Ihan hyvä toimintaleffa.

Ekalla katselukerralla tämä vaikutti ihan hyvältä, mutta toisella kerralla lähti sitten puolipistettä pois. Ei nyt silti kovin merkittävä pudotus. Toiminnallisesti ehkä pitkästä aikaa monipuolisin Van Dammen osalta, yksi vastaan yksi matseissa.

Van Dammen 2000-vuosikymmenen parhaimpia leffoja omasta mielestä ainakin.

Van Dammen elokuvastossa tämä edustaa sitä perus-perustoimintaosastoa. Ei tästä keksi yhtikäs mitään sanottavaa, paitsi että Adkins oli kelpo vastus ja loppupuolen haulikkohommat näyttivät hauskalta. Räiskintä on perus, juoni on perus, kaikki on niin kovin perusta. Sen yhden kaljun äijän luulin hetken ajan ihan oikeasti olevan Dr. Dre, mutta valitettavasti luulin väärin..

Florentinen ohjauksesta huolimatta minkäänlaisia samankaltaisuuksia esimerkiksi yliampuvaan Lohikäärmesiltaan ei ole, sillä meno pysyy nykyvideotoiminnalle tyypillisen vakavana. Suurin valopilkku ja mielenkiinnon ylläpitäjä oli Natalie J. Robb, jonka kovat sanat saivat Dammenkin kuriin. Kovin mukavaksi hänkin kuitenkin loppujen lopuksi osoittautui, mutta valtava kehu kuitenkin siitä, että minkäänlaista noloa, turhaa suhdetta EI oltu heidän välilleen yritetty väkisin luoda. Niinkuin toimintakuvissa yleensä. Lähes aina. Aina.

Hyvin tyypillistä 00-luvun Van Dammeilua.
⭐️⭐️⭐️

Perus toimintaleffa ihan kohtalaisella juonella. Van Damme vaikutti jotenkin väsyneeltä tässä leffassa.