Kyllä tää on Mooren paras

Ei ole mitenkään erittäin salaista, että rakastan Erittäin salaista (e-he). Kyllä se teki jo ensikatsomalla vaikutuksen, kun kosto ja henkilökohtaiset närät maustoivat monenkin hahmon tekoja ja väkeä murhattiin kylmäverisesti niin uima-altaisiin kuin kiiltäville hiekkarannoille. Ja tehtaan savupiippuun (!).
No, tylyys on tasoittunut vuosien varrella, ja melko määrät löytyy erinäisiä kömmähtelyjä joka puolelta leffaa vain että saataisiin vähän näyttävämpää jälkeä, mutta eipä se ole nautittavuutta vähentänyt. Välimeren maastosta on saatu kauneutta irti, Bill Contin aivan hillitömän groovyt biisit säestävät tykeimpiä takaa-ajoja ja helikopterilentoja ja Jamesilla on vierellään sellaiset apurit, että he saavat pelastaa Bondia kohta enemmän kuin Bond heitä.
Sheena Eastonin tunnari vain paranee ajan kanssa.

Suurena Bond-fanina täytyy myöntää tämän olevan Mooren paras. Loistavia toimintakohtauksia, kuten auto-takaa-ajo ja laskettelukohtaus. Minusta kyllä siitä, että Blofeld tapettiin! Ei noin klassista, PARASTA pahista noin vain saa tiputtaa savupiippuun. :O -.-

4½/5

Lyhyesti sanottuna kaikkien aikojen paras Bond-elokuva. 60-luvun alkupuolen Bondien jälkeen Erittäin salainen käynnistää ehdottomasti kovimman vaiheen sarjassa. Agentin on aika siirtyä kasarille ja sen Moore tekee äärettömän komeasti. Soundtrack on yksi makeimmista, takaa-ajot upeita ja pilke Bondin silmäkulmassa kimmeltää. Pikkupojasta asti Erittäin salainen on ollut Erittäin lähellä sydäntä, vaikka katselukertoja on jo kevyesti toista kymmentä.

"Well get cracking, 007!"

Sekä Roger Mooren että myös koko Bond-sarjan parhaimmistoa. Kylmään sotaan liittyvä juoni on kiinnostava, mutta kokonaisuuden parasta antia ovat kuitenkin upeasti toteutetut toimintakohtaukset, joita Bill Contin uskomattoman svengaava score parantaa entisestään. Mykkyys, kivikasvoisuus, blondius, erikoiset silmälasit ja tietenkin pahat teot onnistuvat tekemään Bondin vastustajista todella uhkaavia ja Sheena Eastonin tunnusmusiikki on suorastaan loistava. Kyseessä on siis henkilökohtaisia suosikkibondejani, jonka ainoa hieman heikko lenkki on Lynn-Holly Johnsonin (varmaankin tarkoituksellisen) ärsyttävä taitoluistelijateini. Ei hän minusta kovin ärsyttävä ole, mutta varsin tarpeeton juonen kannalta kyllä on.