Arvostelu

Mukana kyyneliä, ehkä hymyäkin

Nainen(Edna Purviance) lähetetään pois köyhäintalosta. Hän kantaa mukanaan pientä vauvaa, mutta ei kumminkaan voi pitää huolta tästä. Hän jättää lapsen autoon ja erinäisten sattumien kautta se päätyy hyväntahtoisen, hieman hölmönkin pikkumiehen(Charlie Chaplin) syliin. Pikkumiehellä ei ole paljon mitä antaa, mutta yrittää kumminkin kasvattaa pojan parhaansa mukaan.

Lisäksi käsikirjoitus rönsyää monta muuta sivujuonta reilun tunnin sisään, niin vähemmän kuin enemmänkin tärkeitä juonen kannalta.

Chaplinen elokuvista puhuttaessa kukaan ei voi olla yleistämättä. "Chaplin teki vain komedioita ja vakavinkin elokuva eli Diktaattori on eräs hauskimmista mitä olen nähnyt." Chaplinin Poika ei ole tavanomainen Kulkuri-elokuva. Se tuo pikkumiehestä aivan uuden ulottuvuuden esiin eli isän. Pojan ja Kulkurin isä-poikasuhde on sydäntä lämmittävä ja ehkäpä kaunein mitä on valkokankaalla nähty.

Chaplinin omalla lapsuudella ja elokuvalla on häkellyttävän monta yhteneväsyyttä. Viiksiniekka syntyi Etelä-Lontoon slummeissa ja hänkin joutui omalla tavallaan orvoksi. Äiti oli mielenterveysongelmista kärsivä teatterilainen ja isä oli juoppo. Näin surullista kohtaloa ei kumminkaan Chaplin halunnut tuoda elokuvaan, joten puolet koko tarinasta on fiktiivistä Chaplinin sisäisen lapsen fantasiaa. Kohtaus, jossa poliisi saapuu viemään Poikaa orpokotiin on suoraan Chaplinin elämästä. Kun on nähnyt Jackie Cooganin itkusta vääntyneet kasvot ei edes Kulkurin maailma säily tähänastisen viattomana ja onnellisena paikkana.

Chaplinin Poika ei ole edes kovin hauska, lämminhenkinen ja nautittava se on mutta ei hauska. Chaplinin musiikilla, ohjauksella, sekä omalaatuisella ja kekseliäällä käsikirjoituksella se on kumminkin yksi niistä loputtomista sulista elokuvataiteen ensimmäisen neron hatussa. Hän osaa herättää pelkkien eleiden voimalla ihmisissä vahvoja tunteita ja tämän elokuvan tunnekäyrä sahaa ylös ja alas kuin vuoristorata. Voiko muuta enää odottaa suurelta taitelijalta? Tätä voisi jopa pitää ehkäpä ensimmäisenä yhteiskunnallisena kannanottona. Kulkurin kautta näki maailma miten onni ei hymyile kaikille.

"Mukana kyyneliä, ehkä hymyäkin" kirjoitti Chaplinin aikoinaan. Voiko tätä paremmin kuvata?

Pisteet: rating 90,000