Hellboy-sarjiksella on nimissään vaikuttava ennätys: sitä on julkaistu enemmän yhden tekijän alla kuin mitään muuta edelleen jatkuvaa sarjakuvaa.

Mike Mignola on kertonut luomansa hahmon tarinoita yli 20 vuotta, joten tuottajilla, Lawrence Gordonilla ja Lloyd Levinillä, oli mistä valita. Lopulta tuottajat päätyivät vuosina 2008-2009 ilmestyneeseen The Wild Hunt -tarinaan, jossa kerrotaan Hellboyn syntytarina. Lisäksi mukaan on otettu elementtejä lukuisista muista Mignolan sarjiksista.

Koska sovitus on yhdistelmä useasta tarinasta, käsikirjoittaja Andrew Cosby ja Mignola tekivät yhteistyötä alusta loppuun asti.

Seuraavaksi piti löytää ohjaaja, jolla olisi tuntisi genre-elokuvasta mutta jolla olisi myös kokemusta isoista projekteista, joissa on paljon hahmoja ja toimintaa. Tuottajien katse kohdistui Neil Marshalliin, jonka The Descent (2005) on Levinin mielestä yksi 2000-luvun parhaita kauhuelokuvia tähän mennessä. Lisäksi hän oli ohjannut jaksoja HBO:n massiivisiin sarjoihin Game of Thrones ja Westworld.

- Halusimme ohjaajan, joka hallitsee niin kauhun kuin toiminnan mutta myös henkilöohjauksen. Hellboyn kannalta oli tärkeää myös tietty määrä hirtehishuumoria, Levin kuvailee.

- Tarkoitus oli ankkuroida elokuva meidän maailmaamme eikä tehdä fantasiaa isolla F:llä. Neil hallitsee sen.

Mignola oli myös heti sitä mieltä, että Marshall olisi oikea tyyppi tekemään synkemmän, modernin Hellboyn. Ohjaaja itse oli vähemmän varma.

- Ensireaktioni oli, että tämä on jo jonkun muun maaperää, en halua sitä tallaamaan. Mutta kun tuottajat vakuuttivat, että tarkoitus on luoda uusi versio franchisesta, olin mukana.

Vastuu franchisen faneja, Mignolaa ja tuottajia kohtaan painoi silti.

- Larry ja Lloyd ovat työstäneet tätä pitkään. Joten kysymys kuului miten keksisimme sen uudelleen niin, ettei se poikkeaisi liikaa lähdemateriaalista vaan olisi jollain tapaa vieläkin uskollisempi sille. Näin paljon potentiaalia synkempään suuntaan menemisessä, ja muutkin näyttivät sille vihreää valoa.

Se tarkoitti elokuvan hahmoille ja heidän tarinoilleen melko rankkoja käänteitä.

- Se on valtava tunnetason ja itsensä löytämisen matka Hellboylle. Puhumattakaan, että menimme kirjaimellisesti synkempään suuntaan: verisemmäksi, väkivaltaisemmaksi. Silti emme halunneet heittää sinne aineksia, jotka olisivat olleet ristiriidassa sarjakuvien kanssa.

Nimihahmon esittäjän piti näytellä monitasoista hahmoa mutta myös täyttää tietyt fyysiset raamit. Tekijät olivat yksimielisiä David Harbourin valinnasta.

Marshall oli fanittanut näyttelijää jo pitkään ennen kuin hänestä tuli tunnettu Netflixin Stranger Things -sarjan poliisipäällikkö Jim Hopperina.

- Hän on tehnyt hyviä rooleja jo vuosia, ohjaaja toteaa. - Eikä todellakaan haitannut, että hän on iso, lähes 190-senttinen tyyppi, jonka ääni ja silmät naulitsevat paikoilleen. Hän on luonnonvoima, mikä tuntuu myös hahmossa. Joten muita ei enää harkittukaan, kun hänen nimensä mainittiin.

Mignolakin kertoo, että ennen näyttelijävalintoja hän oli vaimonsa kanssa katsonut Stranger Thingsiä.

- Kun David Harbour tuli kuvaan, Christine sanoi heti: "Tuo tyyppi sopisi Hellboyksi". Ja kaksi viikkoa myöhemmin Lloyd Levin soittaa ja sanoo: "Mitä ajattelisit David Harbourista Hellboyna?".

Näyttelijä oli sarjansa toisen kauden kuvauspaikalle, kun hänen agenttinsa soitti mahdollisesta elokuvaroolista.- Se ei vielä ollut täysin varma projekti, mikään studio ei vielä ollut sitoutunut. Mutta Lloyd Levinillä, Larry Gordonilla ja Neil Marshallilla oli käsis, jonka he halusivat toteuttaa vaikka mikä tulisi.

Vaikka rooli kiinnosti heti, Harbouria arvelutti uudelleenkäynnistyksen konsepti.

- Vihaan sitä termiä, sillä olen nähnyt miljoonan tyypin esittävän Hamletia ja rakastanut jokaista tulkintaa hahmosta. Jokainen on tuonut siihen jotain omaa ja ainutlaatuista. En minä halunnut kilpailla hahmoa aikaisemmin näytelleen tyypin kanssa, halusin esittää hahmo omalla tavallani. Hyödyntämällä omia vahvuuksiani näyttelijänä, eli hyvin eri tavalla kuin Ron Perlman aikoinaan. Päätökseni sinetöi tekijöiden halu hengittää projektiin uutta elämää ja ottaa hahmoon hurjallakin tavalla uusi näkökulma.

Jouni Vikman 08.04.2019 klo 12:35