Arvostelu

Sanat sopivat hahmojen suuhun kuin nyrkki silmään, ja dialogi on nasevaa ja vakuuttaa katsojan.

Stanley Kubrickin kahdestoista elokuva on kokonaisuudessaan epäilemättä yksi maailman arvostetuimmista elokuvista, eikä pelkästään sen takia, että elokuva on omiaan jakamaan ihmiset kahteen täysin eri mieltä olevaan leiriin. Toiset ovat vakaasti sitä mieltä, että elokuva on kaikessa hienoudessaan maailman parhaita elämyksiä, kun taas toiset sanovat elokuvaa inhottavaksi ja sadistiseksi raiskausten ja väkivallan ylistyslauluksi.

"There was me, that is Alex, and my three droogs, that is Pete, Georgie, and Dim, and we sat in the Korova Milkbar trying to make up our rassoodocks what to do with the evening. The Korova milkbar sold milk-plus, milk plus vellocet or synthemesc or drencrom, which is what we were drinking. This would sharpen you up and make you ready for a bit of the old ultra-violence."
Näin aloittaa tarinansa kerronnan roolihahmo, joka on kaikessa sadistisuudessaan ja maanisuudessaan jopa säälittävä, sympaattisen kaltainen henkilö, Alexander DeLarge (McDowell). Alex viettää kaikki iltansa pitäen "hauskaa" ystäviensä kanssa käyttämällä hauskanpitovälineinään raiskausta, äärimmäistä väkivaltaa ja Beethovenin yhdeksännen sinfonian valloittavaa voimaa. Lopulta kuitenkin Alexin "droogit" eivät enää jaksa ylemmyyskompleksia potevan Alexin pompottelua ja järjestävät asiat sopivasti niin, että poliisit saavat Alexin kiinni itse teosta, juuri kun hän on "melkein vahingossa" surmannut erään naisen. Vankilasta ja fanaattisen papin helmoista pois päästäkseen Alex antautuu "Ludovigo"-menetelmäksi kutsutun uuden hoitotekniikan koekaniiniksi. Hoidon loputtua Alexander on menettänyt kaiken oman tahtonsa ja kaiken voimansa, hänestä on tullut pelkkä koelelu, kellopeliappelsiini.

Enimmäkseen katsojan huomiota kiinnittää elokuvan äärimmäisen toimiva käsikirjoitus (kirjoittanut Stanley Kubrick Anthony Burgessin romaanin pohjalta). Sanat sopivat hahmojen suuhun kuin nyrkki silmään, ja dialogi on nasevaa ja vakuuttaa katsojan. Ohjaus toimii kuin siivillä, niin kuin Kubrickin ohjauksissa yleensä. Näyttelijät ovat mitä parhaimpia, Malcolm McDowell tuo kaikki palkinnot kotiin näyttelemällä yhtä elokuvan historian sadistisimmista mutta silti valloittavimmista ja sympaattisimmista hahmoista. Lisäksi huomiota kiinnittää leffan "monotoninen" mutta visuaalinen kauneus, mustavalkoiset väriasetelmat punaisella höystettynä. Elokuva on kokonaisuudessaan mitä täydellisintä cinémaa.

nimimerkki: Killinki

Pisteet: rating 100,000


Vieras Arvosteltu: 09.09.2007
Katsottu: VHS

Alex paranee...

Söpö 14.01.2003

rating 90,000

Saman kategorian TOP-leffoja

Alaston satama
Alaston satama arvosana 4,05
Alaston satama
Murskattuja kukkia
Murskattuja kukkia arvosana 4,11
Murskattuja kukkia
Epäillyt
Epäillyt arvosana 4,12
Epäillyt
Fight Club
Fight Club arvosana 4,21
Fight Club

Elokuvan tiedot

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini
Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini arvosana 4,16

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)

Alkuperäinen nimi: A Clockwork Orange

Genret:
Rikos,
Valmistusvuosi:
1971
Pituus:
137 min
Tunnetaan myös nimillä:
Clockwork Orange - Kellopeli appelsiini, Kellopeli appelsiini, Kellopeliappelsiini (tv)
Ohjaajat:
Stanley Kubrick
Käsikirjoittajat:
Anthony Burgess, Stanley Kubrick
Pääosanäyttelijät:
Malcolm McDowell, Michael Bates, Patrick Magee, Warren Clarke
Maat:
Iso-Britannia, USA
Kielet:
englanti