaissut ja hoen sitä varmaan tulevissakin viesteissä tässä ketjussa - aloittaa vähemmän tunnetuista leffoista ja elokuvista, joissa ei ole valmista arvostelua. Silloin on ensinnäkin helpompaa tulla huomatuksi, todennäköisempää saada tekstinsä läpi (viideskymmenes yritys Hyviin, pahoihin ja rumiin tai Kummisetään tuskin nostaa kovin montaa kulmakarvaa) ja lisäksi hakea tunnustelupohjaa, jonka pohjalta kehittää omaa kirjoittamistaan.

Ennen kaikkea pitää olla edes hieman itsekriittinen. Joku, en muista kuka, on sanonut kirjoittamisen tärkeimmäksi säännöksi olla valmiina "tappamaan omat lapsensa". Kaikkea ei voi tekstiin sujuvasti ympätä, eikä jokaisesta näkemästä leffasta tarvitse kirjoittaa arvostelua. Lisäksi yhden tähden lyttäyksiä / viiden tähden ylistyksiä on tylsä lukea. Tiedän, että ne herättävät eniten tunteita, mutta niillä on hankala säväyttää ilman spesiaalia otetta, näkökulmaa tai analyysia. Toistonomaiset luettelot elokuvan hyvistä tai huonoista puolista eivät ole siis toivottavia.

Pyörittele asioita hetki, mieluiten useampikin. Take it easy. Tie huipulle pitkä, todennäköisesti huippua ei saavuta koskaan. Huipulla tuulee, ja tuiverrus vie mukanaan paikalleen pysähtyvät. Ehdottamasti paras tapa kehitykseen on lukea omat tekstit ennen lähettämistä, ja pohtia vielä kerta, pari. En sitä aluksi tehnyt, ja pian tuntuikin, ettei tekstin laatu etene minnekään. Siksi oikolukuun kehotan, en siis pelkkien kielivirheiden bongauksen vuoksi.

Kookosbanaani kirjoitti:

Kyllähän se niin on. Mutta kärsin masennuksesta monella kantilla. Itseäni kiusattiin hirveästi ollesani ala-asteella ja menneisyyden varjot pahentavat mieltäni jatkuvasti.

Miksi sitten mainitset masennuksestasi missään muodossa tällaisessa asiayhteydessä? Ellet sitten silloin tenavanakin kirjoittanut Matrix-arvostelua, joka lytättiin, josta sitten sait nyt hirveät flashbackit. Moinen skenaario ei tosin ole kovin todennäköinen.

Huonoja arvosteluja ei tarvitse perustella. Jos kirjoitat sellaisen, kirjoitat seuraavalla kerralla paremman. Arvostelun puolustaminen on yksi asia, mutta sen huonouden perustelu itsearvoisesti on hieman typerää. Ketään tuskin kiinnostaa että masentuneisuutesi tuotti huonompaa tekstiä, kun taas jos puolustaisit arvosteluasi tyyliin "kerroin asiasta X koska Y" olisi kommentointisi erittäin varteenotettavaa ja kokonaisvaltaisesti järkevämpää ja rationaalisempaa.

Nyt tuntuu vain siltä, että aina ongelmien ilmaantuessa keksit uuden tekosyyn vältellä sitä itse ongelman syytä, eli kenties paranneltavissa olevaa kirjoitustaitoasi. Eivät tekstisi parane masennuslääkkeitä napsimalla, vaan kirjoittamalla. Kirjoita enemmän juttuja ja harjoittele. Jos huomaat niihin tulevan masennuksesta johtuvia asioita, kitket ne pois. Niiden huomaaminen on erittäin helppoa, sanoo nimimerkki 4½ vuotta kliinisestä masennuksesta kärsinyt henkilö.

Se ei ole vaikeaa. Kirjoitat vain. Jos arvostelusi lytätään, syytät siitä kirjoitustaitoasi, et mahdollista mielentilaasi. Mielentila voi toki vaikuttaa revikan sisältöön, mutta silloin sinun ehkä pitäisi miettiä arvostelun kirjoittamisen järkevyyttä kahdesti ennen sen tekemistä, ja jos kirjoitit sen jo, tosiaan kitkisit ja oikolukisit sitä tekstiä mielesi mukaan.

Bottom line is, masennusta ei voi syyttää kehnosta tekstistä, ainakaan jos allekirjoittaneen revikoiden plussista mitään voi päätellä.

Kookosbanaani kirjoitti:

Vai niin. Olen huono arvostelija, kuten sen saattaakin jo huomata. Lisäksi masennukseni taitaa heikentää arvostelunkirjoittelua.

Yhtään väheksymättä mahdollista oikeaa masennustasi, niin minulle tulee väkisin mieleen ne jotka valittavat masennusta, mutta eivät oikeasti ole masentuneita. Tietysti sellasta yleistä vitutusta saattaa olla. Jos olisit oikein pahasti masentunut, niin epäilen että kirjottasitko edes arvosteluja.

Yritän aina tehdä arvostelun, jos huvittaa. Jos ei se ensimmäisellä kerralla tule, yritän toisen kerran. Jos se ei toisella kerrallakaan tule, niin sitten luovutan. Tosin Sithin koston arvostelussani yritin niin monta kertaa, kunnes lopulta onnistuin. Halusin näet ilmaista raivoni, siitä miten yliarvostettu sarjan raiskaus oli kyseessä.

Joskus kun katson elokuvaa, niin mieleen tulee jotain lauseita tai ideoita mitä kirjottasin mahdolliseen arvosteluun. Jos mielestäni niitä kirjottamisen arvoisia asioita tulee mieleen tarpeeksi, niin sitten yritän myös arvostelun kirjoittaa. Jos homma menee jossain vaiheessa tuskaisen väkinäiseksi, niin lopetan sen kirjottamisen. Jos arvostelu on valmis ja en ole siihen tyytyväinen, niin en laita sitä edes tuonne jonoon odottamaan hylkäystä.

Ylläpitäjät näemmä hylkäsivät arvosteluni Luokka elokuvasta. Voisiko hylkääjä kertoa miksi?

Sgt.Rane kirjoitti:

Ylläpitäjät näemmä hylkäsivät arvosteluni Luokka elokuvasta. Voisiko hylkääjä kertoa miksi?

Millä perusteella muuten päätit että se hylättiin? Näiden tarkastelussa voi mennä useampikin päivä, joten ei sitä tiedä onko revikkaasi vielä edes tarkistettu.

Itse kävin katsomassa, eikä tuolla jonossa ollut mitään. Enkä ole hylännyt sitä.

Mulla on yks vastaus vastauksen alla. Aiemmin X-tyyppi ja rillijulle sanoivat, että arvosteluihin ei kannata laittaa hymiöitä. Itse vastasin siihen näin:

I see. Muuten, olen nähnyt hymiöitä ennenkin arvosteluissa. Kattokaapa vaikkapa blairoidin tekemää arvostelua Digimon elokuvasta. Siinä todiste.

Elikkä onko tässä jokin virhe huomioimatta, vai onko hymiöiden laittaminen arvosteluihin sittenkin laillista. Itse sain sen käsityksen, että ei ole. Elikkä mikä on todellinen vastaus? Älkääkä unohtako katsoa todisteet itse kyseisestä arvostelusta, jonka näin.

Kookosbanaani kirjoitti:

Mulla on yks vastaus vastauksen alla. Aiemmin X-tyyppi ja rillijulle sanoivat, että arvosteluihin ei kannata laittaa hymiöitä. Itse vastasin siihen näin:

I see. Muuten, olen nähnyt hymiöitä ennenkin arvosteluissa. Kattokaapa vaikkapa blairoidin tekemää arvostelua Digimon elokuvasta. Siinä todiste.

Elikkä onko tässä jokin virhe huomioimatta, vai onko hymiöiden laittaminen arvosteluihin sittenkin laillista. Itse sain sen käsityksen, että ei ole. Elikkä mikä on todellinen vastaus? Älkääkä unohtako katsoa todisteet itse kyseisestä arvostelusta, jonka näin.

X-Tyyppihän kirjoitti mielestäni asiaan viitaten "Niin, jo julkaistuissa teksteissä voi olla virheitä. Jumaliahan täällä ei olla, enkä minäkään esim. päästäisi varmaan omia ensimmäisiä arvioitani lävitse. Nykyään pidän turhina mm. kaikenkarvaisia kuvauksia siitä, miten kirjoittaja päätyi leffan pariin. Leffa nimittäin kiinnostaa enemmän kuin kirjoittaja. Ja kyllä, olen harrastanut kyseistä "syntiä" itsekin."

Ei se siis välttämättä laitonta ole, mutta ei kovin soveliasta tykittäjien keskuudessa, joten kyseisen synnin tekeminen lisää huomattavasti arvostelun hylkäyksen riskiä.

Kookosbanaani kirjoitti:

I see. Muuten, olen nähnyt hymiöitä ennenkin arvosteluissa. Kattokaapa vaikkapa blairoidin tekemää arvostelua Digimon elokuvasta. Siinä todiste.

Elikkä onko tässä jokin virhe huomioimatta, vai onko hymiöiden laittaminen arvosteluihin sittenkin laillista. Itse sain sen käsityksen, että ei ole. Elikkä mikä on todellinen vastaus? Älkääkä unohtako katsoa todisteet itse kyseisestä arvostelusta, jonka näin.

Tykityksiä l. ts. arvosteluja tarkastaa tällä saitilla useampi erilainen persoona. (Nämä persoonat eivät ole samassa ruumiissa.) Näin ollen joku voi päästää läpi jotakin sellaista, johon joku toinen taas karkeammalla kädellä puuttuu.

Puhtaasti henkilökohtainen mielipiteeni on, että jossakin tapauksessa hymiö voi arvostelussa olla hyväksyttävä. Tällainen tapaus voisi vaikkapa olla kritiikki Sinulle on posti@ -elokuvasta. Tällöin yhden pikkuisen hymiön käytöllä ehkä haluttaisiin korostaa ko. elokuvan juonen liittymistä nettimaailmaan ja samalla mahdollisesti tuolle hymiölle olisi keksitty joku samantyyppinen käyttötapa, kuin @-merkille rainan nimessä.

Arvosteluni TMNT-elokuvasta hylättiin. Haluaisin tietää syyn miksi.