Erittäin hyvä elokuva, mutta elokuvan huumorintajuttomuuden takia oli hieman puuduttava katsoa. Ymmärrän, että tämä oli dystopia mutta jotain huvittavaa voisi keksiä. Ainakin hologrammi tyttöystävä oli vähän keventävä mutta saisi enemmänkin irti noista elokuvan teemoista ettei elokuvan katsojan tarvitsisi liiaksi kyrpä otsassa katsoa kolmea tuntia enempää läpeensä kyynistä tulevaisuuskuvaa. Edes yksi auringonsäde olisi ollut jotain mutta ei...Kaupunkisuunnittelu oli jossain välissä unohtunut ja kaikki oli rakennettu umpeen ilman yhtään puistonpätkää ja joka paikassa oli likaista ja katulamppujen sijasta joka paikassa hologrammimainoksia. Kierrätys ei ollut tuttua dystooppiselle amerikalle ja kaikki roskat vietiin vaan samaan paikkaan. Onneksi yksi puu ja kukka sattui löytymään mutta sekin kukka otettiin todisteeksi muovipussiin. En spoilaa enempää....

Onnistuu lähes joka osa-alueella paremmin, kuin alkuperäinen Blade Runner joka on valtavasta potentiaalistaan huolimatta todella tylsä leffa. Uusi Blade Runner ottaa kuitenkin tästä herkullisesta maailmasta kaiken irti ja päivittää sen myös nykyhetkeen onnistuneesti. Villeneuvella on visiota tämän tarinan kertomiseen, ja tällainen auteur-meininki on todella tervetullutta 2010-luvun jättibudjetin elokuvaksi. Harmi vaan, että tämä leffa taitaa olla taloudellisesti floppi, joten tällaisia vapauksia ei välttämättä ohjaajille niin herkästi lähivuosina enää anneta.

Ykkösen tavoin tämäkin on hidastempoinen leffa, mutta mun mielestä tässä on fokus paremmin kohdallaan eikä ole yhtään turhilta vaikuttavia kohtauksia. Muutamissa kohtauksissa olisi ehkä vähän läskiä saanut leikata pois, mutta ei niitäkään liikaa ollut. Myös loppupuolella jotkut flashbackkimäiset montaasit ehkä vääntää pikkasen liikaa katsojalle tarinaa, mutta toki ymmärrän sen koska lähes kolmen tunnin kesto voi olla monen keskittymiselle haastavaa ja katsomossa on myös paljon idiootteja.

Gosling vetää tavaramerkiksi muodostunutta tonninseteli-ilmettään jälleen loistavasti. Tällainen tyyli vois monelta muulta mennä pallinaamailuksi, mutta Baby Goose on täydellinen valinta robotiksi. On myös muutamia kohtauksia missä hän pääsee vähän näyttämään skaalaansa.

Tykkäsin leffasta heti astuttuani teatterista pihalle, mutta muutaman päivän sulattelun jälkeen oon alkanut tykätä tästä vaan enemmän.

(Elokuvateatterissa)

Kylläpäs oli positiivinen yllätys. Erittäin hieno tunnelma ja muutenkin todella onnistuneesti kunnioitettiin alkuperäistä klassikkoa. Harvoin nämä paljon myöhemmin tehdyt jatko-osat onnistuvat, mutta tämä on kyllä todella upea elokuva.

Blade Runner 2049 tarjoaa tyylikkään, visuaalisesti lähes mykistävän jatko-osan Ridley Scottin kulttiklassikolle. Alkuperäisen elokuvan universumia on laajennettu orgaanisen tuntuisesti, joskin ohjaaja Villeneuven maneerit yhdistettyinä Roger Deakinsin mestarilliseen kuvaukseen luovat jatko-osalle myös oman identiteettinsä. Aivan samanlaista eteeristä kauneutta tässä ei tunnelman tasolla ole kuin alkuperäisessä, mutta ei siitä kyllä kovin kauas jäädä. Villeneuve muutoinkin omaa astetta viileämmän ja etäisemmän ohjaustyylin kuin Scott, joten ehkä vertailu tässä mielessä on turhaa.

Näyttely on priimaa. Ryan Gosling on aiemminkin osoittanut hallitsevansa yksinäisen ja myyttisen sankarihahmon tulkitsemisen, ja tekee sen myös tässä tyylillä. Harrison Ford palaa Deckardin rooliin ja yltää todella tunnepitoiseen suoritukseen, vanha äijä tekee näyttelypuolella melkein parasta jälkeä. Myös Jared Leto ja itselleni entuudestaan tuntematon Ana de Armas ovat ansainneet omat mainintansa.

Jäin silmäkarkin kaveriksi kaipaamaan temaattisella puolella ehkä vielä enemmän aivonystyröitä kutkuttavaa filosofista pohdintaa ja syvällistä symboliikkaa. Dialogi ei valitettavasti nouse samoille metatasoille kuin alkuperäisessä Blade Runnerissa. Lisäksi leffan rytmityksessä on havaittavissa pienoisia ongelmia, joka näkyy laahaavuutena. Eipä silti, juoni on käänteissään lähes salapoliisiromaanin kaltainen ja kokonaisuutena varsin onnistunut. Hieman ryhdikkäämmällä leikkauksella siitä olisi vain saanut mukaansatempaavamman. Mainitaan lopuksi vielä musiikki, joka luo hyvin tunnelmaa mutta ei tietenkään yllä Vangelisin luoman alkuperäisen scoren tasolle. Vaikka Zimmer-fani olenkin niin suoraan sanoen harmittaa, että Jóhann Jóhannsson heivattiin projektista pihalle.

Kyllä tälle voi hyvällä omallatunnolla neljä antaa. Yksi tämän vuoden odotetuimpia eikä pettänyt. Tyylikäs leffa alusta loppuun, varmasti tulee katseltua vielä toiseenkin kertaan.

Hyvä elokuva joka ei kuitenkaan tunnetasolla saavuta edeltäjänsä mittoja vaikka paljon yrittääkin. Visuaalinen puoli toimii, mutta ehkä vähemmän on enemmän jos visuaalisuus vie "ruutuaikaa" juonen kuljetukselta. Katsoin 3D:nä eikä tämä ainakaan minua haitannut.

Kerrankin onnistunut jatko-osa, joka visuaalisuudellaan pesee muut elokuvat lähes poikkeuksetta. Rauhallisesti etenevä ja muutenkin huolella rakennettu juoni on omiaan tähän tulevaisuuden eepokseen, jossa uusi kehittyneempi robottisukupolvi alkaa vallata elintilaa vanhemmilta. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia ja ympäristö hivelee täydellisyyttä synkkine väreineen. Tarina jää kuitenkin ehkä jopa hieman vaisuksi kaiken muun loiston taustalla ja sen vuoksi ei yllä täysiin pisteisiin.

Joka tapauksessa viime vuosien elokuvatuotannon parhaimmistoa ja varsinkin mielikuvitushattu nousee sille, että kyseessä on kuitenkin mahtielokuvan jatko-osa, jotka ovat usein onnstuneet menemään myös karulla tavalla pieleen.

.

Yllättäen juurikin niin mainio kuin olin lukenut/kuullut etukäteen. Hidas tempo sekä tunnelmanluonti ovat SE juttu. Toki toimivien näyttelijöiden sekä kiintoisan maailman ohella. Ajattelevaa yksilöä tuskin jättää kylmäksi vaikka esimerkiksi itse en harrastele symboliikan sun muun pongailua kuin siinä määrin, mitä voin tehdä katselukokemuksen häiriintymättä. Kuvausta on kovasti kehuttu ja siihen ylistyslauluun voin yhtyä. Pitkien ottojen ja kontrastien kyllästämät kuvat ovat nannaa silmille ja mielelle. Juoneenkin oli panostettu riittävästi, parit kunnon twistit maistuvat aina. Kelmiosastolla Sylvia Hoeks jäi erityisen mieleenpainuvasti aivokurkiaiseeni elämään. Mestariteosten kerhoon en teosta laske, rapsakoiden esitysten joukkoon filmi sen sijaan pääsee.