Helvetillinen parisuhdepainajainen.

Tämän leffan kulttisuosio on helppo ymmärtää ja ite liityn komppaajien kuoroon kyllä kanssa. Possession tunkee ittensä jotenkin niin hiton "iholle", että vaikka se on joiltakin osin vähän niinkun unen logiikalla etenevä niin se tuntuu tosi todelliselta. Voin kuvitella, että tämän leffan katsominen jonkun todella riitaisan eroelämäntilanteen aikana voisi olla hulluuden partaalle vievää. Leffa näyttää millaista helvettiä ihmissuhteen päättyminen voi pahimmillaan olla.

Leffassa on todella upeat musiikit ja muurin jakama Berliini on kuvattu karunkauniiksi. Kuvaaja on ollut liekeissä siinä miten autiolta hän on saanut kadut näyttämään. Tämä leffa on kuvattu sillä lailla jännästi, että just laajat aukiot ja isot kadut saavat klaustrofobisen fiiliksen aikaan vaikka siellä ei ole ketään ja tilaa riittää vaikka kuinka. Neill ja Adjani tekevät pääosissa ihan huipputyötä, etenkin jälkimmäinen on aivan upea roolissaan.

Väittäisin, että Possessionin vaikutus nykypäivän auteur-ohjaajiin on suuri. Väittäisin, että Lars von Trierin "Antichrist", Darren Afonovskyn "Black Swan" ja Gaspar Noen "Love" ovat kaikki ottanut ainakin jonkinlaisen inspiraation kipinän Possessionista.

(PC)

Erikoinen,ahdistava ja hieno art house kauhuelokuva,jossa oli kiinnostava juoni ja hyvät roolisuoritukset etenkin Isabelle Adjani ja Sam Neill.Andrzej Zulawskin ohjaus oli hyvä ja visuaalinen.Todellakin maineensa veroinen klassikko,joka kuuluu elokuvahistorian parhaisiin kauhuelokuviin.