Musiikkielokuvia helteeseen

Jos kesään yksi elementti kuuluu kuin jäätelö mansikoihin, se on musiikki. Samalla kun odotellaan loppuvuoden odotetuinta musiikkielokuvaa, Nick Caven yhdestä päivästä kertovaa 20, 000 Days on Earth -fiktiota, voi helteessä fiilistellä kuumimpia musiikkielokuvia. Leffatykki listasi kesään sopivia musiikkielokuvia teemallisesti toisiaan tukevina fiktio- ja dokumenttipareina.

1. Woodstock-fiktio & Woodstock-dokkari: Taking Woodstock ja Woodstock - 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia

Maailman muistetuin musiikkifestivaali on tietysti legendaarinen hippifestari Woodstock vuodelta 1969. Festariin voi aloittaa tutustumaan katsomalla Ang Leen kesäkomedian Taking Woodstock (2009). Tositapahtumiin pohjaava elokuva kertoo festarin synnystä ja yllättäisestä paisumisesta megaluokan tapahtumaksi. Festarin järjestäjän oli tarkoitus vain piristää vanhempiensa omistaman motellin toimintaa, mutta päätyi järjestämään pop-historian merkittävimmän festivaalin puolelle miljoonalle ihmiselle.

Woodstock-putkea voi jatkaa katsomalla miltä tapahtuma oikeasti näytti Woodstock - 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia -dokumentin silmin. Yli kolmetuntinen dokumentti sisältää haastatteluja, yleistä festaritunnelmaa sekä live-esiintymisiä useilta artisteilta joista sittemmin on tullut pop-musiikkihistorian merkittävimpiä nimiä, kuten Jimi Hendrix, Janis Joplin, The Who ja Santana.

2. Festarifiktio ja festaridokkari: Waynes World 2 ja Made in America

Hövelimpää fiktiivistä festarin järjestämistä voi katsoa 90-luvun komediaklassikossa Wayne's World 2 (1993). Elokuvassa Mike Myersin näyttelemä Wayne alkaa suunnitella Waynestock-festaria saadessaan unessa Jim Morrisonilta käskyn järjestää festari. Wayne kamppailee festarin kanssa ja kun vihdoin saa lippuja kaupaksi, on epävarmaa tuleeko tapahtumaan esiintyjiä ollenkaan. Festari on kuitenkin lopulta menestys, jonka vetonaulaksi saapuu mm. Aerosmith.

Todelliseen ja varsin tuoreeseen festarin järjestämiseen voi sen sijaan tutustua pitkän linjan ohjaaja Ron Howardin ohjaamassa dokumentissa Made in America (2013), joka kertoo Jay-Z:n organisoimasta Made in America -jättikonsertista. Maailmankuulu räppäri haluaa järjestää musiikin genrerajoja rikkovan tapahtuman, jossa esiintyy miehen itsensä lisäksi artisteja laidasta laitaan, Pearl Jamista Skrillexiin ja Run-D.M.C.:hen. Budweiser-oluen rahoittama tapahtuma tunnetaan myös nimellä Budweiser Made in America. Dokumentin jälkeen Jay-Z teki tapahtumasta vuosittaisen ja entistä isomman, megatähdillä varustetun festivaalin. Tänä kesänä se on laajennettu yhden kaupungin sijasta kahteen kaupunkiin.

3. Bändifiktio ja bändidokkari: Melkein julkkis ja Anvil! The Story of Anvil

70-luvun bändielämää nostalgisoivista kesäelokuvista rakastetuimpia on Cameron Crowen Melkein Julkkis (2000). Elokuva kertoo 15-vuotiaasta Williamista, joka pääsee puolivahingossa Rolling Stone -lehden työllistämänä kiertämään Amerikkaa Stillwater-nimisen bändin ja heidän bändäreidensä kanssa, aikomuksenaan tehdä bändistä artikkeli lehteen. Elokuva perustuu Crowen omiin kokemuksiin, kun hän oikeasti kirjoitti musiikkijuttuja Rolling Stonesiin teini-ikäisenä. Crowen mukaan esimerkiksi Led Zeppelinin, Lynyrd Skynyrdin ja The Eaglesin mukana kokemiin seikkailuihin pohjaava elokuva pitää sisällään myös klassikoksi nousseen joukkolaulukohtauksen Elton Johnin Tiny Dancerista.

Usein todellisuus on kuitenkin tarua huomattavasti karumpaa. Hauska ja sympaattinen Anvil! The Story of Anvil -dokumentti (2008) kertoo kanadalaisesta hevibändi Anvilista, joka on elänyt huippuvuotensa kauan sitten 80-luvulla. Henkeen ja vereen hevin nimeen vannovat keski-ikäiset ystävykset taistelevat kuitenkin bändinsä puolensa, ja haluavat saada sen uuteen nousuun. Elokuva kertoo herttaisten hevimiesten tragikoomisesta paluukiertueesta, yrityksestä tehdä uusi levy sekä näyttää surkuhupaisia kohtauksia köyhien muusikoiden arjesta, joihin kuuluu esimerkiksi arvailu keikan jälkeen keikkapaikalla kukahan keikkapalkkion maksaa, vai maksaako kukaan. Ylistetty dokumentti oli onnenpotku bändille, sillä sen jälkeen bändi nousikin uuteen huippusuosioon ja on ollut lämmittelijänä esimerkiksi AC/DC:n maailmankiertueella.

4. Grungefiktio ja grunge(miehen)dokkari: Singles ja Sound City

90-luvun musiikin yksi tunnusgenre oli grunge, jota ei monissa fiktioelokuvissa ole kuvattu. Jonkinlaisena grungen tunnuselokuvana voisi pitää myös Cameron Crowen ohjaamaa Singles-elokuvaa (1992). Grungren kotikaupunkiin Seattleen sijoittuva romanttinen komedia on melko perinteinen lajityyppinsä elokuva, joka kertoo parikymppisistä urbaaneista nuorista etsimssä itseään ja rakkautta. Elokuva ei sinänsä yhden päähenkilön muusikkoutta enempää musiikista kerro, mutta elokuva muistetaankin enemmän siitä, että Crowe sai elokuvaan esiintymisiä grungren tärkeimmiltä bändeiltä. Esimerkiksi Alice in Chains, Pearl Jam ja Soundgarden nähdään elokuvan pikkuklubeilla keikoilla, osa muusikoista tekee elokuvassa myös pieniä cameo-rooleja.

Todelliseen grungen syntyyn voi osittain tutustua yhden grunge-ikonin esikoisohjauksessa, Sound City -dokumentissa (2013). Alunperin Nirvanan rumpalina, sittemmin Foo Fightersin nokkamiehenä tunnettu Dave Grohl teki elokuvan vanhan, analogisen äänipöydän matkasta legendaarisesta Sound City -studiosta miehen omaan autotalliin. Digitalisoitumisen myötä Sound City tuli tiensä päähän, siitä huolimatta että studiossa on aikoinaan nauhoitettu maailman suurimpia superbändejä Nirvanasta Neil Youngiin. Omassa kotistudiossaan Grohl sävelsi huippumuusikoiden kanssa erilaisia biisejä, ja äänitti ne äänipöydällään kokoelmalevyksi, jonka tekemistä elokuvan toinen puolisko kuvaa. Erityisesti hieman musiikkihistoriaa tunteville harrastelijoille sopiva tunnelmallinen ja sympaattinen dokumentti saikin rinnalleen erinomaisen soundtrackin, josta Paul McCartneyn kanssa tehty Cut Me Some Slack voitti parhaan rock-kappaleen Grammyn alkuvuonna 2014.

5. Klassikkofiktio ja klassikkodokkari: A Hard Day's Night ja George Harrison: Living in the Material World

Vaikka ensimmäinen megamenestyksen saavuttanut näyttelevä muusikko olikin Elvis, kokonaisten bändien omat elokuvat lanseerannut orkesteri oli tietysti The Beatles. Bändin ensimmäinen elokuva Hard Day's Night (1964) on pseudodokumentti, joka esittelee muutaman päivän ajan hysteerisen fanituksen keskellä elävän bändin arkea Lontoossa. Pirteä hassutteluelokuva on juuri sopivan helppo pureskeltava kuumaan hellepäivään. Elokuvan huvittava suomenkielinen nimi, Yeah, yeah, tässä me tulemme, kuvaakin jotakuinkin osuvasti sekä elokuvan sisältöä että sen kevyttä tyyliä.

Syvällisemmin Beatlesin maailmaan voi tutustua tietysti useiden kymmenien bändistä tehtyjen dokkarien kautta, mutta jos sukellus bändin hieman mystisemmäksi hahmoksi jääneeseen kitaristiin, George Harrisoniin, kiinnostaa, siihen apua tarjoaa George Harrison: Living a material world -dokumentti (2011). Martin Scorsesen yli kolmetuntinen, Emmylläkin palkittu loistava elokuva Harrisonista on yksityiskohtainen, monivaiheinen ja syvällinen matka sekä Harrisonin että Beatlesin historiaan ja ajankuvaan.

Niina Virtanen 31.07.2014 klo 16:24

Uusimmat artikkelit

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Vuosi jona hän palasi kotiin: Halloween-ikonit jälleen valkokankaalla

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta siitä, kun John Carpenterin kauhuelokuvan maastoa mullistanut Halloween – naamioiden yö -klassikko sai ensi-iltansa. Tosin Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta vuoden 1979 kesällä, mutta mitäs me pienistä.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...