Tärkeästä aiheesta tehty realistinen elokuva, mutta tällä kertaa en vaan Brandonin eyelinerille lämmennyt.

Leffa kertoo satamatyöläisistä jotka pakotetaan työskentelemään huonoissa oloissa, ja jos joku uskaltaa mennä kertomaan siitä virallisille tahoille, käy ikävästi.

Olen nähnyt Marlon Brandolta vain muutaman leffan, kaikki sellaisia joissa hän on aivan liikaa itseänsä täynnä. Siksi olikin virkistävää nähdä leffa jossa hän ei ylinäyttele. Tyyppihän osaa näytellä! Hän on samaan aikaan sekä kova että herkkä, ja se on hieno saavutus. Itse leffa taas ei ole varsinaisesti mikään mestariteos mutta vanhaksi leffaksi se on erittäin toimiva ja klassikkostatuksensa ansainnut.

Jykevästä klassikon asemastaan tunnettu elokuvahistorian perusteos ei saanut minusta ihan sellaista otetta, jollaista odotin. Ehkä odotin liikaa. Brandonin hieno ja cool roolityö ansaitsee kyllä tunnustuksensa. Elokuvan nimi suomennettu jälleen päin honkia.

Elokuvan alkaessa ohjaaja Elia Kazan näyttää lupailevan rankan realistista draamaa sorretuista ja sortajista. Sen sijaan saankin paikoin ylilyötyä melodraamaa, jossa aatteiden taisto jää vain sivuseikaksi ja kulissiksi. Hieman ketuttaa.

Kazanin ohjaus on varmaa ja hänen alaisuudessaan loistavat näyttelijät Marlon Brando ja debytoiva Eva Marie Saint tekevät kenties uransa parhaan roolisuorituksen.

Yliarvostettu, kyllä, muttei ollenkaan huono.