Päivän pulinat

Kyllä itelläkin omia ennakkoluuloja on erikoisesti pukeutuvista tyypeistä (koska eihän sitä ennakkoluuloa olisi jollei sellaisia ihmisiä olisi), mutta osa niistä ihmisistä on hienosti kumonnu ne olemalla ihan mukavia ihmisiä, ihan siis vain tavallisia ihmisiä. Tai jollain tapaa luovia. Jos se luovuus tulee sitten siinä mitä keksii laittaa päälleen? Täytyy sanoa et suurimmalla osalla se jää teinivaiheeseen, kun silloin rakennetaan viä sitä identiteettiä. Eikä omituisesti pukeutumisessa varsinaisesti ole mitään vikaa, enemmänkin juurikin se ihmisten käytös ärsyttää.

dbgirl kirjoitti:

Täytyy sanoa et suurimmalla osalla se jää teinivaiheeseen, kun silloin rakennetaan viä sitä identiteettiä. Eikä omituisesti pukeutumisessa varsinaisesti ole mitään vikaa, enemmänkin juurikin se ihmisten käytös ärsyttää.

Nimenomaan lukiovuosilta muistan tuommoisen käytöksen moneltakin, tällaista vähän pinnallisempaa porukkaa millä se ainut anti muille ihmisille taisi olla huomionhakuinen pukeutuminen yhdistettynä siihen röyhkeään uhoamiseen. Törmäsin vaan tässä yhtenä päivänä vanhaan tuttuun kasvoon millä on tämmöinen meininki päällä vielä kolmekymppisenäkin, sellainen on aika häiritsevää jo.

Mutta joo, jotkut ihmiset osaa yllättää myös positiivisesti. Mulla oli yliopistossa tällainen yksi tuttu, joka näytti ulospäin tosi rähjäiseltä, kaverilla oli aina parta ajamatta ja tukka sekaisin ja se oli aina myöhässä jokaiselta luennolta. Kun kaverin kanssa keskusteli niin huomasi heti että kyseessä on tosi älykäs, kielellisesti erityisen lahjakas ja kohtelias tyyppi, täysin spontaanisti vain vähän erikoinen. Se kaveri oli muistaakseni vielä yhdestä kotimaisesta aatelissuvustakin, mitä en tässä halua nimetä ihan jo yksityisyydenkin takia. Sellaisella kaverilla on varmaan aika gonahtanut meininki ihan jo siksikin kun joka paikassa pusketaan ihan mahdottomat paineet pelkän nimen takia.

Terve tykkiläiset! Walken täällä. En ole nyt miltei neljään vuoteen julkaissut mitään leffatykissä ja on mahdollista etten tule sitä pahemmin tekemään enää tulevaisuudessakaan.

Mainostan tässä kuitenkin tuossa joulukuussa perustamaani Lohjan Leffailija-blogia. Pitää sisällään lähinnä arvioita liittyen elokuviin, sarjoihin ja videopeleihin. Menkää ihmeessä tsekkaamaan jos kiinnostaa! Tässä linkki: https://lohjanleffailija.blogspot.com/

Saatan sittenkin päivitellä tänne aina uusimpia blogijulkaisujani. Kuten nyt. Aiheena Jim Carreyn menestyksekäs musta komedia Truman Show (1998). Eipä ole vähään aikaan mikään elokuva näin roimasti odotuksiani ylittänyt!

https://lohjanleffailija....sta-truman-show-1998.html

En tiedä onko tuttua triviaa, mutta Truman Showhan perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin On aika sijoiltaan, jossa

Brutus kirjoitti:

En tiedä onko tuttua triviaa, mutta Truman Showhan perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin On aika sijoiltaan, jossa

Spoileri: näytä

50-luvun keskiluokkaisessa amerikkalaisessa naapurustossa elävä matemaatikko ratkoo huvikseen paikallislehden ristikkotehtäviä.

Koska kyseessä on Dick, niin tietysti

Spoileri: näytä

koko naapurusto on pelkkää kulissia, ja todellisuudessa maailma on keskellä suurta ydinsotaa, jonka vastapuolen liikkeitä ja iskuja tämä omiin lapsuusmaisemiinsa tietämättään vangittu matemaatikko todellisuudessa ratkoo niissä tehtävissään.

Truman Show on vähän erilainen näkemys samasta tarinasta, mutta vähintään yhtä hieno sekin.

Kyllä taisin tuon wikipediasta lukaista. Tosta alkuperäiskirjasta olisi voinut vaikka M. Night Shyamalan uransa vahvoina alkuaikoina saada jotain aikaiseksi. Ehkä.

Ei hitsi, pistin just viime vuoden puolella Dickiä lukulistalle joten kai toi pitää sit lukee tän vuoden aikana. Joskus teininä luin Ubikin ja Oraakkelin kirjan. En kyllä tajunnut silloin niistä juuri mitään, oli vähän liian vaikeaa tekstiä. Mutta ainakin opin mikä on bilirubiini ja sitä tietoa oon hyödyntäny tietovisoissa

Ennen Muumilaakson tarinoita oli Mūmin, toinen muumien pohjalta tehty japanilainen animaatiosarja, josta Tove Jansson tunnetusti ei tykännyt. Liekö siinä ihmettelemistä? Vilkaiskaa ihmeessä blogijulkaisuni aiheesta!

https://lohjanleffailija....luvun-jaappanimuumit.html

Kiitoksia 60-lukuisesta ”Mûminista” muistuttamisesta! En ole vielä perehtynyt sarjaan, mutta se on jäänyt vahvasti mieleen Tampereen Muumimuseon eräänä mielenkiintoisena sivumainintana.

Innostuinkin äsken vilkaisemaan sitä yhden jakson verran, jossa käsiteltiin klassista Taikurinhattu-episodia melkoisen vinhasti. Ainakin tämän näytteen perusteella sarja vaikuttaa haukutummalta kuin ansaitsisi – minusta moni asia ”Mûminin” Muumilaaksosta tuntui olevan kohdallaan tietynlaisen tunnelmansa puolesta, josta kävimmekin taannoin tamperelaisen ystäväni kanssa pitkän keskustelun Muumimuseota kierrellessä.

Muumit lienee olevan sarjana kokemuksellisuudesta riippuvainen. Kuten monet ovat, niin olen myös sen 90-lukuisen piirretyn parissa kasvanut. Pidän kyseistä sarjaa edelleen nautittavana, kiitos sen (alkuperäisten) maanmainioiden suomalaisten ääninäyttelijöiden ja sarjasta huokuvan kertakaikkisen rauhoittavan idyllisyyden. Myös Toven kirjat ovat lapsuudesta ja aikuisuudesta tuttuja, viime kesänä tutustuin vähän myös Toven ja Larsin sarjakuviin. Vaikka 90-luvun sarjassa sen suurimmin rakastettavin piirre on varmaankin sen pullantuoksuisuus, niin siitä huolimatta Toven ja Larsin taiteesta tai piirroksista ei mielestäni huou varsinaisesti erityisempää lämminhenkisyyttä – pulla tuoksuu ysärihittisarjassa ja on sen omin tuntumerkki, mutta samaa en muuten miellä Muumeihin.

Se miksi näin koen, juontaa juurensa Toven taiteesta. Toven omaperäinen taide on varsinkin mustavalkoteoksissa omaperäisen lisäksi vahvasti myös synkkyyteen ja eksentrisyyteen, ellei joskus myöskin eksistentiaalisuuteen vivahtava. Tämän puolesta olen lapsesta asti mieltänyt muumit osittain hövelien boheemien lisäksi myös hahmoiksi, joiden tarinaan kuuluu olennaisena osana elämän tummia värejä, jotka voivat olla esimerkiksi pelottavia yömetsiä tai niistä ilmaantuvia luotaantyöntäviä kummajaisia. Näiden sfäärien toista puolta ovat sitten ne pirtsakat kesäkekkerit ja aamuloikoilut kera kahvin ja hyvän kirjan, jotka välillä tuovat onnea muutoin, joka tapauksessa, melko pitkälti yksikseen pärjäileville hahmoille. Toki muumiperhe välittää jäsenistään ja pitää näistä huolta, mutta usein Toven teksteissä nämä kantavat kuormiaan pääosin silti itsekseen (esim. ”Muumipappa ja meri”); ja varsinkin satiirisissa sarjakuvissa korostuu sekin, kuinka Laaksossa vierailevat kaikenkirjavat pottuilijat lisäävät avoimien muumien kuormaa vailla minkäänlaisia tunnontuskia, ikään kuin näiden olemassaolon tärkeys riippuisi siitä kuinka kuristavasti muumit saa ruotuun. Sarjakuvat ovat osuvia kuvauksia erilaisista ihmistyypeistä, kun puolestaan möröt ja häröt tulevat paikalle pimeän kohdatessa jollain tavalla (fyysisesti tai henkisesti) Muumin tai tämän tuttavat.

Sen puoleen japanilaisten varhaisempi ”Mûmin” onnistui osumaan - ei ehkä Toven mutta minun joka Toven taidetta tulkitsen - muumimaun kantaan, kun se vaikutti jo yhden jakson perusteella sarjalta, jossa korostuisi sekä Laakson idylli että sen pimeät möröt, joiden pitääkin olla ihmeellisiä ja kummallisia. Jakso Taikurin hatusta välitti tuntumaa siitä, kuinka sarja on räikeistä väreistään huolimatta myös pimeä ja psykedeelinen: paikoin vähän pelottavakin kaikessa arvaamattomuudessaan ja kaoottisuudessaan. Toisaalta mukana on Piisamirotan äksyilyjä tarpeellisen tiedon tarpeellisuuden tarpeettomuudesta ja Hemulin postimerkkejä – toisaalta Muumipeikko on äkkiarvaamatta hyökkäävien hirviöiden ahdistama. = Tässä on kyllä jotain olennaista Toven töiden eksentrisyydestä, jotain sellaista synkänkepeää alkukantaista väkevyyttä, joka vyöryy ennen kaikkea tunnelmassa...huumoria unhoittamatta.

Onko sarja ollenkaan siis niin huono? Pitää katsoa sitä vielä lisää ennen kun sanon mitään lopullista, mutta kaikesta pienestä, persoonallisesta, oudosta tai sattumanvaraisesta tykkäävänä pidin ”Mûminia” erittäin mielenkiintoisena. Oikeammin: Pidin sitä paljon, paljon, Paljon mielenkiintoisempana muumiversiona kuin mitä Ylen pliisu uutukainen eli täydellisen hajuton ja mauton ”Muumilaakso” on koskaan ollut; "Mûminissa" on sentään räväkkyyttä!

Toi kuva venäläisestä Muumista oli kyl aika karsee

Olen samoilla linjoilla Ludilin kanssa. Tuo 60-luvun Muumiversio näyttää niin siistiltä! Minullekin Muumeista ensisijaisesti tulee mieleen se ysärin sarja ja sitä se oli pitkään ja edelleen, mutta pari vuotta sitten luin pari ekaa Janssonin kirjaa ja yllätyin miten synkkiä ne olivat, kaiken sen huumorin seassa. Kirjoihin hieman tutustuneena allekirjoitan Ludilin näkemyksen siitä että tuohon 60-luvun sarjaan sopii synkkyys ihan luontevasti, joskin en ole vielä lukenut Muumikirjaa jossa ammuttaisiin aseella Vaikutti mielenkiintoiselta versiolta.

Näitä erilaisia versioita ihastellessa ei malta olla kuvittelematta miten hauska olisi sellainen Muumit-crossover missä jonkinlaisen epämääräisen tarinan varjolla erilaiset muumit ympäri maailmaa itse tiedostaisivat toistensa olemassaolosta ja seurustelisivat keskenään. Joku Muumipeikko ja pyrstötähti, missä japanilaiset muumit juopottelee sakea ja vodkaa venäläisten kanssa maailman tuhoutuessa siitä ympäriltä.

Brutus kirjoitti:

Näitä erilaisia versioita ihastellessa ei malta olla kuvittelematta miten hauska olisi sellainen Muumit-crossover missä jonkinlaisen epämääräisen tarinan varjolla erilaiset muumit ympäri maailmaa itse tiedostaisivat toistensa olemassaolosta ja seurustelisivat keskenään. Joku Muumipeikko ja pyrstötähti, missä japanilaiset muumit juopottelee sakea ja vodkaa venäläisten kanssa maailman tuhoutuessa siitä ympäriltä. :D

Moomin Cinematic Multiverse.

Blogissani on nyt tarjolla Alvinin ja pikkuoravien roastausta! Ei kuitenkaan erityisen hyväntahtoista.

https://lohjanleffailija....-ja-pikkuoravat-2007.html

Blogissani ensireaktioni Nicole Kidmanin psykologisesta kauhufilmistä The Others (2001). Vähän lyhyt kirjoitus tällä kertaa, mutta ei huolta. Seuraavan blogin aiheesta löytyy taatusti enemmän sanottavaa...

https://lohjanleffailija....okuvasta-others-2001.html

Nyt olisi blogissani hyvin mielenkiintoista elokuvaa arvosteltuna. Nimittäin D.W. Griffithin pahamaineinen mykkäelokuvaeepos Kansakunnan synty! Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan tätä, sen verran ylpeä satun itse olemaan tästä.

https://lohjanleffailija....nsakunnan-synty-1915.html

Tarjoaako Jim Hensonin palkittu lasten nukkesarja Sesame Street aikuiskatsojalle mitään koukuttavaa? Blogiani vilkaisemalla se vain selviää!

https://lohjanleffailija....ia-sesame-streetista.html

Laitoin blogiini nyt ei välttämättä ihan elokuva-aiheista julkaisua, mutta niiden pohjalta tehtyihin lehtiin liittyvää pulinaa kummiskin. Aiheena siis lapsuusmuistoni liittyen James Bondin autokokoelma -lehtiin. Katsokaa jos kiinnostaa!

https://lohjanleffailija....-bondin-autokokoelma.html

Wolfgang Petersenin "yläilmojen Die Hard", Air Force One (1997) arvosteltuna blogissani! Jos kiinnostaa niin tsekatkaa!

https://lohjanleffailija....1/air-force-one-1997.html

Ette ole ikinä kuulleet Steve McQueenin autokilpailuelokuvasta Le Mans (1971)? Vilkaiskaapa blogissani oleva arvio kyseisestä teoksesta niin viisastutte! 😄

https://lohjanleffailija....2023/01/le-mans-1971.html

Nyt on mennyt melkein viikko ilman tupakkaa. Toistaiseksi on mennyt hyvin ja suurimmat vieroitusoireet on ollut lähinnä tupakanhimo. Ei kuitenkaan niin vahva, että sitä ei pysty vastustamaan. Lisäksi viikonloppuni on ollut täysin alkoholiton.

Meneehän se joskus näinkin.