Brutus

Brutus

Käyttäjä, 39 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (905)

12.12.2018 klo 23:54

Lost & Found

Näppärä stop motionilla tehty animaatiolyhäri kahden pehmolelun ystävyydestä. Jos tämä pääsee Oscar-ehdokkaaksi, tämä todennäköisesti myös voittaa, sillä kaikki siihen viittavat palaset ovat harvinaisen hyvin kohdallaan.

rating 90,000

12.12.2018 klo 02:36

Kohti Marsia

Aah, tämä on tätä vuosituhannen vaihteen motion capture -villitystä, joka kuolikin onneksi pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Tietokoneella suodatetut ihmishahmot näyttävät enimmäkseen luonnottoman muovisilta ja ihan oikeasti animoitujen ukkeleiden design on pelkästään karmaisevan rumaa jälkeä ja saa todennäköisesti aikuisessa miehessäkin aikaan inhonpuistatuksia. Juonessa noin yleensä ei ole mitään järkeä ja tarinan opetus on pelkästään typerä.

Alunperin pääosan kakaraa muuten esitti Mass Effectin Jokeri eli Seth Green, mutta aikuisen miehen ääni lapsen suusta kuulosti niin hirveältä, että se päätettin lopulta dubata ihan oikealla lapsella. Greenin ääni tosin löytyy kaikista trailereista.

Ajatus kokonaisista motion capture -leffoista ylipäänsä oli naurettavan tyhmä ja kallis virhe. Jos näistä oikeasti oli tarkoitus tehdä jotenkin realistisia, ne olisi yhtä hyvin voinut tehdä ilman tietokoneitakin. Toisaalta jos näistä olisi ollut tarkoitus tehdä mielikuvituksellisempia, olisi käynyt ihan normaali animaatiokin.

rating 10,000

10.12.2018 klo 20:13

Demolition Man

Syltyn parhaita ja samalla osuvimpia tulevaisuudenkuvaksia miesmuistiin.

Räjähdysmiehen maailmassa kaikki on niin turvallista ja sanitoitua, että ihmisten elämässä kirosanat, ikävät katseet, epäterveellinen ruoka ja ilmastonmuutos ovat suunnilleen pahinta mitä voi olla. Niitä suitsimaan ja vegetoitunutta massa paimentamaan onkin perustettu oma kaikkea hyvää tarkoittava dystooppinen isovelijärjestelmänsä.

Ainoastaan sosiaalinen media puuttuu.

rating 80,000

10.12.2018 klo 17:00

Luokkakokous 2 - Polttarit

Koska se alkuperäinen Luokkakokous olikin niin hyvä, tehdäänpä sille vielä jatkoakin. Tekisi mieli kutsua tätä pelkäksi väsyneeksi vanhan toistoksi, sillä koko jutun ainut idea on koota yhteen Suomen suosituimmat "koomikot" ja kerätä tyhmiltä rahat pois. Toisaalta kyseessä taitaa olla vielä sitä edellistäkin nolostuttavampi töräys, joten enpä ala. Ainut hyvä asia mitä siitä ensimmäisestäkään voi nyt sanoa, on ettei se ainakaan ole yhtä huono kuin tämä toinen.

rating 10,000

07.12.2018 klo 15:09

Big Hero 6

Jälleen kerran valtavan hypen taakseen saanut Disney-leffa osoittautuu geneeriseksi ja niin moneen kertaan nähdyksi että tästä pystyy oikeasti pelkän ensimmäisen viiden tai kymmenen minuutin perusteella jo sanomaan kuka kuolee, kuka on katsojalle heitetty harhautusroisto, kuka on lopun varsinainen "yllätyspahis" ja ylipäänsä koko yllätyksettömän "luuseeritiimistä sankareiksi" -juonen viimeistä piirtoa myöden.

Lopussa pahiskin käyttää sitten vielä klassista suurkaupungin tuhoavaa teleporttia, joka löytyy suunnilleen jokaisesta supersankarileffasta.

Huoh...

rating 50,000

30.11.2018 klo 15:07

Hanezu

Arvosteluun jäi pieni lapsus. Pääosan nainen ei ole avioliitossa vaan avoliitossa ja erehdyksessä mainittu kivilouhimo onkin todellisuudessa arkeologinen kaivaus, jossa vain käytetään louhimon välineitä. Mainittu mieskin työskentelee oikeasti muualla. Mutta nämä ovatkin onneksi mitättömiä pikkudetaljeja eivätkä muuta mitään olennaista.

Tämä lisäksi perustuu osittain johonkin vanhaan monitulkintaiseen runoteokseen, joten oma tulkinta vuoreen ja aurinkoon liittyvästä vertauskuvasta voi olla vähän epätarkka.

rating 80,000

27.11.2018 klo 15:18

Diktaattori

Aiemmin tykkäsin tästäkin leffasta tosi paljon koska olin vielä historiaharrastajakin, mutta yksi toinen äskettäin katsomani saman lajin tyranniaa ja tyranneja käsittelevä satiiri avasi silmäni huomaamaan Chaplinin näkemyksen pahimman yksittäisen sudenkuopan: pinnallisuuden. Tämä oli tehty oman aikansa tarpeisiin ja tässä nauretaan nimenomaan siksi juuri niiden tiettyjen tyrankien kustannuksella, mutta itse järjestelmää, ajan henkeä tai aatetta ei oikeasti käsitellä ollenkaan vaikka nämähän olisivat oikeasti olleet ne herkullisimmat ja samalla tärkeimmät maalitaulut.

rating 60,000

23.11.2018 klo 02:57

Star Wreck - In the Pirkinning

Tämä oli ilmestyessään käsitttämättömän iso juttu. Muistan kavereiden kanssa katsottiin aikoinaan noita vanhoja osia ja sitten eteen lyötiin tämmöinen kunnianhimoisempi jymypaukku, jossa jopa efektit näyttivät suuren maailman tyyliin tehdyiltä, vaikka kaikki muu tosi amatöörimäistä tekoa onkin.

Itse ainakin annan paljon tälle anteeksi, koska tämä on oikeasti harrastelijavoimin tehty amatöörileffa ja tämä julkaistiin alunperin nimenomaan ilmaisena hupifilminä netissä. Tätä ei kannata siksi verrata mihinkään ammattilaisten tekemiin mättöleffoihin vaan ennemmin jonkun Pewdiepien tai James Rolfen kaltaisten nettitähtien pikkubudjetin tuotoksiin.

rating 70,000

23.11.2018 klo 02:50

The Hobbit

Yritin avoimella mielellä katsoa läpi tämän neuvostoliittolaisen näkemyksen Dildo Ripulin seikkailuista, mutta tällä kertaa meno osoittautui liian sakeaksi jopa omaan neuvostomakuuni. Tässä mennään ihan kirjaimellisesti pahvisissa nollaluokan lavasteissa tekoparrat väpättäen ja lauletaan menemään jos jonkinlaista hobittilan venäläisten kansanlaulujen kimaraa.

Se kotimainen sormusten herra on tähän verrattuna oikeasti tosi hyvä.

rating 20,000

22.11.2018 klo 15:28

Punainen skorpioni

Juonessa on hyvin vähän järkeä, mutta kämäistä äksönviihdettä onkin luvassa sitten senkin edestä. Dolppa panee yrmynä venähläisenä kommandona parastaan ja räjäyttelee hurmoksessa omansakin taivaan tuuliin. Välillä ammutaan singolla ilman sitä kutia, autot ja helikopterit räjähtää välittömästi pienestäkin osumasta, jenkkipatrioottisuutta julistetaan ja ne kuuluisat räjähdyksetkin tapahtuvat jostain luontodokkarista lainatuilla karjusmisäänillä.

America!!1

rating 60,000

21.11.2018 klo 22:36

Hollywood Steps Out

Karikatyyrimaiset Hollywood-tähdet juhlimassa. Hauskinta tässä on yrittää tunnistaa vanhoja tähtinäyttelijöitä, muut vitsit vielä vähän niin ja näin. Kent Rogersin imitaatiot aikansa julkkiksista on edelleen huikeaa kuultavaa.

rating 70,000

21.11.2018 klo 04:04

An Occurrence at Owl Creek Bridge

Älyn hieno klassikkolyhäri.

Amerikan sisällissodassa mies hirtetään sillan kupeella, mutta viime hetkellä köysi katkeaa ja kuolemaantuomittu pääsee pakenemaan. Matka vie lopulta kotiin ja perheen luo, mutta kaikki ei lopulta olekaan miltä näyttää...

Tässä on kyllä aivan kaikkea: kuvaus on hienoa katseltavaa ja vaikutteita tuntuu selvästi otetun saman ajan itäeurooppalaisilta kamera-akrobaateilta. Tarina itsessään on allegorinen, suorastaan sodanvastainen ja loppu yllättävä ja omalla tavallaan traaginen kuin mikä.

Tämä voitti aikoinaan Oscarin ja Cannesin parhaan lyhärin palkinnon, näytetty telkkarissa osana Twilight Zonea.

rating 90,000

20.11.2018 klo 22:52

Pähkähullu Suomi

Speden paras ja samalla parhaita kotimaisia komedioita koskaan. Harmittavan usein suomalaisilla koomikoilla on tapana esittää elokuvissa pelkkää ölisevää dorgaa tai muuten myötähäpeää herättävää maalaistolloa, mutta Spede tiimeineen on tässä onnistunut luomaan kokonaisvaltaisesti hauskan ja oikeasti kekseliään satiirin kaikesta perisuomalaisesta pullistelusta. Parhaimmillaan meno on nimensä mukaisesti pähkähullua ja erilaisia huvittavia yllätyksiä ja karikatyyrimäisiä hahmoja mahtuu matkan varrelle vaikka kuinka paljon.

Oma suosikkikohtaukseni on alun hirvijahti, joka kasvaa nopeasti kokonaiseksi sodaksi tankkeineen ja lentokoneineen. Toinen hyvä on arkistomateriaalista koottu pikainen lopun yhteenveto.

rating 100,000

20.11.2018 klo 18:25

Luokkakokous

Ainut syy näiden kahden olemassaololle taisi olla myyvä ajatus kolmen suositun koomikon saamisesta samaan kuvaan. Varsinaisen sisällön kanssa sitten yksi ja sama.

Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta suomalaisella ihmisellä tuntuu monesti olevan jonkinlainen ihme poikkeuksellinen taito näyttäytyä tyhmimmillään ja ärsyttävimmillään yrittäessään olla jotenkin erityisen hauska eikä tämä siinä mielessä juuri poikkeusta tee.

rating 10,000

19.11.2018 klo 12:50

Ponyo rantakalliolla

Yliarvostettu.

Muistan tämän ilmestyneen Miyazakin ja Ghiblin suosion aallonharjalla ja tätä hypetettiin vuosikaupalla kuin kuuta nousevaa. Omaan makuun Ponyo on edelleen liian lapsellinen häiritsevyyteen asti ja edellisen Miyazakin tavoin pelkästään sekava adhd-rymistely ottaa pitemmän päälle lähinnä aivoon, vaikka animaatio ihan nättiä onkin.

rating 50,000

18.11.2018 klo 19:59

Tales from the Crypt: Pahan lähettiläs

Huonoa mainettaan valovuosia parempi ja viihdyttävämpi splätter-hupailu Evil Deadien sun muiden hengessä. Titanicin Billy Zane revittelee oikein kunnolla ja vanhan liiton erikoistehosteilla mäiskytetään menemään kiitettävään tahtiin.

Ei kuitenkaan yllä itse sarjan timanttiselle tasolle.

rating 80,000

18.11.2018 klo 15:20

Emperor Tomato Ketchup

Pieni päivitys. Katsoin arvostelun jäljiltä myös sen leikellyn version ja se osoittautuikin edellistä paremmaksi. Pelkästään jo syystä, että turhaa kestoa on suosiolla tiivistetty ja sanoma saatu selkeämmin kiteytettyä reiluun varttiin ilman kaikkea turhaa filleriä, typeriä värifilttereitä ja muuta sekoilua. Tykkäsin lyhäristä oikeasti huomattavasti enemmän.

Tässä selvästi irvaillaan maallistuneen Japanin länsimaistumiselle ja erilaisille keskenään tappeleville poliittisille liikkeille.

rating 20,000

18.11.2018 klo 01:00

Moulin Rouge

Baz Luhrmannin yhdistelmästä kaoottista leikkaustyyliä, karkkimaisen imelää värimaailmaa ja lällyä rakkaustarinaa saa lähinnä kamalan päänsäryn. Tähän vielä päälle kokoelma pelkkiä laiskoja ja häiritseviä pop-covereita kiinnostavien originaalien veisujen sijaan. En kyllä tykkää yhtään.

rating 40,000

16.11.2018 klo 22:47

7 tikaria - Omen III

Sanotaan vaikka näin, että ennakko-odotuksiin nähden tämä oli jopa yllättävänkin hyvä... aina viimeisen päälle ryssittyyn loppuun asti. Kyseessähän on tunnetusti kokonaisen kauhutrilogian päätös, jossa hyvä ja paha vihdoin kohtaavat ja maailman kohtalosta päätetään lopullisesti, mutta koko eeppinen välienselvittely onkin käytännössä ohi kirjaimellisesti yhdessä ainoassa antiklimaattisessa sekunnissa.

rating 40,000

15.11.2018 klo 09:21

Pimeä puoli

Tales from the Darkside perustuu samalla nimellä tekijänoikeussyistä julkaistuun Creepshow-televisiosarjaan, tässä on samat tekijät taustalla ja yksi tarina jopa alunperin kuvattu niihin alkuperäisiin leffoihin. Yksi tarina on lisäksi länsimaistettu versio Kwaidanin luminaisesta.

Viihdyttävää kamaa tämä on, huomattavasti sitä kolmatta Creepshowia parempi koska tahansa. Huumoria olisi kylläkin kaivannut enemmän.

rating 70,000

12.11.2018 klo 11:51

One Hour Photo

Robin Williamsin uran paras roolisuoritus. Pelkästään jo siksi, että mies on tässä päässyt hyödyntämään vapaammin omia sisäisiä demonejaan sen perinteisen tekopirteän ähellyksen sijaan. Tarina ei kuitenkaan ole mitenkään erityinen.

rating 80,000

11.11.2018 klo 14:27

Vihreä maili

Muistelen, että tästä on joskus julkaistu lyhennetty versio josta pidin leikkaamatonta enemmän, mutta koska en tuota enää mistään löytänyt niin pisteytänpä sen toisen perusteella.

Vihreän mailin tarina on kyllä harvinaisen nätti, mutta siirappista melodraamaa erilaisine dramaattisine hidastukseen on omaan makuun aivan liikaa. Charles Clarke Duncan on kyllä melkoinen jättiläinen, selvästi bodarigeenit olleet kaverilla enemmän kuin kohdallaan eikä mies ollenkaan huono näyttelijäkään ole.

Jokaisen mummin ja vaarin ja minun ikioma suosikkipoika kuitenkin esittää tässäkin pääosaa, joten se siitä illuusiosta taas.

rating 60,000

11.11.2018 klo 04:21

Ennustus

Muistan tämä tuli ensimmäisen kerran vastaan kun tutkiskelin iskän kasetteja. Vanha ukko harrasti vanhoja kauhuleffoja ja Stephen Kingin kirjoja, joten meillä oli vähän kaikenlaista.

Tämä oli joskus mukulana niin tajuttoman tehokasta kamaa. Nykyään kerronnan hitaus ja muutamat vähän turhanpuoleiset yksittäiset kohtaukset syö jo jonkun verran, mutta aikansa kovat tuotantoarvot ja mahtava Gregory Peck pelastavat paljon. Loppua kohden tunnelma onneksi tihenee, mutta hahmojen olisi suonut huomaavan jo aikaisemmassa vaiheessa Damienin olevan vanhan vihtahousun sukua, katsojallehan koko juttu paljastetaan jo aivan alussa.

Jerry Goldsmithin tunnari edelleen yksi ilkeimmistä ja häijyimmistä elokuvasävellyksistä koskaan. Todellisen mestarin erottaa amatööristä taito säveltää parasta musiikkia vähän joka tunnelmaan. Jos Omen on yksi ääripää niin Secret of Nimhin lopputunnari on sitten se toinen. Oscar meni oikeaan osoitteeseen.

rating 90,000

10.11.2018 klo 14:20

Terminator Genisys

"We heard you like kasarinostalgia, so we put in some pointless rehash so you can kasari while you nostalgia."

Koska ensimmäinen Terminaattori on nykyään niin kauhean epäkorrekti kertomus naisesta pulassa, päätti Hollywood pistää koko roskan uuteen uskoon. Nyt Saara onkin voittamaton superninja joka ei miestä kaipaa, vanhasta kunnon Jouni Kunnarista on tullut roisto, menneisyys onkin taas mystisesti muutettavissa ja T-1000 on jälleen kehissä koska nostalgia ja Terminaattori 2.

Koko leffa on kirjaimellisesti pelkkää aiempien osien toistoa ja vähätkin muutokset maistuvat lähinnä vandalismilta.

Eniten itseäni tässä huvitti se ilmestymisaikojen kohu, jossa porukka suunnilleen repi päänsä milloin mistäkin. Yksi isoimmista porun aiheista oli nimen muuttaminen "Genesiksestä" "Genisykseksi".

rating 20,000

10.11.2018 klo 13:53

Terminator 3: Koneiden kapina

Pelkkää toisen osan toistoa, mutta heikommin. Tällä kertaa tehosteet onkin jo pitkälti sitä samaa uuden vuosituhannen cgi-huttua ja pahis tylsä kuin mikä. Jostain syystä näissä uudemmissa oli ilmeisesti pakko saada sovitettua enemmän naishahmoja mukaan, joten tosi pahasta tappajaterminaattorista päätettiin sitten tehdä ajan hengen mukaisesti vaaleaverinen huippumalli, jonka virheettömän meikin alta yrmistely ei saisi kissanpentuakaan tärisemään pelosta.

Toiminta on parhaimmillaan ihan menevää, mutta tekijät vetivät koko jutun ihan silkaksi pelleilyksi sen pakotetun huumorinsa kanssa. Isoin ongelma tässä on että siinä sivussa onnistuttiin ryssimään koko sarjan idea paljastamalla ettei tulevaisuutta voikaan muuttaa. Aiempien leffojen ja koko elokuvasarjan "taistelua ei käydä tulevaisuudessa vaan nykyhetkessä" oli siis täysin turhaa lätinää.

rating 40,000

09.11.2018 klo 23:10

Titanic

Niitä elokuvia, joista näkee selvästi että rahaa on pantu haisemaan ja kunnolla onkin. Jos yhtään on lukenut tositarinoita, pystyy löytämään tästä vaikka mitä, kuten sen yhden nousukkaan naisen, jonka esikuva muistaakseni toimi myöhemmin selviytyjien suurena puolestapuhujana.

Sitten on tietysti massiiviset ja edelleen komeat erikoistehosteet, jotka käytännössä varastavat kolmen tunnin tuolla puolen häämöttävässä lopussa koko shown. Alussa käväistään vähän sukeltelemassa aidolla Rauma-Repolan sukellusveneelläkin. Torille!

Mutta tässä on oma pointti: tarinapuoli ei tässä oikeasti tarjoa mitään kauhean ihmeellistä vaan koko leffa perustuu pelkälle spektaakkelille. Tämmöiset katastrofileffat oli muotia joskus 60- ja 70-luvulla, ja moni romanttinen perusklisee oli oikeasti kulutettu loppuun jo tuolloin. Tämän ilmestymisaikaan sukupolvi oli kuitenkin jo vaihtunut ja vanhat kuviot unohdettu. Siksi tämä tuntuikin niin tuoreelta.

Pari katselukertaa ja kaikki oleellinen olikin sitten siinä.

En tiedä miten huono elokuvavuosi 1997 on oikeasti ollut, mutta 11 Oscaria ja maailman parhaan elokuvan titteli tuntuu nykyään rajulta liioittelulta.

rating 80,000

09.11.2018 klo 00:34

Dirty Grandpa

Pitkästä aikaa leffa, joka tuli jätettyä kesken ihan silkasta ärsytyksestä.

Tässä siis Robert De Niron esittämä tumputteleva sikailupappa lähtee pienelle road tripille Zac Efronin esittämän sukulaispoikansa kanssa. Yhdessäkään kohdassa en varsinaisesti nauranut, mutta siinä kun Efronin hahmo on poliisiasemalla ölisemässä sekuntikaupalla niiden poliisien kanssa päätin lopettaa suosiolla ja mennä mieluummin vaikka puhdistamaan vessanpönttöä hammasharjalla. En minäkään nyt ihan masokisti ole.

Mutta miten De Niron kaltainen oikeasti hyvä näyttelijä on voinut vajota urallaan näinkin alas?

rating 10,000

08.11.2018 klo 20:19

Kundun

Kun tämän joskus ensimmäisen kerran katsoin, en osannut edes ajatella tätä Martin Scorsesen leffaksi. Mieshän teki ennen Kundunia useammankin kovan gangsteriklassikon, mutta tästä kuoriutuikin tylsä ja äärimmäisyyksiin asti geneerinen henkilökuva Dalai Lamasta.

Enintään keskitason draama. Unohdettu ihan syystä.

rating 50,000

08.11.2018 klo 16:02

Gangs of New York

Sitä samaa vuosituhannen alun Amerikka-villitystä, mutta tällä kertaa vähän rähjäisemmin ja kovemmilla tuotantoarvoilla. Muistelen, että tälle oli aikoinaan valtava hype ja tätä hehkutettiin hetken verran jo maailman parhaaksi elokuvaksikin. Oscar-ehdokkuuksiakin tuli kymmenen...

...mutta sitten hype haihtui taivaan tuuliin ja kaikki Oscarit jäi saamatta. Suurimmat syyt ainakin omaan pettymykseeni oli kauhean perinteinen ja moneen kertaan nähty kostotarina yhdistettynä vanhaan tuttuun muuntautumiskyvyttömään Titanicin Jackiin. Daniel Day-Lewis ja Liam Neeson tekevät minkä voivat, mutta eivät tätä pysty kyllä täysin yksinkään pelastamaan. Cameron Diaz on täysin väärässä elokuvassa.

rating 50,000

07.11.2018 klo 22:06

Barbie Pähkinänsärkijä-baletissa

Joopa joo. Tästä voi ainakin sanoa, että seuraa edes jotenkin sitä alkuperäistä tarinaa ja tästä pystyy lapsenmielisempi oikeassa mielentilassa jopa vähän nauttimaan. Toisaalta on sitten kamala animaatio, vähän sinnepäin improvisoidut dubbaukset sekä tietysti Barbi itse...

Kaikesta huolimatta tämä ei kuitenkaan ole se huonoin Pähkinänsärkijä. Vuonna 2010 tuli yksi vieläkin syöpäisempi tapaus, joka naurettiinkin monessa maassa suoraan teattereista pois.

rating 10,000

07.11.2018 klo 13:03

Brain Damage

Tämä oli aikoinaan ensimmäisiä leffoja mitä täällä pisteytin. Nykyään arvostus ehkä hiukan laskenut, mutta viihdyttävä b-leffa tämä on silti vieläkin.

Kyseessä on perinteiseen Henenlotter-tyyliin pikkubudjetin mustalla huumorilla silattu kuvaus huumeaddiktiosta. Tällä kertaa juipin niskaan asettuu ihmisten aivoja syövä puhuva mato, joka ruiskuttaa teinin verenkiertoon voimakkaasti addiktoivaa tajuntaa laajentavaa happoa.

Kaiken rupuisuus ja Henenlotterin erityinen taito kuvata suurkaupungin likaisimpia syrjäkujia ihastuttaa/ihastutti ainakin itseäni aivan erityisesti tässä. Frankenhooker on kuitenkin tässäkin suhteessa vielä parempi.

rating 80,000

07.11.2018 klo 12:57

Kuin raivo härkä

Ei kyllä yhtään tarvitse ihmetellä miksi Scorsese ylipäänsä tarttui tähän tarinaan. Kuin raivo härkä on kertomus maailmanmestaruutta tavoittelevasta taistelijasta, jonka sitkein ja raain vastustaja katsoo todellisuudessa takaisin peilistä. Lopussa mies ei voita himoitsemaansa mestaruutta, mutta pääsee sinuiksi itsensä kanssa.

Ei tämän parempaa urheiluelokuvaa olekaan.

rating 100,000

07.11.2018 klo 00:11

Rubber

Tämä on vähän kuin parin vuoden takainen Bunny the Killer Thing, mutta tällä kertaa täysin absurdi ja kauhuleffojen hölmöille kliselle virnuileva premissi jopa toimii - ainakin oikeassa mielentilassa. Vai milloin viimeksi katsoitte haudanvakavan elokuvan telekineettisillä voimilla eläimiä ja ihmisiä tappavasta autonrenkaasta?

rating 60,000

06.11.2018 klo 23:58

The Departed

Katsoin tämän viimeksi osana isompaa Martin Scorsese -putkea jokin vuosi sitten. Tätä ennen tuli juuria katsottua ne klassisimmat Taksikuskit ja Raivot härät, mutta en saanut likimainkaan samanlaisia pöhinöitä kuin niistä. Eniten ihmetyttää, että tämä oli monesta ehdokkuudesta huolimatta ensimmäinen, josta Scorsese sai itselleen Oscarin parhaasta ohjauksesta.

Ehkä itselle se perinteisin nipotuksen aihe näissä leffoissa on liian nimekäs ja tunnistettava näyttelijäkaarti, joka tällä kertaa kattaa aivan erityisen tunnistettavat Leonardo Di Caprion ja Mark Wahlbergin, joita ei pysty näkemään oikein missään roolissa muina kuin itsenään. Di Caprio täysin muuntautumiskyvyttömänä näyttelijänä aivan erityisesti häiritsee tässäkin roolissa.

Kai tämäkin ihan hyvä on, mutta kyllä Scorseselle se kultaukko olisi käteen sopinut jo kauan ennen tämän tekemistäkin.

rating 80,000

06.11.2018 klo 16:58

Texasin moottorisahamurhat - uusi sukupolvi

Nämä Texas Chainsaw -leffat menivät kyllä ensimmäisen osan jälkeen niin jyrkkään alamäkeen, ettei vastaavaa ole nähty varmaan koskaan. Toinen osa oli vielä ihan huvittava kaikessa kahjoudessaan, kolmannesta osasta sentään sai vielä jotain irti, mutta tässä on koko saagan todellinen pohjakosketus.

Ilmeisesti tämän oli vielä tarkoitus olla jonkinlainen löyhä remake siitä ensimmäisestä, mutta tässä tapauksessa kaikki tunnelma ja balls to the wall -meininki on täysin tipotiessään. Niiden tilalle on saatu matelevan tylsää kerrontaa, epämääräistä poikkoilevaa leikkausta ja kaksi tulevaa Oscar-voittajaa uransa nolostuttavimmissa rooleissa.

Maine yhtenä lajinsa kehnoimmista teoksista on näillä näytöillä enemmän kuin ansaittu.

rating 10,000

06.11.2018 klo 16:40

Starship Troopers - Universumin sotilaat

Pieni ihme, etten tätä vielä ole kommentoinut vaikka nähtyäkin on tullut jo ties kuinka monta kertaa. Noh, tulkoon nyt tämäkin sitten.

Muistan kun tämä oli uusi ja ne ötökkäefektit oli vielä tosi vaikuttavia ja väkivalta brutaalia. 2010-luvulla noista on jo hohto mennyt aikoja sitten, mutta nykyään tästä kykenee nauttimaan ihan puhtaana Hollywood-sotaleffojen ja oikean elämän sotapropagandan hilpeänä parodiana, jossa partiopoikamaiset huippumallit marssivat ihan kirjaimellisesti ällöttäviä ja kasvottomia vihollismassoja vastaan.

Alkuperäisteokseen tätä on kuitenkin turha verrata, sillä se oli muistaakseni alunperin tarkoitettukin kertomaan sotavoimien merkityksestä vastauksena aseriisuntaa ja maailmanrauhaa ajaville hipeille. Nykyään tuota varmaan pidetäänkin jo puhtaasti fasistisena opuksena.

rating 60,000

06.11.2018 klo 13:29

Terminator 2 - Tuomion päivä

Mut varmaan lynkataan tästä hyvästä, mutta tykkään ensimmäisen osan tyylikkäästä jännäri- ja kyberpunk-menosta huomattavasti tätä toiminnallisempaa jatko-osaa enemmän. Onhan tässä miljoona kertaa suurempi budjetti ja näyttävämpää toimintaa vaikka kuinka paljon enemmän, mutta se ensimmäisen osan sähköisempi tunnelma vaan vetää voimakkaammin puoleensa.

Ehkä ainoana varsinaisesti tässä ärsyttäneena kohtana voin mainita turhan selittelyn, etenkin siinä kohdassa jossa Sarah Connor vääntää katsojalle rautalangasta Arskan olevan John Connorille kuin isä jota tällä ei koskaan ollut. No shit?

rating 40,000

05.11.2018 klo 13:17

Vaippahousut vauhdissa

Yksi hirvittävimmistä ja painajaismaisimmista elokuvista joita olen ikinä eläessäni nähnyt. Tässä ilmeisesti oli tarkoitus tehdä jotain lapsille suunnattua komediaa, jossa pikkuvauvojen suut on laitettu tietokone-efekteillä puhumaan aikuisten juttuja vähän samaan tapaan kuin eläimet Babessa, mutta lopputulos on yksinkertaisesti niin karsea ettei tätä pysty vähä-älyisinkään kontiainen yhteen putkeen loppuun katsomaan.

Mikään tässä ei toimi, ei niin mikään. Kuin kirsikkana kaiken muun päälle elokuvan lapsinäyttelijöiden kysyvistä ja hämmentyneistä ilmeistä näkee ettei näillä todellakaan ole käsitystä mitä ovat "sanomassa" vaan nämä on jotenkin jekutettu tekemään juttunsa kussakin kohtauksessa. Joten kyseessä ei ole vain tuskallinen elokuva katsoa, mutta myös omalla tavallaan säälittävä ihan niiden mukaan pakotettujen lasten vuoksi jotka saivat tästä ikuisen stigman näyttelijänuralleen.

Voi vain kuvitella miten Chrisopher Lloydin kaltainen laatunäyttelijä on mahdettu huijata tähän mukaan.

rating 10,000

03.11.2018 klo 00:40

A.I. Tekoäly

Monta kertaa tullut nähtyä telkkarista. Omasta mielestä pahin kompastuskivi tässä on ylenpalttinen sokerisuus ja sentimentaalisuus. Heti alussa esimerkiksi nähdään minuuttikaupalla kestävä kohtaus, jossa ukko paasaa koneiden tunteista. Myöhemmin tihrustetaan väkipakolla itkua kun mami päättääkin hylätä robottipojan ja sitten on tietysti se kuuluisa loppukohtaus, jota en sentään spoilaa.

Ymmärtääkseni Kubrick piti Spielbergin sokerisimmista leffoista ja yritti kaikessa kyynisyydessään vähän jotain samanlaista, mutta tässä meni kyllä pahemman kerran yli. Spielberg lisäksi yrittää liikaa emuloida tässä Kubrickin tyyliä omansa kustannuksella, mikä ei tietenkään täysin toimi.

Ihan kiva kyberpunk-satu silti. Harvoin näin ison budjetin kb-leffoja tehdään nykyäänkään.

rating 80,000

30.10.2018 klo 16:30

Hobgoblins

Pieni ihme ettei tätä oikeasti ole kukaan täällä ennen itseä vaivautunut kommentoimaan tai pisteyttämään, vaikka leffalla on jo vähän camp-mainetta ja löytyykin helposti muodossa tai toisessa ihan tuubistakin.

Kyseessä on taattu Troll 2 -tasoinen Gremlins-kalkkunakopio, joka jo ihan naurattaakin huonoudessaan. Tämän leffan menninkäiset ovat monessa kohtaa pelkkiä pehmoleluja ja käsinukkeja, joita näyttelijät paremman puutteessa itse liikuttelevat. Tässä mönninkäisilllä on vielä taito tehdä ihmisten fantasioista totta, mikä yleensä johtaa teinien kuolemaan.

Tässä muuten käytetäänkin alkuperäisestä Gremlinsistä yli jääneitä ääniefektejä!

Typerä kuin mikä, mutta ah, niin viihdyttävä.

rating 80,000

28.10.2018 klo 03:34

The Ballad of Narayama

Kuvankaunis teatterielokuva, joka ei varsinaisesti yritäkään olla kauhean realistinen. Tarina kertoo muinaisista köyhistä ajoista, jolloin heimoille ja suvuille taakaksi käyvät vanhukset jätettiin vuorille kuolemaan, kotimaisittain puhuttaisiin sukujyrkkämistä. Tarina ei varsinaisesti ole tämän vahvin puoli vaan maalauksellisen kaunis visuaalinen ilme, joka tuo vähän mieleen Kwaidan - kauhun kasvotin.

Hienona yksityiskohtana elokuvalla on oma trubaduurinsa, joka säestää ja kommentoi aktiivisesti tarinan tapahtumia.

rating 90,000

28.10.2018 klo 03:04

Kwaidan - kauhun kasvot

Masaki Kobayashi oli melkoinen seppä genressä kuin genressä. Miekkoselta vain on niin kauhean vähän matskua ylipäänsä ja nekin yleensä tosi kiven alla.

Tämä leffa perustuu samannimiseen japanilaisia aavetarinoita sisältävään opukseen, jonka löytää helposti mistä tahansa lähikirjastosta myös suomeksi. Kokoelman kuuluisin yksittäinen tarina kertoo buddhalaisten munkkien luona asuvasta köyhästä trubaduurista, jolta samuraiden aaveet veivät korvat herralleen. Pelkästään tälle tarinalle on Japanissa pystytetty muistomerkkejä ja pieniä temppeleitäkin.

Äärimmäisen kiehtova opus ja elokuva, ei tämän komeampaa aiheesta varmaan saisi tehtyä kirveelläkään. Tulee todennäköisesti tarkemmin kirjoitettua tästäkin jahka Kobayashin elämästä ja urasta kertovan mahtiopuksen joskus itselleni kahmaisen.

rating 100,000

28.10.2018 klo 01:52

Poltettujen noitien hotelli

Ei ehkä juonellisesti mikään kovin häävi klassinen kauhupätkä, mutta visuaalisesti pahuksen tyylikäs. Koko leffa on täynnä nättejä yksityiskohtia pikkukylän yllä leijailevasta loputtomasta sumusta kaikkialla komeileviin risteihin ja hämähäkinseitteihin. Sitten on tietysti ikikarismaattinen Chrisopher Lee, joka voisi yhtä hyvin olla kaikissa maailman elokuvissa.

Tämä on vielä tekijänoikeuksista vapaa, joten katsomisen luulisi olevan internetin aikakaudella harvinaisen helppoa. Tästä oli muistaakseni pätkä yhdellä King Diamondin musavideollakin.

rating 80,000

27.10.2018 klo 13:25

Sekopäät

Adam Sandleria on vuosien varrella tullut sen verran negattua ja bäshättyä, että pakko antaa välillä ihan tunnustustakin. Sekopäät taitaa olla niitä harvoja miehen leffoja, jossa oikeasti on nähty myös vaivaa ja komedia on muutakin kuin piereskelyä David Hasselhoffin naamalle.

Ei ainakaan voi enää sanoa, etteikö Sandleriltakin ole tullut joskus jotain ihan hyvääkin.

rating 60,000

25.10.2018 klo 11:11

Jack

Coppolan ja Williamsin uran todellinen pohjanoteeraus. Ihmisenä joka oikeasti tuntee erilaisia kehitysvammaisia ja jälkeenjääneitä kavereita tämmöinen Hollywood-hupailu lähinnä nolostuttaa ja loukkaa. Robin Williamsin tekopirteää ja teennäistä "huumoria" en ole muutenkaan ikinä sietänyt, mutta tässä raivostuttava ja pahimmillaan ällöttävän sentimentaalinen tarina vielä moninkertaistaa kärsimyksen.

En pitänyt tästä edes mukulana. Jopa vaivaisena ja typeränä pikku äpäränä tajusin elokuvista sen verran ettei tästä ollut edes yhden illan iloksi, toisin kuin jostain Power Rangerseista ja My Little Ponysta.

rating 10,000

24.10.2018 klo 20:11

Pelastakaa sotamies Ryan

Pahus vieköön sitä Miihkalia, kun onnistuikin niin hyvin kiteyttämään omatkin ajatukset arvostelun muotoon. Sotamies Ryan on hienon alun jälkeen suorastaan kliseistä patrioottista Hollywood-sotaa, jossa vihollinen on pelkkä tyhmä ja paha maalitaulu partiopoikamaisten siloposkisten tähtinäyttelijöiden tulkitsemien periamerikkalaisten sankareiden marssiessa vapauttamaan koko läntistä maailmaa.

Alunperin piti tämä joskus arvostellakin otsikolla "Supermallit sotapolulla".

Enkä itse kyllä mahda mitään sille tosiasialle, että Tom Hanksin aka Thanksin lärvi ärsyttää leffassa kuin leffassa. Kaverilla on täsmälleen yksi rooli ja se on tylsä ja persoonaton maailman menoa suu auki muljuileva babyface Tom Hanks. Jos joku Gary Oldman on muuntautumiskyvyn huipentuma niin Tom Hanks edustaa sitten sitä toista äärilaitaa.

Paul Verhoeven parodioi tämän lajin leffoja harvinaisen osuvasti Starship Troopers - Universumin sotilaatissa.

Maailman paras sotaleffa? *trsk*

rating 50,000

20.10.2018 klo 18:02

Jeanne D'arc

Muistan vihanneeni tätä jo silloin kun tämä oli uusi enkä tiennyt ohjaajasta tai näyttelijöistäkään mitään. Milla Jovovich ei sovi Orleansin neitsyen rooliin ollenkaan ja kaikenlainen pyhimysmäisyys loistaa hahmosta täysin poissaolollaan.

Visuaalisesti kyseessä on jälleen yksi "pimeä keskiaika", jossa kaikki on pelkkää harmaata ja mustaa ja ilmeisesti viihdyttäviksi tarkoitetut taistelut koostuvat pitkälti Millan rääkymisestä ja vihulaisten päiden katkomisesta.

Se samana vuonna ilmestynyt Leelee Sobieskin tähdittämä suoraan televisioon tehty kanukkiversio on kyllä paljon parempi.

rating 30,000

19.10.2018 klo 23:23

The Nutcracker in 3D

Uskomattoman ruma elokuva, suorastaan ällöttävä katsoa. Ainut syy tämän pahuksen olemassaololle on se vuosikymmenen takainen 3D-villitys.

Ennen luulin ettei tästä tarinasta huonoa leffaa saakaan, mutta nyt on sekin ihme sitten nähty.

rating 20,000

19.10.2018 klo 04:04

Rita Hayworth - avain pakoon

Tulipas koettua taas pitkästä aikaa, tiedä kuinka mones latinki oli kyseessä.

Yhden asian tästä olen ainakin huomannut, nimittäin mitä useammin Rita Hayworthin katsoo, sitä enemmän siitä jää kaipaamaan varsinaista sentimentaalista pintaa syvempää sisältöä. Ensimmäisellä katselukerralla joskus 90-luvun lopun televisiosta tämä pärisi niin täysillä kuin voi, mutta jo seuraavalla uusintakierroksella nauhalta katsottuna alkoi tuntua että tämä on jo niin täysin nähty. Mitään kiinnostavaa uutta löydettävää tai ajateltavaa ei enää ole luvassa, ja aina vähemmäksi käy.

Alkuperäinen arvosana vuodelta 2009:

Uusintakatselulla vuonna 2018:

rating 60,000

16.10.2018 klo 18:03

Tosinuija ja vielä nuijempi - kun Harry tapasi Lloydin

En toivu henkisesti tämän näkemisestä varmaan koskaan. Absoluuttista saastaa.

rating 10,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 19 | Seuraava sivu