Pilotin aikana kuohahtaa tunnelmat ja kylmät väreet eräässä kohdassa. Jaksoja onneksi uuden kauden verran jälleen näkemättä, kuten tämä eeppinen seikkailu alusta. Mystinen palapeli jättää koiran haudatuksi. Pilotista vielä, joka on varmasti edustava kokonaisuus ollut esitellä sitä tituuravana kompleksina, mutta kuitenkin selkeähkönä jaksona esittelyä kaipaavalle. Täysi kymppi tunnelmasta ja riipaisevasta tarinankerronnasta sekä Lynch maagiselle kerronnalle jälleen täältä aitiosta huudeltuna.

Jännä kyky sarjassa tuolla miekalla, jolla voi nähdä oman retkiseuran tai muun osalta, mitä muualla tapahtuu. Näkymä vain avautuu muualle ja yleensä omasta pinteestä selviydytään ensin ehjin nahoin. Pahoja puutteita sarjasta ei löydy, vaikka epäilyttävää materiaalia löytyykin paikka paikoin.

Luuviulusta muumiosta tuleva järkäle joukkioineen koittaa kukistaa ja alistaa muuta planeettansa kuuluuvaa populaatiota. Tarinavetoinen juoni jaksaa, vaikka hahmoihin ei syvyyttä näin luoda ihmeempiä.

Joitakin ajatuksia kerkeää sarjan edetessä käydä mielessä, joista joihinkin suosittuihin peleihin perustuva respawnista syntyminen tällä kertaa androidin muodossa antaa sopivan lähtökohdan aloitukselle. Nämä vanhakantaiset ja päivityksillä varustetut puoliksi ihmiset eivät voi puiston vierailijoita vahingoittaa ja kuitenkin melko määrä traagista meininkiä eri kohdissa sattuu ja tapahtuu. Jonkun hienovaraisen maininnan jälkeen viimeistään seuraavassa jaksossa tätä asiaa käsitellään ja siitä saattaa tulla melko kantava aihe, kun edetään tarinassa eteenpäin.

Yleensä tapahtumien toistoa tai saman kohtauksen vatvomista moneen kertaan ei liikkuvan kuvan kannalta ole oikein mieleeni ja odotuksiin sopinut, mutta koukeroiden ja näyttelysuoritusten ollessa tätä tasoa on konsepti kokonaisuudessa aivan erinomainen tv:n suoratoistopalvelussa.

Hämis on marvelin paras keksintö ja tämä on katsomistani aiheesta tehdyn filmauksen huikeinta antia. Seittisinko Peter löytää juonen ja rakkaustarinan ohella melko tavalla vihollisia joka jaksossa. Pirullisia päämääriä on erilaisia joka vigilantella, joihin tutuilla comic book tyyliin ylivoimalla painetaan samaan mittaan päälle kaasua.

Kuka ei olisi nähnyt Korkin, Hakan ja Kokon seikkailuita Prinsessa Auroran matkassa kohti suurelle planeetalle. Korkin laskin eli korkki on matematiikassa hyvä, kun taas Haka on perso syömään ja Kokko on luonteeltaan temperamenttinen. Jokaisessa jaksossa on joku pahuus, joita vastaan androidit taistelevat keinoja kaihtamatta. Samalla he selvittävät mysteeriä joidenkin vihreiden avaruusoloiden tekemistä tuhoista kotiplaneetallaan ja heidän päämääränään on myös palauttaa galaksien välinen tasapaino.

Hyvä kausi, josta ei puutu juonikuvioiden osalta intensiteettiä. Idea on juonen kannalta hyvä. Pirullinen tunnelma takaa nautinnon vankilakuvauksessa.

Hyvin ja taistellen lähti kuutoskausi liikkeelle. Näyttelijät ovat huippuluokkaa ja ohjaus on välillä miljöineen silmiähivelevän kaunista katseltavaa. Nietoksen kohtalo pysäytti sarjassa ajantajun loppua kohden.

Draamaa, fantasiaa ja seikkailua on luvassa vielä koko kauden ajan, kun jaksaa vain odottaa tulevia episodeja.

Bruce Campbell palaa tuttuun rooliinsa kulttisarjan tv tuotannossa. Gorea ja tappoja on suunniteltu tarkkaan ja juontakin on yritetty kymmeneen jaksoon tunkea. Paras viime vuoden puolella alkanut sarja.

Ei vain pelkkä vampyyrikuva kerronnaltaan, vaan True Blood sisältää lisäksi yksityiskohtaisen nykyaikaisen ajankuvan tarinoissaan. Goottilaisuutta ihannoidaan Louisianan jylhissä maisemissa, mutta periamerikkalaiseen tapaan välillä väkevästi. Milloin myös aistikkaiden näyttelijöidensä toimesta. Alan Ball joukkioineen on taidokas uranuurtaja sarjamaisen kuvakerronnan edistäjänä ja osannut tähän uusiutua aiemmista töistään poikkeuksellisen kiinnostavuuden, jäntillisyyden ja pirteän hämmentäväisyyden suhteen.

Harmi, että taso ei säily koko kauden samanlaisena. Hyviä ratkontakeissejä jaksojen välillä, mutta muutamat miehistön vaihdokset veivät pois terää aikaisempaan. Lääkärisarjoista draamana, tuoreiden juonimuodostelmien auttamana on kyseessä ilmiömäinen sarja.

Keskeinen kemia hieman ärtyneen Mr. Housen ympärillä on vaiheittain arkinen. Silti varman oloinen - arvuutteleva komiikka joka pirskatin jaksossa aiheuttaa antamaan loputkin sympatiapisteet vajaaksi jääneelle tuotantokaudelle.

Tietyllä peruskaavalla toimiva juoni, mutta toimivaan sellaiseen heitetään sopivasti milloin kiellettyjä aineksia ja milloin taas vähän surumielisiä tai haikeutta aiheuttavia hetkiä. Näyttelijät myös huokuvat tietynlaista tähteyttä, särmää ja osoittavat erinomaista paneutumista noissa vakavissa ja joskus vaativissa, vastakkaita tunteita herättävissä sarjan kohdissa.

Sarjan edetessä hahmoihin tutustuu aina vaan paremmin. Esitys on kokonaisuudessaan erinomaista luokkaa, kun ottaa huomioon henkilökohtaisen negatiivisen merkkisen ennakkosuhtautumisen ja miten vähälle sarjaan kiinnitti huomiota esitysvuosina tämän vuosituhannen alussa.

Lisa Edelstein vetää House sarjassa sitä pomonsa roolia Dr. Lisa Cuddyna ja kypsyttää tosi vähäsen nähdä sitä nipottamassa tohtori Gregory Housen kaltaiselle nerolle lääketieteellisesti mutkikkaissa tapauksissa.

Viimesimpiä sarjoja, joita silloin menneisyydessä riivasi odotella, milloin tulee viikonlopun piiretyt. 12-v. oli kuitenkin kova hinku päästä rakentamaan dekkiä korteilla ja pelittämään, kun muu krääsä alkoi jäädä unholaan. Muistot ulottuvat kuitenkin paljon aikaimmalle ajalle 70-l. animeviihteen parissa.