Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen (1988)
Suomenmaa on täynnä mitä kauneimpia ja mielenkiintoisempia paikkoja, kuntia, kaupunkeja, erämaita ja kyliä. Kaikissa niissä on oma arkipäiväinen elämänmenonsa ja rytminsä, erilaisine ihmisineen, taloineen ja tarinoineen. Tämä on tarina Reinari Huttusesta, jota kutsutaan myös nimeltä Tympee Huttunen.
- Ohjaajat:
- Kaarlo Kortelainen
- Käsikirjoittajat:
- Martti-Mikael Järvinen
- Pääosanäyttelijät:
- Aake Kalliala, Kaarlo Kortelainen, Leo Lastumäki, Martti-Mikael Järvinen, Reijo Salminen, Tuija Piepponen
- Maat:
- Suomi
- Kielet:
- suomi
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Brutus
Käyttäjä
Mikäli tunnet sydämessäsi pistoksen kotimaisen junttikomedian suuntaan, ja Uuno Turhapurot sekä Pekko-elokuvatkin tuntuvat vähän l... Lue loput
Ludil
Käyttäjä
Oma leffamaku sen kun vaan paskentuu kun tällaistakin halusin lähteä kokemaan ihan vapaaehtoisesti. Pidän sysisurkeaa roskaa yhtä kiinn... Lue loput
Matalahiilihappoinen
Käyttäjä
Yritin kirjoittaa tähän jotain syväluotaavakin kommenttia, mutta "Makkarakalakeittoa" pistää jauhot niin tehokkaasti suuhun, että ... Lue loput
Kommentit
Brutus
Käyttäjä
02.02.23 klo 18:55
Mikäli tunnet sydämessäsi pistoksen kotimaisen junttikomedian suuntaan, ja Uuno Turhapurot sekä Pekko-elokuvatkin tuntuvat vähän liiankin korkeakulttuurilta, heitä huolesi pois, hyvä toveri, sillä Makkarakalakeittoa, sano tympee huttunen menee oman esoteerisen genrensä rajoissakin niin perusteellisesti puhtaan masokismin puolelle, ettei moista meinaisi hevin todeksi uskoakaan ellei paremmin tietäisi.
Vaikeinta on tämän kohdalla kuvailla, mistä koko leffassa edes on kysymys. Tympee huttunen on nimittäin niin sekava ja epämääräinen pläjäys, että elokuvan avantgardemainen narratiivi saa Andrei Tarkovskinkin visiotkin tuntumaan pikkulasten sadulta: yhdessä hetkessä Huttunen ajelee traktorilla, sitten joukko toimittajia ilmestyy Huttusen talolle, seuraavaksi housuton Aake Kalliala juoksentelee metsässä ja välistä kertojakin muistuttaa katsojaa kasvien yhteyttämisestä. Aake Kalliala esittää tässä aikuista ja lasta, kahden välillä mies ei aina viitsinyt vaihtaa edes maskeerausta - vai lieneekö kyse jonkinasteisesta symboliikasta?
Tuntuu sen verran epäreilulta tarttua näin helppoon nakkiin, etten oikeasti viitsi mitään arvostelua kirjoittaa muuten kuin jotenkin erityisen pätevästä syystä. Suosittelenkin lämpimästi jokaisen halukkaan katsomaan tämän klassikon vaikka youtubesta. Kun elokuva alkaa kokonaisella iskelmäkappaleella siitä miten kaikki on vaan niin tympeetä, tietää varmasti katsovansa jotain todella merkittävää ja suurta.
Suositellaan ihmisille, jotka etsivät uusia ja luovia tapoja satuttaa itseään.
Ludil
Käyttäjä
03.05.18 klo 22:26
Oma leffamaku sen kun vaan paskentuu kun tällaistakin halusin lähteä kokemaan ihan vapaaehtoisesti. Pidän sysisurkeaa roskaa yhtä kiinnostavana kuin niitä viiden tähden elokuvaeepoksia, mutta ”Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttusen” kohdalla mietin noin keskivaiheen paikkeilla, kumpi meistä on lopulta se mielenvikainen; leffa vai katsoja. Eli kyllä jo sille tuntemukselle tulee ne palttiarallaa puoli tähteä ja toinen sille, ettei tässä sentään itketä ja huudeta joka halvatun nuottia, kuten tätä sietämättömämmässä kotimaisessa helmessä ”Kiimaisissa poliiseissa”. Lisäksi ”Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen” ansaitsee paikkansa sanakirjasta sanojen ”tympee” ja ”sillisalaatti” kohdilla eli olihan tämä lopulta ”sinänsä” kärsimyksen arvoista jätettä.
Joskus saatan tykätä päämäärättömistä ja haahuilevista leffoista ja silloinkin sen vuoksi, että niitä saa yleensä väännellä ja käännellä mielin määrin. Tympee Huttusesta kertova improvisoidun oloinen kesäteatteri-tympeilyleffa teki hommasta haastavaa, mutta uskoakseni sen epäkronologisessa aikajärjestyksessä esitetty juoni kertoo seuraavasta: Tympee Huttunen kokee elämänsä jo nuoresta asti tympeeksi, koska joutuu salaamaan puhelimessa vanhempiensa edesottamuksia...tympeellä ininällä vieläpä. Niinpä mieleltään hauraan Tympee Huttusen elämänasenteesta muodostuu kieroutuneen tympee. Kaikki on tympeetä! Mielenvikaisen Huttusen päässä soi arkisin tympeitä iskelmiä ja tympeitä vitsejä. Päänsisäinen kertoja raakkuu kotikylän asukkaiden tympeydestä, jotka ovat sitten tympeitä. Akkakin on kyllä tympee – toisinaan Huttunen kuvittelee eukon laumaksi tympeydestä kiihottuviksi neitokaisiksi, jotka ovat kuitenkin tarkemmin funtsittaessa ihan yhtä tympeitä vaikka hirviksi muuttuisivat. Makkarakalakeitto on Huttusen elämän ainoa juttu, joka EI ole tympee! → Näin leffassa olisi ”järkeä”, mutta kun räjäytät kaiken edellä mainitun satunnaiseksi ja hidastempoiseksi mömmöksi ja heität siihen väliin surkuhupaisaa iskelmää ja helvetillisen huonoja puujalkavitsejä, niin silloin leffa edustaa sitä mitä se oikeasti on. Tällöinkin se itse makkarakalakeitto-osuus korostuu jotenkin muusta materiaalista merkittävämpänä, kerrotaanhan siinä kuitenkin ihan toimivan kuuloinen resepti.
Olisi kuitenkin hauskaa tietää, mitä hemulia leffan tekijöiden päässä liikkui tätä väsättäessä.
Matalahiilihappoinen
Käyttäjä
11.03.17 klo 12:36
Yritin kirjoittaa tähän jotain syväluotaavakin kommenttia, mutta "Makkarakalakeittoa" pistää jauhot niin tehokkaasti suuhun, että mikään vakava käsittely tuntuu turhalta. Muutama suht nimekäs näyttelijä esiintyy kotivideotason kyhäelmässä, jonka sketsinomaiset hahmot, käppähumppaesitykset ja puujalkavitsit saavat luulemaan, että kyseessä on parodia. "Tympeyden" kaltaisen typerän teeman lisäksi elokuvassa ei kuitenkaan ole mitään koherenttia juonta tai sisäistä logiikkaa, minkä avulla "Makkarakalakeittoa" ratsastaakin kauas parodiahorisontin taakse surrealistisiin kuumeuniin.
Emmä tiiä, vaikea tätä on kuvailla, niin vaikeaksi filmi sen tekee. Jos on kaltaiseni masokisti, niin tämä pätkä löytyy netistä varsin helposti autenttisella VHS-laadulla.
Paranoid
Käyttäjä
18.10.16 klo 15:19
Mahdollisesti surkein "leffa", jonka koskaan olen nähnyt. Katsoin JuuTubesta, koska aika tehokkaasti kyseinen pökäle on yritetty muualla unohtaa, enkä yhtään ihmettele.
Eniten hämmästyttää "leffaan" saatu melko nimekäs näyttelijäkaarti. Pituutta surkeudella onneksi vain sen 51 minuuttia ja helvett...
Katso sinäkin ja järkyty!
Puolikas tähteä, helposti.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu