Uusi Blade Runner on kieltämättä älyttömän hienonnäköinen ja -kuuloinen raina. Maailma on hieno, tehosteet kunnioitettavan hillittyjä, rymistely vähäistä ja musiikin sekä äänien luoma tunnelma vahvaa. Vielä kun tarinassakin olisi jotain hienoa, olisi se myös toimiva kokonaisuus. Goyan Raslingin vähäeleinen päähenkilö on tylsä kuin pölkystä veistetty patsas, ja väkisin väännetyt juonenkäänteet aiheuttavat hämmästyksen sijaan ärtymystä.

Mukana on myös yksi kaikkien aikojen huonoimmista ilkymyksistä Jared Leton hahmon muodossa. Mitään sanomaton ja mitään tekemätön partaturpa oli leffassa ainoastaan siksi, että jokaisessa dystopiaskifissä on laissa säädetty pakko olla "ison pahan korporaation pomo". Jokainen hänen tähdittämänsä kohtaus on syvältä, eikä loppujen lopuksi hänellä ole mitään asiaa tai lisättävää yhtään mihinkään. Harrison on ilo nähdä mukana, mutta hänellekin olisi voitu käsikirjoittaa jotain hyvää. Pakollinen vertailu: Alien Covenant on paljon parempi.