Robin Williams 1951–2014

Maanantaina 11. elokuuta Atlantin tuolta puolen kantautui surullisia uutisia - näyttelijä ja koomikko Robin Williams löydettiin kuolleena kotoaan 63-vuotiaana. Virallisesti vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Williams vei oman henkensä sairastettuaan pitkään masennusta. Williamsin vaimo kertoi miehen kuoleman jälkeen tämän sairastaneen myös alkuvaiheessa olevaa Parkinsonin tautia.


Robin Williams jää elokuva- ja tv-historian kirjoihin erityisesti poikkeuksellisen lahjakkaana improvisoijana, äärimmäisen moni-ilmeisenä ja nopearytmisenä näyttelijänä ja imitaattorina sekä taidokkaana heittäytyjänä. Jo Williamsin uran alkupään ensimmäisissä stand up -esityksissä äärimmäisen nopealla tahdilla tulkitseva taiteilija kykeni vaihtamaan roolia, tunnetilaa, tulkintatapaa ja joskus jopa kieltä sekunneissa ja jätti ihastuneen yleisön haukkomaan henkeään. Williamsin ensimmäinen stand up -esitys tv:ssä alkoikin skitsofreenisen koomikon esittämisellä, missä hän samaan aikaan koitti kertoa vitsejä ja huusi itsensä päälle kommentoiden omia vitsejään.

Ironisesti tietynlaisesta skitsofreenisyydestä tulikin Williamsin uran yksi elementti. Villin, lystikkään ja riehakkaan tulkitsijan kerrotaan olleen äärimmäisen itsetietoinen ja analyyttinen omasta työstään, joka ei halunnut tehdä itsestään numeroa lavan tai valkokankaan ulkopuolella. Williamsille tunnusomainen improvisaatioon pohjaava tulkitseminen vaatiikin poikkeuksellisen intuitiivista herkkyyttä ja tilanteiden lukemista, joten ei ole yllätys, että omana itsenään miehen kerrotaan olleen hyvin herkkä, huomaavainen ja kiltti tarkkailija, joka piti ihmisten kuuntelemisesta ja heidän kanssaan keskustelemisesta.

Useat Williamsin ikonisimmista rooleista onkin osittain improvisoitu. Miehen menestysrooli Vietnamin sodassa olevasta radio-DJ:stä kertovassa elokuvassa Hyvää huomenta, Vietnam (1987) piti sisällään useita hengästyttävän hienoja kohtauksia, joissa Williams improvisoi sekä omat juontonsa että näyttelee radioon soittavien henkilöiden äänet:

Myös animaatioelokuvien äänenä toiminut Williams muistetaan ennen kaikkea Aladdin-elokuvan (1992) lampunhenkenä, joka erityisesti alkuperäiskielellä elokuvaa katsoneille 90-luvun amerikkalaislapsille on jäänyt mieleen yhtenä parhaista animaatiohahmoista. Elokuvan äänityksissä Williams improvisoi huikeat 16 tuntia materiaalia, ja lopulta elokuvaan käytettiin niin paljon miehen improvisoimaa tekstiä, että Oscar-akatemia ei voinut valita elokuvaa ehdokkaaksi parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Williamsia suunniteltiin hengen ääneksi jo aivan elokuvan alkumetreillä, ja saadakseen miehen suostumaan rooliin, animaattori Eric Goldberg animoi hengen esittämään Williamsin menestynyttä Reality… What a Concept -stand-up albumia. Williams oli tästä niin vaikuttunut että suostui rooliin, ja oli näin ensimmäinen megatähti joka ääninäytteli Disneyn elokuvassa.

Surullisen klovin kohtalo

Ikimuistoisten komediaroolien lisäksi Williams muistetaan myös useista vakavammista rooleista, joista yksi merkittävimpiä on äidinkielen opettaja John Keatingin rooli vuoden 1989 klassikkodraamassa Kuolleiden runoilijoiden seura. Opetusmetodeiltaan vallankumouksellisesta opettajasta kertovassa elokuvassa opiskelijapoikien joukko inspiroituu karismaattisen opettajansa vaikutusvallasta ja perustaa miehen innoittamana salaisen kuolleiden runoilijoiden seuran. Toisenlaista vaikutusvaltaista hahmoa Williams näytteli Oscarin arvoisesti Good Will Hunting -elokuvassa (1997), missä hän esitti elokuvan päähenkilön syvällistä terapeuttia, joka haastoi hahmoa uudenlaiseen ja rehellisempään itsetutkiskeluun.

Opettajan ja terapeutin roolien tapaan Williamsin hahmoja on usein yhdistänyt jonkinlainen itsenäisyys, yksinäisyys, erakkous tai yhteisöön kuulumattomuus. Fisher King -draamakomediassa (1991) Williams esitti mielisairasta koditonta miestä, Insomnia-trillerissä (2002) synkkää ja erakoitunutta dekkarikirjailijaa, One Hour Photo -trillerissä (2002) yksinäistä kuvien kehittäjää, joka sai pakkomielteen kehittämissään kuvissa esiintyvästä perheestä ja The Final Cut -trillerissä (2004) ihmisten muistoja hautajaisiin leikkaavaa editoijaa. Myös kevyemmissä rooleissaan yksin jäämisen teema oli läsnä: koko perheen klassikossa Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä (1994) Williams esitti avioerossa lapsensa menettävää miestä, joka joutuu pukeutumaan vanhaksi lastenhoitajamummoksi päästäkseen lastensa lähelle. Robotin elämää -elokuvassa (1999) Williams sen sijaan näytteli robottia, joka osoittautuu niin ajattelevaksi ja älykkääksi, että alkaa haaveilla ihmisyydestä.

Ehkä juuri Williamsin vakavammista rooleista voikin löytää jotain sellaista mitä mies sisimmässään tunsi. Ehkä ihmisten naurattamisesta nauttinut lämmisydäminen mies löysi yksinäisistä hahmoistaan samastumispintaa mihin hänkin hauskan kuorensa alla oikeasti samastui. Mediassa Williamsin kohtalosta onkin alettua puhuttua niin sanottuna surullisen klovnin tragediana - klovni halusi aina piristää muita, mutta klovnia ei voinut piristää kukaan.

Viihdemaailman varjot

Robin Williams kamppaili myös alkoholiongelman kanssa, ja oli kirjautunut päihdeklinikalle viimeksi heinäkuussa. Mies kärsi alkoholi- ja huumeongelmista jo nuoruudessaan 80-luvun alussa, mutta päätti lopettaa hyvän ystävänsä John Belushin kuollessa yliannostukseen vuonna 1982. Williams kuitenkin ratkesi juomaan uudestaan lähes 20 vuotta myöhemmin ja taisteli alkoholiongelman kanssa vaihtelevalla menestyksellä koko loppuelämänsä ajan.

Tieto rakastetun naurattajan syvistä ongelmista ja poismenosta heittää erityisen synkän varjon elokuva-alan ylle, missä traagisia kuolemia on koettu tänä vuonna enemmänkin. Oscar-palkitun Searching for Sugar Man -dokumentin ruotsalainen ohjaaja Malik Bendjelloul riisti henkensä toukokuussa, eikä Philip Seymour Hoffmanin yliannostuksesta johtuneesta kuolemastakaan ole ehtinyt kulua kuin reilut puoli vuotta. Hoffmanin kuolema oli surullinen tapaturma, mutta myös hän taisteli vakavien päihdeongelmien kanssa, joita ei onnistunut vieroitushoidoillakaan saamaan aisoihin.

Vaikka Hollywoodin historia on traagisia kohtaloita täynnä, näin lyhyellä aikajänteellä tapahtuneet surulliset tarinat ovat herättäneet median keskustelemaan pinnallisen elokuvamaailman sisällä piilevistä ongelmista. Ihmetystä on herättänyt se, miten menestyneessä viihdemaailmassa jossa kaiken pitäisi olla mahdollista, voidaan ajautua näin synkkiin ongelmiin, eikä ihmisiä osata auttaa. Monet ovat vaatineet, että viimeistään nyt viihdemaailman synkät puolet päihdeongelmineen ja masennuksineen on todella nostettava julkiseen keskusteluun ja sitä kautta koitettava muuttaa viihdeteollisuuden armottoman vaativaa luonnetta inhimillisempään suuntaan.

Robin Williams jää toivottavasti kuitenkin historiaan ja ihmisten sydämiin ei kohtalonsa, vaan vaikuttavan uransa ansiosta. Lähes neljän vuosikymmenen ajan maailmaa naurattanut Williams oli poikkeuksellisen lämminsydäminen ja lahjakas viihdetaiteilija, jota eri sukupolvet jäävät muistelemaan kuka mistäkin suosikkiroolistaan; 70-luvun avaruusolento Morkista 80-luvun äidinkielenopettajaan, 90-luvun Peter Panista 2000-luvun Theodore Rooseveltiin.

Niina Virtanen 14.08.2014 klo 16:48

Uusimmat artikkelit

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Vuosi jona hän palasi kotiin: Halloween-ikonit jälleen valkokankaalla

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta siitä, kun John Carpenterin kauhuelokuvan maastoa mullistanut Halloween – naamioiden yö -klassikko sai ensi-iltansa. Tosin Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta vuoden 1979 kesällä, mutta mitäs me pienistä.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...