Cinemadrome 7: Karnivaalikauhusta kannibaaleihin

Tampereella hiljalleen jalansijaa saanut kauhu-, kultti-, ja roskaelokuvafestivaali Cinemadrome sai elokuvateatteri Niagarassa syysohjelmistonsa päätökseen menestyksekkäästi yksipäiväisen Halloween Specialin ja kaksipäiväisen päätapahtuman, Cinemadrome 7: The Rise of Cinema, myötä.

"Yleisömäärällisesti todella onnistunut vuosi", summaa tyytyväinen järjestäjä Tomi Peuhkurinen. "Edellisvuonna Dromessa oli keskimäärin viitisenkymmentä katsojaa näytöstä kohden, nyt 79." Syksyyn näytöksiä mahtui kymmenen; kolme Halloweenille, seitsemän päätapahtumaan.

Vasta muutaman vuoden ikäiselle festivaalille lukemat viestivät ennen kaikkea, että kohdeyleisö on alkanut vakiintua.

Päätapahtumaa lokakuun lopulla lämmitellyt Halloween Special oli kolmen elokuvan ilta. Kauhukomediat Stitches (2012) ja You're Next (2011) nähtiin myös Night Visionsissa, joskin jälkimmäinen ehti saada Suomen ensi-iltansa juuri Dromessa. Halloween-illan erityisherkku oli kuitenkin kulttiklassikko Helvetilliset (Carnival of Souls, 1962), jonka huonokuntoiseksi jo etukäteen aavisteltu filmikopio tehosti indie-kauhunostalgian tuntua entisestään. Puolessavälissä näytöstä filmi lunasti varoituksensa ja meni poikki, mutta yleisön hilpeys ei pikkuviiveestä kärsinyt.

Verta, jäätelöä ja livemusiikkia

Cinemadromen päätapahtuman oli alun perin määrä vyöryä kankaille vasta paria viikkoa myöhemmin, mutta pohjoisen sisarfestivaali Iik!in jouduttua viivästyttämään omaa tapahtumaansa Drome ja Iik! päättivät vaihtaa viikonloppuja keskenään; ohjelmistossa kun oli yhteisiä elokuvia, joiden kopioiden liikuttelu Iin ja Tampereen välillä ei olisi onnistunut kyllin nopeasti festivaalien pyöriessä yhtäaikaisesti. Dromelle aikaistus oli kuitenkin onnekas sattuma, sillä aloitusperjantaille osui Edgar Wrightin odotetun pubikierros-scifielokuva The World's Endin (2013) ensi-ilta.

Mikä parasta, loppuunmyytyä näytöstä seurasivat Night Visionsin tavoin Wrightin "Cornetto-trilogiaksi" ristityn elokuvasarjan kaksi aiempaakin osaa: pikkuklassikoiksi jo muodostuneet Shaun of the Dead (2004) sekä Hot Fuzz (2007). Esitysjärjestys oli epäkronologinen sarjan keskimmäisen osan, Hot Fuzzin, jäädessä illan viimeiseksi, mutta toisaalta elokuvat ovat toisistaan riippumattomia komedioita, joita yhdistävät lähinnä työryhmä, veri ja Cornetto-jäätelö. Trilogia ja etenkin The World's End otettiin yleisön puolesta innostuneesti vastaan; tapahtuman tiimoilta bloganneet Filmiliekki ja Monadi-filmi ehtivät jopa julistaa maailmanloppukaljoittelun trilogian parhaaksi osaksi.

Miltei täyden salin houkutteli myös lauantai-illan avannut mykkänäytös Orlacin kädet (1924), jonka elokuva-aktiivi Raimo Silius juhlavasti alusti. Orlacin ohjaaja Robert Wiene on jäänyt elokuvahistoriaan ensisijaisesti Tri Caligarin kabinetin (1920) visionäärinä, minkä Silius listasi ensimmäiseksi kokopitkäksi elokuvakokemuksekseen 1962, 18-vuotiaana. "Siitä lasken leffahulluuteni alkaneen", hän kertoi. "Säestetyt mykkänäytökset olivat silloin yhtä harvinaista herkkua kuin nytkin."

Cinemadromelle jo perinteikkäästi mykkänäytöksessä kuitenkin kuultiin livesäestys, joka oli tällä kertaa pianisti Antti Utriaisen ja sellisti Tuure Paalasen varta vasten elokuvaan säveltämä. Jouhevan ääniraidan takaamiseksi Orlacin filmi ajettiin hieman alkuperäisnopeutta sutjakammin, 21 kuvaa sekunnissa, mitä varten Niagaran oma projektori vaihtui takarivistä ajettavaan kiertue-elokuvateatteri Filmipyörän projektoriin.

Näytöksessä elokuvakelan tasaisen ruksutuksen, pehmeästi tuudittavan musiikkiraidan, saksankielisten välitekstien suomentamattomuuden sekä edellisen yön Cornetto-juhlinnan summa alkoi vaarallisen nopeasti ottaa vallan ja salissa heikoimpien silmäluomet alkoivat painua kiinni. Höyhensaaria vastustaneet puolestaan ajautuivat saksalaisen ekspressionismin hypnoosiin - olkoonkin, että Wienen kertomus siirrännäiskäsiään pelkäävästä pianistista ei ollutkaan kuvallisesti yhtä kunnianhimoista jälkeä kuin Caligari.

Diginä projisoidun Cornetto-trilogian vastapainoksi lauantain ohjelmisto oli filmin juhlaa, lukuunottamatta paria lyhyttä alkukuvaa: Fulcin The House by the Cemetery (1981) sai johdannokseen Cinemadromen tavaramerkin, Mielipuolen trailershow'n, joka sisälsi riemastuttavat myyntivideot muun muassa sellaisiin b-laarilöytöihin kuin Death Dealer (1974), Dawn of the Mummy (1980) ja Death Promise (1977). Umberto Lenzin kannibaalikierrätys Eaten Alive!:n (1980) alkukuvana puolestaan nähtiin pikkuyllätys voimilta joensuulaisen Cinemare-sisarfestivaalin takaa; vitsinomainen findie-tuotanto Suck a Tit (2013). Suorana silmäniskuna Lenzin elokuvalle lyhytelokuva sisälsi peräti itseisarvoisen tissinleikkuukohtauksen, mikä herätti yleisössä myhinää.

Illan kruunannut Alvin Rakoffin Death Ship (1980) oli valikoitunut ohjelmiston päätöselokuvaksi Visions-vaihtoehtojen sumasta poikkeuksellisesti facebook-ennakkoäänestyksen myötä; 27 tykkäyksellä natsiaaveita kuhiseva laiva vei voiton John Dies at the Endistä (2012) vain yhden äänen erotuksella.

Entä mitäpä Cinemadrome lupaa ensi vuodelle? Perinteikkäästi ainakin findie ja säestetty mykkänäytös ovat edustettuna ohjelmistossa vastedeskin. Vaikka kevään Cinemadrome 666 sisälsi läpi yön jatkuvia näytöksiä, Peuhkurinen linjaa ettei festivaali tähtää kuitenkaan jatkossa nykyistä isommaksi. "Ei meillä ole kasvamisen pakkoa. Yömaratoni 666:ssa oli mukava kokeilu sillä kertaa, mutta nyt syksyssä se olisi tuntunut vähän turhan täyttämiseltä."

Odotukset kohdistuvat siis ohjelmistorakenteen sijaan itse elokuvatärppeihin, ja hyvä niin. Valintoja on suunniteltu jo varsin pitkälle, mutta Peuhkurinen suostuu antamaan ensi vuodesta vain yhden vihjeen:

"Matoja ainakin syödään."

Kuvat: Ville Hakonen, Wacky Tie Films

Jussi Sandhu 14.11.2013 klo 14:45

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...