Kyllähän tätä katsoessa myötähäpeä oli voimakkain tunne. En katsonut elokuvaa yksin, joten en voinut katkaista keskenkään, enkä ilennyt poiskaan lähteä. Siinä sitten yrität tuskanhikeä valuen pyöriä sohvalla ja miettiä että mitenköhän päin olisi. Suomalainen elokuva ui kyllä syvällä, mutta tämä, ehkä päivässä kyhätty räpellys kyntää jo pohjalla. Suorastaan kauheaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ainoat edes vähän hauskat kohdat olivat franzenin ja Silvennoisen aikaansaannosta.

Puolikas tähti Silvennoiselle ja Franzenille.