Pistejakauma

4%

0%

0%

0%

4%

9%

15%

22%

15%

30%

Pisteytykset

rating 100,000

caesar
Käyttäjä

rating 100,000

Hyvin eeppinen mestariteos 5/5

lapio
Käyttäjä

rating 100,000

Todella kiinnostava elokuva ja samalla yksi elokuvahistorian merkkiteoksista.

mauge
Tähtääjä

rating 100,000

Menee sinne samaan lokeroon, missä Huuliharppukostaja, Kummisedät ym. tämän tasoiset elokuvat lymyilevät.

Bertolucci tekee mahdottoman oloisesta projektista totta. Hän ohjaa tasaisen, mutta erittäin rosoisen, elämänkerran kahden miehen vaiheista. Aikajana on pitkä. Se ulottuu aina syntymästä kuolemaan, joskaan sekään ei aivan riitä, vaan aihetta jalostetaan vielä syvemmälle. Bertolucci kaivaa juuret esiin. Katsojat nimittäin tutustutetaan poikien isoisiin. ”Paappojen” vastakkainasettelu, heidän erilaiset luonteenpiirteensä ja yhteiskunnalliset asemansa heijastuvat myöhemmin myös poikien elämään. Vielä senkin jälkeen, kun iso-isät puskevat jo horsmaa. On yleisessä tiedossa, että esi-isien taakat jäävät myöhempien sukupolvien kannettaviksi niin hyvässä kuin pahassa.

Isoisien roolien takana ovat hienot näyttelijät Burt Lancaster ja Sterling Hayden. Hayden on lempeä ja hengeltään tasapainoisen vahva. Hänessä yhdistyy juureva maalaisjärki ja luonnollinen elämän ymmärrys. Lancaster tekee yhden parhaista rooleistaan. Hän riekkuu ja mouhoaa yrittäessään pitää lankoja käsissään. Säälimätön patruuna tekee sen, mitä tilan jatkuvuuden eteen pitää tehdä, mutta osoittaa myös arvostusta työväelleen, kun on sen aika. Tämä ominaisuus tulee erottamaan hänet seuraavista sukupolvista ja tämän ominaisuuden puute on kapinan ja vallankumouksen avain. Lancasterin esittämä isäntä on loppujen lopuksi äärimmäisyyksiin taipuva ihminen, jolla on liian suuri sydän tähän pieneen mitättömään elämään. Hän ei analysoi elämäänsä, vaan elää sitä joka solullaan. Tällaiset ihmiset tunnetaan yleensä suurina persoonina, joita rakastetaan tai vihataan, mutta harvan ne jättävät täysin kylmäksi.

Elokuvan varsinaiset päähenkilöt ovat rikaspoika Alfredo (De Niro) ja köyhäpoika Olmo (Depardieu), jotka syntyvät samana päivänä. Nuori Depardieu on kiihkeä ja lumoava tapaus. Häntä tuskin tunnistaa nykyperspektiivistä. De Niro jää aika paljon taustalle Depardieun intohimon päästessä valloilleen. De Niro ei kuitenkaan ole sen huonompi, vaan hänen roolinsa vaatii pientä pidättyväisyyttä korkean yhteiskunta-asemansa vuoksi. Olmo sen sijaan säkenöi ja taistelee yhteiskunnallisen aseman parantamisen eteen. Hänen vaimonsa on suuri vaikuttaja poliittisen intohimon alttarilla. Yksin hän tuskin koskaan olisi lähtenyt näin täysillä siihen mukaan. Alfredon ja Olmon erikoinen ystävyys ja elämänpituinen side on elokuvan pääteema. Heidän suhtautuminen toisiinsa kokee vuosien varrella erilaisia variaatioita, eikä lopulta voi sanoa onko heillä muuta yhteistä kuin sama syntymäpäivä.

1900 kätkee sisäänsä kolme veret seisauttavaa sivuosaa, joille jokaiselle voisi antaa sivuosa Oscarin. Alfredon rakastettua näyttelevä Dominique Sanda on magneettisen viehättävä. Katsojalle ei jää epäselväksi, miksi Alfredo on myyty hänen edessään. Sanda vetää täysin estottomasti. Hän on pilalle hemmoteltu kakara ja ihastuttava luonnonlapsi samassa vartalossa. Kääntöpuolena tälle impulsiiviselle luonteelle on kuitenkin se, että hänen kaltaisensa naisen kanssa ei ikinä synny onnellista parisuhdetta. Pienet hetket hänen kanssaan voivat kuitenkin sisältää niin paljon kutkuttavaa euforiaa, että niiden vuoksi mies voisi uhrata vaikka kaksi onnellista avioliittoa.

Donald Sutherland ja Laura Betti muodostavat elokuvahistorian psykopaattisimman pariskunnan. Sadistinen kaksikko nauttii tappamisesta eikä kaihda edes pedofiliaa. Manipuloinnin taidonkin ovat ilmeisesti imeneet jo äidinmaidosta. Se virne, mikä lähtee Sutherlandin naamasta, on kuin suoraan saatanalta annettu. Puhumattakaan Bettin ällöttävästä naurusta, joka saa kiukun nousemaan. Heidän mukanaan elokuva saa pintaansa säväyksen kauhugenreen kuuluvaa kylmää värettä.

1900 on täynnä rehevää kuvausta. Siinä on yllättävän paljon vastenmielisiä kohtauksia. Toiset tuovat ilmi ihmisen synkän puolen esim. ”näin käsitellään kissaa”. Toiset taas ovat muuten vaan inhorealistista kuvastoa esim. ”näin käsitellään hevosta”. Vastapainona elokuvaan on saatu mukaan paljon inhimillisyyttä ja hyvyyttä. Tietyt henkilöt ovat liikuttavia ja piilevää uskoa elämään toki löytyy. Avioliittoja solmitaan rakkaudesta.

Poliittinen sanoma ja punalipun heilutus on osa tarinaa, mutta se hukkuu sulavasti hienojen henkilöhahmojen alle, eikä politiikka täten nouse elokuvan keskiöön ainakaan sillä tavalla, että voitaisiin puhua yksinomaan jostain yhteiskunnallisesta draamasta. Bertoluccilla on kykyä havaita, että politiikan takana on oikeita ihmisiä omine intohimoineen. Politiikka jää Bertoluccin silmissä lyömä-aseeksi tai verukkeeksi, jonka livulla ihminen pääsee toteuttamaan sairaita tai vähemmän sairaita mielihalujaan. On siinä tietysti aluksi mukana sitä aitoa muutoksen haluakin, mutta prosessissa kaikki sekoittuu hahmottomaksi mössöksi, joka jättää lopulta jälkeensä vihaa ja katkeruutta.

1976 valmistunut elokuva on upea eepos. Mielenvikainen ja mieleenpainuva käsittelytapa ei kosiskele ketään. Se on pitänyt pintansa ja pysynyt tuoreena. 1900 on yhä edelläkävijä ja uskomattoman rohkea teos esimerkiksi tavassa, jolla se käsittelee ihmisen seksuaalisuutta. En usko, että Bertolucci halusi tarkoituksellisesti hätkähdyttää, vaan tuoda vilpittömästi esille seksuaalisen käyttäytymisen monimuotoisuus ja sen olemassa olo kaikkialla – jopa vallankumouksen melskeissä.

Bertoluccin heikkoutena on yleensä elokuvan lopetus ja nytkin se hieman hapuilee, mutta hyväksyn tämän jo paljon paremmin kuin hieman töksähtävän Viimeisen Tangon Pariisissa loppukohtauksen.

onemorerobot
Käyttäjä

rating 100,000

.

Pelimies
Käyttäjä

rating 100,000

Eeppinen ja "mieltäylentävä" katsomiskokemus.

Mielenyleneminen oli aika kaukana, sillä tässä oli aika paljon mukana pervoilua, kakkajuttujua ja eläimiin ja lapsiin kohdistuva väkivaltaa, mikä ei ole missän muodossa hyväksyttävä, oli kyse taiteesta tai ei.

Robert De Niro ja Obelix vetivät hyvät roolisuoritukset pääosissa, samoin myös Pappa-Sutherland Attilana, joka on yksi inhottavampia elokuvapahiksia miesmuistiin.

Vaikka pituutta ja "mieltäylentäviä" kohtauksia oli liikaa, on silti 1900 katsomisen arvoinen elokuva ja jälleen kerran krediittiä Enniolle musapuolesta.

⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hoplaa
Käyttäjä

rating 100,000

Ipar
Käyttäjä

rating 100,000

Josef Knecht
Käyttäjä

rating 100,000

makari
Käyttäjä

rating 100,000

mcleffa92
Käyttäjä

rating 100,000

Thoke
Tykittäjä

rating 100,000

ulpukka
Käyttäjä

rating 100,000

Vilperi
Käyttäjä

rating 100,000

xxcromxx
Käyttäjä

rating 100,000

Elokuvan tiedot

1900
1900 arvosana 4,05

1900 (1976)

Alkuperäinen nimi: Novecento

Genret:
Draama,
Valmistusvuosi:
1976
Pituus:
303 min
Ohjaajat:
Bernardo Bertolucci
Käsikirjoittajat:
Bernardo Bertolucci, Franco Arcalli, Giuseppe Bertolucci
Pääosanäyttelijät:
Dominique Sanda, Donald Sutherland, Gérard Depardieu, Laura Betti, Robert De Niro
Maat:
Italia, Ranska, Länsi-Saksa
Kielet:
italia