Turha kai mainita, että tämä leffa on runsaasti aikaansa edellä ja että se on yksi merkittävimpiä saksalaisia elokuvia kautta aikojen. Vaikea tästä on olla pitämättä, vaikka ei kyseessä täysin virheetönkään tekele ole. Erittäin laadukas mykkäfilmi joka tapauksessa, joka toimisi todennäköisesti huonommin jos se ei olisi mykkäelokuva.

Kauhugenren merkittävä perusteos on taiteelliselta näkemykseltään hieno elokuva. Teknisesti tosin tänä päivänä ala-arvoinen, vaikka ehkä siksi niin vaikuttava. Niissä kuvakulmissa ja koko teoksessa on kuitenkin jotakin ainutlaatuista, mikä kuoli aikoja sitten. Teeman käsittely on upeaa ja valaistus/varjostus huomion arvoista. Vaikuttava on ehkä paras sana tälle pätkälle.

Eipä ole aika tehnyt tepposiaan tälle mykkäelokuva-aikakauden klassikolle. Ehkäpä tuota ovat edesauttamassa mm. mainiot lavasteet sekä näppärästi rakenneltu juoni.

En varmaan saanut tästä ihan niin paljon irti kuin olisin toivonut, lisäksi näytteleminen menee mielestäni huonolla tavalla yli verrattuna moniin muihin aikalaisiin. Lavasteet ovat niin huikeat, etten varmaan edes osaa antaa niille tarpeeksi arvoa.

Tri Caligarin kabinetti ei ehkä tunnu pinnalta katsoen kovin pelottavalta ollakseen kauhuelokuva. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, itsekin pidin tämän leffan juonta aluksi yksinkertaisempana kuin se oikeasti on. Mutta kun tajuaa elokuvan juonen (ainakin siinä määrin kuin se on selkeä), tajuaa myös sen tarinan takana olevan ajatuksen, joka on omalla tavallaan aika pelottava. Ja visuaaliselta ilmeeltään Caligari on omalaatuinen ja luultavasti ainoa lajissaan vielä nykypäivänäkin, kuten on myös tullut jo todettua.

Tuli vihdoinkin nähtyä tämä kauhugenren merkkipaalu ja kyseessä on kyllä yksi parhaimpia mykkäkauhuelokuvia Nosferatun jälkeen. Visuaalisesti elokuva on lavasteineen hieno ja Robert Wienen ohjaus oli hyvää. Juoneltansa elokuva oli aikaansa nähden hyvä ja näppärä kauhuelokuvaksi.