Outo ja erikoinen sekä ahdistava ja synkkämielinen. Toisin sanoen mahtava teos!

Tottavie omaperäinen. Pidin kovasti. Totta myös että tästä joko pitää tai tätä joko vihaa.

ihanan runollinen pläjäys Hieno leffa muutenkin,omaperäinen ainakin.Suosittelen!

Visuaalisesti ehkäpä jopa Kubrickin vahvin teos. Tämä on tosiaankin niitä elokuvia, joita joko rakastaa tai vihaa. Väkivaltaisuuden ja ahdistavan tunnelman vuoksi tätä leffaa ei voi heikkohermoisille suositella sillä se peittoaa synkkyydessään koko kirjon K-18 leiman ansainneita kauhuelokuvia. Mutta on tämä niin häiritsevä ja ainutlaatuinen visio, että on klassikon asemansa ansainnut. Taustalla soiva musiikki on uskomattoman tehokas.
4/5

Tavallaan hauskakin leffa, enimmäkseen tahatonta komiikkaa..

Hyvää musiikkia tässä ainakin kuullaan, vaikka jotkut elokuvan versiot Funeral of Queen Marysta ovatkin aika pimeitä.

4/5

Tätä vaivaa vähän sama vika, kuin myös Kubrickin Full Metal Jackettia. Ensimmäinen tunti on täyttä priimaa ja katseeni oli naulittu ruutuun, mutta toinen tunti menettää tehoaan juonen hidastumisen takia.

Ensimmäinen puolisko on vangitsevan kiehtovaa ja ennen kaikkea näyttävää menoa. Sen aikana vallitsee varsin surrealistinen ja paikoin jopa häiritsevä tunnelma. Leffan visuaalinen ilme on kerrassaan upea ja kameratyöskentely on vertaansa vaille. Kilpailee tosissaan Kubrickin parhaimman näköisen leffan tittelistä ja se jos joku kertoo paljon miehen track recordilla...!!

Toisella puoliskolla tarina hidastuu melkoisesti ja muuttuu varsin pohdiskelevaksi ja viipyileväksi. Ensimmäinen tunti oli niin kovaa tykitystä, että noin suuri rytmityksen muutos aiheutti hiukan sulattelua. Luulen, että toisella katselukerralla tähän osaa suhtautua paremmin, kun tietää mitä on tulossa. Leffan jälkipuolisko kun tarjoilee myös varsin kiinnostavia teemoja ja ajatuksia ja uskon, että pystyn pureutumaan niihin paremmin toisella katselukerralla, kun leffan alkupuolisko ei enää iske täysin samanlaisella vimmatulla voimalla.

Mietin 3,5 ja 4 tähden väliltä, mutta isketään nyt 4 tähteä. Katselusta on pari viikkoa ja leffa on vieläkin mielessäni ja sitä ei kovin usein tapahdu.

liian yliarvostettu

Hieno elokuva ja ehdottomasti klassikkoasemansa ansainnut muiden joukossa. Kaikki toimii niinkun pitääkin ja elokuva jää päähän kummittelemaan vielä katsomisen jälkeenkin.

Ei tämä nyt ihan Kubrickin muiden kärkipään leffojen joukkoon omilla listoillani mennyt. Toki McDowell tekee hyvän roolin ja loppupuolella tietynlainen painajaismaisuus nostaa hyvin päätään, mutta ehkä alusta asti tämä ei ole viiden tähden leffa minulle.

Elokuvan katsomisen jälkeen olo on kuin olisi käynyt modernin taiteen museossa (missä harvoin käyn) tai syönyt pussillisen kirpeitä Ässämix-karkkeja. Siis hyvää ja pahaa samaan aikaan.

Mestariteos elokuva ei ole millään "tervejärkisellä" mitta-asteikolla: dialogit ovat melko yksinkertaisia ja toistavia, äänimaailma omituista, eikä visuaalisuuskaan vedä ihan vertoja Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:lle. Pisteet elokuvalle tulevat kuitenkin silloisten rajojen murtamisesta ja rohkeasta tulevaisuuden visiosta. Elokuva on hyvin virkistävä poikkeus katsoa tänäkin päivänä.

Siisti filmi ja musiikki.McDowell oli tosi hyvä roolissaan! Tää on sellanen teos joka pistää kelailemaan...

Hieno elokuva kaiken hulluuden keskellä. Kubrickille tyypilliset piirteet näkyvät selvästi. Singin in the rain-kohtaus kyllä syöpyi mieleen.

Raakuuksia ja Beethovenia yhdistelevä, shokeeraavan yliampuva, oudolla tavalla hauska, mutta kumminkin uskottava yleisilme ja kubrickmaisen itsevarmasti suoraan eteen ja suoraan taakse kulkevat kamera-ajot olivat upeita. Melkein kaikki elokuvan kohtaukset olivat upeita. Ovelaan, fiksuun ja synkkään juoneen otettu ilkeän humoristinen lähestymistapa oli upea, mutta kerronta ei luista ihan niin hyvin kuin sen pitäisi luistaa tehdäkseen tästä täydellisen.
Suurinta osaa kohtauksia ei olla saatu sidottua toisiinsa mitenkään elokuvallisesti, vaan Malcolm McDowellin kertojanäänen täytyy selittää tapahtumien kulkua joka välissä. Kertojanääni selittää myös päähenkilön ajatuksia koko ajan. Ymmärrettävää tietysti, kun elokuvan tärkeimmät tapahtumat tapahtuvat nimenomaan Alexin pään sisällä, mutta kyllä se häiritsee. Kubrickin Kellopeliappelsiini on välistä vähän kuin sellainen kuvakirja, jossa on Burgessin romaani lyhennettynä, hienot kuvat ja hieno musiikki.
Kuitenkin

Clockwork Orangessa on kiinnostavia ajatuksia ja sanomaa sekä näyttävä visuaalinen ilme. Se ei tunnu vanhentuneen juurikaan vanhasta iästään huolimatta, ellei sitten joiltain ajatuksiltaan ja shokeeraavuudeltaan. Minusta tämä ei nimittäin ollut erityisen raaka tai järkyttävä, vaikka tässä harrastetaankin sinänsä epämiellyttävää väkivaltaa. Mutta toisaalta on hyvä, että väkivallan näyttämistä ei ole liioiteltu niin, että se ei tuntuisi yhtään miltään. Elokuva on vähän liian pitkä, mutta ei silti tunnu missään vaiheessa todella tylsältä. Mukana on myös huumoria, mitä en olisi jostain syystä odottanut, mutta joka tavallaan sopii leffaan ja ehkä keventää vähän sen muuten karua tyyliä.

Hyvä leffa. Tässä on sitä jotain.

Shokeeraa katsojansa yhä samalla tavoin kuin 70-luvulla. Kellopeliappelsiini kuuluu niihin mestariteoksiin, joita en luultavasti koskaan halua nähdä uudelleen.

Hieman tylsä paikoittain, mutta kokonaisuutena varsin hyvä leffa. McDowell teki huippuroolin.

Kubrickin nerokkaaksi ylistetty taide-elokuva ei ole läheskään maineensa veroinen. Kuvaus on - kubrickmaiseen tyyliin - loistavaa katseltavaa, kekseliäät ja omaperäiset kuvakulmat ja kameranliikutukset antavat paljon ihasteltavaa. Lavastus on tyypillistä taideleffoille, kuten puvustuskin. McDowellin roolisuoritus on kieltämättä hieno, mutta ylinäytteleminen paistaa läpi ja pahasti. Muuta henkilöt jäävät ohuiksi siivuiksi kaiken ulkopuolelle, mutta tämähän on kuitenkin taide-elokuva, joten Kubrick on keskittynyt päähenkilöönsä. Klassisenmusiikin täyttämä soundtrack on ehdottomasti kuvauksen ohella elokuvan hienoin puoli. Kellopeliappelsiini ei yltänyt odotusten tasolle, mutta olin jo varautunut pettymykseen, sillä Avaruusseikkailu ja Barry Lyndonkaan eivät loppujen lopuksi tarjonneet sitä, mitä kehujen ja ylistysten perusteella olisi odotettavissa. Kubrickin kiistelty ja monessa yhteydessä ohjaajansa parhaaksi nimettu Kellopeliappelsiini antaa varsin kaksijakoisen milipiteen elokuvasta. Toisaalta Kellopeliappelsiini on upealta näyttävä taideteos, mutta tarinankerrontapuolella Kubrick mielestäni munaa pahemman kerran. Elokuvan aikana kay monesti aika melko tylsäksi, vaikka kyseessä ei ole edes erityisen pitkä elokuva. Tunnelma on paikoin melko ahdistava ja Kubrick saattaa katsojan hämilleen todella onnistuneesti.