Mies vailla menneisyyttä (2002)

Mies vailla menneisyyttä on Aki Kaurismäen Suomi-trilogian itsenäinen toinen osa. Trilogian ensimmäinen osa Kauas pilvet karkaavat kertoi työttömyydestä. Mies vailla menneisyyttä kertoo asunnottomuudesta ja osattomista tämän päivän Helsingin laitamilla - tavalla, joka on koskettava, hauska ja vapauttava.
- Tunnetaan myös nimillä:
- Mannen utan minne, The Man Without a Past
- Ensi-ilta: 01.03.2002
- Ohjaajat:
- Aki Kaurismäki
- Käsikirjoittajat:
- Aki Kaurismäki
- Pääosanäyttelijät:
- Annikki Tähti, Juhani Niemelä, Kati Outinen, Markku Peltola
- Maat:
- Suomi
- Kielet:
- suomi
Kommentit
Pelimies
Käyttäjä
13.05.23 klo 21:47
Giorgio Cavazzanon piirtämä Ankka-versio oli parempi, tässä ei ollut mitään muuta kuin Stadin tuttujen maisemien bongaamista.
⭐️⭐️
Anzalone
Käyttäjä
08.11.19 klo 23:42
Yksi tunnetuimmista kotimaisista elokuvista ulkomailla, eikä syyttä. Kaurismäen uran mahdollisesti isoin elokuva lunastaa odotukset olemalla mainio yhdistelmä draamaa, romantiikkaa ja mustaa huumoria. Edellisestä katselusta oli aikaa vuosikausia, mutta nyt uudelleen katsottuna kyseessä oli ihan yhtä vaikuttava leffa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Suomalaisen elokuvan merkkipaaluja.
harr1v
Käyttäjä
15.09.19 klo 19:39
Jaa-a. Kovin sitä kehutaan. Areenasta katsoen kuvan laatu erittäin hyvä ja kuvaus yleensäkin. Mutta dialogit suurimmaksi osaksi tulee kuin ensi harjoituksissa paperilta vuoron perään luettuna. Niin kehuttu on ohjaaja ettei se voi olla kuin tarkoitettua, mutta miten sen sanoisi... erittäin häiritsevä yksisyiskohta, herättää epäilyn harrastelijamaisuudesta. Mutta vissiin kyse pyhästä lehmästä.
Uytp7
Tähtääjä
12.11.18 klo 16:40
Kaurismäen tuotanto on itselleni nimiä (ja mainetta) lukuunottamatta tuntematonta, aloitetaan tämän pseudomerkittävän epäkohdan korjaaminen miehen kenties tunnetuimmasta elokuvasta, sillä meillä ei todellakaan nuukailla. Ensimmäisenä eteeni pölähtää to-del-la sel-väs-ti ar-ti-ku-loi-tu di-a-lo-gi, mikä koruttomuudessaan sekä piilohumoristisuudessaan sopii kokonaisuuteen kuin Hannibal Lecter sylttytehtaaseen. Muutoinkin leffan yleisilme muodostuu selkeällä tavalla realistiseksi, missä käsitellyt teemat ovat näennäisen synkkiä, joskin samanaikaisesti niihin suhtaudutaan kiehtovalla keveydellä.
Mielenkiintoista ettei töksähtelevä ulosanti tahi kaiken läpi paistava taiteellisuus karkottanut katsomiselämystä vuorten tuolle puolen. Moinen saavutus vaatii jo rutkasti keskivertoa enemmän kykypuuta. Näyttelijöistä en myöskään löytänyt moitittavaa, yhtään varsinaisesti turhaa henkilöä filmistä ei löydy ja jokainen heistä antaa narratiiville lisäfunktioita. Osa joukosta piristää, osaa käy puolestaan sääliksi. Köyhyydestä sekä pienistä hyvistä teoista leffa ei maalaile elämää suurempaa tarinaa vaan asioilla on suuntansa, mihin ne luonnostaan kulkevat. Muutoin menee spekuloinniksi. Kahden sanan tiivistys: Hieno on.
Keräilijä
Käyttäjä
30.09.18 klo 02:12
Sanon vapaaehtoisesti seuraavaa: Aki olet saanut minun suuni auki ihmetyksestä. Kyynelkanavani olivat hetkellisesti auki. Onnistuit luomaan ahdistavasta päivästäni jopa siedettävän. Kauniin ajattomasti sait luotua kauniin empaattisen elollisen kuvan joka elää sydämessäni ainakin hetken.





Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 19 | Seuraava sivu