Kummeli on niitä kotimaisen viihteen nimiä, jotka kertovat jokaiselle jotakin. Suurimmalle osalle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen rakastettu sketsiohjelma, mutta sen takaa löytyvä todellisten moniosaajien porukka on saanut aikaiseksi paljon muutakin.

Heikki Silvennoinen on Suomen taidokkaimpia blueskitaristeja ja Heikki Helan tavoin levyttänyt artisti. Luokanopettaja Timo Kahilainen on toiminut käsikirjoittajana ja tuottajana myös Kummelin ulkopuolisissa projekteissa. Heikki Vihinen puolestaan toimi vuosina 1998 - 2010 peräti Tampereen Teatterin johtajana.

Pirkanmaalaisen koomikkoryhmän taival alkoi kotivideohassutteluista, joihin YLE tarttui vuonna 1991. Televisiosarja saavutti kansansuosion ja on vuosien varrella poikinut niin ikimuistoista musiikkia, puhekieleen juurtuneita hokemia kuin myös lavakiertueita. Toisinaan pääsee kuitenkin unohtumaan, että Kummeli-poppoo on saattanut kotimaiselle valkokankaalle jo viisi elokuvaa. Vertoja vetää vain legendaarisen Pertti "Spede" Pasasen tuotanto.

Kummeli sai vastikään Tuomas Marjamäen kokoaman muistelmateoksen Kummeli - Erittäin hyvin sanottu (Docendo, 2015). Tapauksen kunniaksi Leffatykki jututti Heikki Silvennoista ja Timo Kahilaista kummelielokuvien maailmasta ja vähän muustakin. Hupiveikkoja haastateltiin erikseen, ja oli hauska huomata kuinka jotkin vastaukset tulivat silti kuin yhdestä suusta.

Mikä elokuvan tekemisessä korostuu sketsiviihteeseen verrattuna?

HS: Isomman kokonaisuuden hallinta ainakin ja elokuvissa suunnitelmallisuus on aivan eri luokkaa. Elokuvassa myös esitetään samoja rooleja puolisentoista tuntia, joten puolen minuutin sketseissä hahmot ovat enemmän karikatyyrejä ja elokuvissa taas lähempänä oikeita ihmisiä. Molempia on mukava tehdä. Toinen on kuin soittaisi pitkää progebiisiä ja toinen on sitten taas kuin ytimekäs radiohitti. Leffa on ehkä jollain tavalla haastavampi, kun ollaan tarinan selässä, mutta ohjelmassa on toisaalta haasteena saada yksittäiset jutut istumaan kokonaisuuteen.

TK: Sketsi on nopeasti kontrolloitavissa, että mitä tulikaan tehtyä. Leffassa se idea, mikä kässäriin on muotoiltu, menee niin monien käsien kautta, että on ihme että valkokankaalle jotakin päätyy. Jokainen tulkitsee tekstin aina vähän eri tavalla. On ollut tosi hienoa päästä tekemään elokuvia. Olen alkanut arvostaa niitä ihan kuningaslajina. Toki tv-sarjan tekeminen on joskus aivan älyttömän vaikeeta myös.

Kuinka laajamitainen esituotantovaihe Kummeli-elokuvissa yleensä on? Näkyykö siellä sketsiviihteen tekemiselle tyypillinen suunnitelmattomuus?

HS: Kyllä se on ihan vastaava kuin missä tahansa elokuvassa. Me ei tehdä elokuvia suurella budjetilla eli ne on tehtävä nopeasti. Siellä ei ole aikaa kokeilla juttuja kymmeneen kertaan eri kuvakulmista.

Mikä on oma suosikkisi Kummeli-elokuvien joukossa ja miksi?

HS: Meidän elokuvat on vähän niinkuin kokoelma-albumi. Jokainen leffa on oman aikansa kuva ja aina on yritetty tehdä niin hyvää kuin on osattu. Kultakuume (1997) on yksinkertaisuudessaan toimiva. Siinä on simppeli tarina, jonka ympärille on saatu sitä kakunkoristetta.

TK: Kyllä palaset loksahteli kohdalleen Jackpotissa (2006) ja Kultakuumeessa. Kirjaa kirjoittaessa tajuttiin, että on se Kultakuume aika toimiva. Siksi Silvennoinenkin on sen varmaan valinnut.

Entäs oma kaikkien aikojen suosikkielokuvasi?

HS: Äkkiseltään tulee mieleen Slummien miljonääri. Se on hauska, surullinen, tunteikas ja värikäs - monivivahteinen elokuva.

TK: Kyllä tässä mennään Kubrick-Coppola -osastolle. Pistäs sinä ammattilaisena jotain mitä niitä on.

Kubrickilta tulee mieleen Kellopeliappelsiini ja Hohto. Vai olisiko se sitten joku sotaelokuvan virstanpylväs, Full Metal Jacket, Ilmestyskirja. Nyt?

TK: Ei se välttämättä ihan niitäkään ole. Hohto on kyllä hyvä, mutta sen sanoo kaikki. Kummisetäkin on hieno ja sitten Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä, vaikka se onkin sellainen aika monisuuntainen. Niin ja Once Upon a Time in America. Ehkä se joku näistä voisi olla.

Elokuvissanne vilistää paljon kotimaisen viihteen kovia nimiä. Kenen ryhmän ulkopuolisen näyttelijän kanssa on ollut mukavinta työskennellä?

HS: Kaikki ovat aina esiintyneet meidän leffoissa edukseen, mutta kyllä mun ehdoton suosikki on Oiva Lohtander. Hän on onnistunut luomaan hahmon nimeltä Oiva Lohtander. Ehkä se on se naama, joka on kyllä melko huvittava ja Oiva on lisäksi niin kohtelias ja kiltti, että se vielä entisestään korostaa sellaista absurdiutta.

TK: Vaikee sieltä on kyllä nostaa ketään. Se on aina vähän tylsää ja kaikki ne on paikkansa ansainneet. Jos nyt taas kerran on pakko joku valita, niin Oiva Lohtander on hahmona yksi mahtavimmista. Oiva Lohtander on suomen paras Oiva Lohtander.

Kertoisitko jostain kuvauksissa sattuneesta erityisen mieleenpainuvasta kommelluksesta?

HS: Tämä on varmaan tullut kerrottua ennenkin, mutta Kultakuumeessa oli tämä eräs alkupään kohtaus. Timo Kahilainen ajoi autoa silmät kierossa vaikka ei olisi tarvinnut - se ei edes näy kuvassa - ja ajoi pahvilaatikkokasaan, jossa oli kamera. Erityisesti siihen aikaan ne vehkeet oli tosi kalliita ja tämmönen piti sattua ihan siinä ensimmäisinä päivinä.

TK: Kultakuumetta tehdessä sattui myös moka puvustaja Jaana Arolle, joka on ollut meidän mukana koko 25-vuotisen matkan. Siinä kohtauksessa Hautamäki ja Bruman ajaa Jönssin ja Dillen perään. Autossa oli stuntit ja kolari kuvattiin tosi syrjässä, noin 5-10 kilometriä lähimmästä leiristä. Jönssin ja Dillen vaatteet meni stunteille ja meille näyttelijöille oli unohdettu ottaa toiset vaatteet. Siellä oltiin sitten puolimielenosotuksellisesti alasti ja hilluttiin susitaljassa.

Löytyykö sinulla kiinnostusta Kummelin ulkopuolisiin elokuviin?

HS: Päädyin Ralliraita (2009) -elokuvaan, kun tutustuin Pölösen Markkuun ja hän oli sitä mieltä, että voisin tulla mukaan. Roskisprinssissä (2011) esitin roskakuski Saastamoista.

TK: Oonhan mä tuottanu lastenleffan Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri (2011). Käsikirjoitin sen Salon Heikin kanssa. Leffan ohjasivat Matti Grönberg ja Pekka Karjalainen. Toinen on ohjannut Kultakuumeen ja toinen Jackpotin. Karjalainen ohjasi myös Beatlehemin (2013), jonka tuotin ja yhdessä Salon kanssa käsikirjoitin. Molemmissa leffoissa Silvennoinen ja Hela näyttelevät, tietenkin.

Lähtisitkö tällaisiin projekteihin jatkossa?

TK: Ne on niin isoja juttuja ja vie aina sen pari vuotta. Kun on tällainen yhden miehen nyrkkipaja, kannattaa olla motivaatio kohdallaan. Se vaatii kovan luokan idean, joka on toteutettavissa, ettei tarvitsisi ihan päätänsä laittaa pölkylle.

HS: Kyllähän niitä aina ajoittain voi tehdä. En ole koskaan sulkenut pois mitään vakavampaa draamaosaakaan.

Aiotko lähteä aktiivisesti tavoittelemaan tällaista osaa?

HS: Kyllä sen pitäisi mennä niin päin, että joku ottaa yhteyttä.

Onko uutta Kummeli-elokuvaa suunnitteilla?

HS: Tokihan meillä on aina jotain ajatusriihiä, missä mietitään mikä voisi olla meidän mielestä nerokasta ja mikä sopisi Kummeliin. Vitonen oli meiltä semmonen vähä toisenlainen juttu. Se on aikamoinen sekametelisoppa ja sen oli tarkoituskin olla.

Vitosessa olikin paljon viittauksia aiempiin töihinne.

HS: Joo siellä on viittauksia meidän juttuihin ja muihin komediajuttuihin. Me laitettiin siihen niin älyttömästi kaikkea, että se kannattaa katsoa useampaan kertaan. Sen verran seuraavasta leffasta voi sanoa, että se tulee olemaan selkeämmin tarina.

TK: Otan kunnia-asiana sen, että leffasivusto kysyy "mitä teette seuraavaksi". Koko 90-luku meiltä kysyttiin, että millon meinaatte lopettaa (nauraa). Rahoitus on isossa roolissa kun aletaan suunnittelemaan uutta leffaa ja sitten pitää olla sellainen idea, joka toimii. Niistähän riittää kauhutarinoita, kun on menty julkistamaan elokuvia liian aikaisin. Parempi olla sanomatta liikaa, jos kässäriäkään on hädin tuskin aloitettu.

Ehdotan aiheeksi rakennusalaa! Leffassa voisi olla betonimies Kalervo Jankko ja työnjohtaja Kouhia. Vierailulle voisitte kutsua Harjakaisen Putouksesta.

HS: (Naurua) Joo tuostahan voisi saada jotain. Aika hyvä.

TS: Tuolla saisi kyllä kansan syvät rivit mukaan.

Karhuan sitten muutaman vuoden päästä rojalteja.

TK: Joo ilman muuta. Kyllä ne sinne suuntaan lähtee. Sehän on tietysti aina ongelma, että miten sketsihahmot toimii elokuvassa. Sarjassa niillä on se yksi hokema ja se karikatyyri, minkä varaan rakennetaan. Uuno Turhapuro on esimerkiksi vähän erilainen, se on syntynyt valkokankaalle, vaikka siitä toki raakaversio oli ensin telkkarissa.

Mikä Kummeli-hahmo sitten ansaitsisi mielestäsi oman elokuvan?

HS: Vaikea hahmottaa, kuka sen ansaitsisi vai ansaitsisiko kukaan (naurahtaa). Sanotaanko nyt että Speedy ja Saku voisi olla semmonen parivaljakko, joka jaksaisi kantaa elokuvan. Onhan ne aikamoisia akuankkoja.

TK: Silvennoinen on varmaan sanonut Speedy ja Saku. Se alko pelkästä ähinästä ja purkan jauhamisesta, mutta nämä hahmot on kehittyneet siitä aika paljon. Siellä syödään mummon lihapullia ja muuta vastavaa. Niitten maailmankuva on ihan valmis.

Tuleeko muita hahmoja mieleen?

TK: Ne Jankko ja Kouhia voisi kyllä toimia.

Teiltä ilmestyi vastikään muistelmateos. Minkä verran siellä on asiaa elokuvistanne?

TK: Kirjassa on joka leffalle oma lukunsa. Sieltä löytyy taustoja leffojen tekemisestä ja meidän omia kokemuksia. Lisäksi joka leffalle on laadittu ikäänkuin sellainen meidän oma arvio.

Jarno Väistö 01.10.2015 klo 18:34