Arvostelu

I´ll make him an offer, he can´t refuse.

Kummisetä on kaikkien aikojen paras kuvaus rikollisjärjestön elämästä, mafiasta. Onhan satoja erilaisia kuvauksia mafiasta, muttei mikään vedä vertoja Kummisedälle. Tai ei ainakaan minun mielestäni. Toki olen pitänyt muistakin mafia-elokuvista. Muttei niistä löydy sellaista, mitä löytyy Kummisedästä. Nimittäin juonta, monipuolista kerrontaa, näyttelijätyötä (elokuvassa), erilaisia henkilöitä, juonenkäänteitä ja tapahtumapaikat. Jos pitäisi valikoida joku haastaja Mario Puzon ja Francis Ford Coppolan Kummisedälle, niin ei siitä tule helppoa olemaan, mutta sanoisin elokuvaohjaaja Martin Scorsesen, jonka käsistä on tullut elokuvat Mafiaveljet (Goodfellas) ja Casino. Nämä ovat hyviä kuvauksia rikollisista. Myös voin lisätä elokuvan Suuri Gansterisota (Once upon time in America). Kirjoista en voi sanoa mitään, mikä olisi parempi, koska en ole lukenut mitään muuta mafiakirjaa kuin Kummisedän.

Don Corleonen perheeseen kuuluvat Viton lapset: Michael, Santino "Sonny", Fredo & Connie Corleone, äiti Corleone, consigliori Tom Hagen, caporegimet Clemenza & Tessio ja Luca Brasi. Corleonen perheen toimintaa voisi verrata vanhanajan Rooman valtakuntaan. Roomassahan oli keisari, joka antoi käskyjä alamaisilleen. Tätä voitaisiin verrata Vito Corleoneen. Keisarilla oli myös läheinen apuri, consigliori, joka neuvoi ja auttoi keisaria lähes kaikenlaisissa asioissa, samoin oli Vitolla, nimittäin Tom Hagen. Myös keisarilla oli omat sotapääliköt, jotka välittivät käskyjä eteenpäin, Clemenza & Tessio olivat tälläisiä sotapääliköitä Vitolle. Viton ystävä Luca Brasi on "yksinäinen taistelija", tälläisiä keisarilla oli monta.

Don Vito Corleonella on vaikea ongelma edessä, kuka hänen pojistaan sopisi hänen seuraajakseen. Sonny, Fredo vai Michael? Sonnyn luonne on erittäin aggressiivinen ja temperauttinen, eikä tällöin sopisi kummisedäksi. Fredo on hieman tyhmä, vaitelias, hiljainen ja kiltti, tällöin hän ei sovi kummisedäksi. Ja viimeisenä vaihtoehtona on Michael. Toisin kuin hänen veljensä, Michael ei halua osallistua perheen toimintaan.

Kummisedässä käsitellään myös moraaliarvoja, joka ei ole kovin yleistä. Tässä tapauksessa on kyse huumeista. Sollozohan yritti saada Vito Corleonea mukaan huumebisnekseen. Vaikka Vito kuuluu rikollisliigan johtoasemaan, ja mukaan lähtiessä saisi rahaa. Hän päätti ryhtymättä moiseen touhuun, kuunellen omaa moraalitajuntaansa. Huumet ovat aiheuttaneet ristiiriitaisia väitteitä niin rikollisille samoin kuin tavallisille ihmisille, kuten saako myydä lapsille, onko oikein ottaa, voiko olla mukana. Näin otetaan myös kantaa Kummisedässä. Huumeethan ovat vieläkin tänä päivänä yksi puhutuimmista moraaliarvoista. Mielestäni tämä asia antaa tarinalle lisää uskottavuutta, ja näin lisää mielenkiintoa.

Corleoneen perhe (kyse pelkästään Vitosta ja lapsista) rikkauksista huolimatta on tavallinen perhe joilla on myös tavallisia perhe-ongelmia. Lapset tekevät mitä haluavat, vanhempien pyynnöistä huolimatta. Isä suosii tiettyä lastaan ja hylkii toista. Michael lähti mukaan sotaan puolustamaan maan kunniaa, toisin kuin hänen isänsä pyysi lähtemättä, ja näin suututti hänet. Kuitenkaan Vito ei ollut kauan suutuksissa, nimittäin Michael on Viton lempipoika. Taas kuin Fredo on Viton hyljitty poika. Viton tyttärellä Conniella ei myöskään ole onnea miehensä suhteen. Hänen miehensä lyö ja potkii häntä. Tällä tavoin minun mielestäni Kummisetä saa lisää uskottavuutta tarinaansa. Nimittäin useimmissa tarinoissa ei ole perhe-ongelmia, tai ne ovat pienessä osassa.

Kummisedässä tärkeintä on lojaalisuus. Lojaalisuus merkitsi paljon Vito Corleonelle ja myöhemmin Michaelille, pistivät he isoimman pääpainon vain sille. Ei edes raha tai valta ei ylittänyt lojaalisuutta. Se kuka oli lojaalinen Vitolle, sai paljon rahaa ja kunnioitusta. Mutta se joka petti perheen sai kokea ainoan tuomion, kuoleman. Kun ajattelee tarkemmin tätä voisi sanoa liioitteluksi. Mutta minun mielestäni lojaalisuus on tärkeätä, kuka nyt haluaisi jonkun pistävän selkään, eli ymmärrän Viton ja Michaelin lojaalisuuden tarkoituksen, vaikka en hyväksyisi murhia.

Mario Puzon kerronta on loistavaa, hän ei tyydy mihinkään tavanoimaiseen eli nopeasti eteenpäin vievää tietoa. Vaan hän jaksaa kertoa sanantarkasti, mitä tulee tapahtumaan. Henkilöistä saa heti tietoa: minkä näköinen on, mitä ajattelee ja millainen luonne. Eli Puzo käyttää minä- ja kaikkitietävääkertojaa. Parasta kirjassa on se, että Puzo ei käyty aikaa pelkästään murhiin tai rikoksiin, kuten useimmilla teoksilla on yleensä tapana. Toki hän käyttää rikoksia, muttei huvin vuoksi, vaan asioiden selvittämiseen ja tapahtumien eteenviemiseksi. Henkilöhahmot ja tapahtumapaikan kuvaaminen on hyvin esillä. Toinen asia mistä voi kehua Puzoa on rikolliselämän kuvaaminen. Hän ei kehu ollenkaa sitä, vaan näyttää sen toisen puolen, sen hyvän puolen takaa. Rikolliselämään kuuluminen on rikasta ja voimakasta elämistä, mutta tähän se ei jää, nimittäin se toinen puoli, kuolema ja kosto. Jopa omat lapset ovat vaarassa, kun on kyse rikollisista. Samoin itse kummisetä on vaarassa.

Francis Ford Coppola on yksi minun lempiohjaajista. Eikä se ole ihme, kun katsoo hänen elokuviaan. Hänen tyylinsä eivät kurotu pelkästään erikoistehosteilla "mässäilyyn", vaan juoneen, paikkoihin ja henkilöihin perustuen.

Kirjasta elokuvaksi tekeminen ei ole helppoa, se on työlästä ja ohjaajan pitää kunnioittaa kirjan kirjoittajaa. Voi myös olla mahdollista, että kirjailija ei pidä ohjaajan visioista elokuvan suhteen. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää Stanley Kubrickin ohjaamaa elokuvaa Hohtoa (The Shining), Joka perustuu Stephen Kingin romaniin. Aikoinaan King sanoi, että Kubrick oli pilannut elokuvan, eikä se täyttänyt hänen visioita. Kriitikot sanoivat elokuvan olleen yksi parhaimmista kauhuelokuvista. Stanley Kubrick ei mielestäni pilannut elokuvaa, vaan se antoi mullistavan kokemuksen, mutta en voi sanoa kirjan suhteen, koska en ole lukenut kirjaa Mutta Kingin olisi pitänyt kunnioittaa Kubrickia. Yleensä Kingin filmasioinnit ovat olleet pettymyksiä. Ehkä parhaiten onnistunut kirjasta elokuvaksi on varmaan J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta. Ohjaaja Peter Jackson teki elokuvasta aivan samanlaisen tunteen kuin kirja teki. Hänen visionsa eivät ole kovin ristiriidassa kirjan kanssa. Mutta parhaiten onnistuu, jos kirjailija on mukana elokuvanteossa, kuten Mario Puzo oli Francis Ford Coppolan kanssa tekemässä Kummisetää.

Elokuvasta on poistettu oikein urakalla henkilöitä ja paikkoja, myös tiettyjä henkilöitä on minimoitu. Eniten harmitti Albert Nerin minimaalisointi. Kirjassa Neri on tärkeässä roolissa lopussa, joka muuttaa tarinan kulkua. Olisin halunut nähdä Nerin ja Michaelin vuoropuhelua, kuitenkin toisessa osassa Neri on paremmin mukana. Myös olisi ollut kiinostavaa nähdä Kayn ja äiti Corleonen vuoropuhelua, kun rouva Corleone yrittää saada kayn unohtamaan Michaelin. Paikoista, joita olisin halunut nähdä enemmän, oli Michaelin ollessa Sisiliassa. Sisilian kuvaukset eivät yllä kirjan tasolle, kyllä sitä kuvataan hyvin. Mutta sitä kirjan vaikutelmaa jää kaipaamaan, mitä se antoi Sisiliasta. Nämä eivät kuitenkaan vaikuta elokuvaan millään tavoin, mutta olisin kuitenkin halunut nähdä. Järkevin poisto jonka Coppola teki oli Viton nuoruuden poisto, ajalta jolloin hän ei ollut kummisetä, ja siirsi sen Kummisedän jatko-osaan. Tämä toimii näin hyvin. Myös seksikohtaukset ovat pienennetty tai poistettu kokonaan pois, samoin esileikit olivat kokonaan poistettu. Varmaakin häveliäisyyden takia. Toki niitä löytyy enemmän, kuten esim. hevoskohtaus, mutta niitä ei voi kertoa, koska se pilaisi mielenkiinnon pois sellaiselta joka ei ole nähnyt tai lukenut Kummisetää.

Marlon Brandon roolisuoritus Vito Corleonena on loistava. Hän on kuin suoraan kirjasta otettu. Kyllä huomaa, että Brando on lukenut hyvin läksynsä, varmaakin moneen kertaan Puzon Kummisedän. Puzohan kertoi kirjassaan Viton olevan tukeva ja puheen olevan vängertävää. Näin elokuvassakin on. Brando varastaa koko shown pelkästään olemuksellaan ja karismallaansa, olkoon kyse mistä tahansa kohtauksesta, vaikka sairaalapedillä makaamisesti.. Ja hänen roolisuoritus tullaan muistamaan vielä monen vuosikymmenen jälkeekin. Kuten tähän mennässä on muistettu.

Al Pacinon valikointi näyttelemään Vito Corleonen poikaa, Michael Corleonea on yksi parhimmista valikoineista, mitä Coppola on tehnyt. Ei tietenkään Pacino pärjää Marlon Brandonin suoritukselle, mutta hän tulee hyvänä kakkosena. Pacino pystyy olemaan rauhallinen ja tunteikas, mutta pystyy muuttamaan tunteensa aggressiivikseksi ja uhkaavaksi. Tälläiseen kaikki näyttelijät eivät pysty mukautumaan. Parhaiten Pacino näyttelee Kummisedän jatko-osassa, jossa on tunteet vahvasti mukana. Trilogian päätösosassa Pacino ei pärjää kahden ensinmäisen elokuvan tasolle, mutta kuitenkin vie shown kotiin. Pitää kuitenkin nostaa kättä äijälle ja antaa railakkaat taputukset.

Don Vito Corloeonen sanonta "I´ll make him an offer, he can´t refuse" jää mieleen kaikumaan, yhtenä elokuvahistorian parhaimpana sanontana. Kuten "nimeni on Bond, James Bond", "heeere´s Johnny!" (Jack Nicholson huutaa elokuvassa Hohto) ja "Elämä on kuin suklaarasia, et koskaan tiedä mitä tulet saamaan" (Tom Hanks sanoo elokuvassa Forrest Gump).

Kummisetä- trilogia on jokaisen "leffafriikin" unelma, kuten minunkin. Ja tälläisen eepoksen pitäisi löytyä jokaisen elokuvakeräilijän hyllystä, erityisesti dvd-formaatissa, koska siitä löytyy kaikenlaista tietoa: näyttelijöistä, ohjaajasta ja kaikenlaista muuta kiinostavaa.

Kummisetä voitti vuonna 1973 Oscaria: parhaasta elokuvasta, parhaasta miesnäyttelijästä, jonka Marlon Brando voitti kunniakkaasti. Mario Puzo ja Francis Ford Coppola voittivat parhaasta käsikirjoituksesta. Kuitenkaan Coppola ei voittanut parhaan ohjauksen pystiä. Kaikkiaan Kummisetä sai 11 Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kolme. Kummisedän toinen osa voitti jopa huikeat kuusi Oscaria: parhaasta elokuvasta (Coppola), parhaasta ohjauksesta (Coppola), paras miessivuosa (Robert De Niro), parhaasta musiikista, parhaasta käsikirjoituksesta (Puzo ja Coppola) ja parhaasta kuvauspaikasta. Kaikkiaan Kummisedän jatko-osa sai myös 11 Oscar-ehdokkuutta, kuten ensimmäinen osa. Kuitenkaan trilogian päätösosa ei voittanut yhtään Oscaria, sai se kuitenkin seitsemän ehdokkuutta. Harmillista on kuitenkin sanottava ettei Al Pacino voittanut yhtään Oscaria uskomattomasta roolisuorituksestaan, oli hän sentään kaksi kertaa ehdokkaana kahdesta ensinmäisestä elokuvasta. Francis Ford Coppola sai yhteensä neljä Oscaria, joista kolme tuli toisesta osasta. Kun katsoo koko Kummisetä-trilogian saavutuksia Oscar-kilpailussa, on vain todettava ja hämmästellä saavutuksia. Kaikkiaan trilogia voitti yhdeksän Oscar-palkintoa, ja sai hämmästyttävät 29 Oscar-ehdokkuutta (mukana voitot). Nämä Oscar-palkinnot ja -ehdokkuudet ovat elokuvahistorian parhaimmat voitot, mitä mikään trilogia on saanut. Tietääkseni. Tietenkin Kummisedät ovat saanet paljon muita voittoja ja palkintoja, kuten parhaan elokuvan Golden Globen.

Tiesitkö, että alunperin Mario Puzo ei saanut kustantajaa Kummisedälle? Hän kävi jopa yhdeksän kustantajaa läpi, eikä kukaan suostunut kustantamaan. Tai Michaelin rooliin ei haluttu Al Pacinoa, koska Pacino ei ollut siihen aikaan suosittu näyttelijä vaan tuntematon. Tuottajat halusivat siihen rooliin James Caanin (lopulta Caan päätyi Sonny Corloenen rooliin) tai Martin Sheenin.

Kaiken kaikkiaan Kummisetä on kaikkien aikojen paras elokuva ilman muuta.

nimimerkki: Filmer

Pisteet: rating 100,000

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Arvosteltu: 06.09.2003
Katsottu: DVD

Saman kategorian TOP-leffoja

Kunnian polut
Kunnian polut arvosana 4,03
Kunnian polut
Murskattuja kukkia
Murskattuja kukkia arvosana 4,15
Murskattuja kukkia
Yö
Yö arvosana 4,41
Sukellusvene U-96
Sukellusvene U-96 arvosana 4,35
Sukellusvene U-96

Elokuvan tiedot

Kummisetä
Kummisetä arvosana 4,33

Kummisetä (1972)

Alkuperäinen nimi: The Godfather

Genret:
Rikos,
Valmistusvuosi:
1972
Pituus:
168 min
K15
Tunnetaan myös nimillä:
Mario Puzo's The Godfather
Ohjaajat:
Francis Ford Coppola
Käsikirjoittajat:
Francis Ford Coppola, Mario Puzo
Pääosanäyttelijät:
Abe Vigoda, Al Pacino, Diane Keaton, James Caan, John Cazale, Marlon Brando, Richard S. Castellano, Robert Duvall, Sterling Hayden, Talia Shire
Maat:
USA
Kielet:
englanti, italia