E-Mies

E-Mies

Tykittäjä, 68 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (22)

04.03.2009 klo 12:58

2001: Avaruusseikkailu

Stanley Kubrickin kunnianhimoisin ja ehkäpä jopa miehen paras tuotos on kaikessa selittämättömyydessään käsittämättömän laaja ja moniuloitteinen teos. Kubrickin ja Arthur C. Clarken kirjoittama käsikirjoitus kuvaa maailmankaikkeutta, avaruutta, apinoiden aikakautta ja ihmisen ja koneen suhdetta syväluotaavasti ja varsin pohdiskelevasti. Mistä kaikki on saanut alkunsa? Onko maan ulkopuolella todellisuudessa elämää? Mitä jos kaikki elämä ei olekaan alkuperäisin lähtöisin maasta? Tolkuttoman monia kysymyksiä herättävä teos on kerrassaan upeaa katsottavaa. Kubrick - joka on yleisesti tunnettu erinomaisena kamerankäyttäjänä - käyttää sanomansa kertomiseen erikoisia kuvakulmia (kuten vinottain seuraavaa kuvaa painottomassa avaruusaluksessa lenkkeilevästä miehestä). Kolmeen osaan jaettu elokuva kuvaa alkuosiollaan maailmankaikkeuden alkuaikoja. Aikoja, jolloin apinat hallitsivat aavikoitunutta planeettaa. Kubrick haluaa tuoda esille seikan, että apinatkin pystyivät ajattelemaan loogisesti, kunnianhimoisesti ja jopa kilpailuviette voi yllyttää pahoihin tekoihin. Toinen osa kuvaa ihmisen ja koneen suhdetta avaruudessa, jossa astronauttiporukka läheteään Jupiteriin, oudon signaalin perässä. Voiko elottoman koneen harteille jättää monen ihmisen hengen? Onko koneella emotionaalisia tunteita? Voiko kone korvata ihmisen? Toisessa osassa Kubrick käyttää varsin niukasti dialogia, mutta sitäkin vahvemmin muistettavia kohtauksia ja kammottavia tulevaisuudenvisioita. Kolmas osa on kaikessa ymmärrettämättömyydessään täysin surrealistinen pikatrippi elämästä pähkinänkuoressa. Kolmas osio ei sisällä sanakaan dialogia, vaan jättää katsojalle ison määrän kysymyksiä elämästä, pohdittavaksi. Kubrickin teos on niin laaja aihepiiriltään, että sitä on mahdotonta analysoida perinpohjaisesti. Kerrassaan käsittämätön teos.

rating 100,000

19.02.2009 klo 22:49

The Grandmother

Absurdi teos, joka noudattaa Lynchin tyylille uskollisesti surrealistisia kaavoja. Omituinen teos kertoo nuoresta pojasta, joka ei kestä hulttiomaista isää eikä äitään ja haluaa kasvattaa siemenestä itselleen rakastavan ja hoivaavan isoäidin. Outouksia, mielenkiintoisia kuvakulmavalintoja, eriskummalista musiikkia ja tyylikästä animaatioita hyödyntyvä tarina on loppujen lopuksi hyvin teemallinen kuvaus lapsen pahoinpitelystä, lähimmäisyyden kaipuusta ja yksinäisyydestä.

rating 80,000

15.02.2009 klo 14:53

Brianin elämä

Pythoneiden ehkäpä aihellisesti rohkein komedia on ilkikurisen nerokasta huuoritykitystä. Pythonit eivät halunneet teoksensa olevan pelkkää raamatunpilkkaa, vaan hulvatonta satiiria uskonnosta. Pilkkaa tehdään melkeinpä kaikesta paitsi itse Jeesuksesta - jopa Pontius Pilatus saa osansa. Ideoiden tulva, eläytyvä näyttely ja näppärästi yliampuva huumori muodostaa suuren komediallisen virstanpylvään, jota on hankala ylittää. Mikään aihe ei ole liian tabu ja turha pidättyväisyys on unohdettu kokonaan. Jopa ristiinnaulitseminen esitetään humoristisen sävyyn. Kieli poskella väännetty komedia pistää hymykuopat koetukselle ja tuo katsojalle niin iloisen mielen, että pikkuisille virheille antaa anteeksi.

rating 90,000

15.02.2009 klo 14:52

Tappajahai

Tunnelmaltaan täysi kymppi. Spielbergin nerokas kamerankäyttö nostaa jännitystä hiljalleen ja John Williamsin ikimuistoinen musiikki luo katsojalle ahdistavan tunteen. Tappajahai pysyy nerokkaasti piilossa, ja kiitos Spielbergin kamera- ja kuvaustekniikan, katsoja ei ole oikein varma siitä, mikä terrorisoi kirkkaita suolavesiä. Jatkuvasti katsojaa piinaava tunnelma saa elokuvan sanoinkuvaamattoman jännityslatauksen, joka piettää vahvasti otteessaan niin katsojan kuin melkeinpä koko elokuvankin. Lopun metsästysosio venyy vähän liian pitkäksi ja ahdistava jännitys muuttuu harmittavan kliseiseksi. Muuten jännityselokuvien parhaimmistoa ja saa todellakin ihmiset miettimään kahdesti ennen veteen menoa.

rating 90,000

12.02.2009 klo 16:03

Six Figures Getting Sick

Yksi omituisempia teoksia mitä on koskaan tehty. Lynch kuvaa sairaalloisen omituisesti kuuden taiteellisen hahmon muuttumista "sairaaksi" eli Lynchin tyyliin omituisen ja verisen näköisiksi. Taustalla häiritsevän omituisesti ulvova ambulanssisireeni sopii teemaan luoden lisää häirintyynyttä ärsykettä hämmentyneelle katsojalle.

rating 60,000

12.02.2009 klo 15:56

The Alphabet

Omituinen, surrealistinen ja selvästi häiriintynyt tekele opettaan aakkoset hiukan totuttua erilaisella tavalla. Lynch luo vahvan sidoksen katsojan ja elokuvan välille käyttämällä alitajuntaa kutkuttavia ärsykkeitä ja päässä aavemaisesti kaikuvaa ääniraitaa. Ei kerro periaatteessa mistään, vaan on enneminkin Lynchin tyylille omainen, omaperäinen trippi katsojan alitajuntaan.

rating 70,000

08.02.2009 klo 14:12

Andalusialainen koira

Buñuelin ohjaama lyhäri tunnettaan varsinkin kammottavan silmänleikkauskohtauksen ansiosta. Tätä omalaatuista lyhäriä voidaan hyvinkin pitää pelkkänä kohtauspötkönä, jonka kohtaukset ovat surrealistisen outoja eivätkä edes liity toisiinsa mitenkään. Kuitenkin ne kertovat tiettyä tarinaa: miehen agressiota naista kohtaan ja myös jatkuvuuden ja sidonnaisuuden sääntöjä. Rationaalinen ajatustapa herättää alitajunassa omituista kutkusta Buñuelin näyttäessään ajatuksensa vertauskuvien kautta. Filosofisesti tyydyttymättömyyttä ja väkivaltaa pohdiskeleva teos tuntuu utopiselta ja muistettavalta katsomiskokemukselta pitkän aikaa.

rating 100,000

07.02.2009 klo 17:49

Suuri junaryöstö

Edwin S. Porter loi vuonna 1903 kautta aikojen ensimmäisen fiktiivisen juonielokuvan. Suuri junaryöstö on myös ensimmäisiä western-elokuvia ja ehkäpä ensimmäinen länkkäripätkä. Lyhäri kertoo ryöstösakista, jonka aikomuksena on ryöstää juna. Porter käytti upeasti leikkausta hyväksi, ja Suuri Junaryöstö koostuukin monesta, jopa kymmenistä erilaisista kohtauksista, jotka kuljettavat näppärästi juonta eteenpäin. Lopun ampuminen suoraan kohti kameraa tuntuu melko utopiselta ja on kerrassaan omituinen lopetus.

rating 90,000

07.02.2009 klo 17:17

A Turn of the Century Illusionist

Näppärää taikuritaidetta Mélièkselta. Katoamistemppu näyttää kieltämättä komealta, mutta eipä tähänkään ole paljon muuta lisättävää. Suurin osa Mélièksen alkuajan lyhäreistä oli "harjoitustekeleitä", joilla maestro harjoitteli elokuvanteon, kuvaamisen ja äänittämisen kummallisuuksia.

rating 60,000

07.02.2009 klo 17:07

The Man with the Rubber Head

Toinen "harjoituskappale" Mélièkselta, joka kokeili kuvan suurentamista ja pienentämistä varsin kahjoon malliin. Lyhärissä Mélièksen tulkitsema mies ottaa irtopään, kiinnittäen siihen ilmapumpun ja alkaa pumppaamaan päätä täyteen huonoin seurauksin. Musiikkipuoli iskee hyvin - niinkuin kaikissa Mélièksen lyhäreissä - , mutta kokonaisuus uupuu edelleen ja kaipaa lisää sisältöä.

rating 60,000

07.02.2009 klo 16:58

The One-Man Band

Kiintokohdaton lyhäri, joka ei varsinaisesti kerro muusta kuin Mélièksen kamerakikkailuista taikurityyliin. Viihdyttävä musiikki piristää sentään vähän yksipuolista ja ponnetonta teosta, joka tuntuu olevan enemmän kokeiluteos, kuin virallinen tuotos. Yhden miehen muuntuminen viideksi muuksi on ihan komean näköistä katsottavaa, mutta eipä tästä varsinaista ideaa oikestaan löydy.

rating 60,000

07.02.2009 klo 14:52

The Black Imp

Täytyy kyllä sanoa, että Mélièksen lyhytelokuviin jää koukkuun. Hupaisan yksinkertainen, mutta ovelasti moniuloitteinen kerrontapa saa katsojan hyvälle tuulelle modernisuudellaan ja piristävällä musiikillaan. The Black Imp on yksi parhaimpia Mélièksen lyhytelokuvia, ellei jopa paras. Lyhäri kertoo miehestä, jota piinaa raivostuttava paholainen. Taikurikikkoja ja teleportaatioita hyväksi käyttäen Méliès on saanut luotua ihastuttavan tekeleen, jonka ikimuistoinen musiikki jää soimaan kauaksi aikaa päähän. Huumorillinen tekele edustaa jo samaa komiikkatyyliä mitä Chaplin ja Keaton käyttivät vuosikymmen myöhemmin elokuvissaan.

rating 90,000

07.02.2009 klo 14:41

Four Heads Better Than One

Ennenkuin Méliès siirtyi varsinaisten "tarinaelokuvien" pariin, hän päätti kokeilla elokuvantekoa soveltamalla taikuriesityksiään. Four Head Better Than One on hupaisa ohjelmanumero Mélièkselta, joka näyttää katsojalle näppärän päänsiirtotaikatempun mukaansetempavaalla musiikilla korostettuna. Hauska toteutus ja ilosävelmällinen musiikki saavat katsojan aidosti hyvälle tuulelle.

rating 80,000

07.02.2009 klo 14:32

Matka Kuuhun

Hämmästyttävän moderni ikäisekseen. Ohjaaja Méliès uskalsi käyttää taikurin hommista oppimiansa kikkoja tämän mukaansatempaavan lyhytelokuvan tekemiseen. Surrealistinen tarina kertoo pienestä ryhmästä, jotka lähtevät kuuhun ohjuksen muotoisella aluksellaan. Kuussa he sitten kohtaavat kuu-otuksia, jotka aiheuttavat mutkia matkaan. Ohjaaja Mélièsin oli selvästi aikaansa edellä käyttäessään elokuvassaan muutamia nykyaikana tunnistettavia teemoja ja kokeilevaa kameratekniikkaa häivytys-, päällekkäiskuvia ja erilaisia leikkausmenetelmiä hyödyntämällä. Turha realistisuus on kitketty pois ja Méliès on keskittynyt pelkkään viihdyttävyyteen.

rating 80,000

07.02.2009 klo 14:12

Scarface - arpinaama

Kovapintainen kuvaelma liiallisesta vallanhimosta ja sen tuhoisista seurauksista. Al Pacino tekee unohtumattoman roolisuorituksen temperamenttisena ja äkkipikaisena Tony Montanana, joka nousee kuin tyhjästä, rakentaen pala palalta omaa mahtavaa imperiumiaan. Ohjaaja Brian De Palma haluaa korostaa häikäilemättömän valtapolitiikan lisäksi miehen hauraita ehtoja. Kun liiallinen vallanhimo sokaisee, tanssii koko imperiumikin ohuella nuoralla. Joskus tuo nuora voi olla liian ohut kestääkseen. Imperiumin tuho näytetään yhtä säälittömästi kuin se nousukin. Kaikki tuodaan katsojan silmille karusti vailla koristeita. Loppukliimaksi vie melodramaattisuuden ääripäähän näyttäessään katkerasti, kuinka iskulause "Maailma on sinun" voi koitua kohtaloksi. Tyylikkään machomainen loppurymistely nostaa elokuvan viihdetason toiseen potenssiin, kuten myös Montanan äijämäisyyden. Unohtumatonta kasarimusiikkia, pukeutumistyyliä ja kulkuneuvoja sisältävä elokuva iskostuu unohtumattomana katsojan mieliin pitkiksi ajoiksi.

rating 80,000

01.02.2009 klo 16:39

Piukat paikat

Wilderin yksi parhaimmista teoksista. Hupaisa komedia rikkoi dragkomedian rajat loistavalla huumorillaan, joka ei ammu yli vaan osuu tarkasti maaliinsa. Hyvin kirjoitettu dialogi Lemmonin ja Curtisin upeilla tulkinnoilla, naurattaa kerta toisensa jälkeen. Nolot tilanteet, väärinkäsitykset ja vihjaileva huumori oli aikaansa selvästi edellä ja muodostui pitkälti Wilderin ansiosta komedian vakioksi. Kerronta sujuu vaivatta ilman pitkästyttäviä kohtia, näyttelijäsuoritukset ovat kiitettävän onnistuneita lukuunottamatta superkaunista Marilyn Monroeta, jonka kökkömäinen vuorosanojenlausunta jää sivuseikaksi katsojan lumoutuessa... kröhöm... Kuitenkin kokonaisuutena komedian klassikkoteos ikimuistettavan absurdilla lopetuksellaan.

rating 90,000

31.01.2009 klo 20:43

Walk the Line

Johnny Cash, mies mustissa, sai vihdoin ansaitsemansa elokuvan. Kovista oloista lähteneen hulttionuorukaisen vauhdikas elämänkerta vetaisee katsojan täysillä mukaansa antaumukselliseen ja viihdyttävään retkeen halki elämän kivikkoisten polkujen. Joaquin Phoenix antaa kasvot Cashille ja tuo kerrassaan ainutlaatuista särmää hahmoonsa. Lauluosiot hoituvat mallikkaasti ja kieltämättä upean karhealta Phoenixin ääni kuulostaakin. Vielä paremmaksi vetää Parhaan naispääosan Oscar-palkinnolla suorituksestaan palkittu Reese Witherspoon, joka nostaa selvästi imagoaan blondipelleilijästä vakuuttavaksi näyttelijäksi. Witherspoonin esittämä June Carter heittää keikkaa yhdessä Cashin kanssa ja yrittää samalla pitää tähden jalat maassa ja elämän pystyssä. Ohjaaja James Mangold on saanut luotua kerrassaan loistokkaan elämänkerran, joka koskettaa, ilahduttaa ja lumoaa niin Cashin tunnelmallisella musiikillaan, kuin monipuolisuudellaan.

rating 90,000

31.01.2009 klo 12:58

Veitsi vedessä

Minimaalisella budjetilla ja kolmella näyttelijällä väsätty Polanski-esikoinen on kaikessa taiteellisuudessaan monisäkeinen. Se joko kertoo kaiken tai ei yhtään mitään. Kyse on tulkitsemistavasta ja Polanskin oivallusten ymmärtämiskyvystä. Porvarillinen pariskunta poimii kyytinsä nuorta uhmakkuutta hehkuvan nulikan. Yhdessä he lähtevät purjehdusretkelle, jonka aikana kolmikon välit kiristyvät äärimmilleen. Polanski on saanut luotua henkilöhahmohinsa mystikkään latauksen ja ripauksen salaperäisyyttä. Hahmot näyttävät jäävän pinnallisiksi, mutta todellisuudessa katsojalle selviää paljon mielenkiintoisia seikkoja. Tarinaltaan vähäpätöinen teos ottaa jokseenkin kantaa ylimielisyyden ja röyhkeyden teemoihin. Dialogi kuvastaa hahmojen tunteita ja mielialaa näppärästi. Lopun "kliimaksi" ei oikein ota onnistuakseen jännittävyydessä, mutta varsinainen miliisi-kohtaus lopettaa elokuvan katumis-aiheiseen teemaan ja taaksepäin vetäytyvä häivytyskuva korostaa nuoren Polanskin kunnianhimoa ja ohjaajankykyjä. Taiteellinen teos, joka voi olla joko tylsän yksinkertainen tai kiehtovan monisäkeinen riippuen tulkitsemistavasta.

rating 80,000

31.01.2009 klo 12:45

Kunnian päivät

Tunnepitoinen kuvaus tuntemattomista sankareista toisessa maailmansodassa. Ranskalaisjoukkojen vahvistuksiksi vapaaehtoisesti tulleet algerialaissotilaat joutuvat kohtaamaan musertavat kulttuurierot ja pahalaatuista syrjintää heidän yrittäessään sopeutua Ranskan joukkoihin. Kerrankin sotakuvaus, jossa itse sota ei ole pääosassa vaan rasismi ja rotusyrjintä, johon sota on liitetty ovelasti mukaan. Kovimmallekin katsojalle meinaa tulla tippa linssiin, kun sinisilmäiset muslimisotilaat painavat sata lasissa saksalaisten kimppuun, mutta eivät silti saa pätkääkään kunniaa tai arvostusta, vaan heitä kohdellaan ala-arvoisesti ja halventavasti. Vahvasti kantaa ottava teos pysyy vahvasti asiansa takana ja onnistuu luomaan vahvoja tunnesidoksia katsojan ja päähahmojen välille. Kokonaisuutena tyylipuhdas ja satiirimainen teos, joka tuo vähän erilaisen näkökulman toisen maailmansodan sotilaisiin. Tyylikäs ja ajatuksia herättävä lopetus, joka saa katsojassa aikaan pienoisen omantunnon pistoksen.

rating 80,000

28.01.2009 klo 23:04

Urban Legends - kauhutarinoita 2

Täyttä paskaa. Mukajänskästä aiheesta väsätty sontateos naurattaa katsojaa surkeudellaan ja masentavan huonolla juonellaan. Näyttelijät eivät näyttele, vaan heidän tyhjänpäiväiset kirkumisensa, rääkkymisensä ja ylidramatisoinnit pistävät katsojan tylsyyden ja unen rajamaille. Ainoa pelko mikä elokuvan katsomisessa syntyy, on pelko siitä pysyykö näin surkean teoksen jälkeen enää tervejärkisenä. Kerrassaan onnetonta teinikauhupaskaa, jossa ei ole kerrassaan minkäänlaista järjen kipinää. Tarina poukkoilee laidalta toiselle vailla minkäänlaista määränpäätä taikka ajatusta. Juonenkäänteet pystyy arvaamaan jo alkuteksteistä. Dialogi on kuin ala-astelaisen kirjoittamasta mörkötarinasta ja mukacooli lopetus on suorastaan ennalta-arvattavuuden vuorenhuippu. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna täysin perseestä. Menipähän ainakin gintoniceja ja sisuviinaa urakalla elokuvaa katsoessa...

rating 10,000

28.01.2009 klo 15:38

Lost in Translation

Sofia Coppolan pirteälle mielelle tuova elokuva kertoo kahdesta, erissä elämänvaiheessa olevasta ihmisestä, jotka elävät surkastuneiden avioliittojensa keskellä vailla onnellisuutta tai rakkautta. Scarlett Johansson söpöilee ansiokkaasti Charlottena, joka on kyllästynyt täysin miehensä jatkuviin työkiireisiin ja jolta ei paljon rakkautta heru. Bill Murray sarkasmisoi kiitettävään malliin entisenä näyttelijä Bob Harrisina, jonka vaimolla kiinnostaa talonsa sisustus yksinäisyyttä potevaa miestään enemmän. Japanin modernin tyylikkäät ja romanttiset kaupunkimaisemat komeilevat kauniisti taustalla, ohjaaja Coppolan näyttäessä katsojalle romanttisen kertomuksen yhteisen harmonian löytämisestä. Ohjaaja Coppola haluaa korostaa, että ikä ja ulkonäkö ovat vain sivuseikkoja, yhtenäisyyksien löytyessä ja muokatessa kahdesta, erilaisesta ihmisestä, hyvinkin samanlaisia. Dialogi tuo hyvin esille Bobin ja Charlotten sisäiset ahdistuksen tunteet ja murheet. Vaikka Coppola ei varsinaisesti kerro mistään sen syvemmästä kuin rakkauskertomuksesta, Lost in Translation saa katsojan pohdiskelemaan omaa elämäänsä yllätänkin paljon.

rating 80,000

28.01.2009 klo 12:32

Voittamaton ykkönen

Sysimustan huumorin peittämä teos ei mässäile verisellä väkivallalla, vaan tuo toisen maailmansodan kammotukset melko väliinpitämättömään sävyyn katsojan silmille. Pääosaroolissa oleva Lee Marvin esittää karaistunutta ja sodan arpien täyttämää kersanttia vahvalla otteella. Henkilöhahmot jäävät pinnalliseksi ja Fuller keskittyy pelkästään tarinaan ja jättää muut kohdat sivuseikoiksi. Viihdyttävä teos on kieltämättä näyttävä läpileikkaus toisesta maailmansodasta aina Afrikan valloituksesta keskitysleirin kammotuksiin asti. Fullerin tyyli on piikittelevä ja sormea osoittava, varsinkin saksalaisia kohtaan. Lopun kohtaus Lee Marvinin ja keskitysleiripojan kanssa koskettaa katsojaa ja herättää pienimuotoista ahdistusta ja hämmästystä. Loistava dialogi ja rauhallinen kuvaustyyli tekevät elokuvasta vahvaotteisen kuvauksen.

rating 80,000

Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat