Kymmenen suosikkia: Joon-ho Bong

Vaikka elokuvateatterimonopoleista voi vääntää kättä, levittäjien suhteen Suomi tarjoilee leffamaana usein varsin positiivisia yllätyksiä: esimerkkinä heinäkuussa meidänkin teattereissamme nähdään Joon-ho Bongin viides kokopitkä ohjaus, Snowpiercer.

Jacques Lob'n post-apokalyptiseen sarjakuvaan perustuva elokuva kertoo jääkauden valtaamasta maailmasta, jonka ainoat asukkaat elävät junassa nimeltä Snowpiercer. Englanniksi puhutussa, mutta tekijätiimiltään enimmäkseen Etelä-Korealaisessa tuotannossa nähdään muun muassa Chris Evans, Jamie Bell, John Hurt ja Tilda Swinton. Sen tuottajana häärii Bongin maanmies Chan-wook Park, joka myös kasteli varpaansa englanninkielisen ohjaustyön parissa viime vuoden Stokerilla.

Parkin tavoin Bong on ollut Etelä-Korealaisen elokuvan suurmies jo vuosikymmenen ajan - jo hänen toinen kokopitkä ohjauksensa, rikosdraama Memories of Murder (2003) herätti kansainvälisen yleisön katseet. Kolmea vuotta myöhemmin seurannut The Host (2006) päivitti "hirviö hyökkää kaupunkiin"-elokuvan kaanonia menestyksekkäästi, nousten kotimaansa tuottoisimmaksi elokuvaksi kautta aikain. Snowpiercer on genreltään Bongille uusi aluevaltaus tieteistoiminnan parissa, mutta genreluokitteluista ohjaaja itse ei juuri piittaa.

"Suhtaudun lajityyppeihin ristiriitaisin tuntein. Rakastan ja vihaan niitä. Haluan luoda katsojissa innostuneita odotuksia genreä kohtaan, mutta yritän yhtäaikaisesti pettää ja tuhota ne odotukset. Totta puhuakseni en ole erityisen genretietoinen työskennellessäni. Seuraan lempitarinoitani, hahmoja ja kuvia, ja ne johtavat johonkin lajityyppiin. Joskus joudun arvailemaan oman elokuvani genreä vasta jälkeenpäin."

Joon-ho Bongin Top10-elokuvat:

Hsiao-Hsein Hou: A City of Sadness (1989)
Kiinalaissyntyisen Hou Hsiao-Hsienin tuotantoa on nähty Suomen teattereissa vain arkiston ja elokuvafestivaalien ohjelmistoissa, vaikka hän työskentelee yhä aktiivisesti. City of Sadness oli ilmestyessään kansainvälinen tapaus ja ensimmäinen Taiwanilainen elokuva, joka voitti Venetsian festivaaleilla kultaisen leijonan. Kolmea tuntia hipova perhesaaga kertoo pienyhteisön silmin Taiwanin historiasta 1945-1949. Henkilögalleria on niin laaja, että Taiwanilaiset lehdet julkaisivat sivuillaan hahmojen sukupuita helpottamaan tarinan seuraamista.

Kurosawa Kiyoshi: Cure (1998)
Minimalismistaan ja absurdeista tarinoistaan tunnetusta japanilaisohjaajasta on vedetty rinnastuksia paitsi Ozuun, myös Tarkovskiin ja Kubrickiin. Cure on Memories of Murderin tavoin trilleriksi puettu yhteiskuntakritiikki. Kenichi Takaben esittämä poliisi etsii omalaatuiselle murhasarjalle pakkomielteisesti motiivia. Toisin kuin Bong, Kurosawa on kertonut lähestyvänsä kirjoittamisprosessia valitsemalla ensin genren ja sitten etsivänsä sen rajoja.

Joel & Ethan Coen: Fargo (1995)
Listan toinenkin ysärielokuva on rikoskertomus, mutta huomattavasti Kurosawan Curea tunnetumpi: Coenien Fargo on edelleen ohjaajaveljesten kuuluisimpia elokuvia ja poiki vastikään myös HBO:n tuottaman televisiosarjan. Vaikka tarina rahapulaisen autokauppiaan epätoivoisesta yrityksestä kaappauttaa vaimonsa lunnasrahojen toivossa on synkkä, Fargo lienee listan komediallisimpia valintoja.

Kim Ki-young: The Housemaid (1960)
Listan ainoa Etelä-Korealainen elokuva oli ilmestyessään kotimaassaan suunnaton hitti, jonka vaikutuksen omaan uraansa on tunnustanut myös Chan-wook Park. Kauhutrillerin hirviö on luokkavihaa konkretisoiva sisäkkö, joka rikkoo työpaikkansa porvarillisen perheidyllin. Elokuva sai hiljattain nostetta sen uusintafilmatisoinnin kilpaillessa 2010 Cannesin Kultaisesta palmusta.

Alfred Hitchcock: Psyko (1960)
Ei ole ihme, että Bongin suosikki-Hitchcock on elokuvahistorian ehkä ikonisin oppitunti genreodotuksilla pelaamisesta. Yksilöä seuraavasta rikosdraamasta moniääniseksi psykotrilleriksi leikitellen liukuva klassikko näkyy vahvimmin Bongin Motherissa ja sen keskeisessä hahmojännitteessä.

Martin Scorsese: Kuin raivo härkä (1980)
Jos Psyko tuntui ilmeiseltä valinnalta, Scorsesen filmografiasta olisi epäilemättä löytynyt monta "Bongmaisempaa" teosta kuin Raging Bull. Ilmiömäisten näyttelijäsuoritusten ja ajattoman elokuvakerronnan taidonnäyte on ennen kaikkea henkilödraama. Klassikko on muuten saamassa lähitulevaisuudessa yllättävää jatkoa: Jake LaMottan myöhempiä vaiheita seuraava The Bronx Bull saanee ensi-iltansa vielä tänä vuonna. Sen puikoissa häärii kuitenkin tyystin toinen taustajoukko.

Orson Welles: Pahan kosketus (1958)
Vaikka Wellesin myöhempi ura jäi armotta Citizen Kanen varjoon, on Pahan kosketus tekniseltä kerronnaltaan miltei yhtä kumouksellinen elokuva. Film noir -kauden viimeisimpiin suuriin elokuviin lukeutuva teos nähtiin ohjaajan tarkoittamassa muodossa vasta 90-luvun lopulla: vuoden 1958 teatteriversioa leikattiin Universalin toimesta rankasti. Bong on saanut toistaiseksi asettaa kaikille töilleen selkeän ehdon: ohjaajalla on aina final cut -oikeus lopulliseen leikkaukseen.

Imamura Shohei: Yön kasvot (1979)
Japanin etsityimmän sarjamurhaajan tarinaan perustuva Yön kasvot on maailmankuvaltaan varsin rujo ja lohduton teos. Toisin kuin turhautuneiden poliisien läpi nähty Memories of Murder, Yön kasvot lähestyy tapausta näyttämällä sarjamurhaajan. Hahmoa avataan silti miltei dokumentaarisen etäältä yhteisön äänellä, todistajanlausuntojen kautta.

Henri-Georges Clouzot: Pelon palkka (1953)
Listan eurooppalaisin elokuva on nihilistinen road movie ja nykyisen toimintaelokuvan kummisetä. Kun pienen Etelä-Amerikkalaisen kyläpahasen öljytehtaassa tapahtuu onnettomuus, pelastusoperaatioon värvätään neljä uhmakasta kuorma-autoilijaa. Pelon palkka oli jo ansioituneen Clouzot'n ensimmäinen kansainvälinen suurmenestys, jota seurasi vain vuotta myöhemmin "Ranskan Psykoksi" nimetty Pirulliset.

David Fincher: Zodiac (2007)
Bongin ainoa valinta listalleen tältä vuosituhannelta on… sarjamurhaajatutkielma, kuinkas muutenkaan! Fincherin Zodiac on valintana kuitenkin erityisen kiinnostava siksi, että se on ilmestynyt neljä vuotta Memories of Murderin jälkeen - ja tuleekin usein verratuksi Etelä-korealaiseen lajitoveriinsa. Molemmissa on avoin tapaus ja miltei ruumiinavauksellinen ote tutkimusprosessin tarkastelussa. Molemmat elokuvat kestävät kuitenkin itsenäisen tarkastelun moitteetta: Kun Zodiac keskittyy murhaajan nappaamisen synnyttämään pakkomielteeseen, Memories of Murder ottaa yhä yhteiskunnallisemman suunnan ja pohtii kriittisesti etsivätyön ammatillista luonnetta.

Lähteet: Sight & Sound (Top10), Timeout: Bong Joon-Ho on the making of Mother, IMDB

Jussi Sandhu 26.06.2014 klo 18:11

Uusimmat artikkelit

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Vuosi jona hän palasi kotiin: Halloween-ikonit jälleen valkokankaalla

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta siitä, kun John Carpenterin kauhuelokuvan maastoa mullistanut Halloween – naamioiden yö -klassikko sai ensi-iltansa. Tosin Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta vuoden 1979 kesällä, mutta mitäs me pienistä.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...