Kenties historian yhteiskunta kriittisin elokuva ja kaunistelematon kuvaus tulevaisuudesta, johon kenties ajaudumme vuosien kuluessa.

Kubrick totesi aikoinaan elokuvan ilmestyttyä, että ihmiset ovat tottuneet näkemään väkivaltaa. mutta väkivallan seuraamuksia ei ole koskaan esitetty. Kellopeliappelsiini näyttää ne, ja tulos on ahdistavuudessaan loistokas ja ajatuksia herättävä.

Aivan mieletön kokemus. Ihanan ahdistavaa! I'm singing in the rain, singing in the rain... Hohdon kanssa tasoissa Kubrickin parhaista teoksista puhuttaessa. Yhteiskuntasatiiria parhaimmillaan. Suosittelen kaikkille kapinallisille.

Hullus on suorastaan yliampuvaa.

Hullus on suorastaan yliampuvaa.

Kaikin puolin loistava elokuva.

Ei järjen hiventä koko elokuvassa.

Kubrickin parhaimmistoa Hohdon, Full Metal Jacketin, 2001:n ja Eyes Wide Shutin lisäksi. Harasoo, arvon maltsikit ja devotskat.

Yhtäkään kertaa tätä katsoessa ei tullut tylsää. Se oli kiinnostava alusta loppuun.

Jätti sanattomaksi. Elokuvassa on kaikki; upea musiikki, lavasteet, mahtavat näyttelijät, hyvää kieltä ja erittäin ahdistava tunnelma. Joitakin eroavaisuuksia juonessa esiintyy (10 kertaa sairaamman) kirjan kanssa. Ei voi muuta kuin ihailla. Kiitos Kubrick.

5/5

Stanley Kubrikin mestariteos väkivallalla ja sadismilla höystetty elokuva McDowell tekee loistavaa roolityötä suosittelen!

Ajatuksia herättävä, järisyttävä ja ehdottomasti yksi maailman parhaista elokuvista. Alkukohtaus Korovan maitobaarissa on yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia. Sitä katsellessa on helppo ymmärtää miksi Stanley Kubrick on kaikkien aikojen paras elokuvaohjaaja.

Todella karsea ja sairas mestariteos. Paras Kubrickin, minkä olen nähnyt. Malcolm McDowellin pääosanäyttely on upeaa. Juoni, kuvaus ja kertojaääni toimivat elokuvassa. Teki suuren vaikutuksen, vaikka yleensä en pidä väkivaltaisista elokuvista. Oudointa oli myös se, että jossain vaiheessa alkoi jopa tuntemaan jonkinlaista sympatiaa pääosassa olevaa Alexia kohtaan.

Parhautta. Yksi 70-luvun merkittävimmistä elokuvista ja kokonaisuutena yksi kaikkien aikojen parhaista.

Viisi tähteä on ainut vaihtoehto. Jos kehtaa kutsua itseään edes jonkin asteiseksi elokuvafaniksi, niin tämä mestariteos on nähtävä. Todellakin mykistävä taideteos.

Yksi niistä erittäin harvoista leffoista, joita kutsun täydellisiksi

Pitkästä aikaa tuli katsottua uudelleen, ja taisin huomata tästä jälleen jotain uutta. Kellopeliappelsiinin maailma nimittäin muistuttaa paljon Pinocchion Nautintojen saaria, joissa nuoriso tärvelee estotta taidetta, ryöstelee, tappelee ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa. Kellopeliappelsiinin maailmassa rikolliset aivopestään vääristä mielipiteistä ja väkivallasta kunnon kansalaisiksi, kun taas Pinocchiossa tuhmat pojat muutetaan aaseiksi ja viedään suolakaivoksille.

Kulttiklassikko 5/5

Parhaat näyttelijät, lavastukset, musiikki, kohtaukset, sanat! Paras leffa!!

Loistava.

Järkyttävä, koskettava, ja MAHTAVA! Näillä sanoilla kuvailisin Kellopeliappelsiinia, joka on ehdottomasti Kubrickin paras elokuva (kyllä tämä päihittää Hohdon mennen tullen)! Kannattaa katsoa, jos ei ole sattunut näkemään.

Yksi Kubrickin vahvimmista taidonnäytteistä. Jokaisella uudelleenkatselukerralla leffasta saa aina jotain uutta irti. Kiinostus säilyy kyllä todella kovana alkumetreiltä aina viimeiseen kohtaukseen saakka.

Todellinen klassikko, joka jakaa varmasti ihmisten mielipiteitä. Elokuvan parasta antia on ehdottomasti Alex (McDowell). Elokuva on väkivaltaisuudesta ja sadistisesta otteesta huolimatta (tai niiden takia xD) aivan mahtavaa katsottavaa.
Ohjaus oli loistavaa ja elokuva oli yksinkertaisesti vain todella hyvä.

Suosittelen!

Veti kyllä sanattomaksi. Ihan mahtava leffa!

Puvustus, lavastus, näyttelijät, tarina, kerronta, musiikki, kaikki on Kubriksmaiseen tapaan täydellistä. Jokainen lavaste on kuin taideteos. Todellinen elokuva alkaa vasta vankilassa. Kubrick leikittelee katsojan sympatialla, tönien sitä puolelta toiselle ja pakottaa meidät ajattelemaan väkivaltaa, jota näemme joka päivä telkkarissa.

Oli ilmeisesti liian raju siihen aikaan, mutta jos istuisin oscar -akatemiassa antaisin tälle elokuvalle parhaan ohjaajan, käsikirjoituksen ja Malcolmille parhaan miesnäyttelijän oscar -palkinnot!
Kubrick oli nero yksinkertaisesti.

Täytyy myöntää, että tämä on mielestäni se Kubrickin paras teos, joka ansaitsee täydet viisi pistettä(niinkuin useimmat hänen tuotannostaan).
Kuten useimmissa hänen elokuvissaan, on tässäkin mukana visuaalisesti kauniita kuvia ja samalla järkyttäviä hetkiä. Elokuva on erittäin ajatuksia herättävä teos, joka on päivä päivältä enemmän ajankohtaisempi meidän maailmassamme. Ja elokuva ei olisi ollut lähellekkään samaa tasoa ilman Malcom McDowellia(niinkuin Kubrick sanoi: "en olisi varmaan tehnyt tätä elokuvaa, jos en olisi saanut McDowellia näyttelemään pääosaa"). Kannattaa katsoa. Lupaan, että et tule katumaan.

Upea leffa. Katsoja kokee lähes jokaisen tunteen elokuvan aikana ilosta suruun ja vastenmielisyyteen. Tunteet Alexia kohtaan ovat jatkuvasti ristiriitaiset. Lisäksi täytyy mainita upea kamerankäyttö, joka onkin Kubrickile tunnusomaista. Näyttelijät tekevät myös loistavaa työtä.

Varmaan sadistisin elokuva jonka olen koskaan nähnyt. McDowelin rooli on mukavaa katseltavaa, ohjaus loistokasta, mitä muuta Kubricilta voisi odottaa. Elokuva sisältää monia unohtumattomia kohtauksia. Loistava klassikko, kuuluu Kubricin parhaimmistoon.

Katsoin elokuvan, enkä enää tiedä onko Alex tätänykyä hyvä vai paha?
No, on tämä kyllä erittäin omalaatuinen kulttifilmi.

Edellisestä katselukerrasta oli ehtinyt kulua jo lähes 10 vuotta, mutta vielä jotain kohtauksia oli muistissa kun tätä uudestaan lähdin katsomaan.

Malcolm McDowell tekee loistavan suorituksen Alexin roolissa. Myös leffan tarina on mielenkiintoinen ja toteutuskin on onnistunut nappiin. Vaikka leffassa on väkivaltaa, niin se ei ole mitenkään erityisen korostettua eikä sillä onneksi myöskään mässäillä. Huumoriakin on mukana ihan kiitettävästi vaikka sitä ei ihan heti tämmöisestä elokuvasta osaa odottaa. Ei tämä varmasti enää ole niin shookeeraavaa katsottavaa kuin silloin ilmestymisensä aikoihin vuonna 1971. Ja leffahan sai aikoinaan niin paljon kielteistä huomiota, että Kubrick päätti lopulta kieltää leffan esittämisen Briteissä 27 vuoden ajaksi.

Valioluokan satiiria herra Kubrickilta. Shokeeraava, traaginen ja jopa eriskummallinen elokuva on varmasti vahva elokuvakokemus kaikille elokuvien ystäville. Satiiri on tässä elokuvassa helppo omaksua ja ymmärtää ja halveksuttavan Alex DeLargen hahmoon oppii elokuvan loppuvaiheilla jopa tykästymään. Ansaitsee ehdottomasti täydet pisteet.

Sainpas vihdoinkin katsottua Kellopeliappelsiinin. Ja kyllä kannatti, törkeän hyvä ja vaikuttava leffa! Stanley Kubrickilla on havaittavissa omanlainen vahva ja selkeä tyylinsä. Se seikka pisti ensiksi silmään, vaikken olekaan kovinkaan montaa Kubrick-leffaa nähnyt. Loistava ohjaus tekeekin tästä leffasta huikean.

Voimakas yhteiskuntakritiikki on ehdottomasti elokuvan kantava voima vaikka se saattaakin jäädä osalta katsojista noteeraamatta kaiken silmiinpistävän väkivallan yms. pervoilun takia. Kellopeliappelsiini on vaikuttavasti aikaansa edellä juuri näittenkin seikkojen takia vaikka leffan väkivalta ei nykykatsojaa välttämättä niin paljoa järkytä. Ja oma mielipiteeni on se, että leffan tunnekylmä sadismi kuuluu ehdottomasti ja vankasti koko tarinan pointtiin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väkivaltaa ja raakuuksia ihannoitaisiin, asiahan on tismalleen päinvastoin. Ja mitä tulee nakukohtauksiin ja yms: sen sijaan, että Kellopeliappelsiinin olisi tarkoitus olla vain "mahdollisimman tekotaiteellinen ja moraaliton" niin itse tulkitsin ne pohdiskeluksi siitä, mitä ihmiset loppupeleissä ihannoivat, himoitsevat, pitävät tabuina ja millaisena yhteiskunta ja kulttuuri antaa meidän pitää niitä.

Mediastakin tehdään hyvää ja realistista satiiria; miten se antaa vaikuttaa yksilöön ja yhteisöön, miten se muovaa näitä kenties näitten tajuamatta, mitä se haluaa saavuttaa, kenen taholta, miksi jne. Yhteiskunnan vaikutus yksilön elämään ja sen loihtimat mielikuvat "ihannemaailmasta" ja sen lopullinen raadollinen todellisuus, jolta useat sulkevat silmänsä, on kuvattu mielettömällä tavalla.

Upea elokuva, jokseenkaan ei herkimmille suositeltavissa, katsokaa se ellette ole jo nähneet! Mahtavinta Kellopeliappelsiinissa on se, että jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan.

yksi parhaista Kubrickin elokuvista!

Mahtava elokuva mutta ei silti yhtä hyvä kuin ``Hohto``. Olisi ollut viiden tähden leffa jos ei olisi ollut niin huonoa loppua.
4,5/5

Todella hyvä elokuva. Hieno osoitus siitä, kuinka hyvää taide-elokuvaa voi tehdä. Upea Stanley Kubrickin ohjaus, tunnelmallinen musiikki, synkeä tunnelma, juoni sekä näyttelijät yhdistyvät lähes täydellisesti tähän kaksituntiseen symbioosiin (vaikkakin nyt jälkeenpäin kirjan luettuani olisin halunnut kirjaversion fantastisen lopun olevan myös elokuvassa). Suosittelen kaikille elokuvaharrastajille.

There was me, that is Alex, and my three droogs, that is Pete, Georgie, and Dim, and we sat in the Korova Milkbar trying to make up our rassoodocks what to do with the evening. The Korova milkbar sold milk-plus, milk plus vellocet or synthemesc or drencrom, which is what we were drinking. This would sharpen you up and make you ready for a bit of the old ultra-violence.

Tuli tuokin katsottua 3 kertaa putkeen mahtavan musiikkimaailman ja Malcolmin veikeän roolisuorituksen
takia

Outo, erilainen, loistava. Mieleenpainuvinta oli hetki kun tunsi empatiaa sitä samaa henkilohahmoa kohtaan, jotka hetki sitten oli suorastaan vihannut, tuntien samalla syyllisyyttä siitä että pystyy sympatisoimaa väkivaltaista raiskaajaa. Hienoa.

Aivan uskomattoman hieno elokuva. Kubrickin paras!

Vaikuttava ja kaikinpuolin loistava leffa. McDowell vetää huippuroolin, ja elokuvassa on yksi parhaista soundtrackeista ikinä.

Kyseessä on nerokas mestariteos, joka kammottaa, naurattaa, pistää ajattelemaan, ja ennen kaikkea viihdyttää.

Malcolm McDowell ansaitsee suuren kiitoksen loistavasta suorituksestaan ikävänä ihmisenä Alexina. Jos tuolla ei voiteta Oscaria niin millä sitten? Ei Alex tosin ole niin kauhea kuin mitä sanotaan: mielestäni hän on melko sympaattinen.

Elokuvan dialogi on mestarillista. "Eunuch jelly, thou" -tyyppiset lauseet pistivät nauramaan ääneen.

Soundtrack on yksi kaikkien aikojen parhaista. Klassista soi melkein koko elokuvan ajan, ja miten täydellisesti se sopiikaan!

Elokuva on kaikin puolin omaperäinen klassikko, jota ei saa lokeroida mihinkään tiettyyn genreen. Täytyy vielä mainita yksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä julisteista/DVD:n kansikuvista. Taidanpa mennä tästä juomaan vähän molokoa.

Elokuvassa ei ole mitään moitittavaa.en voi muuta sanoa paitsi että malcom mcdovell on loistava ja stanley kubrick yhtiä kaikkien aikojen parhaimmista ohjaajista
5-5

Jos etsii mukavaa ja viihdyttävää leffaa kannattaa jatkaa etsimistä.

Vaikea, inhottava, väkivaltainen ja ihan sairas! Kuitenkin on sellainen kokemus että huh huh. Antaa niin paljon miettimisen aihetta, että vastaavaan harva leffa pystyy.

Lisäksi Kubrick oli visuaalinen nero ja Kellopeli on yksi hänen mestariteoksistaan.

Mestariteos⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Elokuva on täydellinen mestariteos. Tämä elokuva on niitä harvoja elokuvia, jotka ovat samalla hauskoja, että samalla inhottavia. Elokuvan voi katsoa viihteenä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta siinä on myös sanoma, jota jää miettimään elokuvan loppumisen jälkeen. Ehkä paras elokuva kautta aikojen?

Mestariteos,yksi parhaimpia elokuvia mitä ollaan ikinä tehty!

Tämä on taidetta! Katsoin eilen illalla. Musiikit olivat hyvät, näyttely hyvää, ja hieman hauskuuttakin elokuvassa. Tekisi mieli katsoa heti uudelleen!
Sopivasta väkivaltaa ja pervoilua ;]

Jotain kahdeksas katselukerta, muttei ole menettänyt hohtoaan. Elokuvan yhteiskunta on erittäin poikkeava normaalista, mutta teema on ajaton, sillä yhteiskunnan korruptoituminen ja vallanahneus näkyy selvästi ja on voimassa maailman tappiin asti. Hienointa elokuvassa kuitenkin on McDowellin väkevä roolisuoritus Alexina ja Kubrickin visionäärinen ohjaustyö. Useassa leffassa kohtauksiin klassisen musiikin työntö tuntuu juurikin työnnöltä, tekotaiteelliselta lopputulokselta, mutta Kellopeliappelsiinin kuvallinen anti on täydellisesti yksi yhteen äänimaailman kanssa. Kaunista ja piinaavaa katseltavaa, eli Kubrickia parhaimmillaan.

Luultavasti paras elokuva, mitä olen nähnyt. Hauska ja kuitenkin melankolisuudessaan lähes raastava.

Todella hieno mestariteos Kubrickilta, jossa Malcolm McDowell teki loistavan suorituksen.

Parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt, ja siinähän onkin myös huippu ohjaaja kyseessä.

Mestariteos! Malcolm McDowell on aivan loistava Alexin roolissa. En osaisi kuvitella ketään muuta siihen rooliin. Elokuvan kieli ja puhetapa on helkkarin siistiä. Yhteiskunta kritiikki ja sanoma pistää ajattelemaan.
Viddy well, little brother. Viddy well.

Niin ja hyvät drugat jos leffa ei aukene niin suosittelen lukemaan kirjan. Sen kautta ymmärtää paremmin mikä se kellopeliappelsiini oikein on

Mieletön kokemus, sanan mukaisesti. Hulluuden ylistyslaulu.

Omasta mielestäni kaikkien aikojen paras elokuva. Niistä mitä olen tähän asti nähnyt. Jos Kubrick viimeistään Tohtori Outolemmessä eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia todisti olevansa jotakin muuta kuin tavallinen riviohjaaja, niin 2001 räjäytti potin täydellisesti, usealla ydinohjuksella. Kellopeliappelsiini taas on. . .jotain niin fantastista, että tätä on vaikea arvostella.

Ensinnäkin elokuva on todella sairas. Vaikkei verta paljoa roiskukaan, on väkivalta kuvattu niin ahdistavasti - mikä on hyvä asia - että pahaa tekee. Ihmiskuntakritiikki osuu täydellisesti nappiinsa.

Aikanaan järisyttänyt elokuvakuuluisuus kuuluu jokaisen vähänkin elokuvista tietävän ehdottomalle katsomislistalle. Elokuva väkivaltaisesta nuorisohuligaanista itseään pahemmassa yhteiskunnassa kuuluu kaikkien aikojen tärkeimpiin kirjafilmatisointeihin ja sitä kautta elokuviin. Kubrick ei shokeeraa itsetarkoituksellisesti Malcolm McDowellin unohtumattomasti näyttelemän Alexin teoilla vaan nostaa elokuvan tasoa huikealle mittapuulle tekemällä niistä päähenkilön itsensä ihannoimia tapahtumia, mikä tavallaan tekee tämän teoista entistä vähemmän oikeutettuja. Silti Alex kohtaa katsojan sympatiat kokemansa kidutuksen, syrjinnän ja alkukantaisen vihan ansiosta. Ja kun kaikki toimii erinomaisesti musiikkia, dialogia, näyttelyä, käsikirjoitusta, kuvausta ja kokonaisuudessaan ohjausta, kyse on eräästä hypnoottisimmista, kylmäävimmistä ja parhaimmista elokuvista koskaan. Alkuperäisteoskin ansaitsee varauksettoman arvostuksen.