Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (1964)
Alkuperäinen nimi: Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia on Stanley Kubrickin ohjaama elokuva vuodelta 1964. Se on musta komedia, jossa käsitellään kylmän sodan kauhun tasapainoa, Yhdysvaltain vainoharhaista kommunismipelkoa ja ydinsodan uhkaa.
- Tunnetaan myös nimillä:
- Tri Outolempi (tv)
- Ensi-ilta: 22.05.1964
- Ohjaajat:
- Stanley Kubrick
- Käsikirjoittajat:
- Peter George, Stanley Kubrick, Terry Southern
- Pääosanäyttelijät:
- George C. Scott, James Earl Jones, Keenan Wynn, Peter Bull, Peter Sellers, Slim Pickens, Sterling Hayden, Tracy Reed
- Maat:
- Iso-Britannia
- Kielet:
- englanti, venäjä
Arvostelut
Niin pelottava, että se on hauska.
Toisen Maailmansodan jälkeinen aikakausi eli Kylmä Sota. Venäjän ja USA:n välinen ns. "kauhun tasapaino" oli nostanut jokaikisen maan varpailleen ja saanut jokaikisen viettoman kansalaisen pelkäämään ydinsotaa. Idässä hoettiin koko ajan, että me olemme hyviä ja toiset pahoja. Lännessä oli sama juttu mutta päin vastoin. Kuuba kuului kommunistiseen maailmaan, vaikka sijaitsikin kiusallisen lähellä USA:ta. No, eräänä kauniina lokakuun päivänä 1962 USA:n tiedustelupalvelu huomasi, että vanha kunnon CCCP on rahdannut ohjuksia USA:n leikkikentälle. Näillä ohjuksilla voitaisiin tuhota mm. Washington D.C ja New York. Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hrustsov ei ollut tietenkään halukas viemään lelujaan pois USA:n leikkikentältä näiden pyynnöstä huolimatta ja tästä alkoi jännitysnäytelmä, joka pahimmassa tapauksessa johtaisi kolmanteen maailmansotaan.
Tämä oli kenties kaikkein kammottavin hetki maapallon kannalta katsottuna. Mutta ei ollut mitään niin pelottavaa etteikö Stanley Kubrick olisi voinut tehdä siitä komediaa. Niin pelottava, että se on hauska. Asetalmat elokuvassa ovat toki erilaiset ja ehkäpä vielä pahemmatkin kuin oikeassa elämässä.
USA:n armeijan kenraali Jack D. Ripperillä (Sterling Hayden) on napsahtanut. Hän lähettänyt 30 B-52 pommittajaa Neuvostoliittoon aloittamaan sotaa. Jokainen kone kantaa noin 50 megatonnia ydinräjähteitä eli huisisti enemmän paukkuja kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa aikoinaan oli yhteensä. Ei kestä kuitenkaan kauan, kun Washingtonissa huomataan, että Ripperin varuskunnassa on jotain pahasti vialla ja, että 30 lentokonetta on todellakin matkalla kohti Neuvostoliittoa. USA:n presidentti Merkin Muffley (Peter Sellers) yrittää parhaansa mukaan estää tulevan ydinsodan soittamalla mm. Neuvostoliiton johtajalle ja käymällä sangen huvittavia keskusteluita Kenraali Buck Turgidsonin (George C. Scott), jolla on vaikeuksia olla ilmaisematta ryssävihaansa, sekä entisen natsin Tohtori Outolemmen (jälleen Peter Sellers) kanssa, joka osoittaa harvinaisen outoa ihailua Tuomiopäivänkonetta ja maailmanloppua kohtaan. Voiko tällainen porukka pelastaa maailman täydelliseltä tuholta? Mikä on tuomiopäivänkone? Miksi Jack D. Ripper on kiinnostunut niin paljon ruumiinnesteistä? Ja miksi jokaiselle miehelle pitäisi olla 10 naista?
Kubrick osoitti olevansa todella häikäilemätön tehdessään tällaisen elokuvan 60-luvulla ja juuri Kuuban ohjuskriisin jälkeen. Nykypäivänä ei oikeastaan saatettaisi ymmärtää tämän elokuvan kauheutta, mutta tuolloin kun lapset vielä harjoittelivat pulpetin alle suojautumista kommunistien hyökkäysten varalta tämä oli pahimman laatuinen kauhuelokuva kuin asia jolle saattaisi nauraa. Itsekkin näen tämän eräänä kaikkien aikojen pelottavimmista elokuvista. Kubrick näyttää miten maailman kohtalo on kiinni uskomattoman pienistä seikoista ja lopulta rakas Telluksemme päätyy surman suuhun texasilaisen takia. Mustempaa komediaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa.
Kubrick on tunnettu perfektionistina ja tämän elokuvan suhteen hän onnistui ainakin näyttelijöiden suhteen täydellisesti. Peter Sellers vetää kolmoisroolia niin Yhdysvaltain presidenttinä, Tohtori Outolempenä ja RAF:n Kapteeni Lionel Mandrakena. Varsinkin Outolemmen puuhat ovat huvittavaa seurattavaa ja brittiläinen Mandrake, joka on lähes koko elokuvan ajan Ripperin vankina on myös hysteerisen hauska. Sterling Hayden taas edustaa vähän myös toista ääripäätä. Silmissä näkyy selvä hulluuden kiilto, mutta auttamatta suupieliä nykii, kun kuuntelee teoriaa ruumiin nesteiden fluorauksesta. Pahinta Haydenin hahmossa on se, että tuollaisia ihmisiä todella oli ja on vieläkin, jotka uskovat kommunistien maailamvalloitusaikeisiin. George C. Scott on myös sangen mainio rempseänä kenraalina, joka laukoo mitä hysteerisimpiä kommentteja mm. Tuomiopäivänkoneesta ja venäläisista. Mukaan mahtuu myös mainioita sivuosanesittäjiä ja erään taustaroolin vetäjänä nähdään debyyttinsä tekevä James Earl Jones.
Kubrickin taidosta tehdä elokuvia ei ole epäilystäkään. Koko leffa on täynnä hienoja pitkiä ottoja, joista jokainen on pikkutarkasti suunniteltu ja jokainen ilmekin, jokaisen näyttelijän naamalla on täydellinen. Ja vaikka elokuva onkin vain 90 minuutin pituinen niin Kubrick on pystynyt tiivistämään kaiken niin hyvin kuin on pystynyt. Mitään turhaa ei elokuvasta oikeastaan löydy. Jokainen kohtaus auttaa toista kohtausta ja rakentaa kokonaisuutta yhä komeammaksi ja komeammaksi. Lopulta kaikki ydistyy sanoissa "Mein Führer, I can walk!" joka on elokuvahistorian suurimpia repliikkejä.
Kun kyseessä on komedia niin Kubrick on tietenkin piilottanut mukaan paljon poliittista satiiria ja yleensäkin politiikan pilkkausta. Halveksunta koko kauhun tasapaino - järjestelmää näkyy erityisesti viimeisessä kohtauksessa, kun johtomiehet suunnittelevat jo toista kauhun tasapainoa maan alla, vaikka miljardeja ihmisiä kuolee ihan minä hetkenä tahansa. Kenraalit ja kaikki kansan johtajat pitäisi evakuoida, mutta tavallisesta rahvaasta ei niikään väliä. Tällainen erottelu tuo mieleen Kolmannen Valtakunnan herrarotu-unelman miten kaikkien lasten piti olla blondeja ja sinisilmäisiä.
Kenelle Tri Outolempi sitten sopii? Kaikille Kubrick -ja Sellers-faneille ehdottamasti ja jokaikiselle, joka ei sekoa, kun näkee miten elinympäristömme tulevaisuus oli aikoinaan uskomattoman epävakaa ja niin se on tavallaan nytkin. Kaksi maailmaa dominoivaa supervaltaa on vain vaihtunut yhdeksi juntiksi, jolla mahdollisuus painaa sitä pientä punaista nappia. Ne, jotka uskovat USA:n hallituksen vilpittömyyteen älkööt vaivautuko.
Vieras
Arvosteltu: 20.03.2004
Katsottu: DVD
Aiheeseen liittyvät artikkelit
26 suosikkia: David Fincher
"Minulla on filosofia elokuvanteon kahdesta ääripäästä. Ensimmäinen on "Kubrick-tie", kuva kujan päästä, jossa neljä kaverusta potkii juoposta ilmoja pihalle. ... Lue loput
Traileri odottaa uutta aaltoaan
Koska elokuva pysyy teollisuutena, eivät trailerit katoa mihinkään. Katsomme niitä poikkeuksellisen innokkaasti ottaen huomioon, että ne ovat mainoksia. Ne ova... Lue loput
USA:n historian lyhyt oppimäärä elokuvilla
Joissain tapauksissa väite "opin kaiken tietämäni elokuvista" voi pitää paikkansa, ainakin mitä tulee historiallisiin elokuviin. Jos oma tietämys 238 syntymäpä... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Piikikäs, satiirintäytteinen komediafarssi sotatanttojen hiekkalaatikkoleikeistä.
E-Mies 30.08.2009 12:31
Niin pelottava, että se on hauska.
Vieras 20.03.2004 13:21
Hulvattoman hauska ja karmaisevan pelottava.
John Lennonjohto 25.01.2004 21:27
Videot
traileri
30.08.2009
Kuvat
Beer Master
Käyttäjä
05.07.22 klo 10:59
Juki
Käyttäjä
08.03.22 klo 18:24
barros
Käyttäjä
05.10.19 klo 00:26
Villetys
Käyttäjä
28.03.19 klo 19:47