Lähtökohdat ovat kiintoisat ja lupaavat hyvää, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun sankarin rinnalle kipittää elokuvan naistähti 12 senttisissä koroissaan, hukkuvat ajatukset toiminnan alle. Teoksesta paistaa tietynlainen naiivius iänikuisine Robin Hood -asetelmineen eikä sen tulevaisuusvision syvempiä merkityksiä sen kummemmin jakseta selitellä. Itse ainakin olisin halunnut kuulla enemmän siitä miksi koko järjestelmään päädyttiin ja miten eri osapuolet asian näkevät. Mikäli ilmoille olisi heitetty ajatuksia esimerkiksi ylikansoituksesta ja muista tulevaisuuden ongelmista, olisi raina voinut luoda kiintoisaa pohdintaa oikeasta ja väärästä. Nyt koko homma kuitataan tyylillä "Joo, me vaan lakattiin vanhenemasta ja rikkaat on perseestä."

Ei toiminnallinen näkökulma automaattisesti elokuvasta huonoa tee enkä sitä pahalla katsoisikaan, mikäli kohtauksissa osattaisiin pitää jännitys yllä. Valitettavasti ohjaajan ansiot ovat muualla. Takaa-ajot kävivät pian itseään toistaviksi eivätkä kohottaneet adrenaliinia. Sen sijaan leukalihakset saivat töitä, kun puolivälin jälkeen alkoi kummasti haukotuttaa. Jännittävintä oli lähinnä se kun pohdin, että milloinkas tuo naisparka katkaisee nilkkansa noissa popoissa juoksennellessaan. Elokuva tuli sitä naurettavammaksi mitä pidemmälle se eteni ja tarinan potentiaali hukattiin siellä jossain. Sen sijaan keskitytään perinteiseen Hollywood reseptiin, jota aivan liian moni muukin elokuva noudattaa eikä raina siten pääse yllättämään missään vaiheessa.

Hyviäkin puolia sentään. Lähtöajatus on kiintoisa, alkupuoli toimiva ja näyttelytyössä ei moitittavaa. Justin Timberlake osasi yllättää positiivisesti ja lisäksi rainassa pyörähtää sellaisia kasvoja kuin muuntautumiskykyinen Cillian Murphy sekä Mad Menistä tuttu Vincent Kartheiser. Murphyn hahmo keräsi kenties sen suurimman kiinnostukseni, sillä vaikka hän antagonisti olikin, niin ei silti suoranaisesti pahis. Harmaan sävyt ovatkin erittäin tervetulleita, mutta valitettavasti hahmon koko potentiaalia ei käytetä. Naishahmoista en juuri sanottavaa keksi, sillä heidän tehtävänä oli lähinnä näyttää kauniilta.

In Time on perusviihdyttävä scifitrilleri, jonka idea on hyvä, mutta toteutus keskinkertainen. Aikafilosofointi jää näillä eväillä varsin latteaksi, sillä asetelma ei juurikaan eroa siitä, että Timppa olisi pöllinyt rikkaiden luottokortteja ja estänyt siten köyhiä kuolemasta nälkään. Kaipaan enemmän ajatusta, vähemmän takaa-ajoja.

Nyt ei olla vain koitettu ahmaista liian isoa palaa; tämä kakku ei tahdo mahtua edes lautaselle.

Koko leffan idea ja sen peilaaminen nyky-yhteiskuntaan on aihepiirinä varsin hyvä ja kiehtova, mutta ajan käyttö valuuttana luo tässä tapauksessa vain kivan kehyksen, jonka varjolla voidaan heittää näppäriä vitsejä ja one-linereita. Leffa haluaa suurimmilta osin olla selittelemättä sen enempää byrokraattisia juonikoukeroita, vaan jättää katsojan ennemmin itse pohtimaan massimiesten (vai pitäisikö sanoa -aikamiesten (heh, ja vielä kerran heh)) monimittaisia salaliittoteorioita. Sillä välin kun nämä tulevaisuuden Bonnie ja Clyde koittavat pukea Robin Hoodin saappaita jalkaan, voikin katsoja piirrellä ajatuskarttaa siitä kuinka hitossa näin oikein pääsikään käymään.

Niin, ja onhan tämän hyväntekeväisyysparivaljakon nopea yhteistyöhalukkuuskin hieman hämärän peitossa, mutta sitähän nyt voi selitellä niin kuun kierroilla, kuin vaikkapa katkeroitumisella lapsuuteen.

Kaiken kaikkiaan In Time:ssa kaikki tapahtuu liian nopeasti, vaikka aikaa pitäisi olla (heh, heh). Elokuva koittaa antaa jokaiselle jotain, jättämällä paljon antamatta kokonaan. Aiheen ympärille saisi rakennettua vaikkapa tieteistrillerin, pikkuhauskan jännärin sijasta. Ehkä vain odotin elokuvalta jotain Inceptionin vertaista; tässä tapauksessa siis liikoja.

Usko-vitun-matonta, kuten Timpperlaakki sen itsekin ilmaisi.

Idea on hyvä, mutta jotenki kaikki lössähtää kasaan ennen kuin koko elokuva ehtii kunnolla alkaa. Intensiivisiä kohtauksia ei osattu rakentaa kunnolla. Timberlakellä on kyllä lahjoja myös näyttelemisen puolella. Ihan hyvää tavaraa ajantappoon..

Aihe on todella kiehtova kuten myös leffan alku mutta hyvin nopeasti kaikki lässähtää kummalliseen sekunttipeliin ja todella tyhmäksi lopun tekee pankkiryöstöjen helppous.

No jaah, ideana todella hyvä, toteutuspuoli tökki vähän. Pääosannäyttelijöitä vihaa ja päähahmotkin ovat vihattavan kliseisiä. Mutta kuten jo totesin, idea on hyvä ja tarina mielenkiintoinen (huomioon ottamatta muutamia typeriä juonikäänteitä), joten kyllä tämän jaksaa kerran katsoa.

Kaksi ja puoli tähteä.