Kolmekymmentä vuotta sitten Arnold Schwarzenegger otti yhteen häntä ja hänen tovereitaan metsästävän avaruusolennon kanssa Keski-Amerikan viidakoissa. Predator-franchisen päivittää nykyaikaan mies, joka tuolloin kärsi alienin kourissa. Tällä kertaa Shane Blackilla on ohjakset käsissä ja Predator tekee niin kuin hän käskee. Vuoden 1987 alkuperäisessä elokuvassa näytellyt Black pyrkii tuomaan ohjaamaansa ja osin käsikirjoittamaansa tarinaan aivan uutta ulottuvuutta.

Nykyhetkeen sijoittuvassa The Predatorissa entinen erikoisjoukkojen sotilas, Boyd Holbrookin näyttelemä Quinn McKenna, joutuu tekemisiin salaperäisen olennon kanssa toimiessaan palkkasoturina keikalla Meksikossa. Hän lähettää Predatorin teknologiaa Yhdysvaltoihin, missä hänen poikansa Rory (Jacob Tremblay) onnistuu vahingossa ratkomaan niiden käyttämiseen tarvittavia salaisuuksia.

Se puolestaan tekee Rorysta maalitaulun Predatoreille. Hallitus on lukinnut Quinnin psykiatriseen hoitolaitokseen estääkseen tätä paljastamasta tietojaan, mutta mies pakenee mukanaan joukko muita sekopäiksi leimattuja entisiä sotilaita. He lähtevät pelastamaan Rorya, mutta matkalla heille paljastuu oletettua isompi salaliitto. 56-vuotias Shane Black on jo kokenut ohjaaja, joka on muokannut itselleen uran tekemällä elokuvia, joissa toiminta, väkivalta ja machopullistelu yhdistyvät omaperäisellä tavalla komediaan ja tyylitajuun. Sellaisten ikimuistoisten elokuvien kuin Tappava ase, Last Action Hero ja The Long Kiss Goodnight kirjoittaja on aikaisemmin ohjannut elokuvat Kiss Kiss Bang Bang, Iron Man 3 sekä The Nice Guys.

Blackilla oli selvä näkemys siitä, mitä uutta hän halusi tuoda hahmoon.

- Minuun vetosi ajatus käsitellä sitä enemmän UFO-kokemustyyppisenä elokuvana kuin pelkkänä fantasiaseikkailuna, Black selittää.

- On tapahtunut salainen hyökkäys. Predatorit ovat jatkaneet metsästämistä maapallolla alkuperäisen vierailun jälkeen, ja ihmiset alkavat huomata sen. Se on elokuvan lähtökohta: on joukko ihmisiä, jotka tietävät mitä on tekeillä ja tutkivat näitä outoja olentoja.

The Predator kaivautuu hieman syvemmälle vaarallisten otusten mytologiaan. Ne ovat hyödyntäneet muiden lajien geneettistä materiaalia muuttuakseen entistäkin vahvemmiksi, älykkäämmiksi ja aikaisempaa kuolettavammiksi. Black tarttui mahdollisuuteen laajentaa tarinan maailmaa ja lisäsi uusia yksityiskohtia sekä viihdyttäviä tuoreita elementtejä.

- Halusimme siitä modernin, ohjaaja selittää.

- Olemme pyrkineet erilaiseen tunnelmaan laajentamalla ja suurentamalla Predatorien vaikutusta maapallolla. Syrjäseudulla seikkailevan pienen ryhmän sijaan annoimme tarinan levittäytyä hieman laajemmalle.

Elokuva ei kerro vain ulkoavaruuden soturirodusta; mukana on vahva inhimillinen elementti. Black on uransa aikana herättänyt valkokankailla eloon useita realistisia koviksia. The Predatorissa hän sai taidoilleen täydellisen työmaan McKennassa ja hänen joukoissaan.

- Tässä oli myös mahdollisuus panostaa hahmoihin kokoamalla porukan, joka ei vain mölise yksitavuisia sanoja vaan oikeasti sytyttää kohtauksen tuleen. Saimme mahtavan näyttelijäjoukon, todellisia luonnenäyttelijöitä. He ovat loistavia.

- Halusin vähän leikitellä perinteisen äijänrökäleistä koostuvan muskelikommandojoukon kanssa. He ovat hieman suoraviivaisempi ja ärhäkämpi ryhmä. Kuin Likainen tusina verrattuna täydelliseen merivoimien SEAL-erikoisjoukkoon. Miehiä, joiden olemassa olo on vaarannettu tai jotka ovat hieman vahingoittuneita. Miehiä, joiden on todistettava jotain itselleen ja muille. Tavallaan he ovat viimeiset tyypit joiden voisi kuvitella ottavan yhteen ulkoavaruudesta tulevan uhan kanssa. Uhan, jota edes armeija ei voi pysäyttää.

Holbrookin, Thomas Janen, Trevante Rhodesin, Keegan-Michael Keyn, Alfie Allenin ja Augusto Aguileran muodostama joukko tosiaan vaikuttaa erilaiselta sekalaiselta seurakunnalta. Samalla se myös sopii Blackin tapaan käyttää puheliaita äijiä, jotka kuitenkin hoitavat hommansa.

- He ovat vähemmän sisäsiisti porukka, ei missään nimessä sulava tai sujuvaliikkeinen poppoo. Heille on kuitenkin lähes sattumanvaraisen oloisesti syntynyt yhteishenki, vallalla on luottamus siihen, että muut hoitavat selustan. Sen vuoksi he pystyvät toimimaan yhdessä mitä naurettavimmissa olosuhteissa. The Predator on hauska elokuva. Se on sankarillinen elokuva, Black maalailee.

- Toivon mukaan se on myös pelottava elokuva, sillä tavoitteemme on R-luokitus. Halusimme luoda ryhmän ihmisiä, joista katsoja pitää, ja heittää sen sitten lihamyllyyn. Emme halunneet kaunistella, sillä Predator on äärimmäisen väkivaltainen ja kuolettava luonnonvoima planeetallamme. Eli kyseessä on aika raju reissu heille.

Jouni Vikman 05.09.2018 klo 14:38