Keskinkertainen

Onnistuu koskettamaan katsojaa.

Välillä on liikuttunut olo, välillä tällainen yli-imelyys etoo.

Koskettava elokuva rakkaudesta ja menetyksestä. Voisi olla parempikin, mutta ei surkea.

Ihan hyvä ja koskettava. Kuitenkin jonkinlaista valonpilkahdusta tähän olisi kaivannut, jotain väriä. Pahimmillaan masentava ja tylsähkö.

Ahaa, nyt oli kyllä vedetty tunnenamiskuukkelit kaakkoon, lounaaseen ja luoteeseen, olisiko pitänyt joka toisessa kohtauksessa itkeä vai? Pitäisi kai laputtaa ankarasti tuommoisesta manipuloinnista, herkkää pianonpimputusta en halua kuulla ainakaan seuraavaan viikkoon. Joka tapauksessa sakkokierrosta en elokuvalle ammu, sillä tarina itsessään on ilman itkuhörhelöitä kaunis sekä historiallisesti tärkeä.

Sitä paitsi myös näyttelijät suoriutuivat rooleistaan briljantisti, erityisesti nuori Topi Majaniemi Eerona ja Maria Lundqvist Ruotsin äitinä, heidän(kin) ansiostaan kaikkein pateettisimmat minuutit on mahdollista sietää. Kuvauksellisesti elokuva pensselöi maalaisilmaa upean uskottavan linssin läpi, ohjaaja Häröllä selvästi on jonkinlaista tyylitajua kompositioiden suhteen. Tunnetasolla rehellisempi kerronta sekä pieni tiivistys olisivat tehneet elokuvasta heti jonkin verran oivallisemman.