Brownin scifitrillerin hömppämäisista juonikuvioista huolimatta aiheen ajankohtaisuus ja essentiaalisuus tekevät sovituksesta katsomisen arvoisen. Käypä ainakin Välimeren matkailumainoksesta.

Aiheena erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen, elokuvana varsin keskinkertainen teos, jonka kanssa samaan koriin änkee kymmenittäin vastaavan tasoisia seuraavana päivänä unohdettuja tarinoita.

Juuri tätä Brownin kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan perusteella kaava muistuttaa paljolti aiempia. Professori Langdon (Hanks) on jälleen kerran täysin korvaamaton osa jotakin suurempaa valtaisan historiallisen symbolitietämyksensä avustuksella. Jälleen kerran myös joku hänelle läheinen henkilö tarinassa onkin jotain muuta miltä aluksi vaikuttaa. Jälleen kerran Langdon on se henkilö, joka pystyy tilanteen vielä pelastamaan, kun samaan aikaan erikoisjoukot ja mitkä lie huippuunsa hiotut yksiköt ovat askeleen perässä ja aina tilanteesta piirun verran myöhässä.

Tällä kertaa koko ihmisväestön tulevaisuus on vaakalaudalla, kun jo kuollut tiedemies (Foster) on suunnitellut Inferno-viruksen vapauttamista maailmaan. Elokuva kamppailee siis hyvin ajankohtaisten aiheiden äärellä, kun erilaisia ratkaisuja ylikansoitukseen ja luonnon massiiviseen tuhoamiseen etsitään. Parasta antia onkin nimenomaan idea koko homman takana, ei niinkään näyttelijöiden liiankin rutiinisuoritukset ja tarinan paikoin kömpelöhkö eteneminen.

Kohtalaisen viihdyttävä kokonaisuus, jonka jaksaa kertaalleen katsoa, mutta sen jälkeen siirtää takavasemmalla ja antaa pikkuhiljaa unohtua monen tasoltaan vastaavan elokuvan kastiin. .

Päivitys 26.9.2020

Kyllähän tästä vähän sellainen väkisin väännetyn oloinen tekele tulee mieleen. Myös kirjan lukeneena jäi sellainen tunne, että nyt ei ihan ylletty aikaisempien kirjojen/elokuvien tasolle vaikka ideahan tässä oli ihan mielenkiintoinen. Paljon kertoo se, etten muistanut kirjasta juuri mitään eikä itse elokuvassakaan ollut mitään mieleenpainuvaa. Mieleen jäi oikeastaan vain ne Itseäni jopa vähän ärsyttäneet Langdonin sekavasti kuvatut "fläsärit". Näyttely,lavastus, tehosteet ynnä muut olivat taas ihan kelvollisella tasolla. Parasta tässä oli varmaan se, että Inferno oli saatu puristettua kahteen tuntiin.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen mutta tasapaksu tekele joka on myös sarjan heikoin osa..