Medusan matkassa

Robert Ludlumin menestysromaanista poikineet Bourne-elokuvat saavat suurimmassa osassa maailmaa kauan odotettua jatkoa tänä viikonloppuna. 1980-luvun kirjasuomennoksen myötä meillä Medusa-nimellä tunnettu sarja on ennättänyt jo viidenteen osaansa, vaikka luultavasti monen mielestä kyseessä on enemmänkin neljäs. Päähenkilö Jason Bourne, ja tälle kasvot antanut Matt Damon, kun puuttuivat sarjan edellisestä elokuvasta tyystin.

Kirjasarjan avaava Medusan verkko adaptoitiin televisioon jo vuoden 1988 minisarjassa, mutta vasta viitisentoista vuotta myöhemmin toteutettu elokuvasovitus synnytti todellisen ilmiön. James Bondin jälkeen eräs maailman suurimmista tiedustelumaailmaan sijoittuvista nimikkeistä pakotti jopa itsensä 007:n uudistumaan. Leffatykki tarkastelee nyt, mistä kaikki sai alkunsa ja mihin on tultu.

Medusan verkko (The Bourne Identity, 2002)

Mies löydetään merestä haavoittuneena, muistinsa menettäneenä ja ilman tietoakaan identiteetistä. Toivuttuaan hän ryhtyy selvittämään menneisyyttään johtolanka kerrallaan ja huomaa omaavansa eriskummallisen tarkkaavaisuuden ja taktiset kyvyt. Matkan varrella mukaan tarttuu viehättävä Marie (Franka Potente) ja käy yhä selvemmäksi, että vaaniva uhka ei välttämättä olekaan niin tuntematon, kuin ensin vaikuttaa.


Toisin kuin televisiosovituksen tarina, Tony Gilroyn ja W. Blake Herronin elokuvakäsikirjoitus mukaili Ludlumin romaania hyvin löyhästi. Ohjaaja Doug Limanin ohjeistuksesta Gilroy ei itseasiassa edes lukenut kirjaa, vaan työskenteli puhtaasti ohjaajan laatiman hahmotelman pohjalta. Teoksen antama inspiraatio ja tarinan perusajatus onnistuttiin kuitenkin paketoimaan elokuvasovituksen kannalta toimivaan muotoon. Tarina oli tiiviimpi ja nopeatempoisempi, mutta onnistui säilyttämään Ludlumille tyypillisen alati uhkaavan tunnelman. Erityisen suuren vaikutuksen teki kerronnan todentuntuinen vähäeleisyys.

Tämä olikin koko alkuperäisen trilogian suurin vahvuus. Vaikka se jatko-osatehtailulle tyypillisesti ja odotuksiin vastatakseen kasvatti kierroksiaan kerta kerralta, oli se hurjista käänteistään huolimatta hämmentävän aito. Sarjan ensimmäisenä osana Medusan verkko oli tästä luonnollisesti paras esimerkki ja piti otteessaan kuin pakkopaita, vaikka autot eivät räjähdelleetkään puskuritörmäyksissä tai kaksinkamppailut tapahtuneet avaruusaluksessa.

Käsirysyjen ja peltikolarien todenmukaisen kuvauksen tehoa vain entisestään korostaa katselu tämän päivän tehostespektaakkelien lomassa. Vaikutelmaa tukee lähes dokumentaarinen kameratyöskentely, josta kunnia kuuluu indietaustan omaavan ohjaajan nokkeluudelle. Luodakseen elokuvalle tunnusomaisen visuaalisen särmän Liman ohjeisti kuvaajansa reagoimaan myöhässä ja kielsi tältä harjoitusten seuraamisen, jotta kameran takana ei koskaan oltaisi täysin perillä siitä, kenen repliikki olisi vuorossa seuraavaksi. Kaiken kukkuraksi Liman tarttui toisinaan itsekin kameraan ja pääsi siten lähemmäksi materiaaliaan ja näyttelijöitään.

Kuvakerronnan kanssa kulkee käsi kädessä onnistunut roolitus. Näyttelijät ovat toki tähtiä, mutta menevät täysin tavallisista ihmisistä. Erityisesti tämä korostuu pääosaesittäjä Matt Damonissa, jonka jokamiehen ulkonäkö levittää Tom Hanksin tavoin katsojan eteen tyhjän kankaan, jolle toimintasankarin uskottavuus maalautuu vähin erin elokuvan aikana.

Tarkoitushakuisen vaatimattomuuden kruunaavat kautta linjan erinomaiset roolisuoritukset, jotka eivät tunnu näytellyiltä. Epävarmuus, hermostuneisuus ja pelko välittyvät katsojalle kuin juonenkäänteet tapahtuisivat niitä katsellessa oikeasti. Clive Owenin "Professori" jää muutaman minuutin ruutuajallaan lähinnä statistiksi, mutta erityisen vakuuttava on Chris Cooperin operaatiojohtaja Conklin.

Medusan verkko pelasti Matt Damonin laskusuhdanteeseen ajautuneen uran ja osoitti, että ennusmerkit eivät ole elokuvan menestymisen kannalta kaikki kaikessa. Julkaisua lykättiin, siitä myöhästyttiin ja osia elokuvasta kirjoitettiin ja filmattiin uudestaan. Avausviikonloppunaan se kuitenkin tahkosi pelkästään Yhdysvalloissa lähes puolet tuotantobudjetistaan, minkä se tienasi lopulta takaisin maailmanlaajuisesti yli kolme ja puoli kertaa. Kyseessä ei ollut jättimenestys, mutta selkeä yllättäjä. Kalkkunasta olikin tullut feenixlintu.

Medusan isku (The Bourne Supremacy, 2004)

Erimielisyydet kerronnan rytmityksessä ja tuotannon aikataulutuksessa aiheuttivat ensimmäistä elokuvaa työstettäessä kitkaa ohjaajan ja studion välille. Ei ollutkaan yllättävää, että Limanin pestiä ei uusittu. Jatko-osaa varten hänet korvasi tuolloin varsin tuntematon Paul Greengrass, jonka tuotosta on tyylillisesti hyvin vaikea erottaa edeltäjästään. Greengrass jatkoi särmikästä ja dokumentaarista kuvakerrontaa välttäen tietokonetehosteita kuin ruttoa ja käyttäen pääasiassa käsivarakameroita ja nopeatempoista leikkausta. Itseasiassa jopa niin nopeaa, että keskimääräinen otto kesti alle kaksi sekuntia.


Elokuvan tarina mukaili jälleen vain nimellisesti romaania ja hyödynsi lähinnä joitakin avainhenkilöitä ja -tapahtumia. Käsikirjoituksessa oli Tony Gilroyn lisäksi näppinsä pelissä myös kreditoimattomalla Brian Helgelandilla, joka kirjoitti Gilroyn version peräti kokonaan uusiksi. Lopullinen elokuva sovelsi elementtejä molemmista versioista ja tulokseksi saatiin sarjan toistaiseksi nokkelin osa.

Medusan isku jatkaa lähes suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Bourne yrittää pitää matalaa profiilia, mutta lavastetaan syylliseksi kaksoismurhaan ja halutaan sen jälkeen lakaista näyttämöltä. Traagiset seuraukset saavat Bournen astumaan esiin varjoista ja selvittämään, miksi häntä edelleen jahdataan.

Elokuvassa tekivät paluun useat entuudestaan tutut hahmot kuten CIA:n salaisesta ohjelmasta vastannut Ward Abbott (Brian Cox), Franka Potenten esittämä Bournen mielitietty Marie Kreutz sekä kenttäoperaattori Nicky Parsons (Julia Stiles). Merkittäviä uusia tuttavuuksia olivat etenkin oikeamielinen apulaisjohtaja Pamela Landy (Joan Allen) sekä venäläinen palkkamurhaaja Kirill (Karl Urban).

Medusan isku toteutettiin ilman aikomustakaan jatkaa sarjaa. Bournen menneisyys operaatio Treadstonen agenttina avattiin ja elokuva tuntuikin sulkevan niin kehyskertomuksensa kuin oman tarinansa ympyrät. Toisin kuitenkin kävi.

Medusan sinetti (The Bourne Ultimatum, 2007)

Kun brittiläinen toimittaja Simon Ross (Paddy Considine) saa hämäräperäiseltä taholta tietoja CIA:n salaisesta Blackbriar-operaatiosta, näkee Jason Bourne tilaisuuden valottaa myös omaa epäselvää menneisyyttään. Tietolähteen perässä on kuitenkin muitakin, eivätkä Ross ja Bourne voi välttää joutumasta itsekin kohteiksi.

Kolmas osa eroaa tunnelmaltaan edeltäjästään jopa enemmän kuin kaksi ensimmäistä toisistaan - siitäkin huolimatta, että Greengrass jatkoi edelleen ohjaajana. Samalla tietyt tutuksi muodostuneet elementit alkoivat jo hieman toistaa itseään. Toimintaa oli mukana entistä enemmän, mutta vastustajat eivät poistuneet pelistä juurikaan aiempaa mielikuvituksellisemmin. Jotkin kohtauksista olivat kuin suoria toisintoja aiemmista osista, ja vaikka tällekin löytyy perusteluja, tuntuivat ne lähinnä muistutuksilta siitä, kuinka hyvä sarja oli tähän saakka ollut.


Medusan sinettiä ei voi silti missään tapauksessa haukkua huonoksi elokuvaksi. Sillä oli samat vahvuudet kuin aiemmilla osilla, mikä johtui olennaisilta osin ennallaan säilyneestä tekijätiimistä. Greengrass hallitsi suvereenisti nopeatempoisen parkour-takaa-ajon ja tällä kertaa krditoitua käsikirjoitusapua saanut Gilroy piti tarinan mallikkaasti kasassa. Voittipa elokuva Oscarinkin peräti kaikista kolmesta ehdokkuudestaan, kun aiemmat kaksi osaa eivät hankkineet edes ehdokkuuksia.

Rooleihinsa palasivat Damonin lisäksi Joan Allen sekä Julia Stiles ja mukaan astuivat Considinen ohella Blackbriar-johtaja Noah Vosenia esittävä David Strathairn ja "poistajina" kirmaavat Edgar Ramírez ja Joey Ansah. Tarinassa piipahtavat myös viimeaikaisista Marvel-julkaisuista tutut Scott Glenn ja Daniel Brühl.

Medusan sinetti avasi Bournen menneisyyden mysteerit näennäisesti kokonaan ja olisi hyvin voinut nimensä mukaisesti merkitä sarjan päätöstä. Samalla se jätti kuitenkin lopetuksensa avoimeksi, ikään kuin kaiken varalta. Tuskin kukaan osasi kuitenkaan odottaa, mihin suuntaan mahdollinen jatko-osa vietäisiin.

Medusan perintö (The Bourne Legacy, 2012)

Medusan sinetti jäi ensimmäisen elokuvan esituotantovaiheessa menehtyneen Ludlumin viimeiseksi Bourne-kirjaksi ja tarinan jatkajaksi ryhtyi Eric Van Lustbader. Elokuvakäsikirjoituksen kannalta tällä oli tuttuun tyyliin hyvin vähän merkitystä.

Medusan perintöä pidetään Bourne-sarjan neljäntenä osana, mutta paremmin sitä sopisi nimitettävän laajennusosaksi tai spin-offiksi. Elokuvan tarina poukkoili edellisen osan lomassa, mutta nimestään huolimatta siinä nähtiin Bournen sijaan kokonaan uusi sankari. Tapahtumat kytkettiin sarjaan hyödyntämällä vanhoja kohtauksia, muutamia tuttuja hahmoja ja viittaamalla toistuvasti Bourneen.

Treadstonen ja Blackbriarin paljastumisen seurauksena maalitauluksi joutuvat myös muiden salaisten ohjelmien työntekijät. Operaatio Outcomen Aaron Cross (Jeremy Renner) ei ole kuitenkaan helppo pala purtavaksi, etenkään kun hän saa rinnalleen briljantin tohtori Marta Shearingin (Rachel Weisz).

Elokuvan oli alun perin tarkoitus jatkaa Jason Bournen edesottamuksia, mutta Damon ja Greengrass eivät pitäneet kaavaillusta käsikirjoituksesta. Greengrass ei myöskään halunnut jatkaa ohjaajana, eikä Damon puolestaan esiintyä Bournena ilman häntä. Sarjassa siihen saakka vain käsikirjoittajana työskennellyt Tony Gilroy kirjoitti elokuvan uusiksi ja otti nyt hoteisiinsa myös ohjaajan tehtävät. Tämä ei ollut suinkaan miehen ohjausdebyytti, sillä portfoliossa komeili jo muun muassa erinomainen Michael Clayton.


Medusan perintö muistutti monelta osin alkuperäistä trilogiaa, mutta lähestyi harppauksin tyypillisempää epäuskottavaa Hollywood-rymistelyä. Toiminta oli toki näyttävää ja kerronta ylsi parhaimmillaan jopa siihenastisen sarjan tehokkaimpaan jännittävyyteen. Tunnelmasta ja visuaalisesta ilmeestä puuttui kuitenkin se jokin, mihin vaikutti olennaisesti aiemmissa osissa ansioituneiden säveltäjä John Powelin ja kuvaaja Oliver Woodin puuttuminen. Jeremy Renner ei sarjan fanin silmissä voinut päihittää Damonia pääosassa, mutta oli silti yllättävänkin uskottava toimintatähti. Nykykatsojan silmin uskottavuusongelma on luultavasti entisestään pienentynyt, kun muistetaan miehen rooli Avengers-elokuvien Haukansilmänä. Edward Norton on oma tyypillisen ylimielinen itsensä, mikä sopii rooliin, mutta silti ärsyttää. Rutinoituneissa mutta maukkaissa sivuosissa nähdään televisiosta tutut Stacy Keach ja Michael Chernus.

Elokuva on sarjansa toiseksi heikoimmin taloudellisesti menestynyt ja kriitikoiden heikoimmaksi arvioima osa. Medusan verkon 214 maailmanlaajuisesta dollarista ehdittiin kivuta trilogian päättäneen Medusan sinetin lähes 443 miljoonaan, kunnes tuorein lisäosa hävisi vain hieman Medusan iskun vajaalle 290 miljoonalle dollarille.

Medusan syrjähyppy jätti Aaron Crossin ja tohtori Shearingin kohtalon avoimeksi ja otti vielä vähemmän kantaa Bournen tilanteeseen. Jatko-osien tehtailua ajatellen tilanteen olisi luullut olleen optimaalinen.

Jason Bourne ja Medusan todellinen perintö

Uusia Bourne-elokuvia ei kuitenkaan kuulunut, mille Matt Damon itse kertoi syyksi sen, että tekijöiden täytyi odottaa "maailman muuttuvan". Eräs alkuperäisen trilogian henkisistä pahiksista oli Bush-Cheney -presidenttiys ja leikillisesti ilmaistuna Barack Obaman kausi ei ilmeisesti ole ollut riittävän yksityisyyttä loukkaava. Snowdenin tietovuoto sen sijaan avasi Damonille ja Greengrassille loistavan tilaisuuden palata franchisen pariin.

Ensi-iltansa tänä perjantaina saavassa sarjan tuoreimmassa osassa Damon palaa tunnetuimpaan rooliinsa peräti yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Synopsis on tuttu: Bourne herää hiljaiselostaan selvittämään menneisyytensä mysteereitä. Damonin lisäksi paluun tekee Julia Stiles ja mikä parasta, ohjaaja Paul Greengrass, joka Christopher Rouse rinnallaan vastaa tällä kertaa myös käsikirjoituksesta. Lopputekstien taustalla kuullaan edelleen Mobyn tunnusomainen Extreme Ways, joka tosin on saanut uuden version aina sarjan kolmannesta osasta lähtien.

Ensiesiintymisensä tekevä näyttelijäkaarti on vähintäänkin vakuuttava, sillä mukana ovat muiden muassa Vincent Cassel, Tommy Lee Jones ja hurjan nousukiidon muutama vuosi sitten aloittanut nuori ruotsalainen Alicia Vikander.


On suoranainen ihme, ettei Medusa-nimitykseen ihastuneita suomentajia ole tällä erää päästetty irti. Loogiset tittelit Medusan paluu ja Medusa iskee jälleen ovat saaneet myös Suomessa väistyä yksinkertaisen ja iskevän päähenkilön nimen tieltä. "You know the name" -slogan viittaa sellaiseen itseluottamukseen, jonka menestyneen elokuvasarjan koetaan lunastaneen.

Pesäero Ludlumin perinteeseen ei ole välttämättä hyvä asia. Traileriensa ja tiisereidensä perusteella tuorein Bourne näyttää uhraavan näyttävyyden alttarille ison osan sarjan lunastamaa uskottavuutta. Kutistumien vain yhdeksi tehosterymistelyksi olisi paitsi tarpeetonta, myös suuri sääli.

Medusa-sarja ei ehkä aivan yllä lukuisten John le Carré -sovitusten pedanttiuteen tai fiktiivisen tarinansa vuoksi Vakoojien sillan totuudenmukaisuuteen, mutta uskottavuudessa se päihittää silti tyypillisimmät vertailukohteensa, Mission: Impossible -sarjan sekä James Bondin - puhumattakaan Kingsmanin ja Koodinimi U.N.C.L.E.:n kaltaisista agentti- ja vakoiluseikkailuja parodioivista hupailuista.

Jo pelkästään yltäminen oman sarjansa tasolle olisi Jason Bournelta valtava saavutus ja aivan kuin tässä ei olisi riittävästi painolastia, on vielä muistettava, että Medusan verkko uudisti aikanaan koko aihepiirinsä elokuvalliset standardit ja pakotti peräti Bondin päivittymään. Muutostarpeen ymmärtämiseksi ei tarvinne kuin verrata Medusan verkkoa ja vain muutamia kuukausia myöhemmin ilmestynyttä lapsellisen yliampuvaa Kuolema saa odottaa -spektaakkelia. Sopii kysyä, olisiko toimintaelokuvan ystävillä Daniel Craigin särmikästä Bond-versiota ilman sellaisia nimiä kuin Ludlum, Gilroy, Liman, Greengrass ja Damon?

Lähteet: A.V. Club, HubPages, IMDb, The Telegraph

Jarno Väistö 28.07.2016 klo 20:38

Uusimmat artikkelit

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Vuosi jona hän palasi kotiin: Halloween-ikonit jälleen valkokankaalla

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta siitä, kun John Carpenterin kauhuelokuvan maastoa mullistanut Halloween – naamioiden yö -klassikko sai ensi-iltansa. Tosin Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta vuoden 1979 kesällä, mutta mitäs me pienistä.

Jouni Vikman

Kaatunut valtakunta on uskollinen Jurassic Parkin perinnölle

Jurassic World: Kaatunut valtakunta jatkaa suosittua elokuvasarjaa muutamaa vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Universal

Miten Deadpool 2 poikkeaa alkuperäisestä? Hahmon parissa vuosia puuhannut Ryan Reynolds kertoo

Ensimmäinen Deadpool rikkoi ennätyksiä. Jatko-osaa tehdessä ennakkopaineet olivat kovat.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: 20th Century Fox

Dwayne Johnsonin uudessa toimintaseikkailussa hirviöt tuhoavat kaupunkeja

Rampage on 1980-luvun videopeli, jossa pelaajien ohjastamat jättihirviöt tuhosivat kaupunkeja. Nyt siitä on tehty toimintaseikkailu, jonka pääosassa on Dwayne Johnson.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Näytä lisää artikkeleita...