Ehdottomasti julkaisuvuotensa onnistuneimpia elokuvia. Mahtavat hahmot ja hienot roolisuoritukset, sekä otteessaan pitävä, synkkä, mutta runsaasti mustaa huumoria sisältävä juoni. Vaikea keksiä mitään selkeitä heikkouksia tämän leffan kohdalla. Hyvin lähellä 4,5 tähteä.

Hyvät näyttelijät ja monipuolinen hahmokatras pitää mielenkiinnon yllä itse rikoskeissin jäädessä avoimeksi mikä hieman ärsytti elokuvan loputtua.

Traaginen, koominen, jopa ajoittain hersyvän hauska draama äidistä, joka tahtoo löytää syyllisen tyttärensä murhaan. Vaikka sitten poliisista.

Hahmoja leffassa on vähän liikaa, mutta päähenkilöiden casting on onnistunut. Elokuvassa myös tapahtuu vähän liikaa tällaiseen pikkukylässä tapahtuvaan draamaan ja vähemmällä se olisi voinut olla vielä uskottavuudeltaankin hyvä.

Muutenhan tämä kyllä on. Vähän fargomainen ja varsin luonteva jatkumo McDonaghin leffoille. Haikeasta aiheesta kaikkineen käänteineen kuitenkin jotenkin hyvän mielen elokuva. 8/10

Koska elokuvassa edetään varsin ripeästi itse asiaan ja asiaa käsitellään ilman kuluneita ratkaisuja, annan . En varsinaisesti itse pitänyt tarinasta, enkä siten nauttinut viimeisen päälle elokuvastakaan, mutta hyvä mikä hyvä.

Verrattuna McDonaghin kahteen aiempaan leffaan, oli tämä teemansa huomioon ottaen yllättävänkin kädenlämpöinen katsomiskokemus. Eikä se edes haittaa, sillä nyt kun itsetarkoituksellinen synkistely ja hirtehinen huumori jäävät sivuosaan, saa draama kehittyä paremmin henkilöhahmojen ehdoilla.

Pakko ylistää leffaa tapahtumapaikan valinnasta. Missourin kuvankaunista maaseutua ihaillessa silmä lepää.

Rouva Coen jälleen kerran kovassa iskussa mainiossa 10-luvun draamakomediassa.

Olisin kyllä mielelläni halunnut tietää, mitä lopussa oikein tapahtui, kun tarkoituksella loppu jätettiin avoimeksi.

⭐️⭐️⭐️⭐️

Kaikki kohtaukset, hahmot tai letkaukset eivät napsahda napakymppiin, mutta kaiken kaikkiaan loistavasti kirjoitettu leffa. Päälimmäisenä teemana jäi mieleen viha. Mustaa huumoria on joka välissä, yleensä hyvää, muutaman kerran helkkarin hyvää. Jos olisin fiksu, sanoisin, että loppu oli hyvä.

Elokuvassa ei ole juuri mitään vikaan, mutta silti se tuntuu hivenen jo ennen nähdyltä ja koetulta. En myöskään pidä, että elokuva loppuu niinkuin se nyt loppuu.

Jokainen näyttelijä on erinomainen roolissaan. Erityisesti Woody Harrelsonin hahmosta pidin. Elokuvassa on karusta aiheestaan huolimatta paljon lämpöä, huumoria, hyvää läppää ja se eteneekin salakavalasti, vaikka välillä tuntuu polkevan paikallaan. Osin se johtuu ehkä siitä, että elokuva tuo liikaa mieleen Coenin elokuvat. Elokuva on hyvin tyypillinen academy awards suosikki enkä ihmettele yhtään McDormandin ja Sam Rockwellin saamia pokaaleita. Elokuva mustan huumorin ystävälle.

Odotukset Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvaa kohtaan olivat ehkä kovimmat koskaan omassa elokuvahistoriassa. Markkinoinnin voi nähdä onnistuneen, sillä traileri oli ovelan mielenkiintoinen, elokuva on ollut paljon esillä erilaisissa keskusteluissa ja onpa se löytänyt tiensä jos jonkinlaisille listoillekin lyhyen elämänsä aikana. En myöskään ole kuullut juuri pahaa sanaa teoksesta, vaan järjestäen tuntemani ihmiset ovat tästä pitäneet. Niinpä viimein, huomatessani tutun nimen CMoren palvelussa (joka oli äitienpäivälahjaksi ostettu toiselle), päätin ottaa härkää sarvista.

Mildred (Frances McDormand) on ikääntyvä nainen, joka asuu keskellä ei-mitään lähes täysi-ikäisen poikansa kanssa. Mies on aikanaan lähtenyt huomattavasti nuoremman naisen (tai tytön) mukaan, mikä tuodaan vahvasti myös esille elokuvan aikana. Ex-pariskunnalla on ollut myös tyttö, mutta tämä on aikanaan raiskattu ja murhattu raa’asti ja teon aiheuttamat traumat näkyvät edelleen voimakkaasti. Mildred on rakentanut katkeransuloisen suhteen paikallisen viranomaisen kanssa ja hän päättääkin näpäyttää näitä vuokraamalla mainostilaa pitkään tyhjillään olleista tienvarsitauluista. Tarkoitus on luonnollisesti pitää murhajuttu ihmisten mielissä ja saada näin kenties asiaan selvyys, mutta samalla suoraan sanoen v*ttuilla.

Sanavalmis ja elämän koulima nainen iskee kuitenkin kirveen kaskeen paikallisten silmin, kun hänen syyttävät sormensa, tai tässä tapauksessa taulunsa mollaavat kuolemansairasta paikallissheriffi Willoughbyta (Harrelson). Syöpään sairastunut ja elokuvan edetessä lopullisen päätöksen tekevä nimismies jakaakin Three Billboardsin moraaliasettelun juurilleen. Läpi elokuvan katsoja joutuu pohtimaan yhä uudelleen, milloin päähenkilömme menee liian pitkälle. Vai onko se edes mahdollista, ottaen huomioon hänen kärsimyksensä?

Kaikesta hypetyksestä huolimatta kyseessä ei valitettavasti ole viimeisten vuosien paras elokuva. Ei edes top 10 -elokuva todennäköisesti. Se on kuitenkin erittäin hyvä ja tasokas kokonaisuus. Läpi aikajanan jatkuva moraalipohdiskelu, jota viedään alati syvemmälle, on erittäin hienosti kehitetty. Hahmot ovat loistavia ja tuovat mukaan myös komediallisia piirteitä, vaikka aihe sinänsä onkin kaukana siitä. Traumat, joita läheisen menetys voi jättää, pidetään koko ajan näkyvillä, mutta kuitenkin hieman verhon takana piilossa. Missä menee se suremisen raja? Lopputarinan avoimeksi jättämisestä tulee vielä pieni plussa kaiken muun komeuden päälle.

.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on okein hyvin onnistunut rikosdraama, jossa on mukana myös toimivaa mustaahuumoria. Juonessa seurataan Frances McDormandin esittämää Mildred Hayesia, joka ottaa lain omiin käsiinsä. Naisen tytär on tapettu 7kk sitten, mutta arvostettu Woody Harrelsonin esittämä poliisijohtaja ei ole vieläkään löytänyt syyllistä murhasta. Nainen vuokraa kolme isoa mainostaulua vauhdittaakseen tutkintaa, mutta samalla hän joutuu vastakkain Sam Rockwellin esittämän kuumakalle poliisi Dixonin kanssa. Frances McDormand tekee hienon pääroolin oikeutta haluavana Mildred Hayesina ja myös Sam Rockwell on hyvä Dixonina. Martin Mcdonaugh on onnistunut hyvin elokuvan ohjauksesta ja ohjauksesta tuleekin mieleen heti Coenin veljesten elokuvat.